Olenko kamala ihminen ?
Tilanne on se, että olen avoliitossa miehen kanssa jolla on aiemmasta suhteestaan yksi lapsi, nyt 5 vuotias poika. Miesystäväni jätti lapsen äidin minun takiani lapsen ollessa vajaa 2 vuotias. Mies ei tapaa lastaan ja ainut syy siihen olen MINÄ. Olen suoraan kieltänyt miestä tapaamasta lastaan jättämisen uhalla ja mies onkin tahtooni taipunut. En halua jakaa miestä kenenkään kanssa, ja jos mies tapaisi lasta olisi hän väkisinki yhteydessä myös exänsä kanssa. Tässä siis syy siihen miksi olen asian mieheltä kieltänyt. Olemme siis olleet yhdessä nyt kolme vuotta jonka aikana mies ei ole kertaakaan lastra tavannut, eikä me kyllä edes puhuta asiasta. Olen 23 vuotias, mies on 33. Teenkö väärin vai onko oikeutettua että haluan pitää mieheni itselläni enkä jakaa häntä exän kanssa joka varmaan edelleen haaveilee perheestä MINUN mieheni kanssa.
Kommentit (36)
Et oikeastaan "kamala ihminen", vaan hirviö. Ja toinen hirviö on miehesi. Siinä mielessä ehkä kuitenkin hyvä asia lapselle, ettei "isä" ole kuvioissa. Tuskin tollasesta luuserista paljon iloa lapselle olis. Luultavasti tuottaisi palljon pettymyksiä vain.
Röllihän tämä toivottavasti on...
..mutta jos tämänkaltainen nainen oikeasti olisi, niin eipä tähän muuta voisi sanoa, kuin että vittu mikä huora
Eihän tuo niin tavatonta ole, kuinkas moni uusioperheläinen ei voi sietää toisen entisiä lapsia tai jopa vihaa heitä? Joku uskaltaa sanoa rehellisesti mitä ajattelee. Tosin eihän tuo hyväksi ole ei tosiaankaan. Miksi ihmeessä ette valitse aviopuolisoita joilla ei ole lapsia, kun se tuntuu niin monille olevan niin vaikeaa hyväksyä?
Itse asiassa kun kysyt niin vastaan ihan suoraan, että kyllä olet!
Lapsella on oikeus isäänsä. SINÄ varastat lapselta isän kieltämällä isää tapaamasta lastaan. Empatian kyvystä kertoisi se, että sen sijaan, että ajattelisit aina itseäsi, pystyisit ajattelemaan myös lapsen parasta. LAPSI kun ei ole tehnyt mitään väärää, eikä ole voinut valita niitä valintoja joiden eteen LAPSI on nyt laitettu, eli elämään isätöntä elämää. Mieti, että lapsi oli tänne maailmaan tullut ennen kuin SINÄ astuit kuvioon mukaan.
Muutenkin se, mitä kirjoitit, tuli tunne, että kontroloimalla miestä (ketä siis hän saa tavata ja ketä ei) pelkäät hänen menettämistään, ja olet mustasukkainen.
Mielestäni kunnon mies ei anna kenenkään naisen vaikuttaa niinkin tärkeään asiaan kuin isyyteen ja isyyden vastuunkantamisesta. Joten vikaa on myös miehessä, sinun lisäksi.
Kirjoituksesta kuvastaa, että olet ihan lapsi käytökseltäsi ja kaikki toimintasi kuvastaa sellaisia asioita joita ei normaali aikuinen tekisi toiselle varsinkaan rakastamalleen ihmiselle.
Kenelläkään varsinkaan sinulla ei ole tuollaiseen oikeutta ja ihmettelen ns. miehesi motiiveja kun suostuu tuollaiseen toimintaan. Jokaisella lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja tässä voi käydä niinkin, että mies tapaa salaa lastaan ja ei kerro sinulle mitään. Olisi ihan oikein sinulle, joten kasva jo aikuiseksi ja kyllähän toi on sairasta tuollainen omistushalu.
Olen itse pettäjä, petän miestäni miehen kanssa, joka myös on naimisissa. Viestisi luettuani ja verratessani itseäni sinuun tunnen itseni suorastaan hyväksi ihmiseksi. Kiitos sinulle. Ja sääli lasta, jolta veit isän. Miehesi on myös oikea kammotus. Oma rakastajani tai mieheni eivät ikinä hylkäisi lapsiaan naisen takia.
Olet kauhea, epävarma ja itsekeskeinen ihminen kirjoittamasi perusteella.
Voi miehesi tuskaa, kun hän joskus tajuaa, mitä onkaan tullut tehneeksi, ja minkä takia.
Ihmettelen kyllä miestäsi, mikä "mies" on tällainen keskenkasvuinen, itsekäs ja vastuuton tyyppi, joka jättää oman lapsensa, eikä edes tapaa häntä, jonkun itsekkään ja epävarman tyttösen vuoksi?
No, ehkä vakka on löytänyt kantensa. Onnea vaan teille. Voit varmaankin "luottaa" mieheesi ja hänen apuunsa ja vastuullisuuteensa, jos teille joskus tulee perheenlisäystä....
Enpä odottanut että saisin näin negatiivisia kommentteja, ehkäpä odotin jonkunlaista ymmärrystä tai jonkun vaikka sanomaan että on joskus toiminut samoin. Toisaalta, ihan sama minulle mitä mieltä joukko tuntemattomia ihmisiä on, ei se minun elämääni hetkauta suuntaan aikä toiseen. Ja mies on vain minuun niin rakastnut että tekee vuokseni mitä vaan, ja pelkää että jätän hänet jos hän on tekemisissä entisen elämänsä kanssa ...hylkää jopa lapsensa vuokseni. Ap
Ap kulta pieni, missä todellisuudessa luulet eläväsi? en ikinä voisi koskea viiden metrin riu'ullakaan mieheen joka on hylännyt lapsensa pillun vuoksi.. ymmärrystä et tule täältä saamaan joten ihan turhaa nakella niskojaan kun ei tullutkaan päänsilityksiä. Et ole hyvä etkä hieno ihminen, ihmisenä moraalin irvikuva. Harva tekee mitään noin törkeää ja saattaa olla että sulla ap on jokin persoonallisuushäiriö.
Mistäs tiedät ettei ole lastaan tavannut? Vahditko joka liikkeen sairaalloisesti? Luuletko ettei mies muista päivää jolloin lapsensa syntyi? Ei ole ihan terve mies jos ei lastaan rakastanut.
Ainoat hyvät puolet avauksessasi ovat ne että olet silkka provo ja jos olet tosissasi olette todellakin ansainneet toisenne!!
Kuinka tyhmä, epäempaattinen, sokea ja kapeakatseinen ihminen voikaan olla. Toisaalta, ap on myös kovin nuori. En kyllä itse muistaakseni ollut noin lapsellinen enää tuon ikäisenä, ehkä paremminkin joskus 15-vuotiaana...
Vaikka ap ja hänen kirjoituksensa toisaalta ärsyttävät minua, toisaalta tunnen säälinsekaista myötätuntoa häntä kohtaan. Jossain vaiheessa kapsahtaa tuolla asenteella (joka luultavasti johtuu vain hirvittävästä epävarmuudesta ja naiiviudesta) alas ja lujaa, jollakin tavalla.
Aivan kuin oman lapsen isän touhu, mahdatkohan olla sama naikkonen?
Onnea, olet onnistunut tavoitteessasi eristämään lapsen isästään ja saamaan kaiken vihan minun päälleni.
Kunpa maailma ei kantaisi aloittajan kaltaisia ihmispaskoja. Mahtaa sulla olla paha isäkompleksi kun pitää tehdä toisen lapselle tuolla tavoin.
Et oikeastaan "kamala ihminen", vaan hirviö. Ja toinen hirviö on miehesi. Siinä mielessä ehkä kuitenkin hyvä asia lapselle, ettei "isä" ole kuvioissa. Tuskin tollasesta luuserista paljon iloa lapselle olis. Luultavasti tuottaisi palljon pettymyksiä vain.