Lue keskustelun säännöt.
Siis miten niin kuollutta puolisoa muka kaipaa aina?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä käsityksesi kaipuusta on eri kuin muilla? Ajatteletko että se on jotain tuskaista itkua ja kärsimystä? Itse ajattelen että se on sellaista haikeaa hyvällä muistelua, ja olisi kyllä ihme jos rakastava puoliso ei sellaista enemmän tai vähemmän tuntisi koko elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä käsityksesi kaipuusta on eri kuin muilla? Ajatteletko että se on jotain tuskaista itkua ja kärsimystä? Itse ajattelen että se on sellaista haikeaa hyvällä muistelua, ja olisi kyllä ihme jos rakastava puoliso ei sellaista enemmän tai vähemmän tuntisi koko elämänsä.
En mä millään lailla tunne haikeutta. Oli suuri helpotus kun hän kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä käsityksesi kaipuusta on eri kuin muilla? Ajatteletko että se on jotain tuskaista itkua ja kärsimystä? Itse ajattelen että se on sellaista haikeaa hyvällä muistelua, ja olisi kyllä ihme jos rakastava puoliso ei sellaista enemmän tai vähemmän tuntisi koko elämänsä.
En mä millään lailla tunne haikeutta. Oli suuri helpotus kun hän kuoli.
Ja mistä syystä näin? Onko teillä lapsia?
Miksi olit ihmisen kanssa, jonka poismeno on yhdentekevä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko puolisosi väkivaltainen sinua kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Oliko puolisosi väkivaltainen sinua kohtaan?
On myös mahdollista, että ap itse oli se väkivaltainen. Ystäväni leskellä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kaipaa enemmän toinen vähemmän. Mun puolisoni ei ole kuollut, mutta koska oltiin yhdessä 25v ennen avioeroa (hänen aloitteestaan) niin välillä edelleen käy mielessä että tuota ja tuota asiaa on tehty yhdessä. En varsinaisesti kaipaa takaisin vanhaan elämään, enkä haluaisi hänen kanssaan parisuhdetta.
Tietynlainen haikeus silti välillä läikähtää, ja uskoisin että se on hieman sitä samaa surua kuin rakkaan ihmisen menettämisessä kuolemalle. Ei mikään raastava suru, vaan ohimenevä haikeus.
Miten niin, ap no siten niin kaipaa, jos on ollut hyvä suhde, ihana ihminen tuo kuollut puoliso. Ilmesesti sinulla ei näin ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on se, että kuuntelet itseäsi kuin vertaat muihin.
Jos et kaipaa, niin et kaipaa.
Olen leski ja selvinnyt puolisoni kuolemasta vauhdilla. Osaan surra ja osaan nauraa. Jos jäisin pohtimaan, millaisella roolissa minun pitäisi olla ottamalla muista mallia jäisi oma elämäni elämättä. Olemme kaikki yksilöitä myös surussa ja kaipaamisessa.
Jos et TODELLAKAAN kaipaa niin tuskin sulla oli kovin hyvä puoliso, tai et ainakaan häntä (enää?) rakastanut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et TODELLAKAAN kaipaa niin tuskin sulla oli kovin hyvä puoliso, tai et ainakaan häntä (enää?) rakastanut...
Samaa mieltä, kyllä hyvää ihmistä kaipaa. Eihän tuossa ole mitään ihmettelemistä.
Minä kaipaan aina. Erityisen paljon sen jälkeen, kun lapsi on halunnut katsella valokuvia ja kysellä isästä. Minulla on uusi puoliso jota rakastan, mutta rakastin myös ensimmäistä puolisoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutta täällä vain moi
Itku tulee suorassa tv_lähetyksessä.
Ei ehditty erota:(
Suru on sellaista. Jos siis on rakastanut.