Miksi mies ei halua sitoutua ja edetä?

Vierailija kirjoitti:

Alun viesteissä oltiin vahvasti sitä mieltä, että mies ei vain halua sitoutua juuri ap:hen. Ei välttämättä ole koko totuus. Miesystäväni oli yli 10 vuotta lastensa äidin kanssa ja lasten äiti olisi halunnut naimisiin ja kaivannut vahvempaa sitoutumista. Ihmettelin pitkään, mitä hän mahtoi tarkoittaa, he sentään asuivat yhdessä. Mutta ymmärrän nyt hyvin. Ollaan oltu 3 vuotta yhdessä ja suhde on samantyylinen kuin ap:lla. Miesystäväni on välttelevää kiintymyssuhdemallia ja mitä olen suhteista kysellyt, niin kaikki suhteet ovat menneet samalla tavalla. Hänen on ylipäätään vaikea kiinnostua kenestäkään ja sitten kun kiinnostuu, niin periaate on se, että naimisiin hän ei mene tai yhteistä asuntolainaa ei hankita jne. Jos hän kokee painostusta vahvaan sitoutumiseen, hän mieluummin eroaa. Se on ihan sama kuka nainen siinä olisi. Hänen eksänsäkin on huipputyyppi ja mieskin on samaa mieltä. 

Olen myös paljon miettinyt sitä riittääkö tämä tapailusuhde minulle. Tavallaan tunnetaan paremmin toki koko ajan, mutta en pysty täysillä luottamaan, että hän pysyisi matkassa, jos elämässä tulisi jotakin hankaluuksia. Hän myös häviää paikalta, jos yritän vakavampaa keskustelua. Kaipaan tunnetta, että ollaan samaa tiimiä, vaikka erillään asummekin - sitä ei ole. Tai niitä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia ei ole. Jotakin epämääräisiä heittoja, mitä harrastaisimme eläkkeelle, mutta ei konkreettisia yhteisiä haaveita/tavoitteita. 

Ennenmmin kun miettii toisen kiintymyssuhdemallia niin kannattaa miettiä sitä omaa kiintymyssuhdemallia, jos jää roikkumaan suhteeseen, missä ei saa mitä suhteelta toivoo. Toista ei voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

”Sä et oikeesti rakasta mua jos et haluu muuttaa mun kanssa yhteen ja olla mun kaa 24/7”

Niin klassista, niin lapsellista, niin naismaista.

Ja niin usein, kuten tässäkin tapauksessa, erittäin perusteltua. Tosin ei pitäisi jäädä jankkaamaan asiasta, eihän se sillä parane. Pitää vain tehdä päätelmät, jos toinen häipyy yöjalkaan tultuaankin suunnilleen kengät kädessä ja housut kainalossa rappukäytävään.

Ja ap raukka puhuu kaverisuhteesta. Haloo, kaverit ovat ihmisiä, joiden kanssa vietetään aikaa. Sinä olet nyt paremminkin patja.

Vierailija kirjoitti:

Olen suhteessa neljättä vuotta. Rakastunut olen. Mieskin sanoo rakastavansa, mutta tuskin niin syvästi kuin minä. Mies ei halua naimisiin, ei muuttaa yhteen eikä pidä minua perheenjäsenenään. Nähdään noin yhden yön verran viikottain. Ei aina sitäkään.

Hällä aikuiset lapset, joita en ole tavannut. Välillä on surullinen olo. Mitään riitoja ei ole. Enhän voi pakottaa mihinkän. Olen kuitenkin sanonut, että haluaisin enemmän.

Voi meitä naisia, mikähän mahtaa olla syynä, että noita hulttiomiehiä jaksamme.

Annan sinulle saman neuvon kuin minulle on täällä annettu. Tiedän, että neuvoisin samoin myös ystävääni tai tytärtäni minun tilanteessani. Jotenkin vain omalle tilanteelleen sokeutuu.

Et pysty muuttamaan miestä, mutta voit itse tehdä päätöksen arvostaa itseäsi sen verran, ettet tyydy sellaiseen, mikä saa sinut voimaan huonosti. Vain sinä voit sen negatiivisen kierteen katkaista. En itsekään ole sitä "ymmärtänyt", mutta täältäkin on tullut tosi hyviä tsemppiviestejä ja näkökulmia. Olen saanut vahvistusta omille ajatuksilleni ja ennen kaikkea, että minun on lupa arvostaa itseäni. Olen päättänyt nostaa itseni tästä suosta, kukaan muukaan ei sitä tee. Sanoin jo eilen miehelle, etten halua jatkaa enää suhdetta, minulla on hyväksikäytetty olo ja tunnen itseni lumpuksi. Se oli tunnin puhelinkeskustelu. Hän vannoi rakkauttaan, ei selvästikään uskonut, että seison päätökseni takana, syytti minua monista asioista jne. En kuitenkaan aio antaa periksi. Illalla tuli hyvän yön toivotus pusuhymiön kera. Ilmeisesti hän yrittää huomaamattomasti ohittaa minun puheeni ja palauttaa asiat taas samoille tutuille raiteille, en koe tulleeni kuulluksi.

En silti luovuta ja pyörrä päätöstäni. Minä kärsin tästä ja olen surullinen. Lapseni ansaitsevat hyvinvoivan äidin ja siksi viimeistään, minä aion repiä itseni tästä suhteesta irti.

Voimahalauksia sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei rakasta sinua (niin paljon kuin luulet) eikä halua vakiintunutta suhdetta SINUN kanssasi. Hän pitää kuitenkin säännöllisestä seksistä ja muista palveluksista, joita saa sinulta. Yksinkertaisin vastaus on yleensä todennäköisin.

Etenkin miesten kanssa pitää muistaa, että teot merkitsevät enemmän kuin sanat. Jos mies sanoo yhtä mutta ei kuitenkaan tee mitään asian eteen, silloin pitää uskoa tekoja. Jos mies ei konkreettisesti tee mitään sen eteen, että tapaisitte useammin tai suhteenne etenisi vakaampaan suuntaan, hän ei halua sellaista kanssasi!

Sinä mahdollistat miehen venkoilun pysymällä suhteessa ja uskomalla sinisilmäisesti miehen valheisiin tai painostussyytöksiin. Jos haluat muutosta, sinun pitää olla se muutos ja erota miehestä. Mieheltä ei pidä odottaa suoraselkäisyyttä, siihen pystyy vain harva.

Minä olen tuosta eri mieltä. Kun lapsia on kuvioissa niin on ihan mahdollista, että mies ei vain halua uusperhekuvioita. Nyt olisi hyvä tietää, minkä ikäisistä lapsista puhutaan ja että ap kertoisi, mitä hän etenemisellä tarkoittaa.

nro 3

Tapailu on jatkunut kolme vuotta, ja ajanvietto tapahtuu yöaikaan joka toinen viikko. Ei tuo mikään aito suhde ole vaan panojärjestely miehelle.

Jos tulee "se oikea" vastaan, jokainen mies on valmis etenemään hyvinkin nopeasti. Tietysti lasten kanssa on hyvä vähän himmailla, mutta ap:n kuvio on jatkunut vuosia, ei pari kuukautta. Kyllä siinä vaiheessa jo tietää, haluaako sitoutua toiseen ja miten asumiskuviot kannattaisi järjestää. Ap:n mies ei vain halua yhteistä elämää ap:n kanssa. Miten selkeästi asia pitäisi ilmaista, että muutkin sen tajuavat? Kaikki merkit kuitenkin viittaavat tuohon.

Minusta taas on vanhanaikaista ajattelua tuollanen että suhteen pitäisi välttämättä johonkin edetä, tai se on joku pelkkä panosuhde. Itse ainakaan en ole eron jälkeen aikuisella iällä vaan enää kaivannut mitään sellaista perinteistä parisuhdetta jossa asutaan yhdessä. Minusta on kivaa että kumppani on paras ystävä ja toki, panokaverikin, mutta asutaan erillään ja kumpikin voi keskittyä omaan uraansa täysillä. 

Mutta kun ap:lle kerran on tärkeää se eteneminen, niin siitä olen samaa mieltä että ei vaikuta lupaavalta että tuon miehen kanssa onnistuu, hän ei vaan halua sellaista vaikka sanookin toista.

Pointtihan tässä on vaan se, että panosuhde on toki ok, jos molemmat tajuavat olevansa sellaisessa. Kun taas itse haluat olla muutakin kuin patja, tilanne muuttuu vaikeammaksi. Jos olet korvattavissa toisella patjalla mies ei ole halukas sitoutumaan, jos taas sinua ei voi korvata mies haluaa sitoutua ehdottomasti.

Kuinka mones aloitus tämä on samasta asiasta? Etkö nyt pääse omin avuin irti miehestä, jos sitä nyt edes on oikeasti olemassa? Onhan se nyt ihan selvä homma, ettei tuollaisen kanssa ole kuin seksisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka mones aloitus tämä on samasta asiasta? Etkö nyt pääse omin avuin irti miehestä, jos sitä nyt edes on oikeasti olemassa? Onhan se nyt ihan selvä homma, ettei tuollaisen kanssa ole kuin seksisuhde.

Voisi kuvitella, että samankaltaisessa suhteessa ja tilanteessa on hyvin paljon eri ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko läheisriippuvainen tai onko sinulla pahoja itsetunto-ongelmia? Oletko vielä vasta kasvamassa aikuiseksi? Miksi et ymmärrä, että painostamalla ajat miestä entistä kauemmaksi sinusta? Nyt eletään vuotta 2020, vakavassa ja hyvässä parisuhteessa voi elää vallan mainiosti ilman yhteen muuttamista, yhteistä asuntolainaa, kermakakku-prinsessaleikkejä ja muita kliseitä, etenkin jos elettyä elämää on jo ennestään takana niinkuin ilmeisesti miehelläsikin koska on jo lapsi edellisestä suhteesta. Vaikka kuinka yrität häntä sellaiseksi tässä tarinassasi maalata, niin tarinan roisto ei ole mies vaan sinä, ap.

Apn:n mieshän se tässä on se joka ei ole vielä aikuiseksi ehtinyt. Oikea, aikuinen mies ei tunne painostuksena sitä kun rakas kumppani haluaa muuttaa yhteen ja alkaa olla yhdessä kuin "säädyllinen" pari. 

”Säädyllinen”? Siis oikeasti, mitä helvettiä?

Et ole tietoinen mihin tarkoitukseen "-" merkkejä käytetään? Siis oikeasti, mitä helvettiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se johtuu siitä, että miehellä on lapsi, joka on hänelle sinua tärkeämpi. Niin se on ja tulee aina olemaan. Ei kannata koskaan lähteä suhteisiin niiden kanssa, joilla on lapsia, ainakaan alaikäisiä.

Eli jos ei voi olla miehen ainoa ja tärkein, niin ei kannata olla ollenkaan tekemisissä?

Onko tuossa jotain eroa sillä että tuo tärkein (=lapsi) on puolison kanssa yhteinen tai vain toisen (=edellisestä suhteesta)? Jos mies kipuilee, kun ei olekaan naiselle se ainoa ja tärkein niin sitä pidetään lapsellisena mustasukkaisuuten ja epäkypsänä omistamisen haluna. Eikö tässä ole kyse ihan samasta asiasta?

Ei lasta ja puolisoa voi laittaa rakkausjärjestykseen :D LApset on lainassa, ja puoliso rinnalla elämänkumppanina loppuun asti. Mitä siitäkin tulisi jos ikuisesti eläisi vain lapsilleen?- Ei yhtään mitään.

Minun ja mieheni parisuhde on lasten koti, joten lapsen paha mieli siitä ettei pääse hoplopiin viikonloppuna kun menemme kahdeestaan miehen kanssa mökille parisuhdeaikaa viettämään, ei mene meidän reissun yli.

Mies ei yksinkertaisesti ole sinusta erityisen kiinnostunut. Säännöllisestä seksistä kylläkin. Mistään muusta tuossa ei ole kysymys. Hänen selkeä ärtymyksensä kun puhut tulevaisuudesta pitäisi jo kertoa sinulle kaikki tarvittava. Ihme ettet ole jo suuttunut tuohon ihan kunnolla. Suuttumisesi tällaiseen vedätykseen olisi ihan terve reaktio.

Olet sanonut että tämä nykyinen järjestely ei ole sitä mitä elämältäsi haluat. Sinun on siis tehtävä muutos. Ainoa muutos jonka voit tehdä yksipuolisesti on se että ilmoitat miehelle että tämä tapailu oli tässä, kiitos viimeisistä kolmesta vuodesta. Aiot jatkaa eteenpäin ilman häntä. Kyllähän sinä tiedät tämän ihan itsekin. Kaikenlainen haaveilu että mies yhtäkkiä maagisesti "muuttuisi" on vain sitä, haaveilua.

Jos haluat elämääsi oikean toimivan suhteen jossa se mieskin on kiintynyt sinuun ja suunnittelee yhteistä tulevaisuutta kanssasi ihan mielellään, sinun on tehtävä irtiotto nykyisestä. Kun eroamisen suru väistyy - ja se väistyy kyllä - , huomaat olevasi paljon onnellisempi ja vahvempi kuin tuossa suhteessa koskaan.

Siis tuohan on ihan hirvittävä väkivaltainen suhde, jossa mies on ap:ta kohtaan henkisesti väkivsltainen ja alistava ja käyttää seksiin. Eroa heti ja mene terapiaan, jottet ala seurustella vielä kolmannenkin väkivaltaisen miehen kanssa.

Nyt tulee kyllä ikävästi tässä omatkin kokemukset mieleen. Tosiaan ei tuo suhde tule koskaan etenemään mihinkään, mies ei halua sitoutua ei ainakaan sinun kanssasi. Oikea rakkaus ja kunnon parisuhde on jotain ihan muuta. Usko minua, olen itse ollut sinun tilanteessa, mutta nyt jo vuosia avioliitossa tosi hyvän miehen kanssa. Lähde pois ennenkuin menetät loputkin itsetunnon rippeet. Tällainen on nykyisin hyvin yleistä mutta on sinusta itsestä kiinni hyväksytkö omalle kohdalle. Minä en hyväksyisi.