Miksi mies ei halua sitoutua ja edetä?

Vierailija kirjoitti:

... Mies sanoo, että hänellä on aikomus rakentaa tästä pysyvä suhde, haluaa minusta elämänkumppanin jne. Silti mennään koko ajan hänen ehdoilla enkä tiedä, kauanko odotan, en halua tuhlata aikaa loputtomiin.

Jos hän todella aikoisi, niin hän olisi sen tehnyt jo ja osaisi sanoa, minä vuonna tämä tapahtuisi. Nyt hän käyttää sinua vain muuhun tarpeeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei rakasta sinua (niin paljon kuin luulet) eikä halua vakiintunutta suhdetta SINUN kanssasi. Hän pitää kuitenkin säännöllisestä seksistä ja muista palveluksista, joita saa sinulta. Yksinkertaisin vastaus on yleensä todennäköisin.

Etenkin miesten kanssa pitää muistaa, että teot merkitsevät enemmän kuin sanat. Jos mies sanoo yhtä mutta ei kuitenkaan tee mitään asian eteen, silloin pitää uskoa tekoja. Jos mies ei konkreettisesti tee mitään sen eteen, että tapaisitte useammin tai suhteenne etenisi vakaampaan suuntaan, hän ei halua sellaista kanssasi!

Sinä mahdollistat miehen venkoilun pysymällä suhteessa ja uskomalla sinisilmäisesti miehen valheisiin tai painostussyytöksiin. Jos haluat muutosta, sinun pitää olla se muutos ja erota miehestä. Mieheltä ei pidä odottaa suoraselkäisyyttä, siihen pystyy vain harva.

Minä olen tuosta eri mieltä. Kun lapsia on kuvioissa niin on ihan mahdollista, että mies ei vain halua uusperhekuvioita. Nyt olisi hyvä tietää, minkä ikäisistä lapsista puhutaan ja että ap kertoisi, mitä hän etenemisellä tarkoittaa.

nro 3

Tapailu on jatkunut kolme vuotta, ja ajanvietto tapahtuu yöaikaan joka toinen viikko. Ei tuo mikään aito suhde ole vaan panojärjestely miehelle.

Jos tulee "se oikea" vastaan, jokainen mies on valmis etenemään hyvinkin nopeasti. Tietysti lasten kanssa on hyvä vähän himmailla, mutta ap:n kuvio on jatkunut vuosia, ei pari kuukautta. Kyllä siinä vaiheessa jo tietää, haluaako sitoutua toiseen ja miten asumiskuviot kannattaisi järjestää. Ap:n mies ei vain halua yhteistä elämää ap:n kanssa. Miten selkeästi asia pitäisi ilmaista, että muutkin sen tajuavat? Kaikki merkit kuitenkin viittaavat tuohon.

Ap taisi kadota keskustelusta eli emme saa selvennystä kysymyksiimme, joten tätä on turha jatkaa. Jos hän kirjaimellisesti tarkoittaa vain öiden viettämistä silloinkin kun lapsia ei ole paikalla niin silloin en ehkä rinnastaisi suhdetta sitoutuneeseen parisuhteeseen. Minä kuvittelin, että lapsettomilla viikoilla ollaan yhdessä myös öitä, luin huonosti.

Jos vain öistä puhutaan niin silloin tuo eroaa vahvasti omasta suhteestani, jossa hyvin nopeasti yhteisten viikonloppujen lisäksi vietettiin yhdessä kaikki lomat, osa juhlapyhistä, tutustuttiin toisen sukulaisiin ja kavereihin, matkusteltiin, harrastettiin jne. Ja suunniteltiin koko ajan elämää eteenpäin eli ensin vain seuraavia viikonloppuja mutta sitten yhä kauemmas tulevaisuuteen. Miehen luokse hankittiin minulle kasvihuone ja muita omia tiloja ja tavaroita, ja yhteisen pankkitilinkin perustimme jo ennen kuin olimme edes päättäneet yhteen muuttamisesta (tietysti vain niitä kuluja varten, jotka liittyivät yhteiseen ajankäyttöömme).

Mutta ellei ap itse tule ketjuun, niin turhahan tässä on spekuloida enempää.

Siis tarkoitin painottaa näin:

..."Minä kuvittelin, että lapsettomilla viikoilla ollaan yhdessä myös öitä, luin huonosti.

Jos vain öistä puhutaan niin silloin tuo eroaa vahvasti omasta suhteestani..."

nro 3

Teet väärin siinä että sinä jahtaat miestä, kun hänen pitäisi olla se joka jahtaa sua. Ala järjestää itsellesi muuta tekemistä, harrastuksia, jne etkä odota sitä miestä saapuvaksi. 

Jos olet innokkaampi kuin mies, ei sillä tule ikinä olemaan sitä halua sitoutua. En tarkoita että pitää esittää vaikeasti tavoiteltavaa, vaan sun pitää tehdä omasta elämästäsi prioriteetti ja mies on siinä sitten ns. kirsikka kakun päällä eikä koko kakku.

Jos aihe kiinnostaa niin fb:ssä on ryhmä Greta's High Value Woman School. Eikä maksa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko läheisriippuvainen tai onko sinulla pahoja itsetunto-ongelmia? Oletko vielä vasta kasvamassa aikuiseksi? Miksi et ymmärrä, että painostamalla ajat miestä entistä kauemmaksi sinusta? Nyt eletään vuotta 2020, vakavassa ja hyvässä parisuhteessa voi elää vallan mainiosti ilman yhteen muuttamista, yhteistä asuntolainaa, kermakakku-prinsessaleikkejä ja muita kliseitä, etenkin jos elettyä elämää on jo ennestään takana niinkuin ilmeisesti miehelläsikin koska on jo lapsi edellisestä suhteesta. Vaikka kuinka yrität häntä sellaiseksi tässä tarinassasi maalata, niin tarinan roisto ei ole mies vaan sinä, ap.

Apn:n mieshän se tässä on se joka ei ole vielä aikuiseksi ehtinyt. Oikea, aikuinen mies ei tunne painostuksena sitä kun rakas kumppani haluaa muuttaa yhteen ja alkaa olla yhdessä kuin "säädyllinen" pari. 

”Säädyllinen”? Siis oikeasti, mitä helvettiä?

2/5. Hyvä stoori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei rakasta sinua (niin paljon kuin luulet) eikä halua vakiintunutta suhdetta SINUN kanssasi. Hän pitää kuitenkin säännöllisestä seksistä ja muista palveluksista, joita saa sinulta. Yksinkertaisin vastaus on yleensä todennäköisin.

Etenkin miesten kanssa pitää muistaa, että teot merkitsevät enemmän kuin sanat. Jos mies sanoo yhtä mutta ei kuitenkaan tee mitään asian eteen, silloin pitää uskoa tekoja. Jos mies ei konkreettisesti tee mitään sen eteen, että tapaisitte useammin tai suhteenne etenisi vakaampaan suuntaan, hän ei halua sellaista kanssasi!

Sinä mahdollistat miehen venkoilun pysymällä suhteessa ja uskomalla sinisilmäisesti miehen valheisiin tai painostussyytöksiin. Jos haluat muutosta, sinun pitää olla se muutos ja erota miehestä. Mieheltä ei pidä odottaa suoraselkäisyyttä, siihen pystyy vain harva.

😂 No nyt tuli iso läjä höyryävää.

Aijaa. Itsestä tuo taas oli todennäköisin ja selkein vastaus näistä kaikista. Jos kolme vuotta vain harvakseltaan paneskellaan, niin eihän tuo ole edes kunnon suhde vaan panosuhde.

Miesten asema pariutumismarkkinoilla on niin tukala, että tuollainen roikuttamimen lienee yllättävän yleistä. Jos ei ole mitään mahdollisuuksia oikeasti haluttaviin, niin roikutaan niissä jotenkin siedettävissä. Aloittajakin nyt sitten roikkuu tuollaisessa suhteessa... en nyt lähde ruotimaan että kenen vika tämä kaikki nyt on, mutta tähän on tultu!

Trolololoo suhdetrolli täällä testaa mitä mielikuv tarinoilla. Sorri ei mee läpi tääkään.

Vierailija kirjoitti:

Teet väärin siinä että sinä jahtaat miestä, kun hänen pitäisi olla se joka jahtaa sua. Ala järjestää itsellesi muuta tekemistä, harrastuksia, jne etkä odota sitä miestä saapuvaksi. 

Jos olet innokkaampi kuin mies, ei sillä tule ikinä olemaan sitä halua sitoutua. En tarkoita että pitää esittää vaikeasti tavoiteltavaa, vaan sun pitää tehdä omasta elämästäsi prioriteetti ja mies on siinä sitten ns. kirsikka kakun päällä eikä koko kakku.

Jos aihe kiinnostaa niin fb:ssä on ryhmä Greta's High Value Woman School. Eikä maksa mitään.

”High value woman school”, voi jeesus. Tuollaisista kun suomimimmit ottavat oppinsa, niin pariutuminen ja parisuhteessa eläminen tulee olemaan jopa nykyistäkin vaikeampaa tulevaisuudessa kun jo nyt kaiken uusfeministisen voimaantumispaskan takia parisuhteet menevät kuralle ennen aikojaan kun nainen asennoituu niin, että maailman tulee pyöriä hänen ympärillään.

Miehellä on lapsi.

En mäkä asu mun miehen kanssa, ja nähdään parin viikon välein mutta meillä on 400km väliä ja ollaan 6 vuotta kyllä oltu yhdessä. Eipä tuo silti oo vähempää ollut sitoutumista vaikka kaukojuttu pääsääntösesti onki.

Itse en ikinä ottaisi lapsellista miestä. En tuomitse, en vaan ottaisi

Nykymiehet ovat chat tossukoita ja p ornoteollosuuden pehmentäviä lapamatoja. Ei jatkoon. Ulkomailta löytyy vielä miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko läheisriippuvainen tai onko sinulla pahoja itsetunto-ongelmia? Oletko vielä vasta kasvamassa aikuiseksi? Miksi et ymmärrä, että painostamalla ajat miestä entistä kauemmaksi sinusta? Nyt eletään vuotta 2020, vakavassa ja hyvässä parisuhteessa voi elää vallan mainiosti ilman yhteen muuttamista, yhteistä asuntolainaa, kermakakku-prinsessaleikkejä ja muita kliseitä, etenkin jos elettyä elämää on jo ennestään takana niinkuin ilmeisesti miehelläsikin koska on jo lapsi edellisestä suhteesta. Vaikka kuinka yrität häntä sellaiseksi tässä tarinassasi maalata, niin tarinan roisto ei ole mies vaan sinä, ap.

Apn:n mieshän se tässä on se joka ei ole vielä aikuiseksi ehtinyt. Oikea, aikuinen mies ei tunne painostuksena sitä kun rakas kumppani haluaa muuttaa yhteen ja alkaa olla yhdessä kuin "säädyllinen" pari. 

Tätä en oikein ymmärrä. Vain hölmö luulee, että kun tekee asiat aina samalla tavalla, lopputulos on eri.

Mies on jo kokeillut tuota ”säädyllistä” reittiä. Se päättyi eroon. Oli ehkä kipeäkin ero, saattoi tulla taloudellisesti takkiin, lastakin pitäisi miettiä.

Ja nyt pitäisi lähteä samaan rumbaan uudestaan, vaikkei oikein tekisi mieli? Kyllä minäkin alkaisin puhua erosta, jos toinen painostaisi tekemään ratkaisuja, joihin en ole valmis.

Jos ap tarvitsee kotiinsa ympärivuorokautisen miehen, tämä ei nyt taida olla se. Eikö kuitenkin voisi eron jälkeen oppia nauttimaan myös toisenlaisesta ihmissuhteesta? Miksi pitäisi ”edetä” aina samalla tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Hän ei halua sitoutua sinuun. Sitoutuu sitten kun se oikea ihminen löytyy.

Tuo pitää varmasti paikkaansa. Esimerkiksi mun mies oli valtavan aloitteellinen meidän suhteen eteenpäin viennissä. Päädyimme sitten tosi nopeasti yhteen, koska olemme ihan tajuttoman rakastuneita toisiimme. Ennen mua hän oli ollut suhteessa, joka oli pyörinyt paikoillaan usean vuoden ajan. Hän ei ollut uskaltanut sitoutua, sillä syvä rakkaudentunne oli puuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkalleen ottaen eteneminen sinulle tarkoittaisi? Mikä muuttuisi? Miten muuttuisi?

Olen ollut saman kaltaisessa tilanteessa, tosin ilman lapsia. Mutta asuimme sen verran kaukana toisistamme, että tapasimme vain viikonloppuisin. Usein kyllä pitkitin viikonloppuja matkustamalla miehen luota töihin pe ja/tai ma tai työskentelemällä toisen niistä etänä. Ymmärrän siis tuon tunteen, että on epävarmuus siitä, onko toinen sitoutunut suhteeseen yhtä vahvasti kuin itse. Itse näen sen kuitenkin nyt jälkeen päin nimenomaan omana tunteenani; minä olin se, joka odotti yhdessäoloa ja josta tuntui erossa ollessa, ettemme ole täysin sitoutuneessa parisuhteessa.

Me muutimme kyllä ennen pitkää yhteen mutta kuten sanottu, meillä ei ollut lapsia. Jos olisi ollut, olisimme jatkaneet erillään asuen kunnes he ovat muuttaneet kotoa pois. Me myös keskustelimme. Ei viesteillä vaan puhumalla. Tuntikausia. Kävimme myös pariterapiassa ja parisuhdekurssilla hakemassa apua keskinäiseen kommunikaatioon. Suosittelen lämpimästi molempia.

Minulle eteneminen tarkoittaisi enemmän yhteistä aikaa, yhteisiä iltoja ja yhteisiä aamuja, arjen jakamista. Olen tehnyt tilaa hänen tavaroilleen ja sanonut, että hän voi jättää jotain minunkin luo, mutta ei jätä mitään henk.kohtaista luokseni. Lähtee kuin varkain aamulla kotiin, jos on ollut yötä. Kyllä hän suhteen alkuvaiheessa puhui kihloista ja yhteen muutosta, mutta ei enää mitään. Sanoo vain, että silloin tuntui siltä. Minulla on jo teini-ikäiset lapset, tulevat hyvin juttuun kyllä.

Nyt tosiaan kahvittelemme vain, tapaamme kun hänelle sopii, on joskus yötä. Usein lähtee viikonloppuisin omiin askareisiin ja tulee ehkä illalla ja jää yöksi. En tiedä, mikä tämä suhde on, mutta toivoin enemmän. Fb:ssa lukee parisuhde, mutta minusta aika kevyt suhde tämä on. Puheet ja teot on todella ristiriidassa.

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkalleen ottaen eteneminen sinulle tarkoittaisi? Mikä muuttuisi? Miten muuttuisi?

Olen ollut saman kaltaisessa tilanteessa, tosin ilman lapsia. Mutta asuimme sen verran kaukana toisistamme, että tapasimme vain viikonloppuisin. Usein kyllä pitkitin viikonloppuja matkustamalla miehen luota töihin pe ja/tai ma tai työskentelemällä toisen niistä etänä. Ymmärrän siis tuon tunteen, että on epävarmuus siitä, onko toinen sitoutunut suhteeseen yhtä vahvasti kuin itse. Itse näen sen kuitenkin nyt jälkeen päin nimenomaan omana tunteenani; minä olin se, joka odotti yhdessäoloa ja josta tuntui erossa ollessa, ettemme ole täysin sitoutuneessa parisuhteessa.

Me muutimme kyllä ennen pitkää yhteen mutta kuten sanottu, meillä ei ollut lapsia. Jos olisi ollut, olisimme jatkaneet erillään asuen kunnes he ovat muuttaneet kotoa pois. Me myös keskustelimme. Ei viesteillä vaan puhumalla. Tuntikausia. Kävimme myös pariterapiassa ja parisuhdekurssilla hakemassa apua keskinäiseen kommunikaatioon. Suosittelen lämpimästi molempia.

Minulle eteneminen tarkoittaisi enemmän yhteistä aikaa, yhteisiä iltoja ja yhteisiä aamuja, arjen jakamista. Olen tehnyt tilaa hänen tavaroilleen ja sanonut, että hän voi jättää jotain minunkin luo, mutta ei jätä mitään henk.kohtaista luokseni. Lähtee kuin varkain aamulla kotiin, jos on ollut yötä. Kyllä hän suhteen alkuvaiheessa puhui kihloista ja yhteen muutosta, mutta ei enää mitään. Sanoo vain, että silloin tuntui siltä. Minulla on jo teini-ikäiset lapset, tulevat hyvin juttuun kyllä.

Nyt tosiaan kahvittelemme vain, tapaamme kun hänelle sopii, on joskus yötä. Usein lähtee viikonloppuisin omiin askareisiin ja tulee ehkä illalla ja jää yöksi. En tiedä, mikä tämä suhde on, mutta toivoin enemmän. Fb:ssa lukee parisuhde, mutta minusta aika kevyt suhde tämä on. Puheet ja teot on todella ristiriidassa.

Mistä mahtaa johtua, että tuttavapiiristä löytyy useampikin tuon tyyppinen suhde. Mies "sanelee" ehdot ja naisen toiveet eivät täyty.

Oletko varma, ettei mies tapaile muita naisia samalla? 

Mies taisi huomata alun innostuksen jälkeen, että sinäkin olet vain ihan tavallinen nainen omine ärsyttävine piirteinesi, joten kihlat ja muut eivät enää tunnu hänestä tärkeiltä. Jos asetat hänet selkä seinää vasten, hän ehkä mieluummin lopettaa ”suhteen” kanssasi kuin muuttaa mitään.

Minulla on samanlainen suhde kuin ap:lla. Sopii hyvin tarpeisiini ja myös tapailemani miehen tarpeisiin, koska molemmilla on lapsia.

Jos ap kaipaat yhdessäasumista, nykyinen kumppani ei ole sinulle oikea.

Suhteeseen sitoutumisen kannalta tärkeintä on, että molemmilla on samanlaiset toiveet.

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkalleen ottaen eteneminen sinulle tarkoittaisi? Mikä muuttuisi? Miten muuttuisi?

Olen ollut saman kaltaisessa tilanteessa, tosin ilman lapsia. Mutta asuimme sen verran kaukana toisistamme, että tapasimme vain viikonloppuisin. Usein kyllä pitkitin viikonloppuja matkustamalla miehen luota töihin pe ja/tai ma tai työskentelemällä toisen niistä etänä. Ymmärrän siis tuon tunteen, että on epävarmuus siitä, onko toinen sitoutunut suhteeseen yhtä vahvasti kuin itse. Itse näen sen kuitenkin nyt jälkeen päin nimenomaan omana tunteenani; minä olin se, joka odotti yhdessäoloa ja josta tuntui erossa ollessa, ettemme ole täysin sitoutuneessa parisuhteessa.

Me muutimme kyllä ennen pitkää yhteen mutta kuten sanottu, meillä ei ollut lapsia. Jos olisi ollut, olisimme jatkaneet erillään asuen kunnes he ovat muuttaneet kotoa pois. Me myös keskustelimme. Ei viesteillä vaan puhumalla. Tuntikausia. Kävimme myös pariterapiassa ja parisuhdekurssilla hakemassa apua keskinäiseen kommunikaatioon. Suosittelen lämpimästi molempia.

Minulle eteneminen tarkoittaisi enemmän yhteistä aikaa, yhteisiä iltoja ja yhteisiä aamuja, arjen jakamista. Olen tehnyt tilaa hänen tavaroilleen ja sanonut, että hän voi jättää jotain minunkin luo, mutta ei jätä mitään henk.kohtaista luokseni. Lähtee kuin varkain aamulla kotiin, jos on ollut yötä. Kyllä hän suhteen alkuvaiheessa puhui kihloista ja yhteen muutosta, mutta ei enää mitään. Sanoo vain, että silloin tuntui siltä. Minulla on jo teini-ikäiset lapset, tulevat hyvin juttuun kyllä.

Nyt tosiaan kahvittelemme vain, tapaamme kun hänelle sopii, on joskus yötä. Usein lähtee viikonloppuisin omiin askareisiin ja tulee ehkä illalla ja jää yöksi. En tiedä, mikä tämä suhde on, mutta toivoin enemmän. Fb:ssa lukee parisuhde, mutta minusta aika kevyt suhde tämä on. Puheet ja teot on todella ristiriidassa.

Minulla on samanlainen suhde, en vain kutsu sitä parisuhteeksi. Se alkoi huumalla, piti tehdä lasta, taloa ja mennä naimisiin. Sitten mies tajusi, että ei rakasta minua. Erosimme, mutta jatkoimme parin viikon päästä läheisenä panosuhteena. Näemme 2-3x viikossa, olemme yhteyksissä joka päivä ja näen miehen lapsia silloin tällöin isäviikolla. Molemmat etsimme koko ajan parempaa seuraa. Lapsen saamisen kannalta tämä oli minulle ns. viimeinen yritys, koska olen jo niin vanha, että en todennäköisesti saa enää luomusti lapsia (olen siis kärsinyt lapsettomuudesta jo aiemmissakin suhteissa). Ihan mukava kaverisuhde, vaikka itse haluaisin enemmän ja huonona päivänä tämä suhde syö todella paljon. Toistaiseksi en ole vielä parempaa löytänyt ja nyt korona-aikana uuden ihmisen löytäminen on vielä hankalampaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap kumpi teistä aloittaa viestittelyt ? Kumpi tekee aloitteen siihen että nähtäisiin? Jos sinä niin oletko koettanut kauanko joudut olla hiljaa että mies lähettää oma aloitteisesti viestiä? Tai kauanko menee että mies ehdottaa tapaamista? Jos taas mies tapaa ehdottaa tapaamista ja olet aina suostunut ja muuttanut omia aikataulujaan niin että ne onnistuu niin miten mies suhtautuisi jos et enää olekaan aina valmiina odottamassa miestä ?

Eli mitä jos muutat tietoisesti sitä miten teidän suhteessa tapahtuu? Oletko muuten kysynyt mieheltä onko hän tyytyväinen tämänhetkiseen suhteeseenne? Onko siinä mitää mitä mies haluaisi muuttaa? Jos tuo on miehelle täydellinen tilanne niin miksi hän haluaisi esim muuttaa kanssasi yhteen?

Hyvää pohdintaa, pitää oikein hetkeksi pysähtyä miettimään... kyllä se taidan minä olla, joka kysyy, nähdäänkö vai ei. Erittäin harvoin hän ehdottaa mitään, salille saattaa kysyä mukaan ja se on sitä "yhteistä tekemistä", vaikka molemmat tekee eri puolilla salia omaa treeniään. Eilen poikkesi 5min salin jälkeen luonani. Minusta on vain vaikeaa nähdä tätä edes seurustelusuhteena. Olisiko kaverisuhde seksillä lähempänä totuutta..

Olen miettinyt juuri tuonkaltaisia toimintamalleja, mutta toisaalta pelkään, ettei sitten nähdä ollenkaan ja vieraannutaan lopullisesti. Kuulostaahan tämä aika "säälittävältä"

Olen tosi pahoillani, mutta mies tapaa sinua helpon seksin ja ystävyyden takia, hänellä voi myös olla muita naisia. Miksi tällaisia suhteita on nykyisin niin paljon? Miksi on vaikea huomata täysin selviä merkkejä siitä, ettei mies ole rakastunut eikä sitoutunut lainkaan? Siksi varmaan, että tämäntyyppiset miehet aina välillä puhuvat halustaan sitoutua ja muuta vastaavaa, vain pitääkseen tilanteen ennallaan.

Jos haluat muuta, niin eroa miehestä. Jos tämäntyyppinen suhde riittää, niin käytä ehdottomasti kondomia, ettet saa mitään sp.tautia.