Mies ei pääse eroon edesmenneestä exästään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo. Veikkaanpa jopa että samalta joka toisessa ketjussa runoilee kuinka mies ei halua sitoutua. Molemmissa tekee avauksen (se toinen vähemmän provosoiva) ja sitten saman tien katoaa ketjusta.

Tämä saattaa olla provo, mutta kyllä ap:n kaltaisia ihmisiä on olemassa, en kyllä ymmärrä miksi he ovat parisuhteessa ihmisten kanssa, joilla on aikaisempi suhde päättynyt kuolemaan, on kai sitä sinkkuja ja eronneitakin vaihtoehtoina.

Luulisi kyllä, että mustasukkaiselle toisen osapuolen kuollut kumppani on vähemmän uhka kuin oikeasti exä, jonka kanssa voi alkaa vanha suola janottaa 🤔

Kysehän ei ole pettämisuhkasta vaan siitä, että kokee jäävänsä aina kakkoseksi. Kuolluthan on helppo myös ihanteellistaa. 

Suomessa on aika vähän rakkauspuhetta. Jos ei kerro kumppanilleen rakastavansa ja mistä hänessä pitää, voi helposti vain nähdä, että vainajalle viedään kukkia ja selkeästi kaivataan häntä, mutta jää epäselväksi, mitä tästä elosssaolevasta ajatellaan. 

Niin, kuollut saa joskus kukkia mutta elävä puoliso on kuitenkin se, jonka kanssa eletään yhdessä, tehdään tulevaisuuden suunnitelmia yms. Kumpaakin voi rakastaa samaan aikaan. Jos ei tätä ymmärrä ja hyväksy, ei voi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jolta on kuollut puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen geissi. Ehkä miehellä oli jotain tekemistä kuoleman kanssa ja asia on nyt alkanut vaivaamaan.

Meinaat, että miesjotenkin onnistuis aiheuttamaan vaimon rintasyöpään sairastumisen?

Henkisellä väkivallalla se saattaa kyllä onnistua. Tai jollain kevyellä myrkyttämisellä. 

Olen ollut yhdessä puolisoni kanssa vuosia ja nykyisin naimisissa. Jos nyt menehtyisin, niin tietysti toivoisin, että mieheni jossain vaiheessa menisi elämässään eteenpäin, mutta tietysti toivoisin myös, että pysyisin hänen sydämessään - onhan hän elämäni rakkaus. Mieti tilannetta AP toisinpäin: miltä sinusta tuntuisi, jos rakkaasi ei enää muistelisi sinua kuoltuasi? Kyllähän suurin osa ihmisistä toivoo, että heidän elämällään on merkitystä ja itseä muistellaan myös oman elämän päätyttyä. Sinä kuitenkin jatkat elämää miehen rinnalla ja olet uskomattoman onnekas. Ellet siis pilaa suhdetta kiukuttelemalla miehen edesmenneestä puolisosta, jota et tule koskaan korvaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo. Veikkaanpa jopa että samalta joka toisessa ketjussa runoilee kuinka mies ei halua sitoutua. Molemmissa tekee avauksen (se toinen vähemmän provosoiva) ja sitten saman tien katoaa ketjusta.

Tämä saattaa olla provo, mutta kyllä ap:n kaltaisia ihmisiä on olemassa, en kyllä ymmärrä miksi he ovat parisuhteessa ihmisten kanssa, joilla on aikaisempi suhde päättynyt kuolemaan, on kai sitä sinkkuja ja eronneitakin vaihtoehtoina.

Luulisi kyllä, että mustasukkaiselle toisen osapuolen kuollut kumppani on vähemmän uhka kuin oikeasti exä, jonka kanssa voi alkaa vanha suola janottaa 🤔

Kysehän ei ole pettämisuhkasta vaan siitä, että kokee jäävänsä aina kakkoseksi. Kuolluthan on helppo myös ihanteellistaa. 

Suomessa on aika vähän rakkauspuhetta. Jos ei kerro kumppanilleen rakastavansa ja mistä hänessä pitää, voi helposti vain nähdä, että vainajalle viedään kukkia ja selkeästi kaivataan häntä, mutta jää epäselväksi, mitä tästä elosssaolevasta ajatellaan. 

Niin, kuollut saa joskus kukkia mutta elävä puoliso on kuitenkin se, jonka kanssa eletään yhdessä, tehdään tulevaisuuden suunnitelmia yms. Kumpaakin voi rakastaa samaan aikaan. Jos ei tätä ymmärrä ja hyväksy, ei voi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jolta on kuollut puoliso.

Minä ymmärrän täysin. Silti eilen hesarissa oli juttu eksäpuheesta ja siitä, milloin se voi johtaa suhdetta vaikeuksiin. 

Ei kai se ole kivaa, että tuntee olevansa otettu ikuiseksi kakkoseksi. Toinen voi siis vahingossakin luoda kuvan siitä, että tilanne on sellainen tai sitten on ihan aidosti ottanut kakkosen. 

Suuri rakkaus kuoli. Sä olet laastari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen geissi. Ehkä miehellä oli jotain tekemistä kuoleman kanssa ja asia on nyt alkanut vaivaamaan.

Meinaat, että miesjotenkin onnistuis aiheuttamaan vaimon rintasyöpään sairastumisen?

Henkisellä väkivallalla se saattaa kyllä onnistua. Tai jollain kevyellä myrkyttämisellä. 

Niin sinusta ainoa syy ajatella kuollutta rakastettua on se, että on (osa) syyllinen tämän kuolemaan? Rakkaus on ihan vieras käsite?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo. Veikkaanpa jopa että samalta joka toisessa ketjussa runoilee kuinka mies ei halua sitoutua. Molemmissa tekee avauksen (se toinen vähemmän provosoiva) ja sitten saman tien katoaa ketjusta.

Tämä saattaa olla provo, mutta kyllä ap:n kaltaisia ihmisiä on olemassa, en kyllä ymmärrä miksi he ovat parisuhteessa ihmisten kanssa, joilla on aikaisempi suhde päättynyt kuolemaan, on kai sitä sinkkuja ja eronneitakin vaihtoehtoina.

Luulisi kyllä, että mustasukkaiselle toisen osapuolen kuollut kumppani on vähemmän uhka kuin oikeasti exä, jonka kanssa voi alkaa vanha suola janottaa 🤔

Kysehän ei ole pettämisuhkasta vaan siitä, että kokee jäävänsä aina kakkoseksi. Kuolluthan on helppo myös ihanteellistaa. 

Suomessa on aika vähän rakkauspuhetta. Jos ei kerro kumppanilleen rakastavansa ja mistä hänessä pitää, voi helposti vain nähdä, että vainajalle viedään kukkia ja selkeästi kaivataan häntä, mutta jää epäselväksi, mitä tästä elosssaolevasta ajatellaan. 

Niin, kuollut saa joskus kukkia mutta elävä puoliso on kuitenkin se, jonka kanssa eletään yhdessä, tehdään tulevaisuuden suunnitelmia yms. Kumpaakin voi rakastaa samaan aikaan. Jos ei tätä ymmärrä ja hyväksy, ei voi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jolta on kuollut puoliso.

Minä ymmärrän täysin. Silti eilen hesarissa oli juttu eksäpuheesta ja siitä, milloin se voi johtaa suhdetta vaikeuksiin. 

Ei kai se ole kivaa, että tuntee olevansa otettu ikuiseksi kakkoseksi. Toinen voi siis vahingossakin luoda kuvan siitä, että tilanne on sellainen tai sitten on ihan aidosti ottanut kakkosen. 

Jos kokee asian noin, silloin ei voi seurustella lesken kanssa vaan pitää etsiä sopivampi kumppani. Ei leskeä voi moittia siitä ettei hän lakaise maton alle mennyttä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveän raskasta, jos aina läheisen poistuttua pitäisi pyyhkiä kaikki mennyt pois ja "aloittaa uusi elämä". Oma elämäni on ainakin kuin tiilitalo, jota on muurattu kerros kerrokselta läpi elämän. Jos jotain häiritsee joku alempi kerrostuma, se on hänen ongelmansa. Minä kuitenkin olen tämän hetken minä juuri sen kerrostuman vuoksi ja jos sitä ei olisi, olisin toisenlainen ihminen. 

Elämä on kuin tiilitalo on kyllä ihan ´loistava vertaus. Itsekin olen miettinyt nykyisen puolison vaatimusta unohtaa mennyt elämä aikaisemman puolisin kanssa niin että enhän minä olisi minä ilman sitä ihmistä ja elämänkokemusta jonka hänen kanssaan sain. 

Täällä joku mainitsi edesmenneen puolison ihannoin ja täydelliseksi tekemisen, niin ettei kukaan yllä samalle tasolle. Eivät kaikki puolison menettäneet toimi niin. Vaikka itsekin olen haudannut elämäni rakkauden, en ymmärrä miksi ihmisestä tulee kuolemansa jälkeen pyhimys vaikka olisi ollut millainen hirviö tahansa ollessaan elossa. Muistan kyllä myös huonot puolet aikaisemmasta kumppanista ja suhteesta, ja olen kiitollinen siitä että nykyään elän draamavapaata mukavaa elämää. Ei toisaalta ole oikein myöskään velloa vainajan virheitä, äitini haukkuu yhä 10 vuotta sitten kuollutta aviomiestään.

Meitä leskiä on moneen junaan, mutta ap:n miehen tapa muistella ja surra kuulostaa ihan terveeltä, eikä ap:lla ole syytä valittaa satunnaisesta haudalla vierailusta. Olisi ihan eri asia jos koti olisi vaimovainajamuseo tai vainaja olisi muuten merkittävästi arjessa mukana. Ketjun otsikko kuulostaa ihan Haamumorsian-elokuvan juonitiivistelmältä, ehkä pientä liioittelua jos mies ei tosiaan muuten vello surussa vaan vie vain kukkia haudalle, niin kuin kuolleita rakkaita usein muistetaan.

Ymmärtää sen jos kuollut ex on muistoissa, mutta ei nyt haudalla tarvitsisi rampata jos on jo uudessa parisuhteessa ja aikoo oikeasti jatkaa elämäänsä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää sen jos kuollut ex on muistoissa, mutta ei nyt haudalla tarvitsisi rampata jos on jo uudessa parisuhteessa ja aikoo oikeasti jatkaa elämäänsä eteenpäin.

Jotkut ihmiset tykkäävät käydä haudalla viemässä jotain, muistelemassa, jopa juttelemassa vainajalle. Se on normaalia ja kaunis tapa.

Ymmärtäisin aloittajan huolen, jos miehellä olisi kotona muistoalttari puolisolle, mutta joku satunnainen kukkakimppu haudalla ei ole syy valittaa 🙄

Ap. Jos rakastat miestä, hänet on hyväksyttävä sellaisena kuin on.

oudosti muotoiltu "pääse eroon" jos henkilö on kerran kuollu niin mitä eroon pääsemistä siinä on? enemmänki ehkä ei ole päässyt yli.

kuulostat mustasukkaiselta ihmiseltä ja jotain ongelmia selkeästi on kerran alat mököttää kun toinen käy hänelle rakkaan ihmisen HAUDALLA.

Musta sulla ei oo mitään syytä tai oikeutta mököttää jos toinen käy muistamassa hänelle tärkeää ihmistä. Menisin itseeni ja hakisin apua ja miettisin mistä moinen kumpuaa.

tää alotus kyl kuulostaa niin trollilta mut vastasin silti

Se puolison kuolema on ollu miehellesi tosi rankka kokemus. Monilla on exiä elossa, joita muistelevat lämmöllä. Esim. monelle miehelle lapsen äiti on sellainen, jolla on aina paikka sydämessä.