Mies ei pääse eroon edesmenneestä exästään
Olen seurustelut vajaan vuoden verran mukavan miehen kanssa, joka joutui sinkuksi, kun hänen entinen avovaimonsa kuoli rintasyöpään reilu kolmekymppisenä. Traagista sinänsä, toki sen ymmärrän. Silti minua aina hieman kaivelee, kun hän käy esim tämän edesmenneen avovaimon haudalla. Kun tiedän hänen käyneen haudalla, niin jotenkin minä aina olen sen jälkeen kireänä ja minulla kestää aikaa palautua. Mökötän ja en ole normaali oma itseni. En tiedä teenkö sen aiheesta vai olenko pikkumainen, mutta ei sitä oikein voi tuntemuksiaan kieltääkään. Minulla tulee aina tunne, että olen joku vanhan korvike ja hän ei halua aloittaa uutta elämää ja päästää irti menneestä.
Kommentit (73)
Jos mies nyt kuolisi niin jäisit yksin loppuelämäksesi?
Tai jos löytäisit tuolla mentaliteetilla vielä jonkun ressukan vierelläsi, niin et ikinä kävisi haudalla?
Ap itsetuntosi on nolla ja se ei ole miehesi syy.
Etsi itsellesi lapseton sinkkumies, jolla ei ole exiä.
Olisi parempi miehellesi, jos nykyinenkin vaimo kuopattaisiin.
Oletko ihan varma ap ettet olisi narsisti tai jokin muu luonnevikainen, kun kykenet noin sairaalloiseen ajatteluun? Minä olen tavannut vain narsistilla noin absurdia mustasukkaisuutta.
En ole ikinä kuullut kuolleesta puolisosta käytettävän sanaa ex. Jaaha, edesmennyt ukkini on siis mummini ex???!! Mummikin käy exänsä haudalla.... huh huh.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuullut kuolleesta puolisosta käytettävän sanaa ex. Jaaha, edesmennyt ukkini on siis mummini ex???!! Mummikin käy exänsä haudalla.... huh huh.
Niinpä. Sairas mieli tekee kummia.
Nii, toki voi olla että joku ei pääse eroon kuolleesta exästään. Mutta jos puolisot ovat toisen kuollessa olleet yhdessä, ei se kuolema puolisosta exää tee... Haloo.
Mies käy varmaan haudalla itkemässä että kunpa pääsisi jo exän luokse kun nykyinen akka on kylmä ja tunteeton.
Voi ressukkaa.
Pidin naurettavana ajatuksena, että joku voi olla mustasukkainen vainajalle, kunnes aloin seurustella sellaisen ihmisen kanssa. Olin 10 vuotta, koko aikuisikäni, parisuhteessa, asuimme yhdessä ja olimme kihloissa, emme ehtineet naimisiin asti kun kumppani kuoli. Nykyinen kumppani viittaa ap:n tavoin vainajaan "exänä", joka pitäisi täysin unohtaa. Mielestäni se on loukkaavaa ja typerää. Exä on ihminen, josta on erottu, kuollut kumppani on viety minulta vaikka kumpikaan ei halunnut suhteen loppuvan ja rakkautta riitti, en voi tai edes halua pyyhkiä pois ihmistä joka oli pitkään minulle koko maailma. En käy hautausmaalla(varsinaista hautaa ei ole, vain tuhkat muistolehdossa), mutta haluiaisin pystyä suremaan avoimesti rakasta ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuull
ut kuolleesta puolisosta käytettävän sanaa ex. Jaaha, edesmennyt ukkini on siis mummini ex???!! Mummikin käy exänsä haudalla.... huh huh.
Eihän sitä käytäkään kuin ne äääliöt, jotka ovat mustasukkaisia vainajalle. Meilläkin nykyinen puolisoni puhuu kuolleesta puolisostani "exänä", todella epäkunnioittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuull
ut kuolleesta puolisosta käytettävän sanaa ex. Jaaha, edesmennyt ukkini on siis mummini ex???!! Mummikin käy exänsä haudalla.... huh huh.Eihän sitä käytäkään kuin ne äääliöt, jotka ovat mustasukkaisia vainajalle. Meilläkin nykyinen puolisoni puhuu kuolleesta puolisostani "exänä", todella epäkunnioittavaa.
Psykopaattiseksi mennyt maailma kun kenestäkään ei saa enää välittää ja mitään tunteita ei saa olla. Ihmisillä ei kohta enää ole sukua eikä perhettäkään kun kaikki on vaan exiä. Kuolleet lapsetkin edellisestä liitosta on uudelle puolisolle ex lapsia ja niitä pitää verrata nykyisiin ja vihata, kieltää sureminen. Tähän on tultu kun psykot on päässeet määrittelemään ihmisyyttä.
Tämä palsta jaksaa aina yllättää ilkeillä ihmisillä...
Ap, nuo tunteesi ovat ihan normaaleja, joskin niistä pitäisi päästä yli. Ne kertovat sinun omasta epävarmuudestasi suhteessa itseesi ja parisuhteeseesi. Teillä on vielä tuore parisuhde, ja tuntuuhan se varmasti "mitättömältä" miehen aikaisempaan suhteeseen verrattuna. Se kuitenkin korjaantuu vuosien saatossa; elämänne hitsautuvat toisiinsa, yhteisiä muistoja kertyy ja kiinnytte toisiinne syvemmin. Saat luottamusta teidän yhteiseen parisuhteeseen, eikä sinun enää tarvitse tuntea epävarmuutta omasta asemastasi.
Muista kuitenkin, että miehesi ei tee mitään väärää käymällä haudalla, tai suremalla edesmennyttä puolisoaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Hän voi siitä huolimatta rakastaa sinua ja olla onnellinen kanssasi. Lakkaa vertailemasta itseäsi tähän aikaisempaan puolisoon. Jos miehesi on fiksu, hänkään ei tee niin. Jos tekee, en sinuna jatkaisi suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta jaksaa aina yllättää ilkeillä ihmisillä...
Ap, nuo tunteesi ovat ihan normaaleja, joskin niistä pitäisi päästä yli. Ne kertovat sinun omasta epävarmuudestasi suhteessa itseesi ja parisuhteeseesi. Teillä on vielä tuore parisuhde, ja tuntuuhan se varmasti "mitättömältä" miehen aikaisempaan suhteeseen verrattuna. Se kuitenkin korjaantuu vuosien saatossa; elämänne hitsautuvat toisiinsa, yhteisiä muistoja kertyy ja kiinnytte toisiinne syvemmin. Saat luottamusta teidän yhteiseen parisuhteeseen, eikä sinun enää tarvitse tuntea epävarmuutta omasta asemastasi.
Muista kuitenkin, että miehesi ei tee mitään väärää käymällä haudalla, tai suremalla edesmennyttä puolisoaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Hän voi siitä huolimatta rakastaa sinua ja olla onnellinen kanssasi. Lakkaa vertailemasta itseäsi tähän aikaisempaan puolisoon. Jos miehesi on fiksu, hänkään ei tee niin. Jos tekee, en sinuna jatkaisi suhdetta.
Ei ole normaaleja. Lopeta nyt jonkun sairaalloisen mustasukkaisuuden selittäminen normaaliksi. Sitä se ei ole.
No ei tuo minusta täytä vielä sairaalloisen mustasukkaisuuden kriteereitä. Jos ap ei ole kieltänyt miestä käymästä haudalla, stalkkeroinut, syytellyt yms, on kyseessä vielä melko normaali mustasukkaisuus, josta on mahdollista kasvaa yli.
Ap, älä välitä ilkeyksistä. Jos tunnet noin, niin tunnet noin. Mies käyköön haudalla - käynnit harvenevat varmasti ajallaan, koska oletan, että ei hoida ex-avokin hautaa. Jos mies takertuu liikaa menneisyyteen, ei ole valmis uuteen suhteeseen.
Tee ainoa oikea teko ja lähde, mies tulee sitten joskus löytämään arvoisensa naisen.
Provo. Veikkaanpa jopa että samalta joka toisessa ketjussa runoilee kuinka mies ei halua sitoutua. Molemmissa tekee avauksen (se toinen vähemmän provosoiva) ja sitten saman tien katoaa ketjusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuull
ut kuolleesta puolisosta käytettävän sanaa ex. Jaaha, edesmennyt ukkini on siis mummini ex???!! Mummikin käy exänsä haudalla.... huh huh.Eihän sitä käytäkään kuin ne äääliöt, jotka ovat mustasukkaisia vainajalle. Meilläkin nykyinen puolisoni puhuu kuolleesta puolisostani "exänä", todella epäkunnioittavaa.
Onko termi "kuollut puoliso" sit parempi?
Musta toi on ihan ok, en osaisi loukkaantua.
Vierailija kirjoitti:
Pidin naurettavana ajatuksena, että joku voi olla mustasukkainen vainajalle, kunnes aloin seurustella sellaisen ihmisen kanssa. Olin 10 vuotta, koko aikuisikäni, parisuhteessa, asuimme yhdessä ja olimme kihloissa, emme ehtineet naimisiin asti kun kumppani kuoli. Nykyinen kumppani viittaa ap:n tavoin vainajaan "exänä", joka pitäisi täysin unohtaa. Mielestäni se on loukkaavaa ja typerää. Exä on ihminen, josta on erottu, kuollut kumppani on viety minulta vaikka kumpikaan ei halunnut suhteen loppuvan ja rakkautta riitti, en voi tai edes halua pyyhkiä pois ihmistä joka oli pitkään minulle koko maailma. En käy hautausmaalla(varsinaista hautaa ei ole, vain tuhkat muistolehdossa), mutta haluiaisin pystyä suremaan avoimesti rakasta ihmistä.
Jos suruaika on vielä menossa niin ei kannata alkaa uuteen suhteeseen ennenkuin on saanut ns rauhan asian kanssa. Varmasti kuluttavaa uudelle kumppanillekin.
Et ole pikkumainen, olet idiootti. Hanki itsetunto.