ihan pulassa 9-vuotiaan kanssa

Lapsi tarvitsee kyllä nyt apua. Joko käyttämissänne tilanteissa jokin vuorovaikutuksessa menee mönkään tai sitten lapsella on esim. masennus tai vaikkapa suru jonkun ihmissuhteen menetyksestä jne. Joka tapauksessa viestisi kuulostaa, että 'normaalia' hyvää ei ole lähes lainkaan lapsen arjessa. Tuo vahvistaa myös lapsen negatiivista identiteettiä. Hakeutukaa ammattilaisen kanssa keskusteluun, esim. koulupsykologi.

Joo, minäkin luulen, että nyt ei mitkään arestit auta, se tie on kuljettu loppuun. Lääkäriin mars. Onko lapsi "aina" ollut vaikea?

Tuli jotenkin vielä mieleen, onko lapsen elämästä tavallaan tullut sellaista, että 'vahditaan' jo etukäteen pieleenmenemisiä, ilmapiiri on sellainen että tavallaan koko ajan on 'oikeudenkäynti' meneillään, lapsi on tavallaan tarkkailun alla ja lapsen käsitys itsestään on muovautunut sellaiseksi, että luovuttaa eikä edes yritä saavuttaa esim. viikkorahaa.

Minä kanssa ammatti-ihmisenä sanoisin nyt, että jättäkää ne tutut kasvatusneuvojat. Eivät ehkä saa kylliksi etäisyyttä. 

Hakeutukaa koululääkärin kautta lastenneurologisiin ja psykiatrisiin tutkimuksiin. Sitä kautta saatte apua. Minua kiinnostaa, onko tytön persoona muuttunut? Harvoin, mutta joskus, takana voi olla (fyysinen) sairauskin.

Ottakaa yhteyttä koulupsykologiin. Hän tekee jotain perustutkimuksia, kun kerrotte noista asioista. Ja jos tarvetta on, saatte lähetteen jatkotutkimuksiin. Jokin syy taustalla varmasti on, ja ehkä jos asia selviää, niin on helpompi keksiä, mitä muuta voi tehdä tuossa tilanteessa. 

Minusta kuulostaa, että olette toimineet niin hyvin kuin olette osanneet. Joskus on hyvä saada muualta uusia ideoita. (Meille tuli tarpeeseen ammattilaisen toteamus, että kyllä olette tarpeeksia hyviä vanhempia olleet ja johdonmukaisia, entäpä jos  joskus olisitte vähemmän tiukkoja ja enemmän rakastavia ja hassuttelevia. Se jostain syystä toimi meillä hyvin. Säännöt menivät paremmin jakeluun kovatahtoiselle, omaehtoiselle ja itsenäiselle lapselle, kun alettiin höllätä ja hölmöillä. )

Psykopaatti. Sadisti. Räyhähenki. Huomiohuora.

Uskon että tuohon lapseen ainoa keino olisi ruumiillinen kuritus. Jotkut ovat niin kovapäisiä ettei sana tehoa. Housut kinttuun ja solkiremmiä.

Yhden lapsen politiikka johtanut tuohon. Mitään ei ole tarvinnut jakaa. Kasvaa itsekkääksi. 

Onko lapsella mitään vastuutehtäviä joita pitäisi tehdä. Astiahuolto, pyykkihuoltoa, roskien vientiä, siivoamista, kokkailua jne. Osallistetaanko lasta kodin askareisiin.

Veikkaan että kaikki passataan valmiiksi.

Kuulostaa aika surulliselta ja kyllä edellisten mukaisesti suosittelisin, että kannattaa menna keskustelemaan asiasta mm. perheneuvolassa on ammattitaitoisia ihmisiä. Uskon, että asiat selkiytyvät ja tytöllekin tulee vielä parempi käytös. Hän on pieni vielä ja aina ei mielestäni rangaistukset ole se tie hyvään käytökseen, perheneuvolasta saa varmaan vinkkejä ja he myös keskustelevat tytön kanssa ihan ilman vanhempia niin lapsi pystyy kertomaan omat mielipiteensä ja kuvata oloaan. Kuulostaa tosiaan niin surulliselta ja vaikuttaa tuosta viestistä että ette oikein pysty enää nauttimaan vanhemmuudesta ja vaikka ette haluaisi niin se kyllä heijastuu lapseen ja hänen käytökseen, lapset vaistovat vanhempiensa olotilan todella hyvin.

AP jatkaa: tyttären vastuulla on astianpesukoneen tyhjennys, yläkerran pyykien kantamienn kodinhoitohuoneeseen, oman huoneen jonkinlaisessa järjestyksessä pitäminen. Lisäksi käyttää tarvittaessa koiraa ulkona. Kotitöitä on tehnyt siitä asti kuin pystyy. Olemme asiasta jo puhuneet erityisopettajan ja koulupsykologin ja -kuraattorin kanssa, joiden mielestä lapsi on vain vilkas ja varsin lahjakas, joka haasteiden puuttuessa näkyy kaikenlaisena häiriönä koulussa. Halusi itse aloittaa soittamisen, jossa onkin hyvin lahjakas, vaikkei harjoittele juuri lainkaan. Myös liikuntaa harrastaa ja on aktiivinen. Tyttö ei halua katsoa televisiota tai tietokonetta, vaan mieluummin leikkii ulkona kavereiden kanssa. Hyvin suoraan olemme puhuneet kotiongelmista ja vastaus on ollut, että "kukaan ei ole luvannut, että lapsen kanssa on mukavaa" ja "teille on nyt annettu haasteellinen vastuu haasteellisen lapsen vanhempana" jne. Kaikkien ohjeiden mukaan ollaan koetettu kokeilla uutta lähestymistapaa siinä onnistumatta. Kumpikaan heistä ei nähnyt tarpeelliseksi tehdä lähetettä kasperiin ja oma aikavarauspyyntömme todettiin tarpeettomaksi, koska koulun työntekijät ovat tilanteen jo arvoineet.

ysin kommentti huomiohuorasta oli järkyttävä : (

Onpa kurjaa, että tilannettanne ei ole nyt koulussa otettu ihan tosissaan. Vaikka taustalla ei olisikaan mitään neurologista sairautta tai pulmaa, niin olette oikeutettuja saamaan kasvatusapua, kun sitä itse tahdotte. Onko teillä perheneuvolaa siellä päin. AInakaan meillä perheneuvolaan ei tarvitse lähetettä, joten otapa selvää miten teillä asiat ovat.

Hakeutukaa tutkimuksiin yksityiselle puolelle. Siellä maksava asiakas saa tarvitsemansa ja/tai haluamansa tutkimukset.

miks pitäis pestä hampaat 5 min? tms. vähemmän sääntöjä, kyllä se itse kohta tajuaa, että asioita kandee tehdä.

Nimenomaan kasvatus ja perheneuvolaan pyrimme, ensin koulun kautta, sitten omatoimisesti. Sieltä meidät torpattiin, "koska on hirmuiset jonot ja koulu jo arvioinut". Ainoa tapa saada apua on yksityiseltä, jotka lähimmät löytyvät parin sadan kilometrin päästä.  Olen itse työssä mielenterveysvastaanotossa (psyk sh) ja olen miettinyt onko oma työni "haittana", kun haen apua. Olen pari kertaa kysynyt tytöltä, että onko kurja olo tao haluaisiko juetlla jonkun muun aikuisen kanssa kuin vanhempiensa, muttei ole halunnut. Olemme jopa pyytäneet isovanhempia ja yhtä kummia kysymään, että onko hyvä olla, onko kavereita, koulussa riitaa tai muita huolia. Ei kuulema ole ja äiti ja iskä on kivoja, kivempia kuin muiden kavereiden... Ainoana asiana minkä haluaisi itse korjata on saada kani (meillä on 2 koiraa, joiden hoito ei onnistu/ei kiinnosta/ei ole mukavaa) Huokaus...

Pahoitteluni, että tietoa tippuu näin vähän kerrassaan. Tuntuu, että olemme oikeasti tehneet jo vaikka mitä.

Nimenomaan kasvatus ja perheneuvolaan pyrimme, ensin koulun kautta, sitten omatoimisesti. Sieltä meidät torpattiin, "koska on hirmuiset jonot ja koulu jo arvioinut". Ainoa tapa saada apua on yksityiseltä, jotka lähimmät löytyvät parin sadan kilometrin päästä.  Olen itse työssä mielenterveysvastaanotossa (psyk sh) ja olen miettinyt onko oma työni "haittana", kun haen apua. Olen pari kertaa kysynyt tytöltä, että onko kurja olo tao haluaisiko juetlla jonkun muun aikuisen kanssa kuin vanhempiensa, muttei ole halunnut. Olemme jopa pyytäneet isovanhempia ja yhtä kummia kysymään, että onko hyvä olla, onko kavereita, koulussa riitaa tai muita huolia. Ei kuulema ole ja äiti ja iskä on kivoja, kivempia kuin muiden kavereiden... Ainoana asiana minkä haluaisi itse korjata on saada kani (meillä on 2 koiraa, joiden hoito ei onnistu/ei kiinnosta/ei ole mukavaa) Huokaus...

Pahoitteluni, että tietoa tippuu näin vähän kerrassaan. Tuntuu, että olemme oikeasti tehneet jo vaikka mitä.

Lapsen ei aina tarvitse olla kiltti. Mutta on tietyt rajat ja säännöt, joita ei rikota (esim. eläimen kiusaaminen). Jatkuva uhmaaminen ja kiukuttelu kuuluvat uhmäikään. Jos se on jatkuvaa vielä tuossa iässä, on varmasti aihetta ottaa mukaan ulkopuolista apua. Tai olisiko siitä apua, jos koettaisitte vähän höllätä kontrollia lapseen? Lasta voi ahdistaa, jos hänestä tuntuu, että kyttäätte jokaista hänen liikettään. Lapsi on ehkä tottunut saamaan huomiota sillä, että hän tekee väärin. Voisiko negatiivisen kierteen saada jotenkin poikki? Joillekin lapsille auttaa se, että kehuu "selän takana" lasta jostain asiasta toiselle aikuiselle. Eli puhuu lapsesta hyvää jollekin toiselle siten, että lapsi kuulee keskustelun.

Vähemmän sääntöjä ja rangaistuksia, enemmän positiivista vahvistamista.

Onko lapsella siis veljiä? Tuo "ainokainen tytär" ei ole ihan yksiselitteinen. Onko lapsella muita läheisiä aikuisia elämässään?

Meilla tuon ikaisen kanssa on jo alkanut esimurkkuika terkkarin mukaan ja on tosi artyisa valilla. Jos lapsi haluaa menna juhlakengilla loskakeliin niin anna menna! Sitten huomaa ettei ole kiva kun jalat kastuu jne. Mielestani tuon ikaisen saa jo antaa kayttaa omaa harkintaa. Meilla on tiukat saannot lahinna siina, etta ei saa satuttaa toisia, laksyt pitaa tehda ja muutkin sovitut asiat pitaa. Sankyyn pitaa menna kun sanotaan mutta saa lueskella viela sangyssa jos uni ei heti tule. Meilla ainakin lapsi pesee hampaat ettei tulisi reikia jne. Tajuaa jo syy/seuraussuhteen. Mutta teidan kannattaa tosiaan kayda ammattilaisen luona. Saatte ulkopuolisen arvion ja jotain hyvia vinkkeja varmasti!

ruutu.fi Supernanny

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 13:05"]

AP jatkaa: tyttären vastuulla on astianpesukoneen tyhjennys, yläkerran pyykien kantamienn kodinhoitohuoneeseen, oman huoneen jonkinlaisessa järjestyksessä pitäminen. Lisäksi käyttää tarvittaessa koiraa ulkona. Kotitöitä on tehnyt siitä asti kuin pystyy. Olemme asiasta jo puhuneet erityisopettajan ja koulupsykologin ja -kuraattorin kanssa, joiden mielestä lapsi on vain vilkas ja varsin lahjakas, joka haasteiden puuttuessa näkyy kaikenlaisena häiriönä koulussa. Halusi itse aloittaa soittamisen, jossa onkin hyvin lahjakas, vaikkei harjoittele juuri lainkaan. Myös liikuntaa harrastaa ja on aktiivinen. Tyttö ei halua katsoa televisiota tai tietokonetta, vaan mieluummin leikkii ulkona kavereiden kanssa. Hyvin suoraan olemme puhuneet kotiongelmista ja vastaus on ollut, että "kukaan ei ole luvannut, että lapsen kanssa on mukavaa" ja "teille on nyt annettu haasteellinen vastuu haasteellisen lapsen vanhempana" jne. Kaikkien ohjeiden mukaan ollaan koetettu kokeilla uutta lähestymistapaa siinä onnistumatta. Kumpikaan heistä ei nähnyt tarpeelliseksi tehdä lähetettä kasperiin ja oma aikavarauspyyntömme todettiin tarpeettomaksi, koska koulun työntekijät ovat tilanteen jo arvoineet.

ysin kommentti huomiohuorasta oli järkyttävä : (

[/quote]

Huoh, millaista lässytystä olette joutuneet kuulemaan! Ei lapen kanssa voi aina kivaa ollakaan, mutta yhtä epänormaalia minusta on, jos on jatkuvasti vaikeaa! vanhemmuus voi olla joskus raskasta, mutta ei jatkuvasti uuvuttavaa!

Hei

Onko tyttö aina ollut hankala vai onko nyt tässä iässä?

Oletko kuullut 9-vuoden taitteesta. Se on sellainen esimurrosikä, kannattaa googlata.

Te olette kokeilleet jo rangaistuslinjan, miten olisi nyt kokeilla toista linjaa. Eli rangaistukset pois tai ainakin minimiin.

Kaikki 3 kertaa kieltämiset ja sitten jäähy pois.

Ryhdy KUUNTELEMAAN lasta. Ota kokonaan uusi asenne lapseen. Ajattele hänestä hyvää, älä ajattele että hän on haastava tai vaikea.

Älä reagoi nopeasti lapsen toimiin. Ota vähän etäisyyttä. Muista, että lapsesi toimii ja käyttäytyy niin hyvin kuin osaa. Vaikka tietää, että ei saa varastaa, niin jostain syystä hän kuitenkin päätyy niin tekemään. Mikä se on syy?

Kannustaisin sinua ottamaan etäisyyttä, niin että katselet vähän kuin ulkopuolinen teidän perheenne kommunikaatiota. Anna lapsesi olla täysivaltainen perheenjäsen, joka ei ole tarkkailun alaisena, että hän ei tuntisi että häntä sivusta koko ajan joku arvioi että tekeekö oikein vai tekeekö väärin. Jätä kaikki arvostelu pois, myös mielestäsi.