ihan pulassa 9-vuotiaan kanssa
Meillä alkaa loppua iedat ja järji ainokaisen tyttäremme kanssa. Tytär huojaa, valehtelee, varastaa kavereilta ja oikeastaan tekee kaiken mitä on kotona koetettu opettaa olevan väärin. Alle kouluikäisenä rangaistuksena toimi arestimatto. Arestiin joutui esim. kolmannella kerralla, jos ei ilmaantunut ruokapöytään tai keskeyttänyt esim. koiran kiusaamista. Kouluiän alkaessa on pari kertaa ollut kirjoitustehtävä esim. siitä "millainen on hyvä kaveri". Lisäksi aresti, törkeissä tapauksissa (varastaminen) keskustelu ao. kohteen / vanhempien kanssa ka kotiaresti. On ollut tarrataulua, jossa palkkiona leffakäynti tai lelu, on koetettu viikkorahaa törttöilyvähennyksineen. Viikkorahaa ei ole nyt ollut tänä vuonna ollenkaan, koska ei ollut mitään väliä saako rahaa vai ei - on mieluummin ilman. Arki on sitä, että pääsääntöisesti tekee juuri päinvastoin, kun on ohjeistettu (urheilupäivään juhlakengissä, loskaan pikkuavokkaissa) tai jättää kokonaan tekemättä. Ollaan koetettu kelloa ajastamaan "nyt on 5 min aikaa pestä hampaat" ja lisätty yhteistä kahdenkeskistä aikaa äidin ja isän kanssa. Mun ystäväni on ls-johtava sossu ja toinen on perhe- ja kasvatusneuvolan sairaanhoitaja ja sanovat, etteivät ole ikinä nähneet lasta, johon ei meillä harjoitettu looginen systeemi toimi ja on noin käsittämättömän kovatahtoinen. Meiltä alkaa loppua keinot ihan kokonaan, hermoista puhumattakaan. Koulussa sujuu nykyisin kohtuullisetsi, vaihtoi koulua erikoisluokan vuoksi ja sai kokonaan uudet kaverit ja esim. varastelu jäi, mutta on täysin piittaamaton esim. koulun lähettämistä viesteistä koskien esim. joulujuhlaa jne. Elämä on alkanut mennä siihen, että puolisoni kanssa sovimme vuoropäivät milloin koetetaan hoitaa asioiden selvittely jne, jotta välillä saisi "olla rauhassa" lapsen huudolta ja aliuiselta tavaroiden rikkomiselta jne. Mitä neuvoksi???
Kommentit (26)
Sattuisiko kunnassanne olemaan perhekoulua? Ne on yleensä perheneuvolan järjestämiä. Jos ette pääse julkisen terveudenhuollon pariin niin perhekoulusta voisi olla jotain apua. Joka tapauksessa suosittelen yksityiselle lääkärille hakeutumista, olkoonkin että matka on pitkä.
Tässä yksi esim. perhekoulusta: http://sote.kainuu.fi/perhekoulu
23 jatkaa,
Mulla on yksi haastava lapsi, mutta häneenkään ei ole käytetty arestia, jäähyä tms. Ymmärrän kyllä varsinkin kouluikäisellä arestin käytöön.
Silti mulle tuli vähän sellainen kuva, että te olette pärjänneet pienen lapsen kanssa säännöillä ja loogisuudella. Nyt tyttö on niin iso, että hän näkee teidän lävitse, ja tietää, että ei hänen joko kannata enää edes yrittää (vrt. viikkoraha ei kiinnosta) tai sitten tietää, että ei hänen loppupeleissä tarvitse tehdä niin kuin te sanotte.
Niin paljon näkee vanhempia, jotka ovat "avuttomia" lapsen kanssa, kun joko pitävät kamalan tiukkaa kuria tai sitten eivät pidä kuria tarpeeksi ja lopulta raivostuvat.
Viestiesi perusteella tyttösi on "normaali". Silloin pitäisi vanhempien katsoa peiliin ja miettiä, voiko lapsen käytös johtua kodin ilmapiiristä, vaaditteko liikaa jne. Siltä toi arestimatto alle kouluikäisenä kuulosti.
Ehkä lapsi kokee, että hänestä ei oikeasti välitetä, emotionaalisella tasolla.
Nämä ovat tietenkin vain arvauksia ja voin osua ihan väärään. Mutta niin kauan kuin pidätte tilannetta ongelmallisena, kannattaa kokeilla kaikki keinot, myös ne, jotka aluksi tuntuvat vierailta.
Olette yrittäneet jo niin monenlaista, että suosittelen yksityisen neuropsykologin tutkimuksia, jos teillä on niihin suinkin varaa. Vaikka matka on pitkä, niin teille voi olla oikeasti iso apu, jos saatte selityksen lapsen käytökseen. Minusta kuvauksesi kuulosti siltä, että taustalla voi hyvinkin olla lievä neurologinen poikkeama.
Viekää lapsi perusteellisiin tutkimuksiin. Psyykkiset ja fyysiset syyt ko käytökselle täytyy selvittää. Hoitoa testien jälkeen.
Koiran kiusaamisessa ei anneta ensin kolme varoitusta, se kielletään/estetään välittömästi! Mitä joku ulkopuolinen sanoo teidän kasvatuksesta? Oletteko käyneet perheneuvolassa?
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 14:02"]
Nimenomaan kasvatus ja perheneuvolaan pyrimme, ensin koulun kautta, sitten omatoimisesti. Sieltä meidät torpattiin, "koska on hirmuiset jonot ja koulu jo arvioinut". Ainoa tapa saada apua on yksityiseltä, jotka lähimmät löytyvät parin sadan kilometrin päästä. Olen itse työssä mielenterveysvastaanotossa (psyk sh) ja olen miettinyt onko oma työni "haittana", kun haen apua. Olen pari kertaa kysynyt tytöltä, että onko kurja olo tao haluaisiko juetlla jonkun muun aikuisen kanssa kuin vanhempiensa, muttei ole halunnut. Olemme jopa pyytäneet isovanhempia ja yhtä kummia kysymään, että onko hyvä olla, onko kavereita, koulussa riitaa tai muita huolia. Ei kuulema ole ja äiti ja iskä on kivoja, kivempia kuin muiden kavereiden... Ainoana asiana minkä haluaisi itse korjata on saada kani (meillä on 2 koiraa, joiden hoito ei onnistu/ei kiinnosta/ei ole mukavaa) Huokaus...
Pahoitteluni, että tietoa tippuu näin vähän kerrassaan. Tuntuu, että olemme oikeasti tehneet jo vaikka mitä.
[/quote]
Älkää nyt missään nimessä mitään kania enää ottako kiusattavaksi! Katsokaa myös tarkasti, että hän ei jää ikinä koirien kanssa keskenään, ei näköjään voi olla kiusaamatta niitäkään. Meillä on 9v. tyttä ja en voisi kuvitellakaan, että hän kiusaisi rakasta koiraansa tai kissaansa.