Facebookin unelmaparisuhteet todella usein kulissia!

No kuka elää niin, että ajattelee että mitäs jos tulee ero? Mitä jos sairastun? Mitä jos kuolen? Parempi elää tätä päivää

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 16:39"]Mun ystäväpiirissä päinvastaisia kokemuksia: puolisoa välillä hehkutetaan ja ihan vain siksi, kun se on aidosti ihana tyyppi. Lapsia myös kehutaan.

Tuntuu hyvältä kuulla/lukea kehuja ja positiivisia sanoja perheenjäsenten välillä. En ole tajunnutkaan, että joku saa mielihyvää ajatuksesta, että kehujen takana täytyy olla jotakin hämärää ja sitten odotellaan, jospa kulissit tulisi alas.

Meidän parisuhteesta ja perhe-elämästä löytyisi hehkuttamista, mutta en ole halunnut tehdä sitä julkisesti, sillä kaikki eivät ole yhtä onnekkaita ja en halua hieroa suolaa haavoihin. Kehun sitten kasvotusten rakkaitani :)

Mutta muiden kehuja ja hehkutusta on kiva lukea. Kiusallisempaa on lukea eronneiden vinoilua ja avautumista -julkisesti. Tyyliin:" Nyt se ex-ukko viho viimeisen tempun teki, kun jätti auton vakuutuksen maksamatta. Tää ei jää tähän."

[/quote]

Juuri näin

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 08:10"][quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 07:48"]

Höpö höpö! Minä olen joskus kehunut miestäni Facebookissa, samoin kuin monet ystäväni, joiden tiedän ihan oikeastikin olevan todella onnellisessa parisuhteessa. Jos joku on valehdellut parisuhteensa tilasta, se ei tarkoita, että kaikki tekisivät niin. Olen ollut naimisissa 15 vuotta, joten mistään tuoreesta suhteesta ei ole kysymys. Minun mieheni on oikeasti ystävällinen, rakastaa minua sellaisena kuin olen ja on maailman ihanin!

[/quote]

Miksi teet kehumisen fb:ssa? Mitä hyödyt siitä?

[/quote]

Miksei myös facebookissakin? Hyötyä? Pitäisikö siitä hyötyäkin? Harmi, kun sä et ole ollut koskaan pyyteettömästi rakastunut.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 13:44"]

No kuka elää niin, että ajattelee että mitäs jos tulee ero? Mitä jos sairastun? Mitä jos kuolen? Parempi elää tätä päivää

[/quote]

En tarkoittanutkaan sitä, että täytyisi sen takia jättää kuvia ja kehuja laittamatta, että jos ero tulee. Vaan ihan kysyn, että mitä teette sitten kuville ja kehuille, jos ero tulee? Yksinkertainen kysymys mielestäni.

Miten nää vasta eronneet, jotka hehkuttaa uutta onneaan? Ne vasta saakin oksentamaan (sori). Tosi uskottavaa joo! Kai se on pakko siinä vaiheessa vaan julistaa maailmalle, että kyllä minäkin vielä kelpaan.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 22:53"]

Totta joka sana. Tää menee läheltä tuota blogien korulauseet -ketjua.

Itse luin äimän käkenä erään miljönääripariskunnan lehtijuttua: vietetään aikaa mökillä = vaimo ei ole vuosiin lähtenyt sinne, koska mies vetää siellä reilusti viinaa ja mieluiten itsekseen. Sisutus on vaimon käsialaa= vaimo ei ole sisustanut mitään, vaan ensin kilpailuttanut kaikki suunnitelijat ja sitten tilannut yhdeltä kaiken.

Sitten joku älytön lapsuudenmuistelu: täältä x jo lapsena katseli  meren valojen vaihtelua = joo ei katsellut kun ei ne edes olleet sielläpäinkään. Ja vaikka olisi lapsena ollut jossain mökillä joskus, niin ei varmasti kummankaan vanhempansa kanssa samaan aikaan. Kun niillä oli tosi kiire tehdä bisnestä.

Jutussa vielä hymisteltiin, kuinka joku paikallinen naapurin ukko olisi ollut tärkeä ja opettanut jotain perhokalastuksen vinkkejä tulevalle miljönäärille. Not.

Joskus mietityttää, että mitä ne Tsjournalistit oikein opiskelee siellä opinahjossaan työstään. Eiku, ainiin, ei sillä väliä, kunhan menee kaupaksi.

[/quote]

Kai se sitten oli hyvä juttu, koska noi sun kertomat "totuudetkin" löytyivät sieltä. Vai keksitkö ne itse?

Keskustelu pani mietittyttämään, kun olen a) aikuinen ja b) juuri eronnut 10 kk:n parisuhteesta. Päivitin kyllä parisuhdetilanteeni sinkusta parisuhteeseen olevaksi, kun oltiin oltu vajaa kuukaus kimpassa. Tuntui että ihmiset olivat iloisia puolestani - kuten itsekin olin. En tiedä, hehkutinko tilannetta ja miestä silloin, kun asiat vielä olivat hyvin, omille jutuilleen on tosi sokea. Pari söpöstelykuvaa panin alkuvaiheessa esiin ja toista taisin pyytää anteeksi.

Facebook on olemassa nimenomaan sitä varten, että siellä voi kehuskella saavutuksillaan ja omalla elämällään. Nykyisellä fb-aikakaudella ihmiselle on tärkeämpää näyttää ulkopuolisille oman elämänsä hienoutta, kuin se, että oma elämä ihan oikeasti olisi kivaa. Kulissit on oltava kunnossa ja elämän näytettävä hienolta ulospäin.

Yksi silloin tällöin töissä käyvä kotimamma hehkuttaa joka päivä kuinka auvoisaa ja siunattua perhe-elämää heillä on ja saa tyttäriäkin hoitaa kotona ja jumalalle kiitos perheestä ja lääpä lääpä lää. Todellisuudessa perheen isä tekee pelkkää yövuoroa, jotta voi vuorolisillä rahoittaa mamman loisimista kotona. Mies ei saa juoda kotona alkoholia, sillä mammalla on periaatteita mm. jumalan- ja sossujenpelko. Mies käykin kerran vuodessa yksin ulkomailla juomassa ja varmasti jotain muutakin puuhailemassa....

Tämän tiedän siitä, että tämä mamma on minun facekaveri ja hänen miehensä on minun mieheni hyvä ystävä vuosien takaa. Miehet keskenään keskustelevat vakavia ja minä ja mieheni sitten naureskellaan tämän mamman päivityksille.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 08:29"][quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 08:26"]

Haha, niin perus-suomalaista pessimismiä ja negatiivisuutta. "Kell' onni on, se onnen kätkeköön" tiesi Leino jo ahdistuksensa lähteeksi aikanaan.

[/quote]

Odotinkin koska tämä suomalainen pessimismi ja kateus-kortti vedetään esiin :D

Ei kyse ole siitä ainakaan mun kohdalla. Koittakaa nyt ymmärtää, että olemme erilaisia ihmisiä ja toiset vain ei tarvitse sitä julkista herutusta sen onnellisuutensa pönkittämiseen!

[/quote]

Huoh, ihan itse keksit kateus-korttisi. Se että kaikki eivät piilota onneaan komeroon, ei tarkoita että nämä ihmiset jotenkin pönkittäisivät itseään. Itse laitan myös positiiviset asiat facebookiin, ihan sama jos se sinua ärsyttää. En jaksa esittää edes facessa muuta kuin olen. (Onnellisesti muuten naimisissa jo kuudetta vuotta, etten siihen eroonkaan usko, pahanilmanlinnut. ;))

Suomalaisuus tuli siinä mieleen, että itselläni on paljon ruotsalaisia ja brittejä fb-kavereina, jotka erittäin avoimesti hehkuttavat puolisoitaan (osa naimissa jo yli 30 vuotta) ja elämäänsä muutenkin. Joten vaikuttaa tämä "suu supussa tai huonosti käy"-meininki hyvin peräpohjolaiselta.

Toisaalta, joskus kun tulee hehkutettua jotain,(siinä kun kuitenkin lukee, että "mitä mietit") niin hetken ajattelen, että nyt ihmiset varmaan ajattelee, että todistelen, tai että oikeasti menee huonosti. Mutta sitten herään ja totean, että entä sitten. Antaa Sahara-vaginoiden/pikku-pippeleiden nyrpistellä yksinään/keskenään. :)

Mä en ole ikinä hehkuttanut mun miestä.. Vaikka välillä olis syytäkin.. Kerran mun profiiliin ilmestyi teksti Mulla on sitten Ihq mies. :)

No jokainen mun fb kavereista arvas että mä en itse sitä ollut laittanut vaan tämä Ihq itse kun mun profiili oli jäänyt auki meidän tietokoneelle..

Voihan tässä jotain olla. Mun tuttavapiirissä on irl vain yksi pariskunta joka esitteli onneaan näyttävästi maailmalle, pidettiin ravintolan ruokapöydässä kädestä kiinni  ja niin edelleen. Olin samassa työpaikassa naisen kanssa ja sillä oli niihin aikoihin yleisesti tiedossa olevaa sutinaa pomon kanssa. Että ehkä se näytelmä oli sitten sitä että haluttiin osoittaa miten kyseisestä elämänvaiheesta oli päästy yli tms.

Mulla on pari tuollaista tuttua pariskuntaa, toinen lähettelee toisilleen jos ei päivittäin niin vähintään viikoittain erilaisia (julkisia) hanipupuviestejä ja kommentoi statuksissa kuinka toinen on niiiiiiin ihana, toinen keskustelee statusten välityksellä just tuota koska tuut kotiin pupuliini, ihan kohta sydänkäpynen <3 <3. 

Välillä kun noita näkee niin tuntuu pieni pisto että miksi ei meillä, mutta toisaalta ei olla miehen kanssa kumpikaan tuollaisia julkisöpöstelijöitä. Joskus voin statukseen laittaa jotain hehkutusta, jos mies on ollut extraihana, mutta vain harvoin ja valitusti. Me laittelemme sitten yksityisiä tekstiviestejä enemmän hanipupu-osastolla ja kotona hellyyttä ja rakkautta kyllä riittää.

En välttämättä usko mihinkään pikaisiin eroihin noiden pariskuntien kohdalla, erilaisiin tapoihin vaan. Molemmat ovat myös olleet alle 5v yhdessä, joten voi olla että ajan myötä tuo hehkutuskin sitten vähenee. Mutta jos ei, niin kyllä minä sen kestän, ei ole tarvetta blokata ketään. 

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 09:08"]

Yksi silloin tällöin töissä käyvä kotimamma hehkuttaa joka päivä kuinka auvoisaa ja siunattua perhe-elämää heillä on ja saa tyttäriäkin hoitaa kotona ja jumalalle kiitos perheestä ja lääpä lääpä lää. Todellisuudessa perheen isä tekee pelkkää yövuoroa, jotta voi vuorolisillä rahoittaa mamman loisimista kotona. Mies ei saa juoda kotona alkoholia, sillä mammalla on periaatteita mm. jumalan- ja sossujenpelko. Mies käykin kerran vuodessa yksin ulkomailla juomassa ja varmasti jotain muutakin puuhailemassa....

Tämän tiedän siitä, että tämä mamma on minun facekaveri ja hänen miehensä on minun mieheni hyvä ystävä vuosien takaa. Miehet keskenään keskustelevat vakavia ja minä ja mieheni sitten naureskellaan tämän mamman päivityksille.

[/quote]

Olisit saattanut kirjoittaa minusta, pienoisilla muutoksilla tosin! ;) Mutta ollaan molemmat tässä suhteessa tyytyväisiä. Koitahan miettiä sitä miestäkin: tekeekö hän työtään kuten tekee vaan että saa toista pitää kotona eikä sitä itse tahtoisi? Ja sitten vihjaat että mies pettää? Melko kurja ystävä kyllä olet.

Tuollainen seläntakana pahaksi puhuminen on kyllä ällöttävää. Pystyisitkö pysymään sanojesi takana naamatusten? Vaikka sille talon isännälle sanoa nämä mielipiteesi?

Olen kotona ollut vuosia jo enkä minä ihan kaikkea itsekään hehkuta: kuten miten joskus väsyttää se miehen työ tai miten kaipaan oman työn vastuutakin ja sitä ettei joka lanttia laskisi. Mutta suhteesta olen onnellinen ja näen tämän ajan mitä voin kotona olla siunauksena. Anteeksi että olen onnellinen!

Mieheni työpaikalla eräs pariskunta teki päätöksen että nainen jäi kotiin. Mies siis maksaa aidosti työstään parin matkat, kodin, elämiset yms ja heillä lapsi muutti jo kotoa pois. Mitäs sellaisestakin parista tuumisitte, haahkat?

On kaikilla omat ryppynsä, mutta sellaisiakin pareja on jotka vaan kestää mysrkynsä ja pysyy yhdessä. Ja iloitsee silti elämästään. Onhan se toki jotenkin kummallista sitten miten niin voikin olla.. Mutta kun minä olen ainakin luonteeltani sellainen että vaikka meillä olisi joku erimielisyys niin silti iloitsen että meillä on toisemme. Enkä vaan jaksa ja tahdo pyytää sitä anteeksi! Meillä on hyvä liitto, enkä minä ainakaan väitä että tämä kestää hautaan saakka. En tahdo ottaa miestäni itsestäänselvyytenä. Tottakai tämä voi aina loppua, vaikka miten hehkutan. Ei se ole silti vain puhetta. Ja joku ketjussa aikaisemmin kysyi että mitä sillä HYÖTYY että kirjoittelen välillä päivityksissä jotain parisuhteestani? En minä kirjoittele hyötymismielessä Facessa. Olen ottanut sinne kaveriksi ihmisiä jotka tunnen ja heitä ei ole satapäin, ymmärrän että joku jolla on monta sataa kaveria kirjoittaisi jostain hyödystä mutta omat päivitykset ei perustu hyötyyn mutta en minä ole siellä hyötyäkseni jostain.

Kehuminen fb:ssä on kiva yllätys omalle miehelle/naiselle. Ei siinä yritetä esittää mitään vaan tällaisella pariskunnalla on muutenkin paljon hempeilyä ja fb on kiva lisä siihen.

On tainnut karata tämä fb joillain käsistä. Tuntuu kuin olisi tultu takaisin yläasteelle; kellä on eniten kavereita ja tykätyimmät jutut.

Itselläni on kavereita juuri ne ketä oikeasti tunnen, satakunta taitaa tällä hetkellä olla. Jotain kumminkaimanserkkua tai edes vanhaa koulukaveria en ole kaveriksi ottanut jos en heidän kanssaan muutenkaan ole tekemisissä. Pienellä piirillä facebookiin voi päivittää juuri niitä oikean elämän juttuja ilman pelkoa pätemiseksi ajattelusta.

Olen huomannut saman. Näillä ihmisillä on tarve todistella itselleen ja muille asioita. En ole kateellinen, minulla on onnellinen parisuhde, mutta sen hehkutus fb:ssa olisi minusta (ja miehestäni) lähinnä lapsellista ja noloa. Se olisi niin teennäistä! En myöskään ymmärrä sitä, että puolisot keskustelevat ja kommentoivat toisilleen fb:ssa. Että joku vaimo onnittelee miestään vaikka syntymäpäivästä "onnea oma kultamuruni". Voi myötähäpeä! Enkä käsitä myöskään näitä "6 vuotta sitten elämäni mullistui ihanasti. Onnea oma Ville-Petterini 6 vuotta tänään!" En edelleenkään ole kade, itselläni 2 lasta. Itse asiassa syyllistyin tällaiseen viestiin itsekin muutama vuosi sitten ja nyt hävettää. Silloin Ja vielä yksi ärsyttävä asia: fb:iin ladataan jokin kuva esim. lapsesta tms., jossa halutaan muka-huomaamatta esitellä taustalla näkyvää kotia/autoa/kallista esinettä. Siis näissä kuvauskohde ei yleensä ole onnistunut, vaan se taustahomma, jota oikeasti halutaan esitellä, näkyy vain sopivasti. Ja kyllä, itse kauan sitten syyllistyin myös tähän, kun laitoin kuvan lapsesta ja taustalla näkyi uudenkarhea keittiö... voi apua. FB on aikuisten ihmisten leikkikehä.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 09:40"]

Kehuminen fb:ssä on kiva yllätys omalle miehelle/naiselle. Ei siinä yritetä esittää mitään vaan tällaisella pariskunnalla on muutenkin paljon hempeilyä ja fb on kiva lisä siihen.

[/quote]

Me lähetellään tekstiviestejä. Toimii muuten ihan hyvin sielläkin, kokeilepa joskus.

Nimenomaan. Miksi pitää hempeillä julkisesti, jso sen voi tehdä yksityisesti? Esittämisen halua, epäaitoa.

Mulla on tällanen kaverin-karkoittaja tyyppi ystävänä. Facebookin olemassa olon aikana sillä on nyt kierrossa kolmas mies (sinkkuna se ei varsinaisesti ole ollut kertaakaan) ja aikamoisen inflaation on kokenut sen rakkauspakkaus-höpöttelyt. Kaava on jo nähtävissä, ja se menee jotenkin niin että ensin on salamyhkäisiä statuksia ja päivän positiiviset-flowkuvia. Niitä tulee pari kuukautta ja hih hih-vink vink-statuksia, jotka muuttuvat hiljakseen ei-vihjaileviksi.

Sitten tulee toinen vaihe kun parisuhdestatus muutetaan näkyväksi ja pihdataan kullan kuvia kuitenkin pari kuukautta. Malttamattomat toverit vaativat kuvia mutta hän mysteerisesti kieltäytyy koska mies haluaa pysyä "anonyyminä".

Kolmannessa vaiheessa tämän hurmaavan rakastajan kuvat tulevat nettiin ja hänkin on liittynyt Facebookiin "vaik ei eka halunnu" mutta hänen täytyy liittyä, koska muuten kukaan ei usko hänen olevan olemassa. Sitten alkaa heidän keskinäinen lässytyksensä joka johtaa siihen, että ilmeisen moni piilottaa heidät newsfeedistään koska kukaan ei niitä koskaan kommentoi, paitsi siskonsa ja äitinsä jotka tykkäävät kaikesta.
 

Neljäs vaihe on yhteenmuutto, kodinsisustusprojekti ja satojen kuvien lataaminen. Päivän rankkuudet kuitataan sillä että onneksi on kulta joka hieroo jalkojani ja lämmittää minulle kaakaota.<3 Tai vastaavasti "soittelee minulle rakkauslauluja kitaralla, ah <3". Tätä vaihetta kestääkin puolesta vuodesta vuoteen, ja asunto muuttuu pariin otteeseen että pääsee taas sisustamaan, ja välillä on kuvia "MEIDÄN uudesta Audista <3" (miehen työsuhdeauto) ja Ikean-tuikkutelineestä jonka äärellä on "kullan kypsentämä Kassler". <3

Viiden vaihe on jääkausi, jonka aikana statukset vähenevät ja kiireisiin vedoten harmittelee, ettei voi kauheasti nyt päivitellä (harmi). Jääkausi jatkuu siihen saakka kunnes kullan kuvat hiljakseen katoavat ja parisuhdestatus piilotetaan näkyvistä.

Facebookin hiljaiselo on mystistä, mitä lemmenluolassa tapahtuu???

Kuudes ja viimeinen vaihe on se vaihe kun päivän positiiviset-kuvissa alkaa olla mietelauseita: You can do it! tai "Nainen ilman miestä on kuin kala ilman polkupyörää", ja niitä seuraavat siskojen ja äidin tsemppaavat statukset. Koskaan mitään ei varsinaisesti sanota että "se on ero nyt saatana" vaan kuudes vaihe sulauttaa kaiken menneen.

 Ja sykli on valmis alkamaan alusta.

Tosiaan kolmas on nyt menossa ja toistaiseksi ollaan vielä nelosvaiheessa, mutta puhelinkeskusteluista päätellen lähestytään jo. Ja kyllä, emme ole hyviä ystäviä olemme kavereita, emme ylimpiä ystäviä. Tiedämme sen molemmat. Mutta kyllähän tää koko homma on jo niin nähty. Uskon siihen että oikeasti onnellisten ei tarvitse todistella mitään, ja varsinkin tämän tyypin kohdalla tiedän että osa siitä showsta johtuu siitä että miehellään on ex kaverilistalla Facebookissa jota tämä tuttavani vihaa. Se ukon taggaaminen jokaikiseen lässy-statukseen näkyy sen miehen seinällä eikä jää epäselväksi.

Yksi yhtenäinen tekijä muuten on näissä hehkuttavissa naisissa: Heidän miehensä profiileista ei välttämättä edes näy että ovat parisuhteessa. Meillä ei mies edes ole Facebookissa, ja minäkin käytän vain opintoverkostoissani. Tuntuisi TODELLA oudolta jos mieheni olisi FB kaverini ja kirjoittelisimme toistemme seinälle: Kohta kulta mennään saunaan pusi pusi <3

:D