Paistovalmiit tortut - uusavuttomuuden multihuipentuma

Ostettiin edellisellä paikkakunnalla Valion myymälästä noita jo 90-luvulla laatikollinen, kun oli isompi porukka vielä jouluna syömässä. Monesti ei ehditty saada, kun oli myyty loppuun. Minä en näe suurtakaan eroa valmistaikinan ja valmiiden torttujen paistamisen välillä, yhtä uusavutonta molemmat. Kunnon kokki tekee taikinan itse. Minä en ole kunnon kokki, ei huvita. Viime vuonna ei tehty torttuja lainkaan. Tänä vuonna ostin taikinaa, mutta voi olla ettei tehdä torttuja nytkin, menee ehkä muuhun käyttöön. No gluteenittoman taikinan teen itse pojalle, hän pitää tortuista. Siinä on vähän enemmän haastetta, kokeilkaapa sama. 

Ei uusavuttomuus. Mutta: sekä nuorissa että iäkkäämmissä on useita jostain sairaudesta kärsiviä eikä yksinkertaisesti pysty/jaksa tekemään torttuja (CFS, eri reumasairaudet, paha nivelrikko, näitä on yllättävän paljon). Älkää naurako, minä ostan valmiiksi salaattisekoituksen, kun en pysty käyttämään veitsiä tilanteen huonontuessa. :/

Niin, ajatella että jotkut ostavat vielä ne valmiiksi paistettuinakin.

Minusta tuo ei oikeastaan ole hassumpi idea. Jos haluan vain muutaman tortun kahvipöytään, otan ne pari valmista pakastimesta ja paistan. Loput jää pakastimeen odottelemaan seuraavaa kahvittelua. Ei hävikkiä eikä kuivia ylimääräisiä joulutorttuja. Samoin juuri vanhemmalle ihmiselle jolla saattaa olla esim reumaa tms, mukava kun saa uunituoreita leivonnaisia tarvitsematta näprätä taikinan ja hillon kanssa.