Lue keskustelun säännöt.
Suhde narsistin jälkeen? Vai olisiko vain parempi antaa olla?
30.09.2020 |
Olin 6 vuotta suhteessa ihmisen kanssa, jonka näin jälkikäteen ajateltuna voi luokitella narsistiksi ilman epäröintiä. Toki siihen meni 10 vuotta aikaa eron jälkeen, että ymmärsin sen ja senkin jälkeen vaati 3 vuoden psykoterapian, että sain itseni ymmärtämään, etten olekaan täysin epäonnistunut ihmisenä, jos ajatellaan parisuhteita.
Olen kyllä pärjännyt elämässä ihan hyvin, siis jos ajatellaan työelämää, taloutta ja ystäviä. Mutta parisuhteet ovat olleet minulle ehdoton ei, koska olen pitänyt itseäni täysin m*lkkuna ja mielenvikaisena, sillä näinhän minulle se kumppani sai taottua hyvin päähän. (narsistin kanssa parisuhteessa olleet ymmärtänee tämän mitä tarkoitan. Muille se ei ehkä avaudu) Aina kun joku on kiinnostunut, niin olen kiittänyt ja "poistunut paikalta", ihan vain häntä suojellakseni.
Yleinen paha olo pakotti minut kuitenkin sitten jossain vaiheessa miettimään, mikä on vialla ja lopulta päädyin lääkärin ja terapeutin kautta psykoterapiaan, jota sitten kestikin tosiaan maksimit 3 vuotta. Kun sen laatikon kerran avasi, niin voi veljet, kun siellä olikin paljon turhaa itsesyytöstä ja lytättyä itsetuntoa.
Terapia auttoi, paljon. Olen nyt ollut pari vuotta ihan "terveen kirjoissa". (olen ollut työelämässä koko ajan, ihan täysin.) Olo on hyvä ja olen ottanut tuon asian ehkä jollain tavalla opettavana kokemuksena. Osaan kyllä lukea toisten ihmisen käytöstä ja ajatusmaailmoja hyvin. Joku kaverini sanoikin, että välillä tuntuu, että osaisin lukea ihmisten ajatuksia. No, en nyt sentään. Mutta sellainen ihmisen tulkitsemisen taito minulla on, koska sitähän se on narsistin kanssa eläminen. Koko ajan seuraat, miten toinen käyttäytyy ja toimit sen mukaan. Munan kuorilla kävelyä siis.
Ongelmanahan tässä on, että ikääkin on jo. 46v tuli mittariin ja eipä tämän ikäinen sinkkumies ole ihan kuuminta hottia tuolla markkinoilla. Varsinkin kun välissä on pitkä seurustelematon kausi välissä. En oikein haluaisi kertoa heti seurustelun aluksi koko elämäntarinaani, mutta vaikeaa sitä on luovia, ettei sitten tule valehdeltuakaan mitään toiselle. Pari viritystä tässä parin vuoden aikana on nyt ollut, eli olen uskaltanut päästää toisen "lähelle". Ensimmäinen suhde kaatui valitettavasti toisen kovaan mustasukkaisuuteen ja toinen siihen, että ero entisen kanssa ei ollutkaan ihan selvä, vaikka niin piti olla. (palasivat yhteen)
Kaikki tuo oma historia tuolla takana ja nykyajan kovat vaatimukset parisuhteen muodostumiselle on aika raskas prosessi. Epäreiluahan tämä elämä on, en kiellä. Tosi vaikea on joka kerta "hypätä tyhjyyteen" ja ottaa riski toisesta ihmisestä, varsinkin kun on aina pelkona se, että toisesta paljastuu joku seko. Toisella puolen on taas "helppo" elämä, eli elää yksin niinkuin tähänkin asti. Vaan kun ei ihminen haluaisi olla yksin.
Kommentit (22)
Kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen muistan ajatelleeni eläväni omaa painajaistani. Vasta kahdeksan vuoden yhteiselon jälkeen tajusin eläväni narsistin kanssa. Sen jälkeen meni vielä monta vuotta ennen kuin uskalsin erota. Tiedän niin, mistä puhut. Pelkään samaa kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni tuosta. Pohdin ihan samaa!
Lohtu on siinä, että ihmistuntijana osaa luottaa jatkossa siihen kuuluisaan intuitioon - tunnistat varmasti jo varhain, onko toisessa narsistisia piirteitä!
Narsistiset henkilöt tajuavat nopeasti, että näen heidän lävitseen, ja jättävät minut rauhaan. En ole enää kynnysmatto, uhri enkä alistuja. Jos joku aito ja empaattinen on löytyäkseen, olen varmaankin valmis ottamaan sen vastaan.
Kyllä, olet oikeassa. Intuitio kertoi minullekin tämän viimeisen mönkään menneen parisuhdeyrityksen aikana, ettei kaikki ole kunnossa. Mikään ei paljastanut sitä, että tän naisen avioero olikin vielä harkinta-ajan jälkeenkin "kesken", eikä toista vaihetta oltu viety eteenpäin. Vaan jotenkin sen aavisti, että kaikki ei ole niinkuin minulle on kerrottu. Ja niinhän se olikin.
t:ap
Itse erosin narsistisesta kumppanista keväällä, yli kymmenvuotinen suhteemme oli vuoroin kuumaa, vuoroin kylmää, hurmaavaa käytöstä ja ylimielistä välinpitämättömyyttä. Varsinainen helvetti repesi siinä vaiheessa kun aloin tehdä eroa, oma prosessini kesti vuoden verran. Tunnistin narisistisia piirteitä aiemminkin, ajattelin kuitenkin että pystyn elämään niiden kanssa, mieheni ei ollut väkivaltainen. Ja toisaalta narsismi on yksi persoonallisuushäiriö muiden joukossa, veikkaan, että moni elää myös esim. epävakaan ihmisen kanssa. Tai vaikkapa riippuvaisen tai vaativan persoonallisuuden kanssa.
Olen muutaman vuoden vanhempi kuin ap, toki toivon vielä ihastumista, toisaalta en aktiivisesti hae mitään, myös omassa rauhassa omin luvin eläminen maistuu nyt. Ja olen kyllä miettinyt sitä, miltä tuntuisi tasaisempi kumppani tai suhde, osaisinko arvostaa, Tämä ei ehkä ole poliittisesti korrektein mielipide, mutta hyvät hetket olivat todella hyviä. Ja tietty huonot hetket, joita loppuaikoina selkeästi enemmän, myös todella huonoja. Joka tapauksessa, tsemppiä, ap!
Tunnistan myös melko nopeasti narsistit, kuten tekin kerrotte. Joskus näkee melkein ensisilmäyksellä kun seuraa jonkun pariskunnan välistä kommunikointia ja näkee ja aistii sen toisen väsymyksen ja ahdistuneisuuden. Olen vielä nuori ja haluaisin kovasti löytää kumppanin itselleni. Eron jälkeen pelko oli todella voimakas ja olin todella epäluuloinen vastakkaista sukupuolta kohtaan, kuten olen edelleen. Nyt vain halu parisuhteeseen on voittanut pelon ja aion tosissani löytää itselleni sopivan ihmisen. Oma suhteeni kesti myös noin kymmenen vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan myös melko nopeasti narsistit, kuten tekin kerrotte. Joskus näkee melkein ensisilmäyksellä kun seuraa jonkun pariskunnan välistä kommunikointia ja näkee ja aistii sen toisen väsymyksen ja ahdistuneisuuden. Olen vielä nuori ja haluaisin kovasti löytää kumppanin itselleni. Eron jälkeen pelko oli todella voimakas ja olin todella epäluuloinen vastakkaista sukupuolta kohtaan, kuten olen edelleen. Nyt vain halu parisuhteeseen on voittanut pelon ja aion tosissani löytää itselleni sopivan ihmisen. Oma suhteeni kesti myös noin kymmenen vuotta.
Toivotan sinulle onnea. :) Mitä nuorempana pääset asiassa eteenpäin, sitä helpompaa se lienee. Keski-ikäisenä alkaa olla jo haastetta löytää uudet urat elämässä.
t:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi ajattelet suojelevasi sitä toista "poistumalla paikalta"? Miksi et antaisi tämän toisen tehdä päätöstä siitä, oletko hänelle sopiva? Sinun ensisijainen tehtäväsi on suojella itseäsi haitalliselta suhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi ajattelet suojelevasi sitä toista "poistumalla paikalta"? Miksi et antaisi tämän toisen tehdä päätöstä siitä, oletko hänelle sopiva? Sinun ensisijainen tehtäväsi on suojella itseäsi haitalliselta suhteelta.
Siis, kun luet tekstin uudestaan, niin huomaat, että näin tapahtui ennen asian ymmärtämistä ja kolmen vuoden terapiaa. Ei sen jälkeen.
t:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi ajattelet suojelevasi sitä toista "poistumalla paikalta"? Miksi et antaisi tämän toisen tehdä päätöstä siitä, oletko hänelle sopiva? Sinun ensisijainen tehtäväsi on suojella itseäsi haitalliselta suhteelta.
Siis, kun luet tekstin uudestaan, niin huomaat, että näin tapahtui ennen asian ymmärtämistä ja kolmen vuoden terapiaa. Ei sen jälkeen.
t:ap
No miksi ajattelit niin? Koska narsisti sai sinut uskomaan että olet paha ja huono ihminen ja vain satuttaisit toisia? Vai mikä?
Itselläni pelkoja on mm. että toinen käyttää hyväkseen kiltteyttäni ja löydän itseni taas tilanteesta, jossa teen suhteen eteen kaikkeni eikä mikään riitä. Pelkään myös seksiä uuden ihmisen kanssa, koska narsku pilkkasi seksuaalisuuttani monin eri tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi ajattelet suojelevasi sitä toista "poistumalla paikalta"? Miksi et antaisi tämän toisen tehdä päätöstä siitä, oletko hänelle sopiva? Sinun ensisijainen tehtäväsi on suojella itseäsi haitalliselta suhteelta.
Siis, kun luet tekstin uudestaan, niin huomaat, että näin tapahtui ennen asian ymmärtämistä ja kolmen vuoden terapiaa. Ei sen jälkeen.
t:ap
No miksi ajattelit niin? Koska narsisti sai sinut uskomaan että olet paha ja huono ihminen ja vain satuttaisit toisia? Vai mikä?
Itselläni pelkoja on mm. että toinen käyttää hyväkseen kiltteyttäni ja löydän itseni taas tilanteesta, jossa teen suhteen eteen kaikkeni eikä mikään riitä. Pelkään myös seksiä uuden ihmisen kanssa, koska narsku pilkkasi seksuaalisuuttani monin eri tavoin.
No ehkä se. Ex sai kyllä hyvin vakuutettua, että ei toista yhtä huonoa parisuhdeihmistä ole, kuin mitä minä olin. Puheesta syömiseen ja kaikkeen siltä väliltä. Ei ne asiat kerralla tule. Vähitellen hivuttamalla.
t:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on nyt 15 vuotta narsistista eroamisesta ja häpeän menneisyyttäni tämän uhrina niin paljon ettei uusi suhde tule kysymykseen koskaan. En halua paljastaa ikinä kenellekään kuinka paljon minua on loukattu ja miten exä satutti minua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nyt 15 vuotta narsistista eroamisesta ja häpeän menneisyyttäni tämän uhrina niin paljon ettei uusi suhde tule kysymykseen koskaan. En halua paljastaa ikinä kenellekään kuinka paljon minua on loukattu ja miten exä satutti minua.
Terapiaa se minullakin vaati. Noi asiat on todella vaikea käsitellä vain omassa päässään.
t:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nyt 15 vuotta narsistista eroamisesta ja häpeän menneisyyttäni tämän uhrina niin paljon ettei uusi suhde tule kysymykseen koskaan. En halua paljastaa ikinä kenellekään kuinka paljon minua on loukattu ja miten exä satutti minua.
Eikö tunnu siltä, että olet hukannut elämäsi ihmisen takia, joka teki sinulle pahaa? Eteenpäin pyrkiminen kannattaisi tässä asiassa.
Miksi 46v mies ei olisi kuuminta hottia? Koita tapailla 40-50v naisia niin varmasti olet tarpeeksi "hotti" (ulkoisia avujasi tietenkään tietämättäni). Vai tarkoitatko ettet ole tarpeeksi hotti sille 10%:lle naisista, joiden perässä kaikki miehet ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en usko, että ainakaan omalla kohdalla onnistuisi kahdesta syystä
1. Valitsen parisuhteeseen vain joko narsistin, psykopaatin tai sosiopaatin. Olen tämän huomannut deittaillessa että kohdalleni osuu pelkkiä sekopäitä, alibin keskiaukeaman poikia, rikollisia, perverssejä ja raiskaajia. Kaikista löytyy jotain noista hetken tuntemisen jälkeen.
2. En saa mitään normaalista suhteesta, koska siitä puuttuu paha olo, pelko, kauhu, alistaminen jne. Aivoni tylsistyy ja ahdistun jos en saa kokea ahdistusta ja hulluksi tulemisen tunnetta.
Näistä syistä ikuisesti viallinen ja kykenemätön mihinkään suhteeseen. Olen hyväksynyt sen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi 46v mies ei olisi kuuminta hottia? Koita tapailla 40-50v naisia niin varmasti olet tarpeeksi "hotti" (ulkoisia avujasi tietenkään tietämättäni). Vai tarkoitatko ettet ole tarpeeksi hotti sille 10%:lle naisista, joiden perässä kaikki miehet ovat.
No tämä em. mustasukkainen nainen oli minua 3 vuotta vanhempi ja viimeisin oli oman ikäinen, että jos nyt ei taas tuota "instapissis" -soopaa tähän ketjuun? Ok?
t:ap
Kuin minun tarinani. Paitsi että joudun yhä yhteishuoltajuuden kautta elämään painajaistani uudestaan ja uudestaan, ja yksi lapsista on nyt aivopesty samaan kuvioon. Hän toistelee exän lauseita kuin papukaija ja vihaa minua, "maailman surkeinta vanhempaa". Ja apua tähän tilanteeseen ei ole olemassa. Alan jo vähitellen kääntyä sitä lopullista vaihtoehtoa kohti. :(
Vierailija kirjoitti:
Kuin minun tarinani. Paitsi että joudun yhä yhteishuoltajuuden kautta elämään painajaistani uudestaan ja uudestaan, ja yksi lapsista on nyt aivopesty samaan kuvioon. Hän toistelee exän lauseita kuin papukaija ja vihaa minua, "maailman surkeinta vanhempaa". Ja apua tähän tilanteeseen ei ole olemassa. Alan jo vähitellen kääntyä sitä lopullista vaihtoehtoa kohti. :(
Hei, sinä olet hyvä ja tärkeä, ja varmasti paras vanhempi lapsellesi. Hän ei ehkä nyt ymmärrä sitä, mutta kyllä se päivä tulee. Koeta kovettaa itsesi noille ajatuksille ja tee mukavia asioita. Tapaa ystäviä, harrasta. Aloita jotain uutta! Älä anna exäsi vaikuttaa sinuun. ❤️
Vierailija kirjoitti:
Kuin minun tarinani. Paitsi että joudun yhä yhteishuoltajuuden kautta elämään painajaistani uudestaan ja uudestaan, ja yksi lapsista on nyt aivopesty samaan kuvioon. Hän toistelee exän lauseita kuin papukaija ja vihaa minua, "maailman surkeinta vanhempaa". Ja apua tähän tilanteeseen ei ole olemassa. Alan jo vähitellen kääntyä sitä lopullista vaihtoehtoa kohti. :(
Lapselle kannattaa sanoa suoraan että hänen ajattelu on luonnevikaisen ajattelua ja syynä on se ex. Minä pilkoin ihan väitteet osiin ja kerroin kohta kohdalta mikä päättelyssä on sairasta ja milä hänen isänsä mielessä nämä sairaat ajatukset saaaikaan. En siksi että olisin itse hyötynyt vaan siksi että lapsi joutuu elämässään vaikeuksiin kun omaksuu sairaan päättelytavan ja ajatusmaailman. On huudettu, on lyöty nyrkkiä pöytään ja olen iskenyt täyslaidallisen yli. Mutta lapsi on yhä päästään terve, kyseenalaistava nuori joka ajattelee nyt omilla aivoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuin minun tarinani. Paitsi että joudun yhä yhteishuoltajuuden kautta elämään painajaistani uudestaan ja uudestaan, ja yksi lapsista on nyt aivopesty samaan kuvioon. Hän toistelee exän lauseita kuin papukaija ja vihaa minua, "maailman surkeinta vanhempaa". Ja apua tähän tilanteeseen ei ole olemassa. Alan jo vähitellen kääntyä sitä lopullista vaihtoehtoa kohti. :(
Lapselle kannattaa sanoa suoraan että hänen ajattelu on luonnevikaisen ajattelua ja syynä on se ex. Minä pilkoin ihan väitteet osiin ja kerroin kohta kohdalta mikä päättelyssä on sairasta ja milä hänen isänsä mielessä nämä sairaat ajatukset saaaikaan. En siksi että olisin itse hyötynyt vaan siksi että lapsi joutuu elämässään vaikeuksiin kun omaksuu sairaan päättelytavan ja ajatusmaailman. On huudettu, on lyöty nyrkkiä pöytään ja olen iskenyt täyslaidallisen yli. Mutta lapsi on yhä päästään terve, kyseenalaistava nuori joka ajattelee nyt omilla aivoillaan.
Kiitos. Tämä on todella vaikeaa kun hän on ilmeitä myöten kuin ex. Tuijottaa ilmeettömästi ja halveksivasti kylmillä silmillä ja toistelee herjauksia. Yrittää selittää mustan valkoiseksi ja käännellä sovitut asiat omaksi edukseen, ikään kuin minä olisin sekaisin. Tätä koin avioliitossa yli 10 vuotta. Minuun iskee vain väsymys ja pakokauhu ja epätoivo, ja kyyneleet nousevat silmiin. Olen tehnyt eron jälkeen mahdottomasta mahdollista ja luonut tyhjästä uuden kodin. Hän vain solvaa ja haukkuu "läävääni" ja keksii syitä miksei sinne voi tai halua tulla. Lopun tähän tilanteeseen, ihan varmasti. Kiitos kun vastasitte minulle, useimmiten vastaukset on sitä että "sitä niittää mitä kylvää" ja "katso nyt, alkaa lapsikin huomata minkälainen ihminen olet". Ym. Anteeksi ei ollut tarkoitus kaapata ketjua AP! Olisi kiva löytää joku vertaisryhmä. Itse PKS.
Tunnistan itseni tuosta. Pohdin ihan samaa!
Lohtu on siinä, että ihmistuntijana osaa luottaa jatkossa siihen kuuluisaan intuitioon - tunnistat varmasti jo varhain, onko toisessa narsistisia piirteitä!
Narsistiset henkilöt tajuavat nopeasti, että näen heidän lävitseen, ja jättävät minut rauhaan. En ole enää kynnysmatto, uhri enkä alistuja. Jos joku aito ja empaattinen on löytyäkseen, olen varmaankin valmis ottamaan sen vastaan.