Lue keskustelun säännöt.
Miten joku jaksaa enää yli 40.v aloittaa
30.09.2020 |
uudestaan opiskelemaan ihan uutta alaa tai jotain vaativia yliopisto-opintoja?
Kommentit (105)
Kiva sitten valmistua kun uraa enää 20 vuotta jäljellä
Tuossa iässä korkeintaan puolen vuoden kurssit jollekin nopeasti opittavalle alalle ok.
Kenenkään yli 25-vuotiaan ei tulisi mennä yliopistoon. Kenenkään yli 30- vuotiaan ei tulisi mennä ammattikorkeakouluun. Kenenkään yli 35-vuotiaan ei tulisi mennä ammattikouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva sitten valmistua kun uraa enää 20 vuotta jäljellä
Tuossa iässä korkeintaan puolen vuoden kurssit jollekin nopeasti opittavalle alalle ok.
Kenenkään yli 25-vuotiaan ei tulisi mennä yliopistoon. Kenenkään yli 30- vuotiaan ei tulisi mennä ammattikorkeakouluun. Kenenkään yli 35-vuotiaan ei tulisi mennä ammattikouluun.
No siis mitä näiden vielä nuorien ihmisten sitten tulisi tehdä?
Maata sohvalla 2/3 elämästään?
40-vuotiashan on vasta työuransa puolessa välissä, jolloin ehtii hyvin vaihtaa. ammattia. Parempi opiskella alaa, jossa on kunnon palkka tai joka kiinnostaa, kun kyhjöttää vastenmieliseksi koetulla väärällä alalla, jonka sattui silloin 19-20 vuotiaana valitsemaan.
Minä opiskelin +40-vuotiaana työn ohella ensin diplomi-insinööriksi kahdessa vuodessa, taustalla 4 vuoden amk-tutkinto insinöörialalta. Sitten perään tuli vielä tohtorinhattu ja väitöskirja tehtyä. Kun on intohimo johonkin asiaan, siihen paneutuu syvällisesti. Tietty jos on vähän ns. tyhmempi ihminen, niin hoitelee vain tyytyväisenä kotia. Älykkäät ihmiset tarvitsevat jatkuvasti älyllistä stimulointia ettei pitkästy.
Ennenvanhaan yhdellä ja samalla alalla oltiin koko ikä. Opiskelu ei ollut ilmaista. Nykypäivänä kouluun voi hakea aivan kuka tahansa. Vanhukset monesti ihmettelevät asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva sitten valmistua kun uraa enää 20 vuotta jäljellä
Tuossa iässä korkeintaan puolen vuoden kurssit jollekin nopeasti opittavalle alalle ok.
Kenenkään yli 25-vuotiaan ei tulisi mennä yliopistoon. Kenenkään yli 30- vuotiaan ei tulisi mennä ammattikorkeakouluun. Kenenkään yli 35-vuotiaan ei tulisi mennä ammattikouluun.
No siis mitä näiden vielä nuorien ihmisten sitten tulisi tehdä?
Maata sohvalla 2/3 elämästään?
Nopea perehdyttää jollekin helposti opittavalle alalle ja sitten tekemään sitä työtä.
Itse kokeilin vähän aikaa. Ennen sitä olin viisi vuotta aina työttömyysjaksoina opiskellut asioita joita tulisin myöhemmin käymään läpi kursseilla.
Olisin päässyt heittämällä läpi lääkiksessä. En vaan jaksanut.
Mitä suotta, kun osaan jo asiat ja en viitsi käydä kursseja läpi saadakseni pätevyyksiä.
Varsin yleistä tietoa saatavilla ja materiaaleja, jos vaan viitsii nähdä vaivaa.
Miksi hankkia virallista pätevyyttä???
Elämänkoulussa voi opiskella kaiken itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva sitten valmistua kun uraa enää 20 vuotta jäljellä
Tuossa iässä korkeintaan puolen vuoden kurssit jollekin nopeasti opittavalle alalle ok.
Kenenkään yli 25-vuotiaan ei tulisi mennä yliopistoon. Kenenkään yli 30- vuotiaan ei tulisi mennä ammattikorkeakouluun. Kenenkään yli 35-vuotiaan ei tulisi mennä ammattikouluun.
Joo jos on yli 35, niin mitään muuta ei kannata enää tehdä kuin kuolinsiivous sekä ostaa ruumisarkku valmiiksi olohuoneeseen ja ryhtyä suunnittelemaan hautajaisiaan 😉
Vierailija kirjoitti:
Kiva sitten valmistua kun uraa enää 20 vuotta jäljellä
Tuossa iässä korkeintaan puolen vuoden kurssit jollekin nopeasti opittavalle alalle ok.
Kenenkään yli 25-vuotiaan ei tulisi mennä yliopistoon. Kenenkään yli 30- vuotiaan ei tulisi mennä ammattikorkeakouluun. Kenenkään yli 35-vuotiaan ei tulisi mennä ammattikouluun.
Jos nyt vakavasti puhutaan niin kukaan ei varsinaisesti tiedä kuinka paljon sitä uraa on jäljellä valmistuttuaan, riippumatta siitä minkä ikäinen on.
Ikäänkuin opiskelu olisi vain steppi johonkin. Kyllä se opiskelukin on osa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ihmetyttää, miten jotkut nelikymppiset ovat nyt jo puolikuolleita, elämänilonsa menettäneitä luusereita. Itse täytin juuri 40, eikä ole suunnitelmissa hiljentää vauhtia ainakaan 20 vuoteen.
No, toivottavasti sulla toteutuu. Mulla kun alkoi esivaihdevuodet 45-v iässä niin meni jaksaminen ja myös kognitiiviset kyvyt meni aika nollaksi. En saa hormonikorvaushoitoa koska estrogeenivajausta ei vielä ole. e-Pillereitä kokeiltiin mutta ne vain masensi, eivät auttaneet ongelmiin. JOten nyt sitä yritetään jotenkin pärjätä nuutuneena, haluttomana ja umpityhmänä dementikkona.
Pärjään onneksi rutiinielämässäni ihan ok, mutta en kyllä selviäisi enää mistään opinnoista.
En oo ikinä kuullut että vaihdevuodet vaikuttaa kognitiivisiin kykyihin. Sun kannattaa kyllä mennä parempiin tutkimuksiin ihan neurologille. Ettei ois alkava Alzheimerin tauti siellä taustalla. Saattaa olla myös ihan oikea masennus tai joku muu mt-ongelma, joka niihin kognitiivisiin kykyihin vaikuttaa. Ihan pelkkä masennuslääke vois auttaa.
Vi eierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva sitten valmistua kun uraa enää 20 vuotta jäljellä
Tuossa iässä korkeintaan puolen vuoden kurssit jollekin nopeasti opittavalle alalle ok.
Kenenkään yli 25-vuotiaan ei tulisi mennä yliopistoon. Kenenkään yli 30- vuotiaan ei tulisi mennä ammattikorkeakouluun. Kenenkään yli 35-vuotiaan ei tulisi mennä ammattikouluun.
Joo jos on yli 35, niin mitään muuta ei kannata enää tehdä kuin kuolinsiivous sekä ostaa ruumisarkku valmiiksi olohuoneeseen ja ryhtyä suunnittelemaan hautajaisiaan 😉
Kuten jo sanoin aiemmin. Jos on jo yli 35-niin suorinta tietä sorvin ääreen ilman pitkiä koulutuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mestari vailla papereita kirjoitti:
Itse kokeilin vähän aikaa. Ennen sitä olin viisi vuotta aina työttömyysjaksoina opiskellut asioita joita tulisin myöhemmin käymään läpi kursseilla.
Olisin päässyt heittämällä läpi lääkiksessä. En vaan jaksanut.
Mitä suotta, kun osaan jo asiat ja en viitsi käydä kursseja läpi saadakseni pätevyyksiä.
Varsin yleistä tietoa saatavilla ja materiaaleja, jos vaan viitsii nähdä vaivaa.
Miksi hankkia virallista pätevyyttä???
Elämänkoulussa voi opiskella kaiken itse.
Juuri näin!
Älykäs ihminen tarvitsee jatkuvasti stimulaatiota ja haasteita elämäänsä.
Tunnen mekaanikkosepän joka siinä sivussa opiskeli asesepän pätevyyden. Toki ei virallisesti mutta noin muuten omaksi huvikseen osaa valmistaa pyssyjä. Hän harrastaa myös epävirallisesti eläinlääkärin hommia, mutta ei veloita lainkaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vi eierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva sitten valmistua kun uraa enää 20 vuotta jäljellä
Tuossa iässä korkeintaan puolen vuoden kurssit jollekin nopeasti opittavalle alalle ok.
Kenenkään yli 25-vuotiaan ei tulisi mennä yliopistoon. Kenenkään yli 30- vuotiaan ei tulisi mennä ammattikorkeakouluun. Kenenkään yli 35-vuotiaan ei tulisi mennä ammattikouluun.
Joo jos on yli 35, niin mitään muuta ei kannata enää tehdä kuin kuolinsiivous sekä ostaa ruumisarkku valmiiksi olohuoneeseen ja ryhtyä suunnittelemaan hautajaisiaan 😉
Kuten jo sanoin aiemmin. Jos on jo yli 35-niin suorinta tietä sorvin ääreen ilman pitkiä koulutuksia.
Entä jos on jo siellä sorvin ääressä ja kaipaa jotain muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ihmetyttää, miten jotkut nelikymppiset ovat nyt jo puolikuolleita, elämänilonsa menettäneitä luusereita. Itse täytin juuri 40, eikä ole suunnitelmissa hiljentää vauhtia ainakaan 20 vuoteen.
Tämä muakin ihmetyttää. Ja tuo yksi tässä ketjussa, joka kertoi aloittaneensa 34-vuotiaana ja sanoi että onhan hän jo vanha. Niin kuin että mitä? :D Mun mielestä hirveän surullista jos ton ikäinen kokee asian noin. Suurimmalla osalla kuitenkin elämää jäljellä melkoisen monta kymmentä vuotta niin surkeeta on, jos jo tossa vaiheessa tulee tunne, että on vanha.
Mä opiskelen nyt toista vuotta lääkiksessä ja samalla teen YAMK-maisteriopintoja (ja töitä, yövuoroa lähinnä) ja olen 37.. Kyllä meitä hulluja löytyy. Ei ne aivosolut vielä rappeutuneita ole ja sen ajan minkä nuoremmat käyttää biletykseen ja parisuhteiden muodostukseen voin itse käyttää aktiiviseen opiskeluun.
Mestari vailla papereita kirjoitti:
Itse kokeilin vähän aikaa. Ennen sitä olin viisi vuotta aina työttömyysjaksoina opiskellut asioita joita tulisin myöhemmin käymään läpi kursseilla.
Olisin päässyt heittämällä läpi lääkiksessä. En vaan jaksanut.
Mitä suotta, kun osaan jo asiat ja en viitsi käydä kursseja läpi saadakseni pätevyyksiä.
Varsin yleistä tietoa saatavilla ja materiaaleja, jos vaan viitsii nähdä vaivaa.
Miksi hankkia virallista pätevyyttä???
Elämänkoulussa voi opiskella kaiken itse.
Tuli mieleen tuosta oma mieheni, joka oli itseoppinut karatea kirjojen kautta ja kirjekurssilla.
Hän ei siis ollut käynyt kertaakaan dojoilla tai harrastanut ryhmässä karatea.
Seitsemän vuotta aina iltaisin harjoitteli ja teki pitkää päivää. Illasta jäi ennen nukkumaanmenoa aikaa vähän jumpata. Kävi työmatkalla huvikseen Japanissa oikealla karatedojolla ja paikallinen mestari myönsi mustanvyön siltä istumalta. Mieheni kyvyt olivat niin korkeatasoiset että seisei puhui jo toisesta vyöarvosta, mutta valitettavasti ei voi niin suurta harppausta myöntää kenellekään.
Nykyään mieheni harjoittelee ihan normaalisti ja on hyvin suosittu.
Hän oppi kaiken itse kirjasta ja kirjekurssin avulla.
Tälläistä on älykkäiden ihmisten elämä. Kaikki aika käytetään hyväksi, eikä makoilla sohvalla tv:tä tuijottaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ihmetyttää, miten jotkut nelikymppiset ovat nyt jo puolikuolleita, elämänilonsa menettäneitä luusereita. Itse täytin juuri 40, eikä ole suunnitelmissa hiljentää vauhtia ainakaan 20 vuoteen.
No, toivottavasti sulla toteutuu. Mulla kun alkoi esivaihdevuodet 45-v iässä niin meni jaksaminen ja myös kognitiiviset kyvyt meni aika nollaksi. En saa hormonikorvaushoitoa koska estrogeenivajausta ei vielä ole. e-Pillereitä kokeiltiin mutta ne vain masensi, eivät auttaneet ongelmiin. JOten nyt sitä yritetään jotenkin pärjätä nuutuneena, haluttomana ja umpityhmänä dementikkona.
Pärjään onneksi rutiinielämässäni ihan ok, mutta en kyllä selviäisi enää mistään opinnoista.
En oo ikinä kuullut että vaihdevuodet vaikuttaa kognitiivisiin kykyihin. Sun kannattaa kyllä mennä parempiin tutkimuksiin ihan neurologille. Ettei ois alkava Alzheimerin tauti siellä taustalla. Saattaa olla myös ihan oikea masennus tai joku muu mt-ongelma, joka niihin kognitiivisiin kykyihin vaikuttaa. Ihan pelkkä masennuslääke vois auttaa.
Kävin jo työterveyslääkärillä asiasta. En ole ollenkaan masentunut joten se tuskin on juttu. Tt-lääkärin mukaan on aika tavallista että iässäni naisilla ilmenee tällaista, mutta on useimmilla ohimenevää ja loppuu viimeistään pari vuotta menopaussin jälkeen. Sitä odotellessa - äidilläni meni 10 vuotta esivaihdevuosioireista menopaussiin. Ja hän myös kärsi samanlaisista oireista kuin minä eli lyhytkestoinen muisti ja keskittymiskyky olematon verrattuna entiseen, samoin looginen päättelykyky sakkaa. Lääkäri ei tosiaan nähnyt tarvetta sen enempiin tutkimuksiin, kehotti vaan antamaan itselleen armoa ja tarvittaessa hakeutumaan tehtäviin jotka ei ole ihan niin vaativia ja nopeatempoisia.
Koska opiskelu ja itsensä kehittäminen on tätä päivää. Uuden oppiminen pitää mielen virkeänä ja antaa valtavasti uusia näkökulmia.
Mieluummin opiskelen ja saan parempaa palkkaa seuraavat 30 työvuotta (jotka minulla luultavasti on edessä), kuin kituuttaisin epätyydyttävässä työssä eläkeikään saakka. Opiskelu on mahdollista aikuiskoulutustuella, hakekaa ihmiset sitä vielä kun tukiaika on 15 kuukautta! Opiskeluaika on ollut elämäni parasta aikaa!
Vierailija kirjoitti:
Mä opiskelen nyt toista vuotta lääkiksessä ja samalla teen YAMK-maisteriopintoja (ja töitä, yövuoroa lähinnä) ja olen 37.. Kyllä meitä hulluja löytyy. Ei ne aivosolut vielä rappeutuneita ole ja sen ajan minkä nuoremmat käyttää biletykseen ja parisuhteiden muodostukseen voin itse käyttää aktiiviseen opiskeluun.
Vanhempana huomaa miten paljon pienetkin annokset alkoholia heikentää kykyä oppia.
Kun on vuosia ollut ilman, niin kyky oppia uutta on ihan omalla tasollaan.
Ihmisiä tulisi valistaa alkoholin haitoista entistä paremmin. Etenkin opiskelijoita.
Moni ei tuntuisi huomaavan eroa, koska kuivia kausia ei tajuta pitää.
Heidän elämä menee eräällä tavalla tyhmässä hernerokkasumussa useita vuosia tai vuosikymmeniä.
Ihan kun ne lapset jäisivät vaippoihinsa. Not.