Lue keskustelun säännöt.
Miten joku jaksaa enää yli 40.v aloittaa
30.09.2020 |
uudestaan opiskelemaan ihan uutta alaa tai jotain vaativia yliopisto-opintoja?
Kommentit (105)
Minä tein nelikymppisenä ihan huvikseni AMK-tutkinnon, koska oli niin tylsää. Enkä tajua miksi moni sanoi, että huhhuh mikä hurja ponnistus. Opetus oli hyvin helppoa seurata eikä koko tutkintoon mennyt harjoitteluja lukuunottamatta paljon aikaakaan. Lähiopetusta oli melko vähän ja ehdin hyvin tehdä töitä opintojen ohessa ja vielä hoitaa lapsetkin. Ihan mielenkiintoinen kokemus oli. Harmi, että työllistyminen tutkinnolla olisi omalla paikkakunnalla tarkoittanut huonoa työpaikkaa, koska hyviä ei ollut tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa aikuisopiskelussa nyt ei ole mitään uutta....Isäni valmistui timpuriksi 47-veenä, täti kirjanpitäjäksi 42-veenä, toinen täti teki rakennusalan tutkinnon 44-veenä ja töissä on, jää ensi vuonna eläkkeelle. Yksi opiskeli lähihoitajaksi ja toisesta tuli kokki. Kaikki yli 40 vee. Siskonmies pamautti kanssa ammattikorkeaan 39-veenä ja valmistuu tulevana keväänä. Hänellä on jo työpaikka siltä alalta ja työnantaja joustaa että saa opinnot valmiiksi. Alan tyypeistä on pulaa.
Kuukauden luin ja sisälle yliopistoon pääsin, taustalla on vanha laskentamerkonomin tutkinto. Alaa en kerro, koska ikä tekee minusta vähän harvinaisemman opiskelijan...... En ole ajatellut vielä kuolla tai jäädä sohvannurkkaan odottelemaan eläkettä. Aivot toimii ja mielenkiintoa on, ja yläaste-ikäiset lapsetkin osaa ihan ite ottaa ruokaa jääkaapista ja siivota huoneensa. Mies ei ole käpälätön ja kannustaa opiskeluani. Lisäksi opiskelu on parantanut nyt jo palkkaani, vaikka vielä kesken on. Työnantaja kannustaa tätä, koska tästä on koko talolle hyötyä. Työkaverini opiskelee myös töiden ohessa, toista alaa ja heittää sen puitteissa jo keikkoja, aikoo vaihtaa pysyvästi alaa.....
Jotkut kateelliset ja veltot mammelit pikkulapset jaloissaan alapeukuttavat toisten intoa ja kykyä opiskella.
Voisin vaikka heti vaihtaa opiskelemaan alalle, joka olisi jollain tavalla kiinnostava ja työllisyys olisi suht varma, jos se arkena tarkoittaisi sitä, että olisi opiskelijan minitulot ja että päivisin pitäisi opiskella ja iltaisin tehdä tehtäviä tai elää tavallista arkea. Mutta omalla kohdalla se tarkoittaisi sitä, että joko ei saisi tukia tai niitä ei saisi tarpeeksi ja pitäisi käydä töissä. Pitäisi sumplia asuntolaina, työssäkäynti, jaksaminen.
Mikä ala työllistää nykyään satavarmasti? Kertokaa niin opiskelen, rahasta ei ole kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei jaksaisi. 30v vielä eläkkeeseen nelikymppisillä.
No kaikki eivät kalkkeudu jo kolmekymppisinä. Joillain aivot säilyvät nuorena ja vetreinä koko iän. Keho ikääntyy vääjäämättä, mutta aivot eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ala työllistää nykyään ja mielellään vielä kymmenen vuotta eteenpäin, palkkakin pitäisi olla yli 3k/kk.
Miksi ei opiskelisi, jos intoa ja mielenkiintoa riittää? Ei kai tätä elämää ole järkeä sohvanpohjaltakaan katsella tai jäädä jumiin elämään jossain tietyssä iässä vain siksi, että niin on ollut tapana tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on tarpeeksi fiksu ja jättää kaikki turhat perheet perustamatta ja lapset tekemättä, niin kuolemaan asti voi tehdä mitä haluaa.
Hmm, no mitä nyt omaa tuttavapiiriäni katselen, niin näyttää siltä, että juuri perheelliset opiskelevat vielä myöhemmälläkin iällä ja ovat muutenkin aktiivisempia kuin perheettömät. Tämä ihan ottamatta kantaa siihen, pitäisikö lapsia hankkia vai ei. Toki minun ikäpolvessani perheettömiä on paljon vähemmän kuin nuoremmissa, että sikäli on vaikea tehdä vertailua. Tuttavissani viisikymppisissä on vain neljä velaa ja heistä kukaan ei ole opiskellut mitään sen jälkeen kun nuorena valmistui ammattiinsa. Perheelliset taas ovat tainneet kaikki opiskella joko kokonaan uuden ammatin tai jatko-opiskelleet. Vähän aikaa sitten ystäväni väitteli tohtoriksi ja toinen ystäväni, 5 lapsen äiti on opiskellut 2 ammattitutkintoa, yamk-tutkinnon, monia täydennyskoulutuksia, ammatillisen opettajatutkinnon ja nyt on meneillään maisteriopinnot.
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ihmetyttää, miten jotkut nelikymppiset ovat nyt jo puolikuolleita, elämänilonsa menettäneitä luusereita. Itse täytin juuri 40, eikä ole suunnitelmissa hiljentää vauhtia ainakaan 20 vuoteen.
No, toivottavasti sulla toteutuu. Mulla kun alkoi esivaihdevuodet 45-v iässä niin meni jaksaminen ja myös kognitiiviset kyvyt meni aika nollaksi. En saa hormonikorvaushoitoa koska estrogeenivajausta ei vielä ole. e-Pillereitä kokeiltiin mutta ne vain masensi, eivät auttaneet ongelmiin. JOten nyt sitä yritetään jotenkin pärjätä nuutuneena, haluttomana ja umpityhmänä dementikkona.
Pärjään onneksi rutiinielämässäni ihan ok, mutta en kyllä selviäisi enää mistään opinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ihmetyttää, miten jotkut nelikymppiset ovat nyt jo puolikuolleita, elämänilonsa menettäneitä luusereita. Itse täytin juuri 40, eikä ole suunnitelmissa hiljentää vauhtia ainakaan 20 vuoteen.
No, toivottavasti sulla toteutuu. Mulla kun alkoi esivaihdevuodet 45-v iässä niin meni jaksaminen ja myös kognitiiviset kyvyt meni aika nollaksi. En saa hormonikorvaushoitoa koska estrogeenivajausta ei vielä ole. e-Pillereitä kokeiltiin mutta ne vain masensi, eivät auttaneet ongelmiin. JOten nyt sitä yritetään jotenkin pärjätä nuutuneena, haluttomana ja umpityhmänä dementikkona.
Pärjään onneksi rutiinielämässäni ihan ok, mutta en kyllä selviäisi enää mistään opinnoista.
Ei tuolla asenteella. Pitää silti muistaa, että ne nuoriso-opiskelijat ovat keskimäärin paljon huonompia opiskelijoita kuin vanhemmat, ja heidän vauhdillaan mennään. Siellä on kaikenkarvaista sukankuluttajaa, ainakin AMK-tasolla, joten kyllä siellä lievästi dementoitunutkin pärjää oikein hyvin. Ja opettajat ne vasta nuutuneita ovat!
Jos mahdollista ja pääsee opiskelemaan työttömyyskorvauksella niin se kannattaa ennemmin kuin kotona olo, vaikka vain oman itsensä takia vaikkei varmaa työllistyminen. Yritin vielä yli viiskymppisenä mutta se kävi liian rankaksi kun terveys romahti viime metreillä, asia mitä ei voi ennakoida. Oli siitä paljon hyötyä loppuelämäksi oppien taitoja joita en olisi kotona työttömänä oppinut. Itselle siitä jäi paljon vaikka uraa siitä ei enää tullut. Ikähaarukka oli vähän alle 30-melkein 55- välillä. Perheellisiä ei ollut meidän ryhmässä. 30-40 vuotiaat pärjäsi parhaiten. Paras opiskeluikä on juuri 30-45 välimaastossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on älyä, energiaa ja terveyttä niin, että tietää ehtivänsä tehdä uuden koulutuksen avaamia duunejakin vielä vuosikymmeniä, niin mikä ettei. Osittain nämä resurssit tulevat tähän asti eletystä elämästä, osin karusti geeneistä.
Tiedän sisarukset, joista nuorempi näyttää kolmevitoselta vaikka on neljäkymmentäseitsemän. Opiskeli maisterin nelikymppisenä työn ohessa ja vaihtoi menestyksekkäästi alaa. (Pääsi kyllä yliopistoon sisään suoraan maisterifuksina.) Fyysisesti hyväkuntoinen ja terävä kuin mikä. Lapset alakoululaisia.
Sisaruksista vanhempi on viiskytkaksvuotiaana työkyvyttömyyseläkkeellä, näyttää reilusti päälle kuusikymppiseltä. Ylipaino, uniapnea, diabetes, psoriasis ja aina ajoittain sairaalassa ruusun tai muun infektion kourissa.
Jotkut vaan ehtivät ikään kuin elää pari elämää. Toisilla yksikin jää lyhyeksi. 😔
Vierailija kirjoitti:
Ei se jaksamisesta ole kiinni vaan rahasta kuinka pärjätä, kun opiskelee.Asuntolainat, elatusmaksut kaikki maksaa . Ei varaa opiskella .
Työttömyysetu + ylläpitoraha, aikuiskoulutustuki, opintotuki amkiin ja yliopistoon, opiskelu työn ohessa, oppisopimus.
Jotkut pysyy henkisesti nuorempina ja vireämpinä kuin toiset. Itse koen itseni esim ihan samanlaiseksi vielä kuin parikymppisenä, mitä nyt vähän fiksummaksi ja suvaitsevaisemmaksi.
Olen yli 40v opiskelija.
Minua motivoi erityisesti vanhan ammattini vähentyneet työt joita ei käytännössä enää ole.
Maailma muuttuu Eskoseni. Laki juu mikäli duunia on eikä loppua näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ihmetyttää, miten jotkut nelikymppiset ovat nyt jo puolikuolleita, elämänilonsa menettäneitä luusereita. Itse täytin juuri 40, eikä ole suunnitelmissa hiljentää vauhtia ainakaan 20 vuoteen.
No, toivottavasti sulla toteutuu. Mulla kun alkoi esivaihdevuodet 45-v iässä niin meni jaksaminen ja myös kognitiiviset kyvyt meni aika nollaksi. En saa hormonikorvaushoitoa koska estrogeenivajausta ei vielä ole. e-Pillereitä kokeiltiin mutta ne vain masensi, eivät auttaneet ongelmiin. JOten nyt sitä yritetään jotenkin pärjätä nuutuneena, haluttomana ja umpityhmänä dementikkona.
Pärjään onneksi rutiinielämässäni ihan ok, mutta en kyllä selviäisi enää mistään opinnoista.
Aika ikävä juttu. En ole itse kokenut tuollaista, pian 48 ja porskutan menemään. Vain työolosuhteet vaikuttavat välillä, siksi(kin) yritän vaihtaa alaa.Nuorempana olin henkisesti väsyneempi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ala työllistää nykyään satavarmasti? Kertokaa niin opiskelen, rahasta ei ole kiinni.
Siivous.
Nykyisin on skarppeja seitsemänkymppisiä työelämässä ja muutenkin aktiiveja ( tunnen useita), että nelikymppisellä on useita vuosikymmeniä vielä edessä, ts. kannattaa opiskella.