Miten joku jaksaa enää yli 40.v aloittaa

Mitä parempaakaan tekemistä sitä olisi?

Miten ihmiset oikein elää elämänsä, jos 40-vuotiaana on jo niin väsynyt, ettei pysty käyttämään aivojaan eikä joitain ketjussa kommentoineita edes rakkauselämä enää kiinnosta? :O

Tulee mieleen, että on tehty vääriä elämänvalintoja... Normaalilla ihmisellä on tuossa vaiheessa vielä puolet elämästä jäljellä, ja työelämässäkin voi hyvin vaikka vaihtaa uraa, jos vain taloudellisesti kykenee käymään läpi muutosvaiheen (opinnot jne.)

Jos olisi pakko opiskella uusi ammatti, niin tietenkin tekisin sen ja esim. yliopisto-opinnot sujuisivat paljon nopeammin, kun keskittyisin vain itse asiaan miljoonien sivuaineiden, töiden ja juhlimisen ohella.

Syksyllä aloitan opiskelun, alanvaihto on mielessä. Kuopus kohta 19v ja lähtee armeijaan ja opiskelemaan. Itse täytin juuri 40v. Sinkku olen ollut jo pitkään. Työskentelen hiipuvalla alalla, jossa vaatimukset vain koko ajan kovenevat ja väkeä vähenee, jäljelle jäävät hoitavat lähteneiden työt. En jaksa enää näitä töitä, työstä on mennyt kaikki mielekkyys. Ajatuksena on opiskella nykyisen työn ohessa, etänä. En siis vielä tiedä pääsenkö opiskelemaan, mutta hakenut olen.

Ajattelen näin, että nyt kun elämä muuttuu muutenkin, niin jos en nyt toimi, jämähdän tähän kunnes työt loppuu tai joudun sairaseläkkeelle. Helpompi opiskella nyt kuin myöhemmin. Jopa muutto toiselle paikkakunnalle uuden työn perässä on mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Ei opiskelun aloittaminen 40+ ikäisenä ole mikään ihme.

Itse pidän sen sijaan täysin käsittämättömänä sitä, miten moni 40+ ikäinen haluaa vielä lisää lapsia, iltatähden, vielä uudelleen sen raskauden, imetyksen, vaipparallin, yövalvomiset ja muutaman vuoden päästä uhmaikäisen kiukuttelut.

Olen raskaana ja olen juuri täyttänyt 41, kun lapsi syntyy. Toivon saavani vielä toisen lapsen, jos vain munasoluissa riittää virtaa. En ollut aiemmin löytänyt siittämishaluista ja -kykyistä miestä, vaikka ollut pitkiä parisuhteita. Meillä myös suvussa eletään pitkään ja lapsia on saatu myöhään monessa sukupolvessa. Vaihdevuodet tulee yksilöllisesti 40-60 ikävuoden välillä ja hedelmällisyys hiipuu 10 vuotta ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ollut yli 40v mut 34v kun aloitin yliopisto-opinnot ja onhan sitä jo vanha... kun olisikin tajunnut tehdä tuon 10v sitten :/

Jaa, itse olen 35 v. ja aloittamassa yliopisto-opinnot, enkä tunne itseäni ollenkaan liian vanhaksi. Virtaa riittää yhtä hyvin kuin silloin parikymppisenä. :D

Miten 34 tai 35 vuotias on vanha? Ei hyvänen aika! Itse olen 33 ja tuntuu että elämä vasta alkaa kunnolla ja on parhaimmillaan. En pidä edes 62-vuotiasta äitiäni vanhana. Ihminen on juuri niin ”vanha” kuin itsestään ajattelee. Mielestäni varsinainen vanhuus alkaa 70-vuotiaana, eikä silloinkaan ole mitenkään toimintakyvytön.

Vierailija kirjoitti:

Eikös sillon just jaksa, on paremmat istumalihakset ja malttia?

Mikä oletus se on, että tilanne on tuo vanhempana? Jokainen on yksilö. Minä olen opiskellut viidellä eri vuosikymmenellä ja itselläni kaikkein helpointa se oli nuorena. 

Kevyesti jaksaa aloitaa yli 40 kymppisenä, nyt tuplamaisteri.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 45 ja haaveilen väitöskirjan teosta...

Ihan eri asia haaveilla väitöskirjasta, jos on jo opiskellut itselleen tutkinnon kuin aloittaa aivan nollasta 45-vuotiaana. Ethän sinäkään sanonut, että haaveilet perusopinnoista uudella alalla. 

Vierailija kirjoitti:

Kevyesti jaksaa aloitaa yli 40 kymppisenä, nyt tuplamaisteri.

Sulla oli, jollain toisella ei. 

Vierailija kirjoitti:

Syksyllä aloitan opiskelun, alanvaihto on mielessä. Kuopus kohta 19v ja lähtee armeijaan ja opiskelemaan. Itse täytin juuri 40v. Sinkku olen ollut jo pitkään. Työskentelen hiipuvalla alalla, jossa vaatimukset vain koko ajan kovenevat ja väkeä vähenee, jäljelle jäävät hoitavat lähteneiden työt.

Sinäkö luulet, että tulevaisuuden työt ovat leppoisia ja stressivapaita? Hah!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kevyesti jaksaa aloitaa yli 40 kymppisenä, nyt tuplamaisteri.

Sulla oli, jollain toisella ei. 

Harkitsen kolmatta maisterin tutkintoa tai väitöskirjaa.

Varmaan sama ku jotku tekee vielä 4kymppisinä lapsia, erilainen aikaperspektiivi.

Oon ylipainoinen 40-vuotias mamma. Opiskelen töiden ohessa. Pikkulapsen äiti. Huolehdin myös iäkkäistä sukulaisista. Jos parisuhteeni olisi parempi, haluaisin ainakin yhden lapsen. Elämähän on tässä ja nyt.

Olen kokenut aika paljon vastoinkäymisiä, esim. syövän, joten en jaksa hidastella puolessavälissä elämää.

Joko luovuttaa tai sit ylittää itsensä ja pitää mielenkiintoa yllä..

Riippu alasta.

Pakko se varmaan on lähteä kouluun kun työkkäri uhkaa karenssilla jos en lähde.

N40.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syksyllä aloitan opiskelun, alanvaihto on mielessä. Kuopus kohta 19v ja lähtee armeijaan ja opiskelemaan. Itse täytin juuri 40v. Sinkku olen ollut jo pitkään. Työskentelen hiipuvalla alalla, jossa vaatimukset vain koko ajan kovenevat ja väkeä vähenee, jäljelle jäävät hoitavat lähteneiden työt.

Sinäkö luulet, että tulevaisuuden työt ovat leppoisia ja stressivapaita? Hah!

Naurettava ja näköalaton kommentti - en ole tuon viestin kirjoittaja, mutta vaikka uudella alalla uudessa työssä olisi yhtälailla kiire on se aivan eri asia kuin jäädä itselleen epämieluisaan tilanteeseen jumiin eläkeikään asti. Ihminen voi tehdä elämällään mitä tahtoo ja jos siirtyminen uudelle alalle tuo elämään potkua niin miten se sinulta on pois.

Vierailija kirjoitti:

Pakko se varmaan on lähteä kouluun kun työkkäri uhkaa karenssilla jos en lähde.

N40.

Miksi opiskeleminen on niin kamalaa? Eikö sitä voisi nähdä positiivisen kautta, itsensä kehittämistä ja uusien töiden löytämistä. Et voi hävitä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Syksyllä aloitan opiskelun, alanvaihto on mielessä. Kuopus kohta 19v ja lähtee armeijaan ja opiskelemaan. Itse täytin juuri 40v. Sinkku olen ollut jo pitkään. Työskentelen hiipuvalla alalla, jossa vaatimukset vain koko ajan kovenevat ja väkeä vähenee, jäljelle jäävät hoitavat lähteneiden työt. En jaksa enää näitä töitä, työstä on mennyt kaikki mielekkyys. Ajatuksena on opiskella nykyisen työn ohessa, etänä. En siis vielä tiedä pääsenkö opiskelemaan, mutta hakenut olen.

Ajattelen näin, että nyt kun elämä muuttuu muutenkin, niin jos en nyt toimi, jämähdän tähän kunnes työt loppuu tai joudun sairaseläkkeelle. Helpompi opiskella nyt kuin myöhemmin. Jopa muutto toiselle paikkakunnalle uuden työn perässä on mahdollisuus.

Tsemppiä suunnitelmiin! Toivottavasti pääset opiskelemaan!

Tavallaan 40 on vielä nuori. Ja just se ikä jolloin kriiseillään.

50 vuotiaana ei enää jossitella ja 60 vuotiaana painetaan täysillä.

Lapsia tulee kun biologia sen mahdollistaa. Jokaisella vanhemmaksi haluavalla on hyvä olla myös turvaverkkoja, iästä riippumatta.