Lue keskustelun säännöt.
Miten joku jaksaa enää yli 40.v aloittaa
30.09.2020 |
uudestaan opiskelemaan ihan uutta alaa tai jotain vaativia yliopisto-opintoja?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Mestari vailla papereita kirjoitti:
Itse kokeilin vähän aikaa. Ennen sitä olin viisi vuotta aina työttömyysjaksoina opiskellut asioita joita tulisin myöhemmin käymään läpi kursseilla.
Olisin päässyt heittämällä läpi lääkiksessä. En vaan jaksanut.
Mitä suotta, kun osaan jo asiat ja en viitsi käydä kursseja läpi saadakseni pätevyyksiä.
Varsin yleistä tietoa saatavilla ja materiaaleja, jos vaan viitsii nähdä vaivaa.
Miksi hankkia virallista pätevyyttä???
Elämänkoulussa voi opiskella kaiken itse.
Tuli mieleen tuosta oma mieheni, joka oli itseoppinut karatea kirjojen kautta ja kirjekurssilla.
Hän ei siis ollut käynyt kertaakaan dojoilla tai harrastanut ryhmässä karatea.
Seitsemän vuotta aina iltaisin harjoitteli ja teki pitkää päivää. Illasta jäi ennen nukkumaanmenoa aikaa vähän jumpata. Kävi työmatkalla huvikseen Japanissa oikealla karatedojolla ja paikallinen mestari myönsi mustanvyön siltä istumalta. Mieheni kyvyt olivat niin korkeatasoiset että seisei puhui jo toisesta vyöarvosta, mutta valitettavasti ei voi niin suurta harppausta myöntää kenellekään.
Nykyään mieheni harjoittelee ihan normaalisti ja on hyvin suosittu.
Hän oppi kaiken itse kirjasta ja kirjekurssin avulla.
Tälläistä on älykkäiden ihmisten elämä. Kaikki aika käytetään hyväksi, eikä makoilla sohvalla tv:tä tuijottaen.
Ei, tämä meni nyt jo huutonaurun puolelle. Että ikinä ei treenannut kamppailulajia kuin itsekseen ja kyvyt olivat korkeatasoiset vallan sensein mielestä. Epäilemättä ja aivan varmasti. Koska kamppailulajeissahan sitä nimenomaan kehittyy korkeatasoiseksi treenaamalla yksin. Olisit nyt keksinyt tähän edes jonkun toisen lajin esimerkiksi. Eikä niitä vöitä kuule myönnellä tuosta vaan kylään poikkeaville, pöljä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ollut yli 40v mut 34v kun aloitin yliopisto-opinnot ja onhan sitä jo vanha... kun olisikin tajunnut tehdä tuon 10v sitten :/
Jaa, itse olen 35 v. ja aloittamassa yliopisto-opinnot, enkä tunne itseäni ollenkaan liian vanhaksi. Virtaa riittää yhtä hyvin kuin silloin parikymppisenä. :D
Ja minua ei lakkaa ihmetyttämästä, miten jotkut jaksavat taivastella toisten elämänvalintoja?
Jokainen saa elää just niinkuin itseä huvittaa, tehdä sellaisia ratkaisuja jotka itselleen sopii.
(Poislukien laittomuudet, kun joku kuitenkin nillittää.)
Miten ihmeessä se on sinulta pois, jos minä vaihdan alaa nelikymppisenä? Tai perustan perheen? Kateuttako se on, siitä että joku uskaltaa ELÄÄ ja tavoitella unelmiaan?
Toimi sinäkin rakkaudesta käsin, älä pelosta!
T: nelikymppinen perheellinen alanvaihtaja
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ihmetyttää, miten jotkut nelikymppiset ovat nyt jo puolikuolleita, elämänilonsa menettäneitä luusereita. Itse täytin juuri 40, eikä ole suunnitelmissa hiljentää vauhtia ainakaan 20 vuoteen.
Tämä on hormonaalista. Naisilla esivaihdevuodet ja miehillä andropaussi, jotka terveydenhuollossa diagnosoidaan virheellisesti uniongelmiksi ja masennukseksi. Ja lääkitään sitten noiden diagnoosien mukaan, vaikka ongelma on ihan muualla. Hormonikorvaushoito sopii useimmille, korvaa verensokerin ja kolesterolin nousun, uniongelmat ja jaksamisen.
Eihän siinä kohtaa ole kuin 30 vuotta jotta pääsee eläkkeelle. Lähes yhtä kauan kuin on elänyt. Haluaako tehdä viimeiset 25 vuotta työtä josta nauttii ja tienaa kenties vai tyytyä mitä on tarjolla. Elämä on valintoja! Parhaimmat sanoo jo 25v että liian vanha vaihtamaan alaa. Hohhoijaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ihmetyttää, miten jotkut nelikymppiset ovat nyt jo puolikuolleita, elämänilonsa menettäneitä luusereita. Itse täytin juuri 40, eikä ole suunnitelmissa hiljentää vauhtia ainakaan 20 vuoteen.
Itse olen hiljentänyt vauhtia pakon edessä jo kolmenkympin jälkeen fyysisten sairauksien vuoksi. Onnittelut sinulle kun olet löytänyt immuniteetin kaikille sairauksille seuraavan 20v. ajaksi.
Ei varmaan jaksakaan, jos on ollut nuorena jo monta koulua. Muualla sitten oppii muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kans. Lataamoon tai uusi ala.
Valitsin uuden alan. T. 50v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huhh-huhh.....🤪
40--50v.++++ on vielä nuori tekemään asioita ja opiskelemaam ihan uutta👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukupuolentutkimus ei ole kovin haastava ala, tai rehellisesti mikään muukaan humanistisella ei ole kovin haastavaa.
Työllistymistä tai elämänlaatua se tutkinto sieltä ei toki takaa, mutta siitähän ei ole kyse akateemisessa maailmassa.
Tiedän paljon ihmisiä joiden ajatusmaailmassa elämän pitää olla valmis 30-vuotiaana, sen jälkeen seilataan työtä tehden ja ruuhkavuosissa eläkkeelle. Osa tutuistani on kuin eläkeläisiä, ”ei enää tässä iässä voi sitä ja tätä” KOLMEKYMPPISENÄ!
Kyllä tulee pitkä loppuelämä eläkeikää odotellessa.
Kyseinen ajattelumalli on pahin painajaiseni - ja hyvä esimerkkki siitä miten helposti ihminen hyväksyy roolinsa vain tämän valtavan koneiston osana.
Olen 32-vuotias ja nyt vaihtamassa alaa, olen elänyt elämäni tehden töitä, matkustellen ja opiskellen. Omaisuutta minulla ei ole, mutta päivääkään en vaihtaisi pois seikkailuistani. Opiskeleminen ei ole ihmiseltä pois vaan tuo paljon lisää, se usein avaa kokonaan uuden elämänvaiheen jossa ihminen voi löytää itselleen taas uusia tarkoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä se on sinulta pois, jos minä vaihdan alaa nelikymppisenä? Tai perustan perheen? Kateuttako se on, siitä että joku uskaltaa ELÄÄ ja tavoitella unelmiaan?
Eli jos ei vaihda alaa/työpaikkaa/puolisoa niin ei OIKEASTI ELÄ ja tavoittele unelmiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vanhuuskompleksi? Nuorena.
Minkäs sille voi jos väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä se on sinulta pois, jos minä vaihdan alaa nelikymppisenä? Tai perustan perheen? Kateuttako se on, siitä että joku uskaltaa ELÄÄ ja tavoitella unelmiaan?
Eli jos ei vaihda alaa/työpaikkaa/puolisoa niin ei OIKEASTI ELÄ ja tavoittele unelmiaan?
Jonkun unelma voi olla tehdä joku toinen rikkaaksi ja pitää riippakiveä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä se on sinulta pois, jos minä vaihdan alaa nelikymppisenä? Tai perustan perheen? Kateuttako se on, siitä että joku uskaltaa ELÄÄ ja tavoitella unelmiaan?
Eli jos ei vaihda alaa/työpaikkaa/puolisoa niin ei OIKEASTI ELÄ ja tavoittele unelmiaan?
Höpö höpö, tottakai, mutta antakaa te oman elämänpolun, työn ja perheen perustaneet meidän muiden tehdä mitä haluamme omalla elämällämme.
Kunnollinen säilyy ikuisesti opiskelijana, tai se, joka ei tahdo koskaan kasvaa "aikuiseksi". Koulutus nykyisin on pelkkää bisnestä.
Ei opiskelun aloittaminen 40+ ikäisenä ole mikään ihme.
Itse pidän sen sijaan täysin käsittämättömänä sitä, miten moni 40+ ikäinen haluaa vielä lisää lapsia, iltatähden, vielä uudelleen sen raskauden, imetyksen, vaipparallin, yövalvomiset ja muutaman vuoden päästä uhmaikäisen kiukuttelut.
Eli yhtä tyhjän kanssa