VIHAAN siivoamista, onko se tosiaan mun homma?
Asia on nyt niin, että minä hoidan lapsia kotona, paitsi silloin, kun ne ovat kerhossa, eli yhteensä kymmenisen tuntia viikossa. Tämä aika minun on tarkoitus pyhittää tulevan yritykseni kasaamiseen. Mies on kokopäivätöissä, minä olen töissä viidesosan miehen työajasta.
Se, mikä mua rasittaa, on, että koko taloudenpito on minun harteillani kokonaan. Minä hoidan siis kotona ihan kaiken kauapssa käymisestä vaatteiden pesuun ja siivoamiseen, lakanoiden vaihtoon, jne. Mies ei tee mitään. Hän sanoo, että koska on töissä, ei jaksa, minkä ymmärrän kyllä. Mutta olen mäkin töissä, vaikka en niin paljon.
No, mua tosiaan välillä rysii se, että jokainen pikku asiakin on mun hoidettava. Se, että kylppärin lattia, lavuaari, amme, saippuakulho jne., pitäisi pestä kaksi kertaa viikossa, että olisi siistiä. Että joka ilta mun pitäisi katsoa, että tavarat on paikoillaan, pyykin oikeissa kaapeissa ja seuraavta narulle laitettuna, keittiöstä astiat korjattuna ja lattia laastuna ja lasten ruokailun jäljiltä pestynä, että seuraavana aamuna täällä olisi ihmisasumuksen näköistä. Ja joka päivä lapsille pitää laittaa ruokaa kaksi kertaa päivässä ja aamu- ja välipalat lisäksi.
Siis mä myönnän, olen laiska, mutta mä olen myös väsynyt. Olen niin huono äiti, ettei nuorin lapsista vieläkään edes nuku kunnolla, vaikka on jo kaksi, ja joka päivä mä kuljen vaan sumussa (koska mä hoidan ne yöhommelit, kun kerran olen vaan kotona).
Onko siis tää ihan reilua? Mä en oikein tiedä. Kun kakki sanoo, että hoitovat koko kodin hoitovapaalla, mutta mä en vaan jotenkin pysty tähän, tää on liian vaikeaa mulle. Aina joku paikka on rempallaan, ellei sitten useampi. Meillä ei ole puunatun siistiä koko ajan, en tajua, miten se ylipäätään olisi edes mahdollista.
Kommentit (30)
Ylläpidät aikamoista puhtauden tasoa. Jos vähän tinkisit siitä? Ei ammetta tarvitse putsata kahdesti viikossa, puhumattakaan jostain saippuakupista.
Sinänsä olen sitä mieltä, ettei miehen pitäisi voida luistaa aivan kokonaan kotitöistä sillä varjolla, että hän käy kokopäivätyössä. Useamman lapsen hoito on myös aikaavievää hommaa, eikä siivoaminen suju lasten kanssa yhtä vaivattomasti kuin ilman lapsia (vrt. hotellihuoneen siivoamiseen kuluva aika ja minkä verran aikaa siihen kuluisi, jos siivooja samalla vahtisi esim. kolmea alle kouluikäistä lasta, vaihtaisi kakkavaippaa välissä ja putsaisi lasten koko ajan aikaansaamia sotkuja.)
Onko mies ollenkaan ollut lasten kanssa kotona niin, että sinä olet ollut kokopäivätöissä? Että mies olisi huolehtinut sekä lapsista että koko huushollin pyörittämisestä? Epäilen, ettei hän ymmärrä siihen kuluvaa aikaa.
Meillä mies hoiti lapsia kotona puoli vuotta, eikä meillä ole ollut tuollaisia ongelmia siivoustyön jaossa. Mitäs sitten, kun palaat joskus kokopäivätöihin, sittenhän miehen on pakko jaksaa puolet kotitöistä siihen oman työnsä päälle.
Hoida ne yöheräämiset ensin pois. Väsyneenä ja varsinkin kroonisesti väsyneenä ei jaksa päivällä mitään.
Laske vaatimustasoa siisteyden suhteen tai palkkaa viikkosiivooja.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 15:47"]
[
Siivous ym. hommat vie yllättävän vähän aikaa kun laskee ko. aikaan sen mikä siihen kuluu eikä sitä kun surffaa netissä kesken siivousta tai keittelee kahvit tai juoruilee puhelimessa. Ei hotellissakaan ole huonekohtainen siivousaika kun muutaman minuutin!
[/quote]
Nyt ollaan asian ytimessä!
Tämän vuoksi naisillekin pitäisi olla joku intin tapainen paikka. Oppisivat siivoamaan tehokkaasti.
Niin siis muistutan edelleen, kun se suurimmalta osalta näyttää jäävän täysin vaille huomiota, että KÄYN MYÖS TÖISSÄ. Tosin olen töissä vain osa-aikaisena, mutta kuitenkin. Joudun hoitamaan työhommia myös kotona. Palkkani on suhteessa miehen palkkaan ihan sama, mutta koska minulla on työtunteja vähemmän, ansaitsen tietysti kuussa myös vähemmän.
Hankalaa on se, että työvuoroni ovat jakautuneet usealle päivälle, ja se aika tehokkaasti rikkoo kaiken rutiinin (ja työmatkoihin menee tietysti myös aikansa). Lisäksi koti on yleensä työvuorojeni jälkeen kuin pommin jäljiltä, vaikka olisin puunannut juuri ennen.
Lisään myös, että mä en pese sitä ammetta kaksi kertaa viikossa, mutta se kyllä pitäisi, sillä kerran viikossa kun pesee, se on siivottoman näköinen. Amme nyt vielä menee, mutta lavuaari ja hiukset ja lika kylppärin lattialla on kerta viikossa siivoustyylillä ihan järkyttävät.
ap
Sun oikeesti kannattais varmaan vähentää valaistusta tai siirtyä kokonaan kynttilänvaloon.. että siisteysvaatimustaso laskisi! Liialliseen siivoamiseen käytetty aikahan on ihan hukka-aikaa. Sillä eikö sinulle ole vaikka juuri nyt ihan sama, miten siivottoman näköinen ammeenne olisi ollut kesäkuussa 2013?
Ok, hanki siis kotiin siivooja. 2 tuntia on varmaan minimiaika, ota joka viikko jos se on mielestäsi välttämätön tahti. Tosin teidän hommaksi tulee silloin rojujen raivaus ennen käyntiä, muuten on turha odottaa siistiä. Ja nyt viimeistään opetat lapsille ja miehelle, että he siivoavat itse sotkunsa! Uskomatonta, että olet suostunut siivoamaan kakaroiden ja miehen jäljiltä kämpän uudelleen ja uudelleen. Sanoisin, että siinä voit katsoa syyllistä peilistä.
Jos et kerran tykkää siivoamisesta, niin sitten mietit pidätkö siitä kuitenkin niin paljon, että haluat säästää helposti rahaa, vai inhoatko sitä niin paljon, että maksat siitä n. 35 e/tunti (saaden myöhemmin 45% kotitalousvöhennyksenä pois).
Ei todellakaan ole reilua! Jos mies sanoo, ettei töiden jälkeen jaksa, niin mitäs sitten kun olette molemmat täyspäiväisesti töissä? Pitääkö miehen mielestä sinun kuitenkin sitten jaksaa tehdä sekä työt että kotityöt, vai aikooko mies reipastua sitten siinä vaiheessa? Mielestäni reilua olisi sellainen järjestely, että sinä hoidat miehen työpäivän aikana sen minkä ehdit, ja ilta-aikaan kun olette molemmat kotona, hoidatte myös jäljelle jääneet kotityöt puoliksi.
Lapset päivähoitoon, muija töihin ja kodinhoitaja kehiin. Kaikki voittaa.
Lapset päivähoitoon, muija töihin ja kodinhoitaja kehiin. Kaikki voittaa.
Olin 8 vuotta kotona ja hoidin kaikki mitä ap:kun hoiti + omakotitalon joitakin pihatöitä myös tarvittaessa. Neliöitä talossa on 185, mutta en jaksanut stressata siivouksesta niin paljon, siivosimme yhdessä kolmen lapsen kanssa, kun alkoi häiritsemään. Pyykit pesi kone, kuivausrumpu kuivasi ja yhdessä vaatteet lajittelimme kaappeihin. Ruokaa tein isot satsit kerralla, viikonlopun jämiä saatoimme syödä parikin päivää hieman muuteltuna. Autoa minulla ei ollut käytössä ja kävin lasten kanssa bussilla kaupassa 1-2 kertaa viikossa. Otin lapset pienestä pitäen mukaan kotitöihin ja nyt kun lapset ovat 7-12 vuotiaita, osaavat he tehdä todella paljon asioita itsenäisesti.
Kaksi vanhinta kävivät kertoa 2 x vko 3 h, mutta kerho molemmilla eri aikaa, joten kerhopäivinä iso osa ajasta meni edestakaiseen kävelyyn 1-3 lapsen kanssa. Avainsana tässä on kuitenkin mielestäni se, että en stressannut kaikesta. Tein jos ehdin, jos en ehtinyt, niin tein sen myöhemmin tai olin tekemättä. Paikat eivät kiiltäneet, lapsilla saattoi olla hyvinkin pari päivää samat housut ja paidat päällä jne. Lopeta siis turha stressaaminen, ota rauhallisesti, älä pingota kaikesta, älä vahdi kaikkea ja istu välillä keskellä päivää alas ja ota muutaman minuutin torkut vaikka olohuoneen lattialla rauhallisena hetkenä.
Älä laske tunteja ja minuutteja mitä teet ja kuinka paljon mihinkin aikaa käytät, ei siitä ole ollut tähänkään asti hyötyä. Älä mieti omaa "kurjuuttasi" koko aikaa, älä myöskään sitä kuinka paljon INHOAT siivoamista tai muita juttuja kotona. Älä ainakaan noudata jotakin idioottia sanontaa "vie mennessäsi, tuo tullessasi", vaan kuljet miten kuljet vaikka kaksi kättä heiluen puoli päivää jos siltä tuntuu. Jos siis nyt inhoat arkeasi, niin samalla tavalla jatkaen se ei ainakaan muutu, eli sitä pitää muuttaa ihan itse.