Lue keskustelun säännöt.
Evakkojen lapsen pulmia: oma tyttäreni haluaa aloittaa opiskelemaan koulussa venäjää.
29.09.2020 |
Pakko myöntää, että tuntuu pahalle. Tytär on nyt seitsemännellä luokalla, ja ensi vuonna olisi mahdollista aloittaa joku seuraavista kielistä: ranska, saksa ja venäjä. Tytär ilmoitti haluavansa venäjän, vaikka tietää perheen taustoista: omat vanhempani ovat molemmat Karjalasta, eikä Venäjästä/Neuvostoliitosta ikinä puhuttu positiiviseen sävyyn kotona. R**sät olivat pahoja, maavarkaita, iljettäviä ja ties mitä vanhempieni mukaan.
Siksi tyttären kielivalinta sotii todella paljon omaatuntoani vastaan. Lukiossa tulee todennäköisesti olemaan kielimatkoja sun muita näille harvinaisempien kielien opiskelijoille, joten tyttö olisi todennäköisesti myös lähdössä Pietariin tai Moskovaan - en välttämättä halua häntä sinne. Miten kestää? Onko muilla ollut samanlaista dilemmaa? Tukea kaivataan.
Kommentit (45)
Nyt irrottaudu tyttärestäsi sen verran, että lopetat tuollaiset höpöhöpöajatukset. Sinun tehtäväsi vanhempana on tukea hänen mielenkiinnonkohteitaan. Kielipää on siunaus ja siinä kannattaa panostaa. Työpaikkoja aukeaa eri tavalla ja saa lisiäkin siitä taidosta.
Haloo, järkeä vanhanliiton vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan fakta, että venäjäntaidosta on Suomessa enemmän etua esim. työmarkkinoilla kuin noista kahdesta muusta, jotka ovat nuorten keskuudessa niin yleisiä että oksat pois. Venäjä on "erikoisempi", mutta venäjää äidinkielenään puhuvia on Suomessa silti enemmän kuin saksaa tai ranskaa puhuvia yhteensä. Entä jos olisit vain onnellinen siitä, että tyttäresi ajattelee tulevaisuuttaan?
Ei hätää, ne on nämä samat valinnat aina ja ilmoittautumisen jälkeen infotaan ettei taaskaan saatu tarpeeksi osallistujia, joten kielikurssit perutaan.
Minusta vanhemmilla ei ole oikeutta vierittää suvun tarumoja jälkikasvulle. Olisit onnellinen vain siitä, että tyttäresi osaa ajatella omilla aivoillaan, osoittaa kiinnostusta vieraisiin kieliin eikä kanna kaunaa vanhoista taisteluista, jotka eivät koske häntä henkilökohtaisesti.
Olen itse evakkojen lapsenlapsi, isän puolelta molemmat isovanhemmat pakenivat Karjalasta. Opiskelin koulussa venäjää A-kielenä ja olen käynyt koulun kanssa Pietarissa. Ei se kielen opiskelu tarkoita, että menneet unohdetaan tai anteeksiannetaan. En ole muuttunut sen "venäläisemmäksi" kielenopiskelun myötä, ja meidän opettaja ainakin oli ihan rehellinen Venäjän ongelmakohdista myös, kun kulttuurista puhuttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas erikoista ajattelua. Minunkin mummini kotitila jäi rajan taakse ja mummin vanhemmilla oli ikuinen ikävä sinne, mutta ei meillä ole koskaan ajateltu, että se estäisi opiskelemasta venäjää, jos sellaiseen olisi kiinnostusta. Venäjän taidosta on varmasti hyötyä Suomessa.
Äitini syntyi evakossa ja perheensä koti jäi rajan taakse. Ja hän meni opiskelemaan venäjää työväenopistoon 80-luvulla. Oli mukava osata vähän kieltä, kun tuolloin pääsi tekemään turistimatkoja Neuvostoliittoon, ei sitä sen kummemmin ajatellut. Ei sitä pidä jäädä vanhoja murehtimaan, olisi äitini sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin haluaisin opiskella tulevaisuudessa lisää venäjää sekä oon siirtokarjalaisen lapsenlapsi. Suvustamme tehdään matkoja katsomaan paikkaa, jossa mun iskän puolen mummon perhe lähti evakkoon Kannaksella ja kerran oon ollut siellä itsekin. Onko tässä joku ongelma? Tuskin jotkut luovutetun Karjalan pitäjäseurat pärjäis ilman venäjän kielen osaajia toiminnassaan komnunikoidessa paikallisten viranomaisten kanssa.
Mun äiti on Kannakselta, mutta ihan omaksi huvikseen opiskeli venäjää kansalaisopistolla. Ja kotona on tosiaan itänaapureihin aina viitattu sillä r -alkuisella sanalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan fakta, että venäjäntaidosta on Suomessa enemmän etua esim. työmarkkinoilla kuin noista kahdesta muusta, jotka ovat nuorten keskuudessa niin yleisiä että oksat pois. Venäjä on "erikoisempi", mutta venäjää äidinkielenään puhuvia on Suomessa silti enemmän kuin saksaa tai ranskaa puhuvia yhteensä. Entä jos olisit vain onnellinen siitä, että tyttäresi ajattelee tulevaisuuttaan?
Saksan ja Ranskan kanssa käydään kauppaa kun niillä on rahaa ostaa meiltä ja meillä tarvetta myös heidän tuotteilleen.
Paremmin näiden kielten osaamisella työllistyy nyt ja tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on Kannakselta, mutta ihan omaksi huvikseen opiskeli venäjää kansalaisopistolla. Ja kotona on tosiaan itänaapureihin aina viitattu sillä r -alkuisella sanalla.
Mun iskän puolen ukkikin puhuu ryssistä mutta mummo ja muut ei puhu sillä nimellä niistä. Tai itse en oo koskaan kuullut.
-9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mummoni oli evakko, mutta opiskelin vähän venäjää työväenopistossa pari vuotta. Kirjainten ja perussanaston tuntemisesta oli kivasti apua vain venäjää puhuvien rajaviranomaisten ja paikallisten kanssa Karjalan-reissulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5
Olen itse oikeasti evakkojen lapsi eikä vanhempani eikä isovanhempani ikinä opettaneet vihaamaan kaikkia venäläisiä. Neuvostoliitosta ei tietenkään pidetty mutta ainakin minun sukuni ymmärsi että maa ja sen johto on eri asia kuin yksittäiset tavalliset ihmiset.
Saa sitten tulkin hommia kun siirtävät länsirajansa Pohjanlahteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan fakta, että venäjäntaidosta on Suomessa enemmän etua esim. työmarkkinoilla kuin noista kahdesta muusta, jotka ovat nuorten keskuudessa niin yleisiä että oksat pois. Venäjä on "erikoisempi", mutta venäjää äidinkielenään puhuvia on Suomessa silti enemmän kuin saksaa tai ranskaa puhuvia yhteensä. Entä jos olisit vain onnellinen siitä, että tyttäresi ajattelee tulevaisuuttaan?
Saksan ja Ranskan kanssa käydään kauppaa kun niillä on rahaa ostaa meiltä ja meillä tarvetta myös heidän tuotteilleen.
Paremmin näiden kielten osaamisella työllistyy nyt ja tulevaisuudessa.
Saksan ja Ranskan kanssa käydään kauppaa englanniksi, joka on de facto lingua franca Euroopassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan fakta, että venäjäntaidosta on Suomessa enemmän etua esim. työmarkkinoilla kuin noista kahdesta muusta, jotka ovat nuorten keskuudessa niin yleisiä että oksat pois. Venäjä on "erikoisempi", mutta venäjää äidinkielenään puhuvia on Suomessa silti enemmän kuin saksaa tai ranskaa puhuvia yhteensä. Entä jos olisit vain onnellinen siitä, että tyttäresi ajattelee tulevaisuuttaan?
Saksan ja Ranskan kanssa käydään kauppaa kun niillä on rahaa ostaa meiltä ja meillä tarvetta myös heidän tuotteilleen.
Paremmin näiden kielten osaamisella työllistyy nyt ja tulevaisuudessa.
Saksan ja Ranskan kanssa käydään kauppaa englanniksi, joka on de facto lingua franca Euroopassa.
Ja paskat käydään, ja paskat on.
Suhteellisuudentajua, ystävä hyvä. Ota vaikka selvää, miksi englanti on kaikkialla ns. yleiskieli. Pitäisikö sekin kieltää muualla kuin Englannissa? Aivan.
Kaverini, Karjalan evakkojen lapsenlapsi, opiskeli venäjää yläasteella ja lukiossa ja vielä yliopistossa pääaineena. Se oman suvun tausta toimi juuri vaikuttimena kiinnostukseen. Hän on toiminut tulkkina ryhmille joita kyyditään Kannakselle vanhoja kotiseutuja katsomaan.
Kannattaa opetella vihollisen kieli niin tietää mitä se aikoo.