Lue keskustelun säännöt.
Mitä sellainen ihminen ajattelee, joka ei ota koskaan yhteyttä ystävään?
29.09.2020 |
a) Että on parempi kuin muut, ja muut ottakoot yhteyttä.
b) Ei jaksa vaivautua, kun ei kiinnosta tarpeeksi paljon.
c) Haluaa vain ystäviä, joita pystyy alistamaan.
d) On niin sosiaalinen, ettei jaksa muistaa kaikkia ystäviään.
e) Ei ole kiinnostunut ystävyydestä ylipäänsä, mutta lähtee ulos jos joku kysyy.
Mitä muuta?
Kommentit (60)
Puhutaanko aloituksessa nyt sellaisesta ihmisestä, joka ei oikeasti ota koskaan oma-aloitteisesti yhteyttä vai sellaisesta, joka pitää yhteyttä harvakseltaan/ei niin usein, kuin vastapuoli haluaisi? Täällä on ollut joskus aiheesta keskusteluja, joissa on jossain vaiheessa selvinnyt, että kyllä aloittajan ystävä on ollut säännöllisesti yhteydessä mutta aloittaja loukkaantunut siitä, ettei ollut jatkuvasti saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhutaanko aloituksessa nyt sellaisesta ihmisestä, joka ei oikeasti ota koskaan oma-aloitteisesti yhteyttä vai sellaisesta, joka pitää yhteyttä harvakseltaan/ei niin usein, kuin vastapuoli haluaisi? Täällä on ollut joskus aiheesta keskusteluja, joissa on jossain vaiheessa selvinnyt, että kyllä aloittajan ystävä on ollut säännöllisesti yhteydessä mutta aloittaja loukkaantunut siitä, ettei ollut jatkuvasti saatavilla.
Sellainen, joka ei ota koskaan oma-aloitteisesti yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
On väsynyt, kiireinen?
Otsikossa on sana koskaan. Täytyy olla paha uupumus, jos ei pysty koskaan ottamaan yhteyttä?
Voin vastata vain omasta puolestani. Jos en ota yhteyttä, en kaipaa seuraa kasvokkain enkä puhelimessa. Minulla on paljon kavereita, jotka luulevat olevansa ystäviäni ja haluaisivat tiiviimpää yhteydenpitoa. En halua panna välejä poikki, koska tuttavina minulla ei ole mitään heitä vastaan.
Eli lyhyesti: eivät ole minulle ystäviä, vaan kavereita ja tuttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nii huono itsetunto ettei koe ystävän haluavan oikeasti olevan ystävä jote ei halua vaivata toista.
Noh, minä olen sitten varmaan tuollainen. Yritän kyllä kohteliaisuussyistä ottaa joskus oma-aloitteisesti yhteyttä sellaisiin ihmisiin, joiden tiedän olevan tosi yksinäisiä.
Mikään noista ap:n luettelemistä syistä ei ole täysin osuva syy minulle. Olen sisäänpäinkääntynyt (introvertti) luonne, ja viihdyn ihan hirveän hyvin yksin, omissa puuhissani. Silti minusta on mukavaa välillä tehdä jotain ystävien kanssa. En kuitenkaan juuri koskaan vietä aikaa vain yhden ystävän kanssa, vaan kuulun erilaisiin ystäväporukoihin. On stressittömämpää, kun porukka voi viettää aikaa erilaisilla kokoonpanoilla - ne osallistuvat, jotka kulloinkin jaksavat ja ehtivät. Ja nykyään kun on kaikenlaisia whatsapp- ja fb -ryhmiä, on helppo sopia tapaamisista isomman porukan kesken.
Minulla on mm. puhelinkammo, enkä soita kuin pakollisia työpuheluita ja silloin tällöin joillekin vanhoille sukulaisille, joihin ei voi pitää yhteyttä muuten ja joiden tiedän ilahtuvan kovasti soitosta. Tällaiset vapaa-ajan puhelut ovat minulle kuitenkin kovin vaikeita toteuttaa, ja olen yleensä monta päivää ahdistunut asiasta, ennen kuin saan sellaisen vihdoin aikaiseksi.
Jotkut meistä eivät vaan kykene tai jaksa ottaa toisiin yhteyttä, eivätkä kaipaa kuin satunnaisia kohtaamisia toisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulevat olevansa ystäviäsi? Mitä ihmettä ja miksi luulevat?
Leila Koo kirjoitti:
Voin vastata vain omasta puolestani. Jos en ota yhteyttä, en kaipaa seuraa kasvokkain enkä puhelimessa. Minulla on paljon kavereita, jotka luulevat olevansa ystäviäni ja haluaisivat tiiviimpää yhteydenpitoa. En halua panna välejä poikki, koska tuttavina minulla ei ole mitään heitä vastaan.
Eli lyhyesti: eivät ole minulle ystäviä, vaan kavereita ja tuttavia.
Olen ujo ja epävarma. Väsynyt arkeen.
Vasta nyt, ensimmäistä kertaa vuosiin minulla on energiaa omaan liikuntaharrastukseen.
Olen aina ollut huono pitämään yhteyttä ihmisiin ja kun on kiire, se ei vain ole ajatus joka tulee mieleen. Mitä tekisimme yhdessä?
Tänäänkin on lapsen vanhempainilta. Lapsettomalla sinkkuystävälläni on varmaan paljon aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tarkoittaa, ettei hän ole ystäväsi eikä häntä kiinnosta sun asiat kaverinakaan. Panosta oikeisiin ystäviisi.
Ei koskaan? Ajattelee että et ole ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulevat olevansa ystäviäsi? Mitä ihmettä ja miksi luulevat?
Leila Koo kirjoitti:
Voin vastata vain omasta puolestani. Jos en ota yhteyttä, en kaipaa seuraa kasvokkain enkä puhelimessa. Minulla on paljon kavereita, jotka luulevat olevansa ystäviäni ja haluaisivat tiiviimpää yhteydenpitoa. En halua panna välejä poikki, koska tuttavina minulla ei ole mitään heitä vastaan.
Eli lyhyesti: eivät ole minulle ystäviä, vaan kavereita ja tuttavia.
Vaikea tietää. Yhteisissä harrastuksissa olen ystävällinen kaikille osallistujille. Ehkä normaali hyvä käytös tulkitaan enemmäksi, kuin mitä se on?
Vierailija kirjoitti:
Nii huono itsetunto ettei koe ystävän haluavan oikeasti olevan ystävä jote ei halua vaivata toista.
Tämä kuulostaa multa. Aiemmin kun olen oma-aloitteisesti ottanut yhteyttä tai ehdottanut jotain tapaamisia tai muuta, on aina keksitty syy ettei nyt käy tai peruttu niitä sovittuja juttuja viime tipassa. En uskalla enää ottaa yhteyttä tai tehdä mitään ehdotuksia itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin uupunut ja väsynyt ihminen tai sellainen, joka ei kaipaa seuraa kovin usein tai jota jostakin syystä ujostuttaa ja pelottaa ottaa yhteyttä. Tai sellainen ihminen, jota harmittaa ystävän jatkuvat töksäyttelyt, loukkaukset ja päteminen.
Tästä asiasta kannattaa mielestäni kyllä keskustella yhdessä eikä laittaa välejä poikki suoralta kädeltä tai alkaa ilkeillä ja piikitellä toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Olen ujo ja epävarma. Väsynyt arkeen.
Vasta nyt, ensimmäistä kertaa vuosiin minulla on energiaa omaan liikuntaharrastukseen.
Olen aina ollut huono pitämään yhteyttä ihmisiin ja kun on kiire, se ei vain ole ajatus joka tulee mieleen. Mitä tekisimme yhdessä?
Tänäänkin on lapsen vanhempainilta. Lapsettomalla sinkkuystävälläni on varmaan paljon aikaa.
Alapeuku? Jos on niin epäempaattinen ettei tätä ymmärrä, ei tosiaan tarvitsekaan olla ystäväni.
Masennus, introvertti..
Puhuu mieluimmin irl. Eikä puhelimessa.
ysyävälle riittää kun sinä soittelet ja vuodattelet pahaa oloasi yleensä vielä känni päin saa siitä jo tarpeensa ystävyydestä. sitä vali valin kuuntelua ei soittamalla jaksa itselleen tilata
Jotkut olettavat muiden muistavan heidän syntymäpäivän ja reagoivankin siihen jotenkin. Pitävän yhteyttä.
Vaikka he eivät itse koskaan muista minun syntymäpäivää.
Kuitenkin, ystävyys on lojaalia ja pyyteetöntä, ei siinä lasketa yhteydenottoja.
Minulla on ”ystäviä” joihin en enää ota yhteyttä. Syynä on se etteivät koskaan ehdi nähdä tai jos on jotain sovittuna niin se perutaan viime hetkellä. Sitten kun tarvitaan apua lastenhoidossa, muutossa, juhlajärjestelyissä tai tarvitaan kuuntelijaa tms. niin johan puhelin kilahtaa.
Ja ymmärrän sen että lapsi voi sairastua tai tulla työeste mutta en sitä ettei koskaan ehditä tavata. Enkä sitä että soitetaan ja vuodatetaan omat ongelmat minun niskaani kysymättä edes kuulumisia. Tiedän että varmasti ihmettelevät miksi en enää soita ja vastaamistakin olen vähentänyt, en vaan enää laske heitä ystäviksi, en halua antaa kallisarvoista aikaani ihmisille joita en miellä oikeiksi ystäviksi.
On väsynyt, kiireinen?