Kysymys miehille (vain miehet vastaa!)

"Uskon, että voisin olla onnellinen sekä ilman lapsia että lasten vanhempana" ei ole millään muotoa sama kanta kuin "En ole miettinyt asiaa, päätä sinä". En mainittuun mielipiteeseen voi päätyä hyvinkin perusteellisten pohdintojen kautta. -10

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 15:40"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 15:31"]

No ei sama mies nyt vaan voi olla onnellinen vanhempana jos identiteetti on lapsettoman ihmisen. 

[/quote]

Minäkin inhoan tuollaista "ihan sama päätä, päätä sinä – äh, ei tämä ollutkaan kivaa, moikka!" -käyttäytymistä, eikä sitä voi oikein perustella mitenkään. Mutta muista toki, että lapsettomuus tai vanhemmuus ei ole kaikille mikään identiteettikysymys. Olen kuullut monen vanhemman sanovan, että kiva kun lapsia on, mutta varmaan elämä olisi ollut hyvää ilmankin. Lapsettomuus ei ole onnellisuuden kannalta kaikille niin tärkeä kuin se on sinulle ja minulle. -10

[/quote]

Se on mitä suurimmalta osin identiteettikysymys. 

Jos tekee lapset ihan sama -mentaliteetilla niin ei tunne itseään. 

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 15:44"]

"Uskon, että voisin olla onnellinen sekä ilman lapsia että lasten vanhempana" ei ole millään muotoa sama kanta kuin "En ole miettinyt asiaa, päätä sinä". En mainittuun mielipiteeseen voi päätyä hyvinkin perusteellisten pohdintojen kautta. -10

[/quote]

Elämä vastuullisena vanhempana ja lapsettomana ihmisenä eroavat niin paljon toisistaan, että on vaikea nähdä millainen mies (paitsi ajatuksiltaan yksinkertainen) voisi näkemyksiltään mukautua molempiin rooleihin. Toki jos isyys ajatellaan edelleen äidin pikku apuriudeksi niin se, tekeekö lapsia vai ei on tuollainen kevyt päätös.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 15:50"]

Elämä vastuullisena vanhempana ja lapsettomana ihmisenä eroavat niin paljon toisistaan, että on vaikea nähdä millainen mies (paitsi ajatuksiltaan yksinkertainen) voisi näkemyksiltään mukautua molempiin rooleihin. 

[/quote]

Minun on taas hyvinkin helppoa kuvitella mies, joka ominaisuuksiensa puolesta sopisi oikein hyvin vanhemmaksi, mutta joka on kuitenkin päättänyt olla hankkimatta lapsia. Ja ihan yhtä hyvin voin kuvitella isän, joka on sitä mieltä, että olisi löytänyt elääänsä merkitystä myös ilman lapsia. Ei ole olemassa mitään kiveen kirjoitettuja lapsettoman ihmisen tai vanhemman rooleja, eikä kysymys lasten hankkimisesta todellakaan määrittele ennalta kaikkien onnellisuutta. Jos ihminen voi olla tyytyväinen elämäänsä köyhänä tai halvaantuneena, miksi ei sitten myös vanhempana tai lapsettomana?

Ja sanon tämän ihmisenä, joka ei missään tapauksessa halua itse lapsia ja on omalta kohdaltaan hoitanut ehkäisyasiat pysyvästi kuntoon. -10

Ja edelleen: se, että on valmis sekä isyyteen että lapsettomuuteen ei ole välttämättä kevyt päätös. Sekoitat nyt keskenään välinpitämättömyyden ja sen, että voi olla onnellinen sekä vanhempana että lapsettomana. -10

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 13:34"]

Tuntuu, että olen tehnyt elämäni tärkeimmän tehtävän. Olen tavallaan suorittanut sen mitä varten täällä pallon päällä ollaan kun olen saanut jälkikasvua. Ei sillä, olisin varmasti selvinnyt ilman lastakin, mutta olen erittäin onnellinen, että sain lapsen. 

[/quote]

Mutta eihän se lapsen saaminen vielä autuaaksi tee. Se lapsi pitää kasvattaa kunnolliseksi veroja maksavaksi aikuiseksi.

Joillakin naisilla tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää kirjoitettua tekstiä.

Samaa olen itsekin miettinyt. Yhteiskunnalla on tarjota miehelle paljon muitakin mielekkäitä rooleja kuin isukin rooli.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 15:27"]

No tää ei kyllä ollut miehen kirjoittama.

[/quote]

Jaa. 

Ja sitten ämmät täälläkin poraa "byhyy, mies ei yhtään osallistu" ja "miksi sitten edes suostui lapsen tekoon" tai "miksei mies voi jäädä kotiin".

Vittu olis kauheaa olla nainen kun ikinä mikään ei olisi hyvin :D

Ei ole enkä halua.

Ikävä kyllä suhteet voi kaatua siihen niin nykyään en kerro!

Lapset on ihania, tuovat elämään sisältöä ja antavat parisuhteeseen syvempää yhdessäolon tunnetta. Ei ollut lapsikuumetta. Ja koliikkilapsi vahvistaa nopemmin isän ja lapsen välistä suhdetta. 

M46

Itse ajattekin, etten ikinä saa lapsia, asuin 15 vuotta ulkomailla, oli huumeongelmia, oli hyvin menestynyttä firmaa, konkurssia ym. Ajattelin ettei maailmaanu lasta mahdu. Toisin kävin, tulin 38-vuotiaana isäksi. Onneksi tulin, koska tämä onkin sitä, mitä olen aina halunnut. Nyt ikää 47v ja olen onnellinen.

Velat taas...hohhoijjaa