Tyttö 17v ei osaa tehdä ruokaa

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:52"]

Miä muutin heti yläasteen jälkeen,eli 14vuotiaana.. 

[/quote]

Joo joo, ja kuka lopettaa yläasteen 14-vuotiaana? Ei ainakaan kirjoitustaidosta päätellen ole mikään huippufiksu joka olisi hyppinyt luokkia yli.

[/quote]

No eipä ole sullekaan paljoa annettu. Syksyllä syntynyt lopettaa 9. luokan 14-vuotiaana.

t eräs joka osaa laskea.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:52"]

Miä muutin heti yläasteen jälkeen,eli 14vuotiaana.. 

[/quote]

Joo joo, ja kuka lopettaa yläasteen 14-vuotiaana? Ei ainakaan kirjoitustaidosta päätellen ole mikään huippufiksu joka olisi hyppinyt luokkia yli.

[/quote]

No eipä ole sullekaan paljoa annettu. Syksyllä syntynyt lopettaa 9. luokan 14-vuotiaana.

t eräs joka osaa laskea.

[/quote]

Off topic mutta eihän se noin voi mennä? Itse olen syntynyt kesäkuussa ja aloitin lukion 16-vuotiaana, millä logiikalla saat 9v peruskoulun loppumaan 14-vuotiaana vaikka olisi kuinka syntynyt loppuvuodesta?

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 11:45"]Mitä nämä avuttomat nuoret ovat tehneet koulun kotitaloustunnilla?

[/quote]

Mietin aivan samaa. Ainakin minun aikaan (90-luvulla) kotitalous tunnilla kokattiin ja leivottiin ihan perusruokia.

Tyttö 10v osaa itsenäisesti laittaa perheen ruoan.

Mun neuvoni tuohon on vain että tyttö pitäisi innostaa ruoanlaittoon. Pakottaa ei voi. Jos ei onnistu, niin kyllä se sitten omassa kodissa pakon edessä alkaa kiinnostamaan. En mäkään mikään loistava kokki ollut kotoa pois muuttaessani. Äiti inhosi ruoanlaittoa ja siksi ei sietänyt ketään keittiössä silloin kun itse laittoi ruokaa.

Mä opettelin itse ruokaohjelmia katsomalla ja kokeilemalla ruoanlaittotaidon. Mun lapseni ovat osallistuneet omasta halustaan lähes syntymästään lähtien keittiöpuuhiin. Aluksi hämmensivät kattilaa tai kaatoivat kastikkeeseen nestettä kannusta tms pientä. Sitten maistelivat ja ehdottivat mausteita joukkoon. Tuo 10v on jo parin vuoden ajan saanut luvan valmistaa ruokaa itselleen (ja muille) koulusta tultuaan. Ei tietenkään joka päivä vaan ehkä kerran viikossa. Pidän aina pientä käteiskassaa kotona, jotta pääsee kauppaan.

Onko tyttö ollut koskaan kiinnostunut ruoanlaittoon tai oletko antanut hänelle mahdollisuutta kokata? Etsi josain käsiisi peruskoulun kotitalouskirja ja sitten vaan tytölle oma kokkausvuoro. Kyllä se siitä lähtee.

Ps. Jos osaa keittää makaroonia, niin aivan varmasti osaa keittää myös ne perunat. Vähän neuvoja peliin...

Olen 47v enkä osaa tehdä ruokaa! Osaan keittää pastaa ja saan aikaan jauhelihakastikkeen, mutta muuten olen oppinut, että kaikkien ei tarvitse olla kiinnostuneita ruuanlaitosta. Smoothie onnistuu ilman uunia ja kakkuja saa kaupasta.

Käytän ruuanlaitosta säästyvän ajan kaikkeen kivaan ja mielenkiintoiseen.

PS. aikanaan tein kaikki lasten soseet itse enkä käyttänyt purkkiruokia. Porkkanan keittäminen ja soseutus ei minusta ole ruuanlaittoa.

Meillä nuo ovat pienestä pitäen oppineet, jos monenlaista kun ollaan yhdessä kokkailtu. Tuo 15-vuotiaskin tekee välillä koko perheelle laatikkoruokia, risottoa ja muita helppoja perusruokia.

En osannut minäkään kun kotoa pois muutin 18-vuotiaana. Mutsi oli erinomainen kokki ja perfektionisti joten kun sitä yritti ruuanlaitossa auttaa sai vaan huudot kun sipulisilppu oli epätasaisen kokoista tms, joten siinä katosi niin kokkausinto kuin rohkeus yrittää.

No Siperia opetti ja nyt nelikymppisenä olen ruuanlaittoa rakastava erinomainen kokki  joka ei vieläkään mielellään kokkaa äidilleen. Mun omat lapset on saaneet olla mukana kokkailussa jo taaperoikäisistä eikä niiltä ole vaadittu täydellisyyttä.

15-vuotias poikani on tosi hyvä ruuanlaittaja ja 12-vuotias tytär leipoo usein ja mielellään. Mun äitikin on ollut lapsenlapsilleen armollisempi keittiössä ja he ovat aina tykänneet kokata ja leipoa mummin kanssa.

Kyllähän sitä itse kukin on oppinut. Ei siis mitään hätää. 

Anna olla. Kyllä tyttö sitten oppii, kun joutuu omilleen asumaan. En minäkään tuon ikäisenä osannut, eikä olisi voinut vähempää kiinnostaakaan.

En ole koskaan kokannut. Olen 24-vuotias.

Miettiikö kukaan samaa 17-vuotiaan pojan kohdalla?

En osannut minäkään 17-vuotiaana laittaa ruokaa. Olen kuitenkin tähän ikään mennessä (kohta 50 v.) oppinut.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:40"]

Meillä 10-vuotias osoittaa jo kiinnostusta kokkaukseen. 13-vuotias on hyvä aloitteleva kokki ja leipuri. Tiedän jo nyt, että nälkää hän ei joudu koskaan näkemään tai elämään pelkillä nuudeleilla ja purkkitonnikalalla. 

Asiaan saattaa vaikuttaa se, että olen innokas kokki ja koko perhe nauttii hyvästä ruuasta. Pienestä pitäen lapset on pyörineet keittiössä, seuranneet ruoanlaittoa (olleet tietysti tiellä myös :D) ja joka päivä syöty päivällinen/ illallinen yhdessä. Saa nähdä, innostuuko tuo kuopuskin vielä :)

[/quote]

No se on kiva, että teidän lapset saa kasvaa perheidyllissä. Ihan oikeasti mammat, ihmisiä on erilaisia ja erilaisista taustoista. Oma yksinhuoltajaäitini oli syömishäiriöinen ja hänen ruokavalioonsa kuuluivat melkeinpä yksinomaan maitorahka ja muut laihdutusherkut. Minua taas ruokittiin eineksillä. Eipä tuossa hirveästi voi kasvaa kiinnostusta ruoanlaittoon, kun ruoka nähdään pelkkänä energiana ja välttämättömänä pahana. Lapsuudessa ja nuoruudessa minua ei ikinä kannustettu ruoanlaittoon. Aikuisiällä olen vasta opetellut sitä.

Kannattaisi ajatella asioita vähän laajemmin ennen kuin tulee tänne kauhistelemaan ja vinoilemaan nuudeleista ja tonnikaloista. Viittaan tällä siis muihinkin kuin tähän lainaamaani kommentoijaan. Ap:n 17-vuotiaalla on koko loppuelämä aikaa opetella ruoanlaittoa. Tai olla opettelematta.

Itse en osannut 20-vuotiaana kuin keittää kahvia, mutta minusta on tullut perushyvä kokki (tyyliin Siperia opettaa). Jälkikäteen olen tajunnut, ettei kotona koskaan viitsinyt tehdä ruokaa, koska äiti jatkuvasti hössötti ympärillä ja tuli tunne, ettei saa tehdä mitään väärin.

Eli ei turhaan kannata olla huolissaan eikä ainakaan kannata alkaa "vainota" ja pakko-opettaa nuorta. Suosittelen lämpimästi hankkimaan ihan koulun kotitalouden oppikirjan. Niissä on perusreseptejä ja avataan keittiötermejä.

En minäkään osannut kun muutin omilleni 16-vuotiaana. Tein aivan käsittämättömän pahaa ruokaa. En kuollut nälkää ja nykyään olen aika erinomainen kokki. Kyllä se elämä opettaa

No miksi et ole opettanut! Outoa toki että kotitaloustunneilla ei ole mitään jäänyt mieleen, mutta pakollisilla tunneilla sielläkin voi varmasti päästä sieltä mistä aita on matalin, eikä mitään konkreettisia taitoja synny. Ehkä tyttäresi on vain aina kotsan tunneillakin junaillut itselleen pelkän potunkuorimis- ja pöydänkattamishommat. Ala yhdessä leipoa ja laittaa jotain hyvää ruokaa tyttäresi kanssa! Niin minäkin opin. Ei pakottamalla, vaan vaikka joskus jos hänen tekee mieli jotain tiettyä ruokaa, niin otat hänet mukaan tekemään äläkä hiilly!

Vaikka muuten koen äitini kasvattaneen minua hyvin, ruoka-asiat hän sössi todella. Elin ja kasvoin eineksillä, muuta meille ei ostettu. Illallinen oli mikrotettavaa pikaruokaa, välissä vedettiin valmiskiisseleitä ja pullaa. Äiti ei koskaan tehnyt ruokaa. Pikakahviakin laittoi itselleen, koska kahvin keittäminen olisi ollut liian vaivalloista. Yläasteella hän kielsi minua mainitsemasta ruokavaliotamme koulun kotitalousopettajalle, koska hän ei jaksaisi kuulla saarnoja.

Olen ollut koko elämäni pyöreä, lukiosta lähtien sairaalloisen ylipainoinen. Muilta lapsilta tuli koettua sen takia henkistä väkivaltaa joka päivä. Äitikin syyllisti tarhaikäisestä lähtien, että ei esim. voida ostaa sulle tuollaista uimapukua, kun makkarat näkyvät. Olen kotoa 19-vuotiaana muutettuani kamppaillut sen kanssa, että saisin kehitettyä itselleni terveen suhtautumistavan ruokaan. Tiedosta ei enää ole kyse - kaveri opetti keittämään perunoita ja kahvia. Opettelin omin päin tekemään ruokaa. Sittemmin aloin karpata ja sain 37 kiloa pois. Oli hämmästyttävä tunne, kun ensimmäistä kertaa aikuisena en ollut sairaalloisen ylipainoinen. Laihdutus oli kuitenkin ollut todella nopeata hurjan innostumisen ja rajoittuneen ruokavalion takia. Vanhat tavat olivat yhä siellä, ja hankaluuksien myötä niihin palasi.

Nyt olen vuosien jälkeen 2. kierroksella. Olen jälleen sairaalloisen ylipainoinen, mutta olen käsitellyt ruokaongelmaani psykologiselta kantilta enemmän. Olen saanut itseni taas karppaamaan, mutta tällä kertaa en ole niin mustavalkoinen. Tänään tuli -10 kiloa täyteen. Paljon hitaammin kuin viimeksi, mutta minusta ei oikeastaan tunnu siltä kuin olisin dieetillä. Sama saavutus pitää toistaa vielä monen monta kertaa ennen kuin minusta tulee normaalipainoinen, mutta pääasia on pitää suunta oikeana.

(Jos 17-vuotias ei osaa kokata, niin älkää nyt herran tähden nuorta siitä syyllistäkö. Taidot ja ennen kaikkea tavat opitaan kotona. Vanhempia siinä saa ihmetellä.)

Mitä muistan pentuajoista niin meillä kyllä tehtiin paljon ruokaa äidin kanssa kahdestaan ja myöhemmin olin kodin kokkina ennen opiskeluaikaa, mutta tosi moni kaveri oli omilleen muuttaessa ihan ulalla. Hengissä ne on selvinny, siinä vaiheessa kun lähikaupan einesvalikoima tuli korvista ulos ja ravintolaan ei ollut varaa niin ne ihan googlettamalla opetteli tekemään. Nykyään osaavat ihan hyvin :).

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 11:07"]

Minä muutin kotoa pois 19-vuotiaana enkä osannut tehdä yhtään mitään ruokaa, en edes keittää kahvia. Syy oli äitini, siilä hänen mielestään vain hänen tapansa tehdä oli se ainoa oikea. Lisäksi hän vahti vieressä, huokaili ja keskeytti jatkuvasti eikä mikään saanut epäonnistua. Helpompi oli sitten jättää tekemättä.

Hyvin sitä sitten itse olen oppinut, varsinkin sen jälkeen, kun sain epäonnistumisen pelon pois. Eikä yllättäen lopputulokseen vaikuttanutkaan, pilkkooko kurkun ensin pitkittäin vai poikittain vai käyttääkö sinistä tai punaista kulhoa.

Jos ap:n lapsella riittää innostusta, paras on jättää lapsi itsekseen touhuamaan keittiöön ja poistua itse paikalta. Itse käytin tuota taktiikkaa, kun esikoinen sai opiskelupaikan ja muutto omilleen häämötti.

[/quote]ihmettelin missä välissä mä oon tän viestin ehtinyt kirjoittaa. mulla nimittäin on just samanlainen tarina. tein joskus 15-vuotiaana makaronilaatikon, johon sekoitin makaronit ja jauhelihan keskenään, niin äitini heitti sen roskikseen, koska ne olisi pitänyt laittaa kerroksittain. 18-vuotiaana paistoin broileria ja keitin riisiä ja äitini heitti nekin pois, koska hänen mielestään riisistä ei voinut tehdä muuta kuin puuron.