Miksi keittiö on nykyisin yhtä kuin tiskipöytä ja liesi olohuoneen seinustalla?

Erillinen keittiö taisi jäädä pois muodista silloin kun kotiapulaisista luovuttiin ja emäntä sai luvan tulla istumaan vieraiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä asun vanhassa yksiössä, jossa on erillinen keittiö. Eikä mikään pieni sellainen, siellä on kuuden hengen pöytä tuoleineen ja silti mahtuu hyvin kokkaamaan. Neliöitä on säästetty pienellä kylpyhuoneella (ei pyörätuolivaatimuksia) ja parvekettomuudella. Olohuone on ihan normaalikokoinen sohvineen, sänkyineen kaikkineen. Pidän tästä mallista. Jos on vieraita niin mahtuvat hyvin sinne keittiöön seuraksi.

No onpa tosi yllättävää, että vanhassa asunnossa ei ole invavaatimuksia😑

Minun uudistalossani ei ole nykymääräysten mukaista kylppäriä. Ihmettelen, että moderniin asuntoon on tehty noin surkea kylppäri ja saatu siihen ylipäätään lupa. Pesukone on suihkun vieressä, ei todellakaan yhtään ylimääräistä tilaa. Hieno se on, joka tapauksessa.

Tästäkin keskustelusta tuli alun jälkeen perinteinen inttämis- ja toisten tapojen dissausketju. Jotenkin ei pystytä ymmärtämään toisten erilaisia tapoja elää ja toimia. Heti huudetaan että et osaa kokata jos rasva roiskuu tai olet epäsiisti, hajuallergikko, eineksensyöjä tms. Omaa ylemmyyttä esitellään kun mulla ei ole ikinä sotkua missään ja mun vieraat ei tule keittiöön vaan istuvat nätisti ruokasalissa (korjaan eivät pönötä, koska se on pahinta) kun ruoka on ollut jo kolme tuntia valmista ja sinun silakanhajuisessa keittokomerossa ei vieraat varmasti viihtyisikään.

Joskus tällä palstalla on ihan hyvähenkisiäkin keskusteluja, mutta tämä ei nyt kuulu niihin.

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään katsoa telkkaa ruokaa laittaessa, niin avomalli sopii minulle. Sohvalta on myös jääkaapille lyhyempi matka. Mutta ymmärrän, että joku haluaa erillisen keittiönkin, jotkut haluaa erillisen ruokailuhuoneenkin.

Minäkin tykkään katsoa tv:tä ruokaa laittaessani ja aamupalaa syödessämme uutiset. Juuri siksi meillä on tv keittiön seinällä ja ruokapöytä myös keittiössä :D.

Teimme juuri ison remontin ja vuoden verran pähkäiltiin avataanko keittiö olohuoneeseen vai ei. No ei avattu, haluan edelleen laittaa oven kiinni keittiöön ja pitää ruoan kokkaustuoksut siellä, kun syödään juhlallisemmin olohuoneeseen liitetyssä ruokailutilassa. Näin jälkeenpäin olen hyvin tyytyväinen päätökseen. Ja keittiö on sen verran iso, että sinne mahtuu tarvittaessa useampikin kokkailemaan.

Ja kun meillä on enemmän vieraita ja juhlat, otan kokin ja tarjoilijan keittiöön häärimään. Näin viimeksi rapujuhlissa, vaikka paikalla oli vain oma perhe ja yksi ystäväpariskunta.

Loma-asunnollamme on iso avokeittiö, mutta siellä tilanne on toinen, kun keittiöstä avautuu upeat näköalat ja harvemmin kokkaillaan mitään aikaa vievää sisätiloissa, siellä on grilli ahkerassa käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onkohan osansa ainakin kerrostalojen avokeittiöistymisessä silläkin, että nykyasuntojen on kai lakisääteisesti pakko mitoittaa kaikki potentiaalisten pyörätuoliasukkaiden tarpeiden mukaan? Siksi pesuhuoneista tulee isoja, kun tuolin on mahduttava kääntymään ja vastavuoroisesti kai sitten pieneen asuntoon ei saa mitenkään niin isoa keittokomeroa keittiöstä puhumattakaan, että pyörätuolilla mahtuisi kokkailemaan. Niinpä avokeittiö on hyvä ratkaisu. Sinänsä kyllä hassua, että Suomessa pyörätuolissa olevien määrä on joku x % väestöstä mutta 100 % uusista asunnoista joudutaan tekemään heidän tarpeidensa täyttämiseksi. Joku yhtälössä ei toimi ja aika moni tästä kärsii, mielestäni turhaan.

Tuota ihmettelin itsekin kun rakensimme itsellemme omakotitalon, jossa piti käyttää turhia neliöitä esim. vessoihin ja kylpyhuoneisiin, jotta pyörätuolilla mahtuu kääntymään. Ymmärtäisin, jos toinen meistä olisi pyörätuolissa, mutta ihan kahdella jalalla kuljetaan. Myös joku ramppi olisi pitänyt rakentaa sisääntuloterassille, eikä meillä ole edes lähipiirissä tai missään piirissä ketään joka käyttää pyörätuolia. 

Milloin tuommoinen sääntö on tullut, siis rampista? Ei ole nimittäin meidän kaupungissa yhdessäkään uudessa talossa ramppia. Se vessa on ymmärrettävä, sinäkin voit joutua pyörätuoliin vaikka nyt kävelet kahdella jalalla, ramppi on helppo tehdä jälkikäteen, vessaa ei niinkään.

No ei ole ymmärrettävää että vauvan ensiparkaisusta asti tulee asua inva-asunnossa. Josvammautuu, niin voi muuttaa palvelutaloon sitten, tai tehdä muutostyöt jos ei halua muuttaa. 

Tuttavaperheen molemmat vanhemmat joutuivat pyörätuoliin auto-onnettomuuden takia n. 30 vuotiaina. Kyllä oli hyvä kun pääsi liikkumaan vessaan ja sielläi itse. Teettivät rampit sekä sisääntuloon, että terassille ja niin jatkui elämä omassa kodissa.

Joten kaikkien täytyy tehdä invakoti.

Missä sanoin niin?

Sanoin vain, että vessaan on hyvä varata tilaa, että pystyy asumaan rakkaassa kodissa jos niin sattuu käymään. Katsos kun minä rakennan kodin kodikseni, en siksi että sen voi nopsaan myydä.

Minäkin olen rakentanut kodin kodikseni. Mutta jos halvaannun, en koe suurta tuskaa vaihtaa kotia se hetkisten tarpeideni mukaiseksi. Meillä ei ole invavessaa, hissiä, ramppia, erillistä tilaa henkilökohtaisille avustajille tai muutakaan sellaista, mikä olisi tarpeen jos me tässä neliraajahalvaantusimme.

Jos niin kävisi (tai tapahtuisi jotain muuta elämää mullistavaa), asiat pyrittäisiin ratkaisemaan senhetkisten tarpeiden mukaisiksi. En ole opetellut viittomakieltäkään sen varalta että kuuroudun, tai pistekirjoitusta sen varalta että sokeudun. Enkä ole edes tehnyt kotia mahdollisimman dementikkoystävälliseksi kaiken varalta. Elämä on tässä ja nyt.

Me otimme jopa pelkän vanhuuden huomioon kun rakensimme. kaikessa on huomioitu mahdollinen pyörätuoli, yläkerta on, mutta alakerrassa on iso makuuhuoneeksi nopsaan muuntuva työhuone/tvhuone. Ihana järvenrantatontti, tästä olisi surullista luopua. Mutta toki jos koti ei ole rakas se on helppo vaihtaa.

Olen eri, kuin tuo aiempi, mutta samoilla linjoilla hänen kanssaan. Olen muuttanut niin monta kertaa, että en osaa kiintyä ja rakastua seiniin ja tavaraan.

30 vuotiaina rakensimme talon, missä kasvatimme lapsemme. Tonttimme on myös ihana ja talo samoin. Mutta ei invamitoitettu. Olemme asuneet tässä nyt 33 vuotta ja nyt jo tuntuu liian isolta, kun lapset muutti pois. Joten todennäköisesti myymme tämän ja ostamme kerrostalokolmion jossain vaiheessa, vaikka emme ole vielä pyörätuolissa. 

Aika aikaansa kutakin ja olen aina pystynyt tuntemaan kodikseni sen paikan, mihin olen muuttanut. Näin erilaisia me kaikki olemme. Äitini on taas niitä ihmisiä, että hän rakastaa paikkaa, joten nyt 90-vuotiaana asuu yksin isoa omakotitaloa. Tämä tietää sitä, että sitä on käytävä siivoamassa ja nurmikkoa leikkaamassa ja remppaa tekemässä. Tässä myös yksi syy, miksi olemme päättäneet, että myymme talomme ja muutamme pienempään asuntoon ja kerrostaloon, ettei tarvitse jälkikasvua vaivata nurmikon leikkuulla ja kattorännien puhdistuksilla ja kattoremonteilla.

Joten sallitaakoot kaikille erilaiset haaveet elämälle ja erilaiset ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Asun 70-luvun elementtitalossa kaksiossa, 58m2, ja tässä on kunnollinen ovellinen keittiö, mahtuu ruokapöytä 5lle, ja kaikki muutkin huoneet väljän oloisia. Myös kylpyhuone ja vaatehuone. Putkikuilu on keittiön ja kylppärin välissä, ei kuulu kohinat huoneisiin. Nyt olen katsellut näitä uusia asuntoja, eikä niissä ole yhtä hyviä pohjia. Just nämä keittiönurkat tai kylppärit makuuhuoneen seinän takana, ei ei. Asun mieluummin neukkukuutiossa edelleen.

Mullakin on 70-luvun asunto ja se on ihan paras! Isot huoneet ja isot ikkunat. Ainoa omituisuus on että pesukoneelle on hyvin kapea tila. Keittiön viereisestä makuuhuoneesta olen tehnyt "ruokasalin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onkohan osansa ainakin kerrostalojen avokeittiöistymisessä silläkin, että nykyasuntojen on kai lakisääteisesti pakko mitoittaa kaikki potentiaalisten pyörätuoliasukkaiden tarpeiden mukaan? Siksi pesuhuoneista tulee isoja, kun tuolin on mahduttava kääntymään ja vastavuoroisesti kai sitten pieneen asuntoon ei saa mitenkään niin isoa keittokomeroa keittiöstä puhumattakaan, että pyörätuolilla mahtuisi kokkailemaan. Niinpä avokeittiö on hyvä ratkaisu. Sinänsä kyllä hassua, että Suomessa pyörätuolissa olevien määrä on joku x % väestöstä mutta 100 % uusista asunnoista joudutaan tekemään heidän tarpeidensa täyttämiseksi. Joku yhtälössä ei toimi ja aika moni tästä kärsii, mielestäni turhaan.

Tuota ihmettelin itsekin kun rakensimme itsellemme omakotitalon, jossa piti käyttää turhia neliöitä esim. vessoihin ja kylpyhuoneisiin, jotta pyörätuolilla mahtuu kääntymään. Ymmärtäisin, jos toinen meistä olisi pyörätuolissa, mutta ihan kahdella jalalla kuljetaan. Myös joku ramppi olisi pitänyt rakentaa sisääntuloterassille, eikä meillä ole edes lähipiirissä tai missään piirissä ketään joka käyttää pyörätuolia. 

Milloin tuommoinen sääntö on tullut, siis rampista? Ei ole nimittäin meidän kaupungissa yhdessäkään uudessa talossa ramppia. Se vessa on ymmärrettävä, sinäkin voit joutua pyörätuoliin vaikka nyt kävelet kahdella jalalla, ramppi on helppo tehdä jälkikäteen, vessaa ei niinkään.

No ei ole ymmärrettävää että vauvan ensiparkaisusta asti tulee asua inva-asunnossa. Josvammautuu, niin voi muuttaa palvelutaloon sitten, tai tehdä muutostyöt jos ei halua muuttaa. 

Tuttavaperheen molemmat vanhemmat joutuivat pyörätuoliin auto-onnettomuuden takia n. 30 vuotiaina. Kyllä oli hyvä kun pääsi liikkumaan vessaan ja sielläi itse. Teettivät rampit sekä sisääntuloon, että terassille ja niin jatkui elämä omassa kodissa.

Joten kaikkien täytyy tehdä invakoti.

Missä sanoin niin?

Sanoin vain, että vessaan on hyvä varata tilaa, että pystyy asumaan rakkaassa kodissa jos niin sattuu käymään. Katsos kun minä rakennan kodin kodikseni, en siksi että sen voi nopsaan myydä.

Koska sinä haluat asua viimeisenpäälle varustellussa invakodissa, pitää tottakai kaikkiin suomalaisiin taloihin sellaiset rakentaa :D Voi miten yksinkertainen oletkaan :D

Neliö pari kylppärissä ei taida kovin huimaa varautumista olla mutta jos se estää elämisen niin eipä kannata tehdä moista estoa.

Meneeköhän teillä nyt hiukan lapselliseksi tuo jankkaus?

Kysyy ohesta seuraava.

Ja toisekseen, viranomaiset sen vaatii ainakin kerrostaloihin joten.....

Kyllä se olet sinä joka jankkaa että kaikkien pitää rakentaa invatalo, koska muuten kaikki perheessä samaan aikaan vammautuvat joutuvat muuttaa :D

Vierailija kirjoitti:

Ne katosivat, koska nykyään on rakastettava kokkailla useana iltana viikossa isolle ystäväporukalle samalla kun seurustelee heidän kanssaan. Näinhän meille kertoo jokainen sisustuslehteen haastateltava.

Juuri näin! Aina perusteena on se että voi kokatessa seurustella vieraiden kanssa. Onko arki sitä että kokataan vieraille päivittäin vai eikö keittiöitä tehdä enää arkea varten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onkohan osansa ainakin kerrostalojen avokeittiöistymisessä silläkin, että nykyasuntojen on kai lakisääteisesti pakko mitoittaa kaikki potentiaalisten pyörätuoliasukkaiden tarpeiden mukaan? Siksi pesuhuoneista tulee isoja, kun tuolin on mahduttava kääntymään ja vastavuoroisesti kai sitten pieneen asuntoon ei saa mitenkään niin isoa keittokomeroa keittiöstä puhumattakaan, että pyörätuolilla mahtuisi kokkailemaan. Niinpä avokeittiö on hyvä ratkaisu. Sinänsä kyllä hassua, että Suomessa pyörätuolissa olevien määrä on joku x % väestöstä mutta 100 % uusista asunnoista joudutaan tekemään heidän tarpeidensa täyttämiseksi. Joku yhtälössä ei toimi ja aika moni tästä kärsii, mielestäni turhaan.

Tuota ihmettelin itsekin kun rakensimme itsellemme omakotitalon, jossa piti käyttää turhia neliöitä esim. vessoihin ja kylpyhuoneisiin, jotta pyörätuolilla mahtuu kääntymään. Ymmärtäisin, jos toinen meistä olisi pyörätuolissa, mutta ihan kahdella jalalla kuljetaan. Myös joku ramppi olisi pitänyt rakentaa sisääntuloterassille, eikä meillä ole edes lähipiirissä tai missään piirissä ketään joka käyttää pyörätuolia. 

Milloin tuommoinen sääntö on tullut, siis rampista? Ei ole nimittäin meidän kaupungissa yhdessäkään uudessa talossa ramppia. Se vessa on ymmärrettävä, sinäkin voit joutua pyörätuoliin vaikka nyt kävelet kahdella jalalla, ramppi on helppo tehdä jälkikäteen, vessaa ei niinkään.

No ei ole ymmärrettävää että vauvan ensiparkaisusta asti tulee asua inva-asunnossa. Josvammautuu, niin voi muuttaa palvelutaloon sitten, tai tehdä muutostyöt jos ei halua muuttaa. 

Tuttavaperheen molemmat vanhemmat joutuivat pyörätuoliin auto-onnettomuuden takia n. 30 vuotiaina. Kyllä oli hyvä kun pääsi liikkumaan vessaan ja sielläi itse. Teettivät rampit sekä sisääntuloon, että terassille ja niin jatkui elämä omassa kodissa.

Joten kaikkien täytyy tehdä invakoti.

Missä sanoin niin?

Sanoin vain, että vessaan on hyvä varata tilaa, että pystyy asumaan rakkaassa kodissa jos niin sattuu käymään. Katsos kun minä rakennan kodin kodikseni, en siksi että sen voi nopsaan myydä.

Minäkin olen rakentanut kodin kodikseni. Mutta jos halvaannun, en koe suurta tuskaa vaihtaa kotia se hetkisten tarpeideni mukaiseksi. Meillä ei ole invavessaa, hissiä, ramppia, erillistä tilaa henkilökohtaisille avustajille tai muutakaan sellaista, mikä olisi tarpeen jos me tässä neliraajahalvaantusimme.

Jos niin kävisi (tai tapahtuisi jotain muuta elämää mullistavaa), asiat pyrittäisiin ratkaisemaan senhetkisten tarpeiden mukaisiksi. En ole opetellut viittomakieltäkään sen varalta että kuuroudun, tai pistekirjoitusta sen varalta että sokeudun. Enkä ole edes tehnyt kotia mahdollisimman dementikkoystävälliseksi kaiken varalta. Elämä on tässä ja nyt.

Me otimme jopa pelkän vanhuuden huomioon kun rakensimme. kaikessa on huomioitu mahdollinen pyörätuoli, yläkerta on, mutta alakerrassa on iso makuuhuoneeksi nopsaan muuntuva työhuone/tvhuone. Ihana järvenrantatontti, tästä olisi surullista luopua. Mutta toki jos koti ei ole rakas se on helppo vaihtaa.

Olen eri, kuin tuo aiempi, mutta samoilla linjoilla hänen kanssaan. Olen muuttanut niin monta kertaa, että en osaa kiintyä ja rakastua seiniin ja tavaraan.

30 vuotiaina rakensimme talon, missä kasvatimme lapsemme. Tonttimme on myös ihana ja talo samoin. Mutta ei invamitoitettu. Olemme asuneet tässä nyt 33 vuotta ja nyt jo tuntuu liian isolta, kun lapset muutti pois. Joten todennäköisesti myymme tämän ja ostamme kerrostalokolmion jossain vaiheessa, vaikka emme ole vielä pyörätuolissa. 

Aika aikaansa kutakin ja olen aina pystynyt tuntemaan kodikseni sen paikan, mihin olen muuttanut. Näin erilaisia me kaikki olemme. Äitini on taas niitä ihmisiä, että hän rakastaa paikkaa, joten nyt 90-vuotiaana asuu yksin isoa omakotitaloa. Tämä tietää sitä, että sitä on käytävä siivoamassa ja nurmikkoa leikkaamassa ja remppaa tekemässä. Tässä myös yksi syy, miksi olemme päättäneet, että myymme talomme ja muutamme pienempään asuntoon ja kerrostaloon, ettei tarvitse jälkikasvua vaivata nurmikon leikkuulla ja kattorännien puhdistuksilla ja kattoremonteilla.

Joten sallitaakoot kaikille erilaiset haaveet elämälle ja erilaiset ajatukset.

Meillä jo pelkkä tontti on niin upea ettei tästä kertakaikkiaan tee mieli luopua, siksi oli parasta kertoa arkkitehdeille ihan kaikki toiveet, vanhuus huomioiden, vessoissa on kuitenkin kivakin on tilaa, samoin kylpyhuoneessa, amme laitettiin niin, että se on helppo nopeastikin poistaa, tassuamme siis. Tässä monen sadantuhannen hankkeessa ne vessojen neliöt eivät näy kustannuksissa niin paljoa että olisi ne tarpeen hylätä, kun samat putket kuitenkin piti vetää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun 70-luvun elementtitalossa kaksiossa, 58m2, ja tässä on kunnollinen ovellinen keittiö, mahtuu ruokapöytä 5lle, ja kaikki muutkin huoneet väljän oloisia. Myös kylpyhuone ja vaatehuone. Putkikuilu on keittiön ja kylppärin välissä, ei kuulu kohinat huoneisiin. Nyt olen katsellut näitä uusia asuntoja, eikä niissä ole yhtä hyviä pohjia. Just nämä keittiönurkat tai kylppärit makuuhuoneen seinän takana, ei ei. Asun mieluummin neukkukuutiossa edelleen.

Mullakin on 70-luvun asunto ja se on ihan paras! Isot huoneet ja isot ikkunat. Ainoa omituisuus on että pesukoneelle on hyvin kapea tila. Keittiön viereisestä makuuhuoneesta olen tehnyt "ruokasalin".

Juu, noissa 70 luvun asunnoissaan tilaa ja hyvät pohjat, ei kiusannut öljykriisi vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onkohan osansa ainakin kerrostalojen avokeittiöistymisessä silläkin, että nykyasuntojen on kai lakisääteisesti pakko mitoittaa kaikki potentiaalisten pyörätuoliasukkaiden tarpeiden mukaan? Siksi pesuhuoneista tulee isoja, kun tuolin on mahduttava kääntymään ja vastavuoroisesti kai sitten pieneen asuntoon ei saa mitenkään niin isoa keittokomeroa keittiöstä puhumattakaan, että pyörätuolilla mahtuisi kokkailemaan. Niinpä avokeittiö on hyvä ratkaisu. Sinänsä kyllä hassua, että Suomessa pyörätuolissa olevien määrä on joku x % väestöstä mutta 100 % uusista asunnoista joudutaan tekemään heidän tarpeidensa täyttämiseksi. Joku yhtälössä ei toimi ja aika moni tästä kärsii, mielestäni turhaan.

Tuota ihmettelin itsekin kun rakensimme itsellemme omakotitalon, jossa piti käyttää turhia neliöitä esim. vessoihin ja kylpyhuoneisiin, jotta pyörätuolilla mahtuu kääntymään. Ymmärtäisin, jos toinen meistä olisi pyörätuolissa, mutta ihan kahdella jalalla kuljetaan. Myös joku ramppi olisi pitänyt rakentaa sisääntuloterassille, eikä meillä ole edes lähipiirissä tai missään piirissä ketään joka käyttää pyörätuolia. 

Milloin tuommoinen sääntö on tullut, siis rampista? Ei ole nimittäin meidän kaupungissa yhdessäkään uudessa talossa ramppia. Se vessa on ymmärrettävä, sinäkin voit joutua pyörätuoliin vaikka nyt kävelet kahdella jalalla, ramppi on helppo tehdä jälkikäteen, vessaa ei niinkään.

No ei ole ymmärrettävää että vauvan ensiparkaisusta asti tulee asua inva-asunnossa. Josvammautuu, niin voi muuttaa palvelutaloon sitten, tai tehdä muutostyöt jos ei halua muuttaa. 

Tuttavaperheen molemmat vanhemmat joutuivat pyörätuoliin auto-onnettomuuden takia n. 30 vuotiaina. Kyllä oli hyvä kun pääsi liikkumaan vessaan ja sielläi itse. Teettivät rampit sekä sisääntuloon, että terassille ja niin jatkui elämä omassa kodissa.

Joten kaikkien täytyy tehdä invakoti.

Missä sanoin niin?

Sanoin vain, että vessaan on hyvä varata tilaa, että pystyy asumaan rakkaassa kodissa jos niin sattuu käymään. Katsos kun minä rakennan kodin kodikseni, en siksi että sen voi nopsaan myydä.

Koska sinä haluat asua viimeisenpäälle varustellussa invakodissa, pitää tottakai kaikkiin suomalaisiin taloihin sellaiset rakentaa :D Voi miten yksinkertainen oletkaan :D

Neliö pari kylppärissä ei taida kovin huimaa varautumista olla mutta jos se estää elämisen niin eipä kannata tehdä moista estoa.

Meneeköhän teillä nyt hiukan lapselliseksi tuo jankkaus?

Kysyy ohesta seuraava.

Ja toisekseen, viranomaiset sen vaatii ainakin kerrostaloihin joten.....

Kyllä se olet sinä joka jankkaa että kaikkien pitää rakentaa invatalo, koska muuten kaikki perheessä samaan aikaan vammautuvat joutuvat muuttaa :D

Väärin minäen jankkaa, kysyn vaan, että neliö kylppärissä ei taida estää terveenäkään asunnossa elämistä. Vai estääkö se? Viranomaisethan sen jo vaativat kerrostaloihin ja hyvä niin.

Avokeittiö on kuin se entisajan tupa maalla tai hellahuone kaupungissa. Ainahan kaikki vanha tulee muotiin. 

On palattu vanhaan ja sitä kutsutaan tuvaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onkohan osansa ainakin kerrostalojen avokeittiöistymisessä silläkin, että nykyasuntojen on kai lakisääteisesti pakko mitoittaa kaikki potentiaalisten pyörätuoliasukkaiden tarpeiden mukaan? Siksi pesuhuoneista tulee isoja, kun tuolin on mahduttava kääntymään ja vastavuoroisesti kai sitten pieneen asuntoon ei saa mitenkään niin isoa keittokomeroa keittiöstä puhumattakaan, että pyörätuolilla mahtuisi kokkailemaan. Niinpä avokeittiö on hyvä ratkaisu. Sinänsä kyllä hassua, että Suomessa pyörätuolissa olevien määrä on joku x % väestöstä mutta 100 % uusista asunnoista joudutaan tekemään heidän tarpeidensa täyttämiseksi. Joku yhtälössä ei toimi ja aika moni tästä kärsii, mielestäni turhaan.

Tuota ihmettelin itsekin kun rakensimme itsellemme omakotitalon, jossa piti käyttää turhia neliöitä esim. vessoihin ja kylpyhuoneisiin, jotta pyörätuolilla mahtuu kääntymään. Ymmärtäisin, jos toinen meistä olisi pyörätuolissa, mutta ihan kahdella jalalla kuljetaan. Myös joku ramppi olisi pitänyt rakentaa sisääntuloterassille, eikä meillä ole edes lähipiirissä tai missään piirissä ketään joka käyttää pyörätuolia. 

Milloin tuommoinen sääntö on tullut, siis rampista? Ei ole nimittäin meidän kaupungissa yhdessäkään uudessa talossa ramppia. Se vessa on ymmärrettävä, sinäkin voit joutua pyörätuoliin vaikka nyt kävelet kahdella jalalla, ramppi on helppo tehdä jälkikäteen, vessaa ei niinkään.

No ei ole ymmärrettävää että vauvan ensiparkaisusta asti tulee asua inva-asunnossa. Josvammautuu, niin voi muuttaa palvelutaloon sitten, tai tehdä muutostyöt jos ei halua muuttaa. 

Tuttavaperheen molemmat vanhemmat joutuivat pyörätuoliin auto-onnettomuuden takia n. 30 vuotiaina. Kyllä oli hyvä kun pääsi liikkumaan vessaan ja sielläi itse. Teettivät rampit sekä sisääntuloon, että terassille ja niin jatkui elämä omassa kodissa.

Joten kaikkien täytyy tehdä invakoti.

Missä sanoin niin?

Sanoin vain, että vessaan on hyvä varata tilaa, että pystyy asumaan rakkaassa kodissa jos niin sattuu käymään. Katsos kun minä rakennan kodin kodikseni, en siksi että sen voi nopsaan myydä.

Koska sinä haluat asua viimeisenpäälle varustellussa invakodissa, pitää tottakai kaikkiin suomalaisiin taloihin sellaiset rakentaa :D Voi miten yksinkertainen oletkaan :D

Neliö pari kylppärissä ei taida kovin huimaa varautumista olla mutta jos se estää elämisen niin eipä kannata tehdä moista estoa.

Meneeköhän teillä nyt hiukan lapselliseksi tuo jankkaus?

Kysyy ohesta seuraava.

Ja toisekseen, viranomaiset sen vaatii ainakin kerrostaloihin joten.....

Kyllä se olet sinä joka jankkaa että kaikkien pitää rakentaa invatalo, koska muuten kaikki perheessä samaan aikaan vammautuvat joutuvat muuttaa :D

Väärin minäen jankkaa, kysyn vaan, että neliö kylppärissä ei taida estää terveenäkään asunnossa elämistä. Vai estääkö se? Viranomaisethan sen jo vaativat kerrostaloihin ja hyvä niin.

Jankuti jankuti, itkuti itkuti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onkohan osansa ainakin kerrostalojen avokeittiöistymisessä silläkin, että nykyasuntojen on kai lakisääteisesti pakko mitoittaa kaikki potentiaalisten pyörätuoliasukkaiden tarpeiden mukaan? Siksi pesuhuoneista tulee isoja, kun tuolin on mahduttava kääntymään ja vastavuoroisesti kai sitten pieneen asuntoon ei saa mitenkään niin isoa keittokomeroa keittiöstä puhumattakaan, että pyörätuolilla mahtuisi kokkailemaan. Niinpä avokeittiö on hyvä ratkaisu. Sinänsä kyllä hassua, että Suomessa pyörätuolissa olevien määrä on joku x % väestöstä mutta 100 % uusista asunnoista joudutaan tekemään heidän tarpeidensa täyttämiseksi. Joku yhtälössä ei toimi ja aika moni tästä kärsii, mielestäni turhaan.

Tuota ihmettelin itsekin kun rakensimme itsellemme omakotitalon, jossa piti käyttää turhia neliöitä esim. vessoihin ja kylpyhuoneisiin, jotta pyörätuolilla mahtuu kääntymään. Ymmärtäisin, jos toinen meistä olisi pyörätuolissa, mutta ihan kahdella jalalla kuljetaan. Myös joku ramppi olisi pitänyt rakentaa sisääntuloterassille, eikä meillä ole edes lähipiirissä tai missään piirissä ketään joka käyttää pyörätuolia. 

Milloin tuommoinen sääntö on tullut, siis rampista? Ei ole nimittäin meidän kaupungissa yhdessäkään uudessa talossa ramppia. Se vessa on ymmärrettävä, sinäkin voit joutua pyörätuoliin vaikka nyt kävelet kahdella jalalla, ramppi on helppo tehdä jälkikäteen, vessaa ei niinkään.

No ei ole ymmärrettävää että vauvan ensiparkaisusta asti tulee asua inva-asunnossa. Josvammautuu, niin voi muuttaa palvelutaloon sitten, tai tehdä muutostyöt jos ei halua muuttaa. 

Tuttavaperheen molemmat vanhemmat joutuivat pyörätuoliin auto-onnettomuuden takia n. 30 vuotiaina. Kyllä oli hyvä kun pääsi liikkumaan vessaan ja sielläi itse. Teettivät rampit sekä sisääntuloon, että terassille ja niin jatkui elämä omassa kodissa.

Joten kaikkien täytyy tehdä invakoti.

Missä sanoin niin?

Sanoin vain, että vessaan on hyvä varata tilaa, että pystyy asumaan rakkaassa kodissa jos niin sattuu käymään. Katsos kun minä rakennan kodin kodikseni, en siksi että sen voi nopsaan myydä.

Minäkin olen rakentanut kodin kodikseni. Mutta jos halvaannun, en koe suurta tuskaa vaihtaa kotia se hetkisten tarpeideni mukaiseksi. Meillä ei ole invavessaa, hissiä, ramppia, erillistä tilaa henkilökohtaisille avustajille tai muutakaan sellaista, mikä olisi tarpeen jos me tässä neliraajahalvaantusimme.

Jos niin kävisi (tai tapahtuisi jotain muuta elämää mullistavaa), asiat pyrittäisiin ratkaisemaan senhetkisten tarpeiden mukaisiksi. En ole opetellut viittomakieltäkään sen varalta että kuuroudun, tai pistekirjoitusta sen varalta että sokeudun. Enkä ole edes tehnyt kotia mahdollisimman dementikkoystävälliseksi kaiken varalta. Elämä on tässä ja nyt.

Me otimme jopa pelkän vanhuuden huomioon kun rakensimme. kaikessa on huomioitu mahdollinen pyörätuoli, yläkerta on, mutta alakerrassa on iso makuuhuoneeksi nopsaan muuntuva työhuone/tvhuone. Ihana järvenrantatontti, tästä olisi surullista luopua. Mutta toki jos koti ei ole rakas se on helppo vaihtaa.

Olen eri, kuin tuo aiempi, mutta samoilla linjoilla hänen kanssaan. Olen muuttanut niin monta kertaa, että en osaa kiintyä ja rakastua seiniin ja tavaraan.

30 vuotiaina rakensimme talon, missä kasvatimme lapsemme. Tonttimme on myös ihana ja talo samoin. Mutta ei invamitoitettu. Olemme asuneet tässä nyt 33 vuotta ja nyt jo tuntuu liian isolta, kun lapset muutti pois. Joten todennäköisesti myymme tämän ja ostamme kerrostalokolmion jossain vaiheessa, vaikka emme ole vielä pyörätuolissa. 

Aika aikaansa kutakin ja olen aina pystynyt tuntemaan kodikseni sen paikan, mihin olen muuttanut. Näin erilaisia me kaikki olemme. Äitini on taas niitä ihmisiä, että hän rakastaa paikkaa, joten nyt 90-vuotiaana asuu yksin isoa omakotitaloa. Tämä tietää sitä, että sitä on käytävä siivoamassa ja nurmikkoa leikkaamassa ja remppaa tekemässä. Tässä myös yksi syy, miksi olemme päättäneet, että myymme talomme ja muutamme pienempään asuntoon ja kerrostaloon, ettei tarvitse jälkikasvua vaivata nurmikon leikkuulla ja kattorännien puhdistuksilla ja kattoremonteilla.

Joten sallitaakoot kaikille erilaiset haaveet elämälle ja erilaiset ajatukset.

Meillä jo pelkkä tontti on niin upea ettei tästä kertakaikkiaan tee mieli luopua, siksi oli parasta kertoa arkkitehdeille ihan kaikki toiveet, vanhuus huomioiden, vessoissa on kuitenkin kivakin on tilaa, samoin kylpyhuoneessa, amme laitettiin niin, että se on helppo nopeastikin poistaa, tassuamme siis. Tässä monen sadantuhannen hankkeessa ne vessojen neliöt eivät näy kustannuksissa niin paljoa että olisi ne tarpeen hylätä, kun samat putket kuitenkin piti vetää.

Juuri näin. Näin me siis olemme erilaisia. Te haluatte loppuun asti asua talossanne, me taas olemme valmiit muuttamaan kerrostaloon siinä vaiheessa, kun koemme, että pihan ja ison talon hoito käy raskaaksi.

Ja hyvä niin. Ihmisten pitääkin ajatella eri tavoin, tylsäähän täällä olisi, jos kaikki olisimme samanlaisia. Jokaisen pitää tehdä niin, minkä kokee itselleen hyväksi. Helpompaa vielä, jos ymmärtää, miksi toiset tekevät eri tavoin ja kokevat eri asiat hyviksi itselleen.

se eri

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin keskustelusta tuli alun jälkeen perinteinen inttämis- ja toisten tapojen dissausketju. Jotenkin ei pystytä ymmärtämään toisten erilaisia tapoja elää ja toimia. Heti huudetaan että et osaa kokata jos rasva roiskuu tai olet epäsiisti, hajuallergikko, eineksensyöjä tms. Omaa ylemmyyttä esitellään kun mulla ei ole ikinä sotkua missään ja mun vieraat ei tule keittiöön vaan istuvat nätisti ruokasalissa (korjaan eivät pönötä, koska se on pahinta) kun ruoka on ollut jo kolme tuntia valmista ja sinun silakanhajuisessa keittokomerossa ei vieraat varmasti viihtyisikään.

Joskus tällä palstalla on ihan hyvähenkisiäkin keskusteluja, mutta tämä ei nyt kuulu niihin.

Haha! Hyvin tiivistetty! Kerroin, et tykkään mun avokeittiöstä ja rasva ei kulkeudu minnekään, olin valehtelija, jolla on ongelmia. Siis koska olin eri mieltä! Tää palsta ei petä. 😆 Eikö se oo ihan sama mullainen keittiö kelläkin on? Eikö vasn voi kertoa omaa mielipidettä hyökkäämättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sellainen välimuoto eli osittain seinä keittiön ja olohuoneen välillä, mutta ruokapöytä on tietysti ihan keittiön vieressä avotilassa, joten esim. jouluna kun on vieraita ja valmistelee ruokia, on kaikki valmistusvälineen ym. systeemit mitkä eivät mahdu tiskikoneeseen, esillä. Ja kyllä, ärsyttävää katsoa elokuvaa, kun tiskikone pauhaa eikä saa edes ovea kiinni. Onneksi ei sentään mahdolliset sotkut näy sinne sohvelle.

Ihmettelen myös näitä ihan uusimpia ratkaisuja, joissa keittiö on yhdellä seinällä eikä mihinkään suuntaan oikein jää järkevää tilaa sijoittaa ruokapöytää ja olohuoneen sohvaa. Jossain pienemmissä asunnoissa on ikkunoita ja oviaukkojakin joka suunnalla ihan epäloogisesti.

Ihanaa olisi sellainen pohja, jossa keittiö ja arkiruokapöytä samassa ja sitten olohuone ja isompi ruokapöytä näitä kunnon illanistujaisia varten. 

Ihmettelen teidän ajatuksia, nykyään tiskikone on hiljainen, jos viitsii hiukan nähdä vaivaa. Eikä maksa yhtään enempää kuin muutkaan perus hyvälaatuiset koneet. Omassa avokeittiössä ei huomaa onko kone päällä vai ei, ellei se näyttäisi punaista valotäplää lattiassa päällä ollessaan. Tosin likaveden poistamisen käynnistyessä, kone päästää vaimean "huokaus-äänen", mutta ei sitäkään kuule ellei ole aivan koneen lähituntumassa.

Meillä uusittiin keittiöön juuri kaikki, kyllä niistä hiukan ääntä kuuluu. Oletko miettinyt, että kuulosi voi olla alentunut? Siksi sinua ei häiritse. Kyllä minä ainakin kuulen, vaikka parasta (kalleinta) ostettiin.

On sitten mennyt muutamalta vieraaltakin kuulo, kun ovat ihmetelleet, että etkö sinä laittanutkaan astianpesukonetta päälle. Olin laittanut, mutta kun se on hiljainen - valimstajakin on nimennyt/mainostaa Silent.

Musta paras peruste sulkikeittiön puolesta oli se, että kun kamat vanhenee eivätkä enää näytä muodikkailta, ne jäävät sulkikeittiöstä piiloon silmiltä. Olkkari on edustustila. Vaatii aika paljon massia, että sen keittiöseinän ilmeen voi vuodesta toiseen pitää niin tyylikkäänä, että se tuntuu luontevalta osalta olkkaria.

Vierailija kirjoitti:

Älytön muoti. Jossain pikkuluukussa tuon ymmärtää, mutta ei muuten.

Yksikään tiskikone ei ole äänetön eikä yksikään liesituuletin vedä kaikkia hajuja pois.

Pikkuluukussa ne juuri ovatkin kaameita. Aina sellainen tunne, että nukkuu keittiössä...edes jokin pieni erittely tekisi yksiöstäkin paljon viihtyisämmän.

Outo termi sulkikeittiö. Never heard.