Lue keskustelun säännöt.
Miksi keittiö on nykyisin yhtä kuin tiskipöytä ja liesi olohuoneen seinustalla?
Mihin katosivat erilliset, ovelliset keittiöt, joissa ei tarvinnut kokkailla pepun kolahdellessa sohvaan?
Kommentit (674)
Semmonen 35 - 40m2 olohuone-avokeittiö-saarekeyhdistelmä on ihan jees. Makuuhuoneet tietty erikseen.
Mutta kun nykyisin koko kämppä kylppäreineen kaikkineen on 25-30m2 niin se yhtenäinen keittö-olohuone-makuuhuone-systeemi on karsea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan avokeittiötä ja inhoan sitäkin että kaikissa taloissa on sama pohjakaava. Ainoastaan kolkytluvun taloissa saattaa olla yllätyksellinen muoto.
Nykyään rakennetaan ihan liian pienia asuntoja, kuin jotain ei-väkivaltaisten vankiloita tai mielisairaaloita ta jotain.
Vierailija kirjoitti:
Eihän nykyisin muutenkaan suosita asunnoissa suljettavia huoneita. Kaksiossa, joka ei ole kulmassa eikä läpitalon eli ikkunat ovat samaan suuntaan, makuuhuoneeseen mennään usein olohuoneesta ulkoseinän läheltä, ja makuuhuoneen erottaa olohuoneesta vain liukuovi.
Muutettiin pois juuri tällaisesta, joka oli kolmio. Oli myös tämä olkkari tiskipöydällä ja jääkaapilla. Neliöitä oli 63 kolmiossa. Ensimmäinen asuntoni oli 80-luvulla rakennettu yksiö 36 neliötä ja erillinen pitkänmallinen keittiö. Myös eteinen oli erikseen, sellainen tuulikaappityylinen, ei ovea mistä astutaan suoraan sisään työtaso+jääkaappi olkkari yhdistelmään, kuten nykyään.
Minä asun vanhassa yksiössä, jossa on erillinen keittiö. Eikä mikään pieni sellainen, siellä on kuuden hengen pöytä tuoleineen ja silti mahtuu hyvin kokkaamaan. Neliöitä on säästetty pienellä kylpyhuoneella (ei pyörätuolivaatimuksia) ja parvekettomuudella. Olohuone on ihan normaalikokoinen sohvineen, sänkyineen kaikkineen. Pidän tästä mallista. Jos on vieraita niin mahtuvat hyvin sinne keittiöön seuraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onkohan osansa ainakin kerrostalojen avokeittiöistymisessä silläkin, että nykyasuntojen on kai lakisääteisesti pakko mitoittaa kaikki potentiaalisten pyörätuoliasukkaiden tarpeiden mukaan? Siksi pesuhuoneista tulee isoja, kun tuolin on mahduttava kääntymään ja vastavuoroisesti kai sitten pieneen asuntoon ei saa mitenkään niin isoa keittokomeroa keittiöstä puhumattakaan, että pyörätuolilla mahtuisi kokkailemaan. Niinpä avokeittiö on hyvä ratkaisu. Sinänsä kyllä hassua, että Suomessa pyörätuolissa olevien määrä on joku x % väestöstä mutta 100 % uusista asunnoista joudutaan tekemään heidän tarpeidensa täyttämiseksi. Joku yhtälössä ei toimi ja aika moni tästä kärsii, mielestäni turhaan.
Tuota ihmettelin itsekin kun rakensimme itsellemme omakotitalon, jossa piti käyttää turhia neliöitä esim. vessoihin ja kylpyhuoneisiin, jotta pyörätuolilla mahtuu kääntymään. Ymmärtäisin, jos toinen meistä olisi pyörätuolissa, mutta ihan kahdella jalalla kuljetaan. Myös joku ramppi olisi pitänyt rakentaa sisääntuloterassille, eikä meillä ole edes lähipiirissä tai missään piirissä ketään joka käyttää pyörätuolia.
Milloin tuommoinen sääntö on tullut, siis rampista? Ei ole nimittäin meidän kaupungissa yhdessäkään uudessa talossa ramppia. Se vessa on ymmärrettävä, sinäkin voit joutua pyörätuoliin vaikka nyt kävelet kahdella jalalla, ramppi on helppo tehdä jälkikäteen, vessaa ei niinkään.
No ei ole ymmärrettävää että vauvan ensiparkaisusta asti tulee asua inva-asunnossa. Josvammautuu, niin voi muuttaa palvelutaloon sitten, tai tehdä muutostyöt jos ei halua muuttaa.
Tuttavaperheen molemmat vanhemmat joutuivat pyörätuoliin auto-onnettomuuden takia n. 30 vuotiaina. Kyllä oli hyvä kun pääsi liikkumaan vessaan ja sielläi itse. Teettivät rampit sekä sisääntuloon, että terassille ja niin jatkui elämä omassa kodissa.
Joten kaikkien täytyy tehdä invakoti.
Missä sanoin niin?
Sanoin vain, että vessaan on hyvä varata tilaa, että pystyy asumaan rakkaassa kodissa jos niin sattuu käymään. Katsos kun minä rakennan kodin kodikseni, en siksi että sen voi nopsaan myydä.
Minäkin olen rakentanut kodin kodikseni. Mutta jos halvaannun, en koe suurta tuskaa vaihtaa kotia se hetkisten tarpeideni mukaiseksi. Meillä ei ole invavessaa, hissiä, ramppia, erillistä tilaa henkilökohtaisille avustajille tai muutakaan sellaista, mikä olisi tarpeen jos me tässä neliraajahalvaantusimme.
Jos niin kävisi (tai tapahtuisi jotain muuta elämää mullistavaa), asiat pyrittäisiin ratkaisemaan senhetkisten tarpeiden mukaisiksi. En ole opetellut viittomakieltäkään sen varalta että kuuroudun, tai pistekirjoitusta sen varalta että sokeudun. Enkä ole edes tehnyt kotia mahdollisimman dementikkoystävälliseksi kaiken varalta. Elämä on tässä ja nyt.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään rakennetaan ihan liian pienia asuntoja, kuin jotain ei-väkivaltaisten vankiloita tai mielisairaaloita ta jotain.
Miten me muuten asuttaisimme tänne puolet Afrikan ja lähi-idän väestöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan miehen kansa kahdestaan 130 neliöisessä talossa. Vieraita käy syömässä ehkä kerran kaksi vuoteen, eikä heitä ole kerrallaan mitään laumaa, vaan yksi-kaksi. En tunne ketään joka ruokkisi säännöllisesti komppaniallista ihmisiä, saati että sitä varten olisi teetetty keittiö olohuoneen seinälle. Meisän talo on meidän elämistä varten, eikä vieraiden kestitystä.
Löytyy onneksi joku muukin samanlainen, kuin me olemme.
Asumme siis 70-luvun talossa, missä on iso keittiö. Kahdestaan siis, kun lapset ovat jo aikuisia. Kun sen pari kertaa vuodessa käy vieraita, niin ruoka on yleensä valmiina, kun tulevat. En ole koskaan edes ajatellut, että kun astuvat ovesta sisään, ohjaisin heidät keittiöön kuorimaan perunoita.
Sen muun ajan kotimme on meidän koti ja sopii meidän tarpeille.
No asiasta toiseen. Katsoin juuri vastavalmistuneita asuntoja kaupungissamme. 55 neliön kolmioita, joissa keittiö oli olohuoneen seinällä. Kaappeja saman verran, kuin aikoinaan asumassani yksiön keittokomerossa. Eli tiskikaappi ja kaksi kapeaa kaappia siinä vieressä. Yksi korkeampi kaappi. Alakaappi oli kai kattilakaappi. Ihmettelin kuvaa katsoessani, että jos vaikka lapsiperhe ostaisi asunnon, niin miten niihin pariin kaappiin saa mahtumaan astiat ja ruokatarvikkeet.
Muutenkin ratkaisu oli erikoinen minusta. Valtavan suuri kylppäri, makuuhuoneet niin, että just mahtuu 160cm leveä sänky toiseen huoneeseen (ja ottaa seiniin kiinni) ja toinen makkari vinokaitale, johon minusta hankala miettiä sänkyä, koska sijoittaa sen miten päin vain, niin komeron ovet osuvat sänkyyn. Olohuone oli myös kulmikas viisikulmainen ranskalaisella parvekkeella.
Mutta onneksi jokainen voi laittaa sellaisen kodin, kun haluaa ja näillekkin varmaan löytyy ostajat ja tykkäävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin se tiskipöytä, mutta kun noissa nyky"keittiöissä" on vielä avomallin lisäksi monesti tiskipöydän tilalla yksi, työtasoon upotettu, tosi nätin mallinen allas, jolla ei tee paljon kakkaakaan, kun monesti se työtaso siinä vieressä vielä on materiaalia, joka ei kärsi kastua yhtään :D. Seuraavan keittiörempan yhteydessä ensimmäinen toiveeni on kunnon tiskipöytä kahdella kunnon kokoisella altaalla. Meillä keittiö sentään on vain "puoliavointa" mallia, eli ei aukea suoraan olohuonetilaan, vaan on ikään kuin nurkan takana, vaikkei ovella suljettavissa olekaan. Onneksi näin - nuo avokeittiöt ovat omastakin mielestäni ihan järkky keksintö. No, ruotsalaisissa ja tanskalaisissa sisutuslehdissä alkaa taas näkyä isoja, kunnon keittiöitä ja ihan vain olohuoneeksi pyhitettyjä olohuoneita, niin eiköhän niitä ala 5-10 vuoden säteellä tänne meillekin taas uusiin asuntoihin tulla.
Kivitasot tai komposiitti paras. Ei tarvitse erillistä tiskipöytää., eikä mene miksikään. Yksi iso allas on hyvä, mahtuu uuninpellitkin pestä.
Eikö sinulla ole tiskikonetta???
On, mutta ei sinne 60 x 40 pellit mahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoin alle 30 m2yksiöitä joissa on syvennys sängylle. Sinne mahtuu joku 140cm sänky eivätkä kaapin ovet enää aukea kokonaan. Siinä paikka nukkua pariskunnalle. Voidaan olettaa ja yksiössäkin pitäisi olla sängynpaikassa tilaa kahden nukuttavalle parisängylle. Vai laitetaanko sänky keskelle "olohuonetta ja ruokapöytä sen paikalle? Voidaan olettaa yksiössäkin asuvan joskus kaksikin ihmistä. Ei tuo ole enää asunto vaan nykyajan hellahuone.
Yksiö on lähtökohtaisesti yhdelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin se tiskipöytä, mutta kun noissa nyky"keittiöissä" on vielä avomallin lisäksi monesti tiskipöydän tilalla yksi, työtasoon upotettu, tosi nätin mallinen allas, jolla ei tee paljon kakkaakaan, kun monesti se työtaso siinä vieressä vielä on materiaalia, joka ei kärsi kastua yhtään :D. Seuraavan keittiörempan yhteydessä ensimmäinen toiveeni on kunnon tiskipöytä kahdella kunnon kokoisella altaalla. Meillä keittiö sentään on vain "puoliavointa" mallia, eli ei aukea suoraan olohuonetilaan, vaan on ikään kuin nurkan takana, vaikkei ovella suljettavissa olekaan. Onneksi näin - nuo avokeittiöt ovat omastakin mielestäni ihan järkky keksintö. No, ruotsalaisissa ja tanskalaisissa sisutuslehdissä alkaa taas näkyä isoja, kunnon keittiöitä ja ihan vain olohuoneeksi pyhitettyjä olohuoneita, niin eiköhän niitä ala 5-10 vuoden säteellä tänne meillekin taas uusiin asuntoihin tulla.
Kivitasot tai komposiitti paras. Ei tarvitse erillistä tiskipöytää., eikä mene miksikään. Yksi iso allas on hyvä, mahtuu uuninpellitkin pestä.
Eikö sinulla ole tiskikonetta???
On, mutta ei sinne 60 x 40 pellit mahdu.
Huonostipa olet suunnitellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä rasvankäry mua vähän ihmetyttää. Luulen olevani keskivertokokkailija, mutta en taida sitten ollakaan? Asuin 8 vuotta erillisen keittiön kaksiossa, jossa ei ollut liesituulentinta edes, vaan 70-luvun tyyliin katon rajassa lieden yläpuolella poistoaukko. Lieden takana oli maalattu seinä, ja kun sen maalasin normi seinämaalilla vuoden asuttuani, se kesti rasvattomana ja lähes tahtattomana muuttooni asti, eli 7 vuotta.
Mä ihmettelen vähän samaa kun tulee puhe välitilan materiaalivalinnasta. Että ei sellaista jossa on paljon saumaa kun niitä on niin hankala kuurata puhtaaksi. Ihan rehellisesti voin sanoa että meidän huushollissa ei ole ikinä tarvinut kuurata mitään välitilan saumoja, vaan jos jotain joskus harvoin roiskuu, on se lähtenyt ihan rätillä pyyhkäisemällä pois.
Peseekö siis ihmiset ihan oikeasti noita saumoja, en tiedä. Vai onko jotain AV:n liioittelua tuokin.
Niinpä! Olemme asuneet tässä talossa nyt 4 vuotta, ja ainoastaan silloin kun tähän muutimme, kuurasin saumat, joita välitilassa on PALJON, kiitos ed. omistajan pikkulaatta valinnan. Täytyy olla joku perustavaa laatua oleva erilaisuus kokkailussa. En tee koskaan rasvankäryruokaa koska en siitä pidä, joten se nyt varmaan ainakin on selkeä ero. Edes liesi ja sen ympäristö eivät ole ryyteessä. Ehkä kannattaisikin opetella kokkaamaan sotkematta metriä suuntaansa? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onkohan osansa ainakin kerrostalojen avokeittiöistymisessä silläkin, että nykyasuntojen on kai lakisääteisesti pakko mitoittaa kaikki potentiaalisten pyörätuoliasukkaiden tarpeiden mukaan? Siksi pesuhuoneista tulee isoja, kun tuolin on mahduttava kääntymään ja vastavuoroisesti kai sitten pieneen asuntoon ei saa mitenkään niin isoa keittokomeroa keittiöstä puhumattakaan, että pyörätuolilla mahtuisi kokkailemaan. Niinpä avokeittiö on hyvä ratkaisu. Sinänsä kyllä hassua, että Suomessa pyörätuolissa olevien määrä on joku x % väestöstä mutta 100 % uusista asunnoista joudutaan tekemään heidän tarpeidensa täyttämiseksi. Joku yhtälössä ei toimi ja aika moni tästä kärsii, mielestäni turhaan.
Tuota ihmettelin itsekin kun rakensimme itsellemme omakotitalon, jossa piti käyttää turhia neliöitä esim. vessoihin ja kylpyhuoneisiin, jotta pyörätuolilla mahtuu kääntymään. Ymmärtäisin, jos toinen meistä olisi pyörätuolissa, mutta ihan kahdella jalalla kuljetaan. Myös joku ramppi olisi pitänyt rakentaa sisääntuloterassille, eikä meillä ole edes lähipiirissä tai missään piirissä ketään joka käyttää pyörätuolia.
Milloin tuommoinen sääntö on tullut, siis rampista? Ei ole nimittäin meidän kaupungissa yhdessäkään uudessa talossa ramppia. Se vessa on ymmärrettävä, sinäkin voit joutua pyörätuoliin vaikka nyt kävelet kahdella jalalla, ramppi on helppo tehdä jälkikäteen, vessaa ei niinkään.
No ei ole ymmärrettävää että vauvan ensiparkaisusta asti tulee asua inva-asunnossa. Josvammautuu, niin voi muuttaa palvelutaloon sitten, tai tehdä muutostyöt jos ei halua muuttaa.
Tuttavaperheen molemmat vanhemmat joutuivat pyörätuoliin auto-onnettomuuden takia n. 30 vuotiaina. Kyllä oli hyvä kun pääsi liikkumaan vessaan ja sielläi itse. Teettivät rampit sekä sisääntuloon, että terassille ja niin jatkui elämä omassa kodissa.
Näin kävi sinun fantasioissasi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ymmärrä? Ihmiset haluu kuutioita missä yhdessä tilassa tehdään muka ruokaa vaikka se safka tilataan lähi pizzeriasta. EI missään nimessä erillistä keittiökopperoa.
Vierailija kirjoitti:
Öööö, miksi keittiön pitäisi olla erillinen koppi?? Minua nimenomaan alkoo ärsyttämään edellisessä kodissani (eka omistusasuntoni), kun keittiö oli erillinen tila ja joka paikkaan asunnossa oli pakko kulkea eteisen kautta. Paitsi yhteen minihuoneeseen, johon pääsi olkkarista.
Kaippa se asunto on aikanaan ollut moderniuden multihuipentuma, mutta kyllä tämän uudistaloni moderni pohja ja avokeittiö sopivat loppujen lopuksi paljon paremmin minulle.
Ja vaikkei liity aiheeseen, niin täällä ei tarvitse kulkea eteisen kautta muualle kuin kylppäriin.
En keksi mitään syytä miksi avokeittiö olisi huono. Ruokapöydästä voi katsella telkkaria tai miksei vaikka samalla kun kokkailee.
Miksi erillisen keittiön pitäisi olla koppi? Meillä on alakerrassa yhteiset tilat ja yläkerrassa makuuhuoneet ja muu oman väen tila. Keittiöön mahtuu hyvin ruokapöytä, joka ei ota takapuoleen kiinni kun ruokaa laitetaan, ja olohuoneesa on kaksikin sohvaa plus nojatuoli, pöytä sohvapöytä, Lipasto, senkki, ja rahi.
joku mainitsi, että kiva on paloitella neljännes hirveä avokeittiössä. Kiva on avokissa myös sieniä ja mustikoita perata... etenkin, jos on se pikkarainen krs-taloasunto, jossa mahdollisesti vielä vaalean kangassohvan joutuu laittaa ihan lähelle sitä takaseinän toimintakeskusta ja onnistuu roiskuttamaan mustikkaa soffalle saakka.
Täällä joku mainitsi senkin että miten ei voi olla siivoamatta jälkiään samalla kun tekee ruokaa. kyllä minulla ainakin jää aamuisin kaikki tiskit tiskimättä ennen töihin laittoa, hyvä kun ehtii eväät tehdä ja huitaista itsensä autolle. Ei jokainen päivä elämässä mene kuin se seesteinen sunnuntaipäivä, kun kaikki tehdään oikeassa järjestyksessä ja kaikessa rauhassa. SIksi olen erilliskeittiön kannattaja. keittiössä, jos mahtuu pöytä, on hyvä myös tehdä ompelu- ja askertelutöitä. Kamalaa levitellä sellaisiakaan sinne, missä muut katsoo telkkaria
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onkohan osansa ainakin kerrostalojen avokeittiöistymisessä silläkin, että nykyasuntojen on kai lakisääteisesti pakko mitoittaa kaikki potentiaalisten pyörätuoliasukkaiden tarpeiden mukaan? Siksi pesuhuoneista tulee isoja, kun tuolin on mahduttava kääntymään ja vastavuoroisesti kai sitten pieneen asuntoon ei saa mitenkään niin isoa keittokomeroa keittiöstä puhumattakaan, että pyörätuolilla mahtuisi kokkailemaan. Niinpä avokeittiö on hyvä ratkaisu. Sinänsä kyllä hassua, että Suomessa pyörätuolissa olevien määrä on joku x % väestöstä mutta 100 % uusista asunnoista joudutaan tekemään heidän tarpeidensa täyttämiseksi. Joku yhtälössä ei toimi ja aika moni tästä kärsii, mielestäni turhaan.
Tuota ihmettelin itsekin kun rakensimme itsellemme omakotitalon, jossa piti käyttää turhia neliöitä esim. vessoihin ja kylpyhuoneisiin, jotta pyörätuolilla mahtuu kääntymään. Ymmärtäisin, jos toinen meistä olisi pyörätuolissa, mutta ihan kahdella jalalla kuljetaan. Myös joku ramppi olisi pitänyt rakentaa sisääntuloterassille, eikä meillä ole edes lähipiirissä tai missään piirissä ketään joka käyttää pyörätuolia.
Milloin tuommoinen sääntö on tullut, siis rampista? Ei ole nimittäin meidän kaupungissa yhdessäkään uudessa talossa ramppia. Se vessa on ymmärrettävä, sinäkin voit joutua pyörätuoliin vaikka nyt kävelet kahdella jalalla, ramppi on helppo tehdä jälkikäteen, vessaa ei niinkään.
No ei ole ymmärrettävää että vauvan ensiparkaisusta asti tulee asua inva-asunnossa. Josvammautuu, niin voi muuttaa palvelutaloon sitten, tai tehdä muutostyöt jos ei halua muuttaa.
Tuttavaperheen molemmat vanhemmat joutuivat pyörätuoliin auto-onnettomuuden takia n. 30 vuotiaina. Kyllä oli hyvä kun pääsi liikkumaan vessaan ja sielläi itse. Teettivät rampit sekä sisääntuloon, että terassille ja niin jatkui elämä omassa kodissa.
Joten kaikkien täytyy tehdä invakoti.
Missä sanoin niin?
Sanoin vain, että vessaan on hyvä varata tilaa, että pystyy asumaan rakkaassa kodissa jos niin sattuu käymään. Katsos kun minä rakennan kodin kodikseni, en siksi että sen voi nopsaan myydä.
Koska sinä haluat asua viimeisenpäälle varustellussa invakodissa, pitää tottakai kaikkiin suomalaisiin taloihin sellaiset rakentaa :D Voi miten yksinkertainen oletkaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onkohan osansa ainakin kerrostalojen avokeittiöistymisessä silläkin, että nykyasuntojen on kai lakisääteisesti pakko mitoittaa kaikki potentiaalisten pyörätuoliasukkaiden tarpeiden mukaan? Siksi pesuhuoneista tulee isoja, kun tuolin on mahduttava kääntymään ja vastavuoroisesti kai sitten pieneen asuntoon ei saa mitenkään niin isoa keittokomeroa keittiöstä puhumattakaan, että pyörätuolilla mahtuisi kokkailemaan. Niinpä avokeittiö on hyvä ratkaisu. Sinänsä kyllä hassua, että Suomessa pyörätuolissa olevien määrä on joku x % väestöstä mutta 100 % uusista asunnoista joudutaan tekemään heidän tarpeidensa täyttämiseksi. Joku yhtälössä ei toimi ja aika moni tästä kärsii, mielestäni turhaan.
Tuota ihmettelin itsekin kun rakensimme itsellemme omakotitalon, jossa piti käyttää turhia neliöitä esim. vessoihin ja kylpyhuoneisiin, jotta pyörätuolilla mahtuu kääntymään. Ymmärtäisin, jos toinen meistä olisi pyörätuolissa, mutta ihan kahdella jalalla kuljetaan. Myös joku ramppi olisi pitänyt rakentaa sisääntuloterassille, eikä meillä ole edes lähipiirissä tai missään piirissä ketään joka käyttää pyörätuolia.
Milloin tuommoinen sääntö on tullut, siis rampista? Ei ole nimittäin meidän kaupungissa yhdessäkään uudessa talossa ramppia. Se vessa on ymmärrettävä, sinäkin voit joutua pyörätuoliin vaikka nyt kävelet kahdella jalalla, ramppi on helppo tehdä jälkikäteen, vessaa ei niinkään.
No ei ole ymmärrettävää että vauvan ensiparkaisusta asti tulee asua inva-asunnossa. Josvammautuu, niin voi muuttaa palvelutaloon sitten, tai tehdä muutostyöt jos ei halua muuttaa.
Tuttavaperheen molemmat vanhemmat joutuivat pyörätuoliin auto-onnettomuuden takia n. 30 vuotiaina. Kyllä oli hyvä kun pääsi liikkumaan vessaan ja sielläi itse. Teettivät rampit sekä sisääntuloon, että terassille ja niin jatkui elämä omassa kodissa.
Joten kaikkien täytyy tehdä invakoti.
Missä sanoin niin?
Sanoin vain, että vessaan on hyvä varata tilaa, että pystyy asumaan rakkaassa kodissa jos niin sattuu käymään. Katsos kun minä rakennan kodin kodikseni, en siksi että sen voi nopsaan myydä.Minäkin olen rakentanut kodin kodikseni. Mutta jos halvaannun, en koe suurta tuskaa vaihtaa kotia se hetkisten tarpeideni mukaiseksi. Meillä ei ole invavessaa, hissiä, ramppia, erillistä tilaa henkilökohtaisille avustajille tai muutakaan sellaista, mikä olisi tarpeen jos me tässä neliraajahalvaantusimme.
Jos niin kävisi (tai tapahtuisi jotain muuta elämää mullistavaa), asiat pyrittäisiin ratkaisemaan senhetkisten tarpeiden mukaisiksi. En ole opetellut viittomakieltäkään sen varalta että kuuroudun, tai pistekirjoitusta sen varalta että sokeudun. Enkä ole edes tehnyt kotia mahdollisimman dementikkoystävälliseksi kaiken varalta. Elämä on tässä ja nyt.
Me otimme jopa pelkän vanhuuden huomioon kun rakensimme. kaikessa on huomioitu mahdollinen pyörätuoli, yläkerta on, mutta alakerrassa on iso makuuhuoneeksi nopsaan muuntuva työhuone/tvhuone. Ihana järvenrantatontti, tästä olisi surullista luopua. Mutta toki jos koti ei ole rakas se on helppo vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onkohan osansa ainakin kerrostalojen avokeittiöistymisessä silläkin, että nykyasuntojen on kai lakisääteisesti pakko mitoittaa kaikki potentiaalisten pyörätuoliasukkaiden tarpeiden mukaan? Siksi pesuhuoneista tulee isoja, kun tuolin on mahduttava kääntymään ja vastavuoroisesti kai sitten pieneen asuntoon ei saa mitenkään niin isoa keittokomeroa keittiöstä puhumattakaan, että pyörätuolilla mahtuisi kokkailemaan. Niinpä avokeittiö on hyvä ratkaisu. Sinänsä kyllä hassua, että Suomessa pyörätuolissa olevien määrä on joku x % väestöstä mutta 100 % uusista asunnoista joudutaan tekemään heidän tarpeidensa täyttämiseksi. Joku yhtälössä ei toimi ja aika moni tästä kärsii, mielestäni turhaan.
Tuota ihmettelin itsekin kun rakensimme itsellemme omakotitalon, jossa piti käyttää turhia neliöitä esim. vessoihin ja kylpyhuoneisiin, jotta pyörätuolilla mahtuu kääntymään. Ymmärtäisin, jos toinen meistä olisi pyörätuolissa, mutta ihan kahdella jalalla kuljetaan. Myös joku ramppi olisi pitänyt rakentaa sisääntuloterassille, eikä meillä ole edes lähipiirissä tai missään piirissä ketään joka käyttää pyörätuolia.
Milloin tuommoinen sääntö on tullut, siis rampista? Ei ole nimittäin meidän kaupungissa yhdessäkään uudessa talossa ramppia. Se vessa on ymmärrettävä, sinäkin voit joutua pyörätuoliin vaikka nyt kävelet kahdella jalalla, ramppi on helppo tehdä jälkikäteen, vessaa ei niinkään.
No ei ole ymmärrettävää että vauvan ensiparkaisusta asti tulee asua inva-asunnossa. Josvammautuu, niin voi muuttaa palvelutaloon sitten, tai tehdä muutostyöt jos ei halua muuttaa.
Tuttavaperheen molemmat vanhemmat joutuivat pyörätuoliin auto-onnettomuuden takia n. 30 vuotiaina. Kyllä oli hyvä kun pääsi liikkumaan vessaan ja sielläi itse. Teettivät rampit sekä sisääntuloon, että terassille ja niin jatkui elämä omassa kodissa.
Joten kaikkien täytyy tehdä invakoti.
Missä sanoin niin?
Sanoin vain, että vessaan on hyvä varata tilaa, että pystyy asumaan rakkaassa kodissa jos niin sattuu käymään. Katsos kun minä rakennan kodin kodikseni, en siksi että sen voi nopsaan myydä.Koska sinä haluat asua viimeisenpäälle varustellussa invakodissa, pitää tottakai kaikkiin suomalaisiin taloihin sellaiset rakentaa :D Voi miten yksinkertainen oletkaan :D
Neliö pari kylppärissä ei taida kovin huimaa varautumista olla mutta jos se estää elämisen niin eipä kannata tehdä moista estoa.
Meneeköhän teillä nyt hiukan lapselliseksi tuo jankkaus?
Kysyy ohesta seuraava.
Ja toisekseen, viranomaiset sen vaatii ainakin kerrostaloihin joten.....
Ilmeisesti kuulo on mennyt huonoksi musiikin kuuntelusta kuulokkeilla liian kovalla.