Onko elämä parempaa Suomen ulkopuolella?

Asuin opintojen takia Itä-Aasiassa. Kotiinpaluu oli todella vaikeaa, Suomi tuntui todella ankealta paikalta ja suomalaiset epäkohteliailta ja huonotapaisilta. Vuoden päästä olin kuitenkin sopeutunut takaisin ja jotenkin oivalsin, että joka paikassa arki tulee ennen pitkää vastaan. On erilaisia maita, kaikki joissain asioissa hyviä ja toisissa huonoja. Mikään paikka ei ole täydellinen, mutta ei myöskään täysin kamala.

Voisin vielä lähteä ulkomaille asumaan, mutta haluaisin palata takaisin Suomeen, koska perhe ja sukulaiset ovat täällä.

Ihan yhtälailla suomalaisen kanssa tehdyt lapset jäävät Suomeen jos ero tulee ja muuttaa ulkomaille vaikka työn perässä. Ei elämässä voi asioita suunnitella sen mukaan että jos...järkeä kannattaa aina käyttää.

Olen asunut monessa maassa. Suomessa asioita ei olekaan järjestetty niin paljon paremmin kuin siellä asuessa kuvittelin. Monessa maassa asiat täytyy järjestää itse mutta kustannukset tulevat silti edullisemmiksi kuin Suomessa, jos ei siis ole erityisen pienipalkkainen. Täällä minulla on myös automaattinen oikeus miehen puoleen omaisuuteen ja ansioihin vielä eron jälkeenkin jos satutaan eroamaan niin että senkin puoleen on hyvin pullat uunissa:)

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:50"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:41"]

Minua kiinnostaa sellainen asia, että miten olette uskaltaneet tehdä lapsia ulkomaalaisen kanssa asuen maassa, joka ei ole kotimaanne? Toisin sanoen, vaikka eroaisitte niin lapset jäisivät silti siihen maahan ja lastenne tulevaisuus on tuossa maassa? Oletteko olleet jo silloin aivan varmoja, että ette halua palata Suomeen koskaan ikinä? Lapsethan jos ovat syntyneet muussa maassa ja sen maan kansalaisia, ei heitä voi Suomeen viedä eron tullessa.

[/quote]

Minä kyllä jäisin mielelläni nykyiseen kotimaahani myös jos tulisi ero. En haluaisi missään nimessä palata Suomeen. Enkä ole sen tyyppinen, että jos joskus vähän koti-ikävä tulisikin, että se olisi niin pakottava että tilanne kovin paljon ahdistaisi, että ei sinne Suomeen voikaan muuttaa. En ole koskaan ollut Suomeen, tai mihinkään muuhunkaan paikkaan, erityisen kiintynyt, minulle oikeastaan aika sama missä asun: kotini on siellä missä olen. Ilmaston takia en kyllä Suomeen haluaisi silti.

[/quote]Synnyinmaa ei ole sama kuin kotimaa. Vaikka siteet Suomeen säilyvätkin, voi toinen maa tuntua toiselle enemmän kotimaalta kuin Suomi. Minun kohdalla on ainakin näin.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:58"]

Miten sitten eläkeasiat näissä asumissanne maissa? Jos olette varmoja, että aiotte koko loppuelämän lastenne kanssa siellä viettää, onko kaikissa maissa eläke? Tai jos sairastuisitte vakavasti, onko siellä jokin ns. kohtuullinen toimeentulo? Tai jos ero tulee/mies jättää, pystyttekö yksin elättämään itsenne ja lapset? Ja näkevätkö lapset koskaan Suomen sukuanne tai tuntevatko Suomea?

[/quote]

MInä en ole ainakaan lähtenyt miehen elätiksi vaan olen se joka tienaa perheessämme enemmän. Tulisin mainiosti toimeen myös ilman miestä, niin taloudellisesti kuin muutenkin. En edes lähtenyt tänne miehen takia vaan töihin, ja tapasin miehen kun olin jo ollut töissä 7 vuotta täällä. Täällä on kyllä julkinen terveydenhuolto ja sosiaaliset tuet kuten Suomessakin. Yksityisesti säästän kyllä eläkeikää varten myös, kuukausittain tietyn summan laitan sivuun ja minulla on sijoituksissa rahaa kiinni ja irrotettavissa sieltä tarpeen tullen. 

Käydään Suomessa kerran vuodessa ja lapset näkevät vanhempani silloin. Muun suvun kanssa en ole aikuisiällä ollut tekemisissä. Lapset puhuvat suomea jonkun verran, mutta vähemmän kuin ehkä toivoisin, koska olin itse jo niin italialaistunut kun lapsia alettiin saamaan että on tullut puhuttua lapsille lähinnä italiaa, enemmän "hellittelykielenä" joskus suomea.

t. Bresciassa asuva italialaisen miehen vaimo & kahden lapsen äiti

Lähdin järkisyistä Helsingistä 7 vuotta sitten, kun huomasin, etten tule enää korkeakoulutettuna ja pitkän työhistorian omaavana toimeen juurikaan palkallani. Suomen huippuverotus, pieni palkkataso, heikko ostovoima, asumisen järjetön hinta ajoivat ensisijaisesti minut tekemään tämän päätöksen. Ihmisten kyräily siitä mitä toinen tekee ärsytti myös. Samoin huomasin, että olen kuin toinen ihminen aina kun pääsen Köpiksen eteläpuolelle minne tahansa. Valitsin Saksan.

En ole katunut päivääkään.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:41"]

Minua kiinnostaa sellainen asia, että miten olette uskaltaneet tehdä lapsia ulkomaalaisen kanssa asuen maassa, joka ei ole kotimaanne? Toisin sanoen, vaikka eroaisitte niin lapset jäisivät silti siihen maahan ja lastenne tulevaisuus on tuossa maassa? Oletteko olleet jo silloin aivan varmoja, että ette halua palata Suomeen koskaan ikinä? Lapsethan jos ovat syntyneet muussa maassa ja sen maan kansalaisia, ei heitä voi Suomeen viedä eron tullessa.

[/quote]

No silla mielella tahan avioliittoon on lahdetty etta yhdessa pysytaan, olin asunut miehen kotimaassa jo kauan ennenkuin tapasimme enka suunnitellut Suomeen paluuta silloinkaan, lapsilla on kaksoiskansalaisuus, puhuvat suht sujuvaa Suomea joten parjaisivat kylla siellakin jos tarvis, mutta vaikka meille tulisi ero en haluaisi muuttaa lasten kanssa Suomeen vaan pysya lahella heidan isaansa ja mun elama on taalla muutenkin.

Asuin 14 vuotta Skotlannissa ja nyt olen asunut taas 2 Suomessa. Ilmasto aika 50-50, ihmiset skoteissa ystävällisempiä ja olin siellä onnellisempi. Palasin tänne hoitamaan sairasta äitiäni ja halusin lasteni kokevan suomen.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 21:10"]

Asuin opintojen takia Itä-Aasiassa. Kotiinpaluu oli todella vaikeaa, Suomi tuntui todella ankealta paikalta ja suomalaiset epäkohteliailta ja huonotapaisilta. Vuoden päästä olin kuitenkin sopeutunut takaisin ja jotenkin oivalsin, että joka paikassa arki tulee ennen pitkää vastaan. On erilaisia maita, kaikki joissain asioissa hyviä ja toisissa huonoja. Mikään paikka ei ole täydellinen, mutta ei myöskään täysin kamala.

Voisin vielä lähteä ulkomaille asumaan, mutta haluaisin palata takaisin Suomeen, koska perhe ja sukulaiset ovat täällä.

[/quote]

Itse olen myös asunut ulkomailla työni puolesta ja palannut. Mietin vain asiaa siltä kannalta, että jos esim. sairastuu johonkin sairauteen vielä työikäisenä ja/tai parisuhde menee..ainakin itse haluaisin palata Suomeen eikä se siinä tilanteessa olisi mahdollista. Tietenkin kaikki eivät halua palata Suomeen, mutta itse kokisin hyvin pelottavana asua maassa, jossa ei ole mitään ns. turvaverkkoa. Meillä oli juuri tilanne, jossa oli mahdollisuus että miehellä olisi MS-tauti ja siinä tilanteessa mietin, mitä olisimme tehneet, jos olisimme asuneet maassa jossa ei olisi sosiaaliturvaa. Ja ei, en ole ollut elämässäni päivääkään työtön mutta kyllä se mietityttäisi- siinä tapauksessa ei olisi maksanut Suomeen eläkkeitä eikä saisi välttämättä säästettyä eläkerahoja ulkomaillakaan, jos toinen puolisoista sairastuu ja toisen rahat menevät elämiseen.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:58"]

Miten sitten eläkeasiat näissä asumissanne maissa? Jos olette varmoja, että aiotte koko loppuelämän lastenne kanssa siellä viettää, onko kaikissa maissa eläke? Tai jos sairastuisitte vakavasti, onko siellä jokin ns. kohtuullinen toimeentulo? Tai jos ero tulee/mies jättää, pystyttekö yksin elättämään itsenne ja lapset? Ja näkevätkö lapset koskaan Suomen sukuanne tai tuntevatko Suomea?

[/quote] Monessa maassa on sellainen suomalaisille taysin vieras systeemi etta itse huolehditaan omasta toimeentulosta ja toisten rahoilla elaminen on suuri hapea.

Jos ero tulee laki on sellainen etta ex-aviomies huolehtii perheestaan sen jalkeenkin ja jos vaimo on ollut kotiaiti han saa myos elatusmaksuja. Juuri oli myos uutisissa avoparista jossa mies maarattiin maksamaan $50 000. naiselle kun rupesi juoksemaan vieraissa ja hylkasi.

Elakelaisille on ilmainen sairaanhoito eika siita pihistella, painvastoin laakarit kehoittavat tutkimuksiin kun niihin kerran on mahdollisuus.

[/quote]

Et oo ehkä tullut ajatelleeksi, mutta se "toisten rahoilla eläminen" on sitä verorahoilla elämistä, siis sitä samaa pottia, jota tulee itse kerryttäneeksi koko työuransa.

Ja voihan sitä töihin ulkomaille lähteä, vaikka lapset olisivat Suomessa. Oma pointtini oli vain, että jos ero tulisi niin aika monille saattaisi jossain vaiheessa vanhempana mieleen palata Suomeen, mutta se ei olekaan enää mahdollista. Mutta jos haluaa asua ulkomailla niin ei siinä mitään ongelmaa:) Täällä kun hehkutetaan vain ulkomailla asumisen ihanuutta, voisi ehkä ajatella että monella ei ole edes mahdollisuutta oikeasti palata, jos koko elämä on rakennettu ulkomaille.

Minua ja ihmetyttää kanssa, että eikö vieras kieli häiritse todellista ystävyyttä ja ajatusten yhtyttä? Itse koen, että suomeksi olen eniten "oma itseni" ja samoin ovat sanoneet myös monet fiksut ja erittäin kielitaitoiset ystäväni. 

Tosin onhan tässäkin ketjussa monella ulkosuomalaisella motiivina raha, että ehkä se kertoo arvoista muutoinkin.. 

Ulkomailla asuminen on ihanaa. Kun tulee Helsinkiin on kuin landelle saapuisi kaikkien huonosti istuvien talvitakkien ja liikaa blondattujen kutrien maahan.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 21:49"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:58"]

Miten sitten eläkeasiat näissä asumissanne maissa? Jos olette varmoja, että aiotte koko loppuelämän lastenne kanssa siellä viettää, onko kaikissa maissa eläke? Tai jos sairastuisitte vakavasti, onko siellä jokin ns. kohtuullinen toimeentulo? Tai jos ero tulee/mies jättää, pystyttekö yksin elättämään itsenne ja lapset? Ja näkevätkö lapset koskaan Suomen sukuanne tai tuntevatko Suomea?

[/quote] Monessa maassa on sellainen suomalaisille taysin vieras systeemi etta itse huolehditaan omasta toimeentulosta ja toisten rahoilla elaminen on suuri hapea.

Jos ero tulee laki on sellainen etta ex-aviomies huolehtii perheestaan sen jalkeenkin ja jos vaimo on ollut kotiaiti han saa myos elatusmaksuja. Juuri oli myos uutisissa avoparista jossa mies maarattiin maksamaan $50 000. naiselle kun rupesi juoksemaan vieraissa ja hylkasi.

Elakelaisille on ilmainen sairaanhoito eika siita pihistella, painvastoin laakarit kehoittavat tutkimuksiin kun niihin kerran on mahdollisuus.

[/quote]

Et oo ehkä tullut ajatelleeksi, mutta se "toisten rahoilla eläminen" on sitä verorahoilla elämistä, siis sitä samaa pottia, jota tulee itse kerryttäneeksi koko työuransa.

[/quote] Olen tullut ajatelleeksi, mutta myos niita joille tyonteko ei maistu tai jotka tarvitsevat yhteiskunnan apua joka kaanteessa. Mina mieluummin maksan vahemman veroja ja pidan huolen omasta elamastani ja suunnittelen sen mieleisekseni sen sijaa etta elaisin niinkuin jotkut muut paattavat.

No ei todellakaan häiritse, kyllä minun arvot ja persoona on ihan sama puhun sitten suomea tai englantia. Ja tosiaan kun on jonkin aikaa asunut alkaa se vieras kieli tuntua aivan luontevalta. Nyt on reilu vuosi ulkomailla takana ja huomaan, että jopa ajattelen enimmäkseen englanniksi, sama juttu unien kanssa. Enkä usko, että se päällimäinen motiivi ulkomaille muutossa on ollut raha, vaikka plussaahan parempi taloudelline tilanne tietysti on.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 21:59"]

Minua ja ihmetyttää kanssa, että eikö vieras kieli häiritse todellista ystävyyttä ja ajatusten yhtyttä? Itse koen, että suomeksi olen eniten "oma itseni" ja samoin ovat sanoneet myös monet fiksut ja erittäin kielitaitoiset ystäväni. 

Tosin onhan tässäkin ketjussa monella ulkosuomalaisella motiivina raha, että ehkä se kertoo arvoista muutoinkin.. 

[/quote]70 siis vastauksena tähän

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 22:07"]

No ei todellakaan häiritse, kyllä minun arvot ja persoona on ihan sama puhun sitten suomea tai englantia. Ja tosiaan kun on jonkin aikaa asunut alkaa se vieras kieli tuntua aivan luontevalta. Nyt on reilu vuosi ulkomailla takana ja huomaan, että jopa ajattelen enimmäkseen englanniksi, sama juttu unien kanssa. Enkä usko, että se päällimäinen motiivi ulkomaille muutossa on ollut raha, vaikka plussaahan parempi taloudelline tilanne tietysti on.

[/quote] Sama taalla mutta monelle tuntuu olevan vaikea kasittaa etta toisesta kielesta voi tulla aidinkielen vahvuinen tai jopa vahvempi. Ennen nettia suomen kieleni oli vahintaan surkea. Olen vuosikymmenet ratkaissut ristikoita englanniksi ja lempijuttuja ovat "puns & anagrams" tyyliset sanaleikit.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 02:26"]

Itsellä olisi mahdollisuus muuttaa töiden puolesta Itä-Eurooppaan, mutta onkohan se sitten lopulta sen arvoista? Välillä tämä Suomen ahdas ilmapiiri ärsyttää, mutta onko asiat paremmin missään muualla?

[/quote]

Kukaan ei koe asioita samoin kuin toinen, joten enpä osaa sinulle muuta neuvoa antaa, kuin että mikset lähtisi ja ja katsoisi itse? Suosittelen! Itse olen ikionnellinen että tuli aikoinaan lähdettyä ulkomaille, mutta en tiedä sopiiko se sinulle. Mutta elämässä ylipäätään kannattaa minusta katsoa asioita monelta kantilta, välillä vähän ulkopuoleltakin - tässä asiassa tieto ei lisää tuskaa, vaan päinvastoin: tietää paremmin mitä tahtoo kun tuntee vaihtoehdot. :)

No ehkä sellaisen mielestä, joka ei ole asunut kuin yhdessä maassa Suomen lisäksi. Itse olen asunut yli 10 maassa, mikä ei välttämättä ole mikään ihanteellinen vaihtoehto. Mutta joka maasta löytyy hyviä ja huonoja puolia. Ulkosuomalaisilla tulee yleensä siinä vaiheessa takaisin Suomeen ikävä, kun eteen tulee lasten jatko-opinnot, esim. yliopistossa. Vaikka siellä ulkomailla saisi parempaa liksaa, niin aika harvalla on kuitenkaan laittaa 200 000 euroa korkeakoulututkintoon. Suomessa saat sen lähes ilmaiseksi. Toinen syy, miksi palataan Suomeen on sairastuminen. Pitkäaikaissairaudet käyvät aika kalliiksi, Suomessa hyvin edullista.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:58"]

Miten sitten eläkeasiat näissä asumissanne maissa? Jos olette varmoja, että aiotte koko loppuelämän lastenne kanssa siellä viettää, onko kaikissa maissa eläke? Tai jos sairastuisitte vakavasti, onko siellä jokin ns. kohtuullinen toimeentulo? Tai jos ero tulee/mies jättää, pystyttekö yksin elättämään itsenne ja lapset? Ja näkevätkö lapset koskaan Suomen sukuanne tai tuntevatko Suomea?

[/quote]

MInä en ole ainakaan lähtenyt miehen elätiksi vaan olen se joka tienaa perheessämme enemmän. Tulisin mainiosti toimeen myös ilman miestä, niin taloudellisesti kuin muutenkin. En edes lähtenyt tänne miehen takia vaan töihin, ja tapasin miehen kun olin jo ollut töissä 7 vuotta täällä. Täällä on kyllä julkinen terveydenhuolto ja sosiaaliset tuet kuten Suomessakin. Yksityisesti säästän kyllä eläkeikää varten myös, kuukausittain tietyn summan laitan sivuun ja minulla on sijoituksissa rahaa kiinni ja irrotettavissa sieltä tarpeen tullen. 

Käydään Suomessa kerran vuodessa ja lapset näkevät vanhempani silloin. Muun suvun kanssa en ole aikuisiällä ollut tekemisissä. Lapset puhuvat suomea jonkun verran, mutta vähemmän kuin ehkä toivoisin, koska olin itse jo niin italialaistunut kun lapsia alettiin saamaan että on tullut puhuttua lapsille lähinnä italiaa, enemmän "hellittelykielenä" joskus suomea.

t. Bresciassa asuva italialaisen miehen vaimo & kahden lapsen äiti

[/quote]

Tiesitkö, että ihan kaikki tutkimukset ja asiantuntijat suosittelevat voimakkaasti jokaista vanhempaa puhumaan lapsilleen vanhemman omaa äidinkieltä?

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 21:48"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 21:10"]

Asuin opintojen takia Itä-Aasiassa. Kotiinpaluu oli todella vaikeaa, Suomi tuntui todella ankealta paikalta ja suomalaiset epäkohteliailta ja huonotapaisilta. Vuoden päästä olin kuitenkin sopeutunut takaisin ja jotenkin oivalsin, että joka paikassa arki tulee ennen pitkää vastaan. On erilaisia maita, kaikki joissain asioissa hyviä ja toisissa huonoja. Mikään paikka ei ole täydellinen, mutta ei myöskään täysin kamala.

Voisin vielä lähteä ulkomaille asumaan, mutta haluaisin palata takaisin Suomeen, koska perhe ja sukulaiset ovat täällä.

[/quote]

Itse olen myös asunut ulkomailla työni puolesta ja palannut. Mietin vain asiaa siltä kannalta, että jos esim. sairastuu johonkin sairauteen vielä työikäisenä ja/tai parisuhde menee..ainakin itse haluaisin palata Suomeen eikä se siinä tilanteessa olisi mahdollista. Tietenkin kaikki eivät halua palata Suomeen, mutta itse kokisin hyvin pelottavana asua maassa, jossa ei ole mitään ns. turvaverkkoa. Meillä oli juuri tilanne, jossa oli mahdollisuus että miehellä olisi MS-tauti ja siinä tilanteessa mietin, mitä olisimme tehneet, jos olisimme asuneet maassa jossa ei olisi sosiaaliturvaa. Ja ei, en ole ollut elämässäni päivääkään työtön mutta kyllä se mietityttäisi- siinä tapauksessa ei olisi maksanut Suomeen eläkkeitä eikä saisi välttämättä säästettyä eläkerahoja ulkomaillakaan, jos toinen puolisoista sairastuu ja toisen rahat menevät elämiseen.

[/quote] Jos mina sairastuisin vakavasti en haluaisi tulla Suomeen hoidettavaksi. Vastoin yleista luuloa se hoito siella ei ole maailman huippua. Jonoonhan siella kuolisi. Omakohtaista kokemusta on siita kun laakari halusi ultrata mutta heilla oli ajat buukattu tayteen. Hoituri soitti naapurikaupungin sairaalaan ja sai sielta minulle ajan seuraavaksi aamuksi, ei tarvinnut odotella.