Onko elämä parempaa Suomen ulkopuolella?

Me puhumme lapsillemme kumpikin omaa äidinkieltämme mutta lapset puhuvat mieluiten sitä mitä muu yhteiskunta.

Mitä opiskeluun ja sairasteluun tulee niin ei se nyt niin kallista ole Suomen ulkopuolella vaikkei ilmaistakaan. Mun mies on siivojan ja automekaanikon poika ja opiskellut alansa parhaassa yliopistossa. Hänen vanhempansa maksoivat opiskelumaksut sekä asumisen. Suomen ulkopuolella mammat eivät mene heti kaupoille törsäämään kun saavat tilin vaan vähintään puolet pistetään säästöön. Silti heiltä ei puutu mitään.

Ainakaan täällä Ruotsissa ei kovin moni asia ole paremmin kuin Suomessa - paitsi julkinen talous on paremmassa kunnossa.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:58"]

Miten sitten eläkeasiat näissä asumissanne maissa? Jos olette varmoja, että aiotte koko loppuelämän lastenne kanssa siellä viettää, onko kaikissa maissa eläke? Tai jos sairastuisitte vakavasti, onko siellä jokin ns. kohtuullinen toimeentulo? Tai jos ero tulee/mies jättää, pystyttekö yksin elättämään itsenne ja lapset? Ja näkevätkö lapset koskaan Suomen sukuanne tai tuntevatko Suomea?

[/quote]

MInä en ole ainakaan lähtenyt miehen elätiksi vaan olen se joka tienaa perheessämme enemmän. Tulisin mainiosti toimeen myös ilman miestä, niin taloudellisesti kuin muutenkin. En edes lähtenyt tänne miehen takia vaan töihin, ja tapasin miehen kun olin jo ollut töissä 7 vuotta täällä. Täällä on kyllä julkinen terveydenhuolto ja sosiaaliset tuet kuten Suomessakin. Yksityisesti säästän kyllä eläkeikää varten myös, kuukausittain tietyn summan laitan sivuun ja minulla on sijoituksissa rahaa kiinni ja irrotettavissa sieltä tarpeen tullen. 

Käydään Suomessa kerran vuodessa ja lapset näkevät vanhempani silloin. Muun suvun kanssa en ole aikuisiällä ollut tekemisissä. Lapset puhuvat suomea jonkun verran, mutta vähemmän kuin ehkä toivoisin, koska olin itse jo niin italialaistunut kun lapsia alettiin saamaan että on tullut puhuttua lapsille lähinnä italiaa, enemmän "hellittelykielenä" joskus suomea.

t. Bresciassa asuva italialaisen miehen vaimo & kahden lapsen äiti

[/quote]

Tiesitkö, että ihan kaikki tutkimukset ja asiantuntijat suosittelevat voimakkaasti jokaista vanhempaa puhumaan lapsilleen vanhemman omaa äidinkieltä?

[/quote] Ja mita hyotya suomen osaamisesta on esim. USAssa, ei mitaan. Parempi etta oppivat maan kielta kunnolla ettei tule mitaan puolikielisia. Yhden perheenjasenen on erittain vaikea opettaa kielta kun on sen ainoa puhuja.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 22:43"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:58"]

Miten sitten eläkeasiat näissä asumissanne maissa? Jos olette varmoja, että aiotte koko loppuelämän lastenne kanssa siellä viettää, onko kaikissa maissa eläke? Tai jos sairastuisitte vakavasti, onko siellä jokin ns. kohtuullinen toimeentulo? Tai jos ero tulee/mies jättää, pystyttekö yksin elättämään itsenne ja lapset? Ja näkevätkö lapset koskaan Suomen sukuanne tai tuntevatko Suomea?

[/quote]

MInä en ole ainakaan lähtenyt miehen elätiksi vaan olen se joka tienaa perheessämme enemmän. Tulisin mainiosti toimeen myös ilman miestä, niin taloudellisesti kuin muutenkin. En edes lähtenyt tänne miehen takia vaan töihin, ja tapasin miehen kun olin jo ollut töissä 7 vuotta täällä. Täällä on kyllä julkinen terveydenhuolto ja sosiaaliset tuet kuten Suomessakin. Yksityisesti säästän kyllä eläkeikää varten myös, kuukausittain tietyn summan laitan sivuun ja minulla on sijoituksissa rahaa kiinni ja irrotettavissa sieltä tarpeen tullen. 

Käydään Suomessa kerran vuodessa ja lapset näkevät vanhempani silloin. Muun suvun kanssa en ole aikuisiällä ollut tekemisissä. Lapset puhuvat suomea jonkun verran, mutta vähemmän kuin ehkä toivoisin, koska olin itse jo niin italialaistunut kun lapsia alettiin saamaan että on tullut puhuttua lapsille lähinnä italiaa, enemmän "hellittelykielenä" joskus suomea.

t. Bresciassa asuva italialaisen miehen vaimo & kahden lapsen äiti

[/quote]

Tiesitkö, että ihan kaikki tutkimukset ja asiantuntijat suosittelevat voimakkaasti jokaista vanhempaa puhumaan lapsilleen vanhemman omaa äidinkieltä?

[/quote] Ja mita hyotya suomen osaamisesta on esim. USAssa, ei mitaan. Parempi etta oppivat maan kielta kunnolla ettei tule mitaan puolikielisia. Yhden perheenjasenen on erittain vaikea opettaa kielta kun on sen ainoa puhuja.

[/quote]

Kyllä lapset oppivan vanhemman äidinkielen, jos vanhempi puhuu vain sitä. On kiistatonta, että kaikki tutkimukset/asiantuntijat puoltavat tätä. Vaivaa se vaatii, mutta niin sen kuuluisi mennäkin.

Lapsista ei tule puolikielisiä vaan vanhemman äidinkielen oppiminen mahdollistaa abstraktin ajattelun oppimisen taidon. Lapsista tulee puolikielisiä siinä tapauksessa, että vanhempi joka ei ole itse natiivipuhuja yrittää puhua muuta kieltä lapsille kuin omaa äidinkieltään. Tietenkin tämä yksi natiivipuhuja eli perheen isä voi pelastaa paljon. Mutta aina lähdetään lasten edun kannalta siitä, että äiti puhuu aina omaa äidinkieltään ja isää omaa äidinkieltään. Esim. Englantia keskenään puhuvien vanhempien ei koskaan pitäisi puhua lapsille englantia ellei se ole heidän oma äidinkielensä (tai se puhuu, jonka äidinkieli se on- toinen puhuu muuta). AINA pitää puhua omaa äidinkieltään lapselle. Googleta niin tiedät.

Reilut 15 vuotta ulkosuomalaisena - elämänviisautenani on olla onnellinen siellä missä olen, haikailematta muuta tai muualle. Onnellisuus ja kodin tuntu eivät ole maasta tai kielestä kiinni, vaan omasta asenteesta. Suomessa on omat hienot ja ainutlaatuiset puolensa, miksei siellä voisi asua yhtä onnellisena kuin muuallakin? Myös ulkomailla asumisessa on omat mahtavat puolensa, kuten 'avarampi' maailma, haasteellisempi arki... Vanhempien ikääntyessä ja lasten syntyessä/ kasvaessa on tarve käydä 'kotona' useammin. Ja aika näyttänee missä itse ikäännyn ja millä kielellä minusta huolehditaan, kun en siihen enää itse pysty. Tällaisia asioita ei tule mietittyä, kun lähtee maailmalle nuorena opiskelijana - onneksi, sillä silloin ei ehkä tulisi lähteneeksi. Ulkomailla tai Suomessa, molempi parempi:)

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 21:50"]

Ja voihan sitä töihin ulkomaille lähteä, vaikka lapset olisivat Suomessa. Oma pointtini oli vain, että jos ero tulisi niin aika monille saattaisi jossain vaiheessa vanhempana mieleen palata Suomeen, mutta se ei olekaan enää mahdollista. Mutta jos haluaa asua ulkomailla niin ei siinä mitään ongelmaa:) Täällä kun hehkutetaan vain ulkomailla asumisen ihanuutta, voisi ehkä ajatella että monella ei ole edes mahdollisuutta oikeasti palata, jos koko elämä on rakennettu ulkomaille.

[/quote]

Mutta juuri siksi kun se koko elama on rakennettu ulkomaille ei ole mitaan syyta palata.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 22:29"]

No ehkä sellaisen mielestä, joka ei ole asunut kuin yhdessä maassa Suomen lisäksi. Itse olen asunut yli 10 maassa, mikä ei välttämättä ole mikään ihanteellinen vaihtoehto. Mutta joka maasta löytyy hyviä ja huonoja puolia. Ulkosuomalaisilla tulee yleensä siinä vaiheessa takaisin Suomeen ikävä, kun eteen tulee lasten jatko-opinnot, esim. yliopistossa. Vaikka siellä ulkomailla saisi parempaa liksaa, niin aika harvalla on kuitenkaan laittaa 200 000 euroa korkeakoulututkintoon. Suomessa saat sen lähes ilmaiseksi. Toinen syy, miksi palataan Suomeen on sairastuminen. Pitkäaikaissairaudet käyvät aika kalliiksi, Suomessa hyvin edullista.

[/quote]

Missä maassa ainoa vaihtoehto on laittaa 200 000 korkeakoulututkintoon?

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 11:33"]

Olemme asuneet USA:ssa itärannikolla ja jos tilaisuus tulee, lähdemme uudestaan. Voittopuolisesti elämä siellä oli mukavampaa. Ennen muuta ilmapiiri, ihmiset ja ilmasto. Suomessa on hyviä puolia, kuten esityksellinen asioiden hoito pankkimaailmassa, mutta kokonaisuutena USA voittaisi.

[/quote]Mitä nyt hirmumyrsky vie talon ja pakkasta kera merituulen voi olla 30. Ihmiset niin epäluuloisia toisiaan kohtaan että talot pitää rakentaa rautaidan sisään. Vankilalat tuo tuntuu suomalaiselle

No aika monta tarinaa on luettu siitä, kuinka haluaisi takaisin mutta lapset ovat muussa maassa. Juuri Hesarissa oli tarina ranskalaisesta naisesta, joka ei saanut lapsiaan Suomeen. Kyllähän näitäkin tarinoita on.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 22:57"]

Lapsista ei tule puolikielisiä vaan vanhemman äidinkielen oppiminen mahdollistaa abstraktin ajattelun oppimisen taidon. Lapsista tulee puolikielisiä siinä tapauksessa, että vanhempi joka ei ole itse natiivipuhuja yrittää puhua muuta kieltä lapsille kuin omaa äidinkieltään. Tietenkin tämä yksi natiivipuhuja eli perheen isä voi pelastaa paljon. Mutta aina lähdetään lasten edun kannalta siitä, että äiti puhuu aina omaa äidinkieltään ja isää omaa äidinkieltään. Esim. Englantia keskenään puhuvien vanhempien ei koskaan pitäisi puhua lapsille englantia ellei se ole heidän oma äidinkielensä (tai se puhuu, jonka äidinkieli se on- toinen puhuu muuta). AINA pitää puhua omaa äidinkieltään lapselle. Googleta niin tiedät.

[/quote] No johan on teoria etta vain suomea oppimalla lapseni oppii abstraktin ajattelun taidon! Sinulle suomen oppiminen nayttaa olevan tunneperainen juttu, minulle ei.Tasta kielimokastani huolimatta lapseni opiskeli tutkinnon Amerikan kymmenen parhaan joukossa olevassa yliopistossa ja sai Brown YO:n englannin kielen palkinnon kirjoituksistaan. Ei tassa Googlea tarvita, ihan kaytannon kokemus riittaa.

Ulkomalle muuttaaneet ovat Suomessa olleet usein jonkinlaisia jakojäännöksiä, jotka ei ole Suomessa pärjänneet. Uudessa kotimaassaan sitä vastoin ovat yleensä herraluokkaa ja herrarotua.Oma moraalini ei taipuisi tuollaiseen helppoon elämään muiden kustannuksella

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 11:33"]

Olemme asuneet USA:ssa itärannikolla ja jos tilaisuus tulee, lähdemme uudestaan. Voittopuolisesti elämä siellä oli mukavampaa. Ennen muuta ilmapiiri, ihmiset ja ilmasto. Suomessa on hyviä puolia, kuten esityksellinen asioiden hoito pankkimaailmassa, mutta kokonaisuutena USA voittaisi.

[/quote]Mitä nyt hirmumyrsky vie talon ja pakkasta kera merituulen voi olla 30. Ihmiset niin epäluuloisia toisiaan kohtaan että talot pitää rakentaa rautaidan sisään. Vankilalat tuo tuntuu suomalaiselle

[/quote]No Suomessa voit menettää talosi tulipalossa ja kyllä jos nyt oikein muistan niin kyllä siellä Suomessakin pakkasia oli. USA on todella valtava maa ja todella turha lähteä yleistämään. Kyllä sieltä löytyy turvallisia alueita yhtälailla. Ja myös Suomessa voi kohdallesi osua lasten kidnappaaja. Ja onhan meillä Suomessakin ollut näitä kouluammuskeluita yms. Suomessa monet lapset ja nuotet voivat huonosti.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:58"]

Miten sitten eläkeasiat näissä asumissanne maissa? Jos olette varmoja, että aiotte koko loppuelämän lastenne kanssa siellä viettää, onko kaikissa maissa eläke? Tai jos sairastuisitte vakavasti, onko siellä jokin ns. kohtuullinen toimeentulo? Tai jos ero tulee/mies jättää, pystyttekö yksin elättämään itsenne ja lapset? Ja näkevätkö lapset koskaan Suomen sukuanne tai tuntevatko Suomea?

[/quote]

Taalla on pieni kansanelake ja lisaksi suurella osalla keskituloisista on elakevakuutus.

Meilla on miehen kanssa sijoituksia joiden tarkoitus on huolehtia meidan tulotasosta elakkeellakin, tai jos jompikumpi sairastuu vakavasti tai kuolee, sita varten on myos vakuutukset ja terveydenhuolto taalla on ilmaista, jos tahtoo niin voi tietenkin maksaa myos yksityisesta.

Jos tulee ero niin mies on silti elatusvelvollinen lapsistaan, ylla mainitut sijoitukset on kummankin nimissa ja minakin kayn toissa joten taloudelliset asiat eron sattuessa eivat huoleta.

Lapset tapaavat mun vanhempia ja sisaruksia lapsineen 2-5 kertaa vuodessa, yleensa kaymme Suomessa 1-2 kertaa, isovanhemmat kayvat taalla 1-2 kertaa ja lisaksi meilla on tapana lomailla yhdessa jossain kolmannessa maassa kerran vuodessa. Skypessa jutellaan viikottain.

Muita sukulaisia tavataan satunnaisesti.

Lasten suomentuntemus on ihan kohtuullinen, etenkin esikoinen on todella kiinnostunut historiasta ja maantiedosta ja jaksaa jutella vaarinsa kanssa aiheesta loputtomiin  ja he kayvat yhteistuumin tutkimassa meidan sukuhistoriaan liittyvia tarkeita paikkoja jokaisella Suomen lomalla, kuopus peuhaa mieluummin serkkujensa kanssa ja tutustuu Suomen erinomaiseen jaatelovalikoimaan :)

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 23:25"]

Ulkomalle muuttaaneet ovat Suomessa olleet usein jonkinlaisia jakojäännöksiä, jotka ei ole Suomessa pärjänneet. Uudessa kotimaassaan sitä vastoin ovat yleensä herraluokkaa ja herrarotua.Oma moraalini ei taipuisi tuollaiseen helppoon elämään muiden kustannuksella

[/quote]Nyt kaipasin hieman enemmän perusteluja tähän... Usein ulkomaille muuttaneet ovat korkeastikoulutettuja, jotka varmasti saisivat hyvin töitä Suomestakin.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 23:25"]

Ulkomalle muuttaaneet ovat Suomessa olleet usein jonkinlaisia jakojäännöksiä, jotka ei ole Suomessa pärjänneet. Uudessa kotimaassaan sitä vastoin ovat yleensä herraluokkaa ja herrarotua.Oma moraalini ei taipuisi tuollaiseen helppoon elämään muiden kustannuksella

[/quote] Minulla oli ihan kunnioitettava ammatti Suomessa ennen lahtoani. En ymmarra missa kaanteessa minusta tuli herrarotua USAssa. Muiden kustannuksella en ole elanyt paivaakaan missaan maassa. Mistakohan tuokin aivopierusi on lahtoisin?

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 23:25"]

Ulkomalle muuttaaneet ovat Suomessa olleet usein jonkinlaisia jakojäännöksiä, jotka ei ole Suomessa pärjänneet. Uudessa kotimaassaan sitä vastoin ovat yleensä herraluokkaa ja herrarotua.Oma moraalini ei taipuisi tuollaiseen helppoon elämään muiden kustannuksella

[/quote]

What?! Kenen kustannuksella? Nyt meni kylla sun pointti ohi kovaa ja korkealta. Johtuu varmaan siita etta olen jakojaannos :D

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 11:33"]

Olemme asuneet USA:ssa itärannikolla ja jos tilaisuus tulee, lähdemme uudestaan. Voittopuolisesti elämä siellä oli mukavampaa. Ennen muuta ilmapiiri, ihmiset ja ilmasto. Suomessa on hyviä puolia, kuten esityksellinen asioiden hoito pankkimaailmassa, mutta kokonaisuutena USA voittaisi.

[/quote]Mitä nyt hirmumyrsky vie talon ja pakkasta kera merituulen voi olla 30. Ihmiset niin epäluuloisia toisiaan kohtaan että talot pitää rakentaa rautaidan sisään. Vankilalat tuo tuntuu suomalaiselle

[/quote]No Suomessa voit menettää talosi tulipalossa ja kyllä jos nyt oikein muistan niin kyllä siellä Suomessakin pakkasia oli. USA on todella valtava maa ja todella turha lähteä yleistämään. Kyllä sieltä löytyy turvallisia alueita yhtälailla. Ja myös Suomessa voi kohdallesi osua lasten kidnappaaja. Ja onhan meillä Suomessakin ollut näitä kouluammuskeluita yms. Suomessa monet lapset ja nuotet voivat huonosti.

[/quote]Ai voi vai, ei ole kyllä sattunut mutta hyvä että sä tiedät paremmin. Oletko kristallipallonlukija?

Eikö talot pala Usassa? Miksei?

Ja entäs jos saat sydänkohtauksen tai aivoveritulpan siellä Usalaisessa pahvitalossasi niin mitäs sitten tehdään?

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 22:57"]

Lapsista ei tule puolikielisiä vaan vanhemman äidinkielen oppiminen mahdollistaa abstraktin ajattelun oppimisen taidon. Lapsista tulee puolikielisiä siinä tapauksessa, että vanhempi joka ei ole itse natiivipuhuja yrittää puhua muuta kieltä lapsille kuin omaa äidinkieltään. Tietenkin tämä yksi natiivipuhuja eli perheen isä voi pelastaa paljon. Mutta aina lähdetään lasten edun kannalta siitä, että äiti puhuu aina omaa äidinkieltään ja isää omaa äidinkieltään. Esim. Englantia keskenään puhuvien vanhempien ei koskaan pitäisi puhua lapsille englantia ellei se ole heidän oma äidinkielensä (tai se puhuu, jonka äidinkieli se on- toinen puhuu muuta). AINA pitää puhua omaa äidinkieltään lapselle. Googleta niin tiedät.

[/quote] No johan on teoria etta vain suomea oppimalla lapseni oppii abstraktin ajattelun taidon! Sinulle suomen oppiminen nayttaa olevan tunneperainen juttu, minulle ei.Tasta kielimokastani huolimatta lapseni opiskeli tutkinnon Amerikan kymmenen parhaan joukossa olevassa yliopistossa ja sai Brown YO:n englannin kielen palkinnon kirjoituksistaan. Ei tassa Googlea tarvita, ihan kaytannon kokemus riittaa.

[/quote]

Tarkoitin yleisesti. Aika suoraan sanottuna idootti saa olla, jos hylkää ajatuksen tasolla oman äidinkielensä eikä puhu sitä omille lapsilleen.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 23:25"]

Ulkomalle muuttaaneet ovat Suomessa olleet usein jonkinlaisia jakojäännöksiä, jotka ei ole Suomessa pärjänneet. Uudessa kotimaassaan sitä vastoin ovat yleensä herraluokkaa ja herrarotua.Oma moraalini ei taipuisi tuollaiseen helppoon elämään muiden kustannuksella

[/quote]Nyt kaipasin hieman enemmän perusteluja tähän... Usein ulkomaille muuttaneet ovat korkeastikoulutettuja, jotka varmasti saisivat hyvin töitä Suomestakin.

[/quote]Entä tuo toinen väite