Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko elämä parempaa Suomen ulkopuolella?

Vierailija
08.12.2013 |

Joillakin ihmisillä tuntuu olevan suuri viha Suomea kohtaan, ja mietinkin, että ovatko ulkosuomalaiset jollain tapaa onnellisempia kuin me täällä pohjoisessa. Jos olet siis muuttanut ulkomaille, niin kerro hieman kokemuksistasi. Aiotko joskus muuttaa takaisin Suomeen? Tai suunnitteletko kenties vasta muuttoa pois? Kiinnostaisi myös tietää, missä asut/tulet asumaan.

En tarkoita tätä aloitusta millään pahalla vaan ihan pelkästä uteliaisuudesta. Itsellä olisi mahdollisuus muuttaa töiden puolesta Itä-Eurooppaan, mutta onkohan se sitten lopulta sen arvoista? Välillä tämä Suomen ahdas ilmapiiri ärsyttää, mutta onko asiat paremmin missään muualla?

Kommentit (276)

Vierailija
241/276 |
09.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuule, jokainen psykologi ja kielitieteilijä yhtyy sanomaani. Äidin pitäisi puhua lapselle omaa äidinkieltään. 

 

Toisekseen, aika kauhea menetys että ette ole omille lapsillenne opettaneet äidinkieltänne. Kertoo kyllä kaiken tarvittavan siitä, kuinka tärkeäksi olette kokeneet Suomen tai kotimaanne ihmiset. Lapsilla ei ole siis yhteistä kieltä isovanhempien ja serkkujen ym. kanssa? Luulisi, että lapsillanne on jäänyt kokematta jokin sellainen suuri asia, joka yhdistää heidät äidin menneisyyteen ja samalla omaan sukuhistoriaansa. Ei ihme, että haukutte täällä Suomea... Tämä oli henk.koht. mielipiteeni- asiantuntijoiden mielipide ja suositus on vain se, että aina puhutaan omaa äidinkieltä. 

Vierailija
242/276 |
09.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juurihan tälläkin palstalla oli keskustelu Suomessa asuvista thaivaimoista, jotka eivät opettaneet lapsilleen lainkaan omaa äidinkieltään. Kyllä lapsilla jää jotain suurta saamatta, jos eivät saa linkkiä vanhemman kotimaahan. Kieli on portti kulttuuriin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
243/276 |
09.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 22:51"]

 

Toisekseen, aika kauhea menetys että ette ole omille lapsillenne opettaneet äidinkieltänne. Kertoo kyllä kaiken tarvittavan siitä, kuinka tärkeäksi olette kokeneet Suomen tai kotimaanne ihmiset. Lapsilla ei ole siis yhteistä kieltä isovanhempien ja serkkujen ym. kanssa? Luulisi, että lapsillanne on jäänyt kokematta jokin sellainen suuri asia, joka yhdistää heidät äidin menneisyyteen ja samalla omaan sukuhistoriaansa. Ei ihme, että haukutte täällä Suomea... Tämä oli henk.koht. mielipiteeni- asiantuntijoiden mielipide ja suositus on vain se, että aina puhutaan omaa äidinkieltä. 

[/quote]

 

Myönnetään, en koe mitään erityistä läheisyyttä "Suomeen ja kotimaan ihmisiin". En edes pidä Suomea kotimaanani, vaikka se synnyinmaa onkin. Minulla ei ole mitään Suomea eikä suomalaisia vastaan (en hauku koskaan Suomea, paitsi ilmastoa jonka koin henkilökohtaisesti itselleni raskaaksi), mutta ei mitään erityistä puolestakaan, ei tunneperäistä suhdetta Suomeen. 

 

Ainoat ihmiset joiden kanssa olen siellä tekemisissä on vanhempani. He eivät ole olleet sukuihinsa juuri yhteyksissä joten en edes itse tunne sukulaisiani, enkä kaipaakaan erityisemmin tuntea. Minulle siis tuollainen yhteys sukuhistoriaan on aika tuntematon juttu, enkä ole osannut sellaista kaivatakaan. Olen sellainen tässä ja nyt elelijä joka en mieti historiaa. 

 

Vierailija
244/276 |
09.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asuin Etelä-Euroopassa, sopeuduin hyvin mutta tietyistä asioista en pitänyt kuten miehinen macho-kulttuuri josta näkee että miehet määrää ja naiset, no heillä ei ole niin paljoa arvoa kun miehillä ja se on tosi juttu. Toista se on Suomessa jossa on tasa-arvo saavutettu aika päivää sitten. Tämän koin mm. niin että usein ajateltiin että miehillä oikeus pettää (tämähän ei ole mikään maakohtainen juttu mutta olen kuullut että isoäidit opettavat jo lastensa tyttärille että näin vaan on). Miehet kulkivat aina keskenään ja naiset keskenään, ei ollut sellaista katukuvassa että miehet ja naiset samoissa porukoissa ja jos oli niin olivat sitten deittipariskuntia menossa ravintolaan, eivät pelkkiä ystäviä. Ystävyyttä naisen ja miehen välillä ei arvostettu samalla tavalla kuin Suomessa, jossa on aivan nomaalia että mies ja nainen ovat pelkkiä ystäviä ilman seksiä. Tämän kuulin useammaltakin paikalliselta mieheltä että naisen kuuluu tiskata miehen ei ja että naisen kuuluu olla kotona jos seurustelee. Asioita jotka pystyin hyväksymään mutta samalla tunsin oloni rajoitetuksi ja ajattelin miksi vain naisten. Toki kaikki eivät näin ajattele mutta tälläistä minä kohtasin. Odotin lämpimiä etelän kelejä, talvella sää oli aina sateinen ja kesällä lähes +40C. Mitään en siitä maasta kaipaa paitsi joskus maisemia ja olen onnellinen etten perustanut siihen maahan perhettä ja muutin muualle. Elämä olisi kovin ikävää jos lomahuumassa päättää jäädä ikuisesti asumaan väärään maahan. Sen sijaan olen itse viihtynyt hyvin monessa muussa maassa, pohjoisemmassa ja Keski-Euroopassa. 

Vierailija
245/276 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 22:47"]

Tulisipa tuo kieliexpertti selittamaan mita hyotya on jonkun papiamenton osaamisesta kun on sen Papiamentolandian jattanyt taakseen eika suunnittele sinne paluuta. Muulta oppimiselta varastettua ja hukkaanheitettya aikaa.

Joidenkin nayttaa olevan mahdotonta kasittaa etta joku muu osaa puhua muutakin kuin aidinkieltaan aivan hyvin.

[/quote]

Tässä ei ole kyse siitä, että nimenomaisesti suomen kieltä tarvitsisi jossain. Voi hyvin olla, ettei lapsi tule sitä koskaan tarvitsemaan (paitsi sukulaisten kanssa kommunikoidessaan). Kyse on siitä, että vaikka kuinka hyvin oppisi vierasta kieltä, niin äidinkieli on kuitenkin tunnekieli, ja lapsen ja vanhemman suhde jää vajaaksi, jos he keskustelevat keskenään kielellä, joka on vanhemmalle vieras.

Kun lapsi oppii suomen toisena äidinkielenään, sitä ei tarvitse varsinaisesti opettaa, ja niinpä siihen ei tuhlaannu aikaa. Riittää, että vanhempi käyttää suomea ihan normaaleissa tilanteissa lapsen kanssa. Lisäksi osa kirjoista, videoista ja muista vastaavista voi olla suomeksi. Se ei vie yhtään enempää aikaa siihen verrattuna, että perheellä olisi vain yksi yhteinen kieli. Sen maan valtakielen opettaminenkaan ei vie yhtään sen enempää aikaa, vaikka toinen vanhemmista puhuisikin suomea - ei sitäkään tarvitse varsinaisesti opettaa. Toinen vanhemmista puhuu sitä lapselle, ja lisäksi hän kuulee sitä kaikkialla ympärillään ja myös koulussa.

Monikielisyys on muuten monin paikoin maapalloa yleisempää kuin yksikielisyys. Toisen kielen omaksuminen ympärillä olevilta ihmisiltä ei ole vaikeaa (monikielisissä ympäristöissä jopa kehitysvammaiset lapset ovat monikielisiä) eikä se vie resursseja muulta. Päin vastoin, muiden vieraiden kielten oppiminen voi helpottua.

-Ohis

Vierailija
246/276 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 22:47"]

Tulisipa tuo kieliexpertti selittamaan mita hyotya on jonkun papiamenton osaamisesta kun on sen Papiamentolandian jattanyt taakseen eika suunnittele sinne paluuta. Muulta oppimiselta varastettua ja hukkaanheitettya aikaa.

Joidenkin nayttaa olevan mahdotonta kasittaa etta joku muu osaa puhua muutakin kuin aidinkieltaan aivan hyvin.

[/quote]

Tässä ei ole kyse siitä, että nimenomaisesti suomen kieltä tarvitsisi jossain. Voi hyvin olla, ettei lapsi tule sitä koskaan tarvitsemaan (paitsi sukulaisten kanssa kommunikoidessaan). Kyse on siitä, että vaikka kuinka hyvin oppisi vierasta kieltä, niin äidinkieli on kuitenkin tunnekieli, ja lapsen ja vanhemman suhde jää vajaaksi, jos he keskustelevat keskenään kielellä, joka on vanhemmalle vieras.

Kun lapsi oppii suomen toisena äidinkielenään, sitä ei tarvitse varsinaisesti opettaa, ja niinpä siihen ei tuhlaannu aikaa. Riittää, että vanhempi käyttää suomea ihan normaaleissa tilanteissa lapsen kanssa. Lisäksi osa kirjoista, videoista ja muista vastaavista voi olla suomeksi. Se ei vie yhtään enempää aikaa siihen verrattuna, että perheellä olisi vain yksi yhteinen kieli. Sen maan valtakielen opettaminenkaan ei vie yhtään sen enempää aikaa, vaikka toinen vanhemmista puhuisikin suomea - ei sitäkään tarvitse varsinaisesti opettaa. Toinen vanhemmista puhuu sitä lapselle, ja lisäksi hän kuulee sitä kaikkialla ympärillään ja myös koulussa.

Monikielisyys on muuten monin paikoin maapalloa yleisempää kuin yksikielisyys. Toisen kielen omaksuminen ympärillä olevilta ihmisiltä ei ole vaikeaa (monikielisissä ympäristöissä jopa kehitysvammaiset lapset ovat monikielisiä) eikä se vie resursseja muulta. Päin vastoin, muiden vieraiden kielten oppiminen voi helpottua.

-Ohis

[/quote]

 

Jos joku ei ole syystä tai toisesta lapselleen omaa äidinkieltään opettanut niin sehän on sen oma asia eikä pitäisi muita kaivertaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
247/276 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos ei asiasta ole kokemusta niin suu suppuun!

 

Lapsille tärkeintä on oppia kieli jolla he KÄYVÄT KOULUA ja HOITAVAT SOSIAALISTA KANSSAKÄYMISTÄ ELINYMPÄRISTÖSSÄÄN. Suomen ulkopuolella vaaditaan lapsilta natiiviin verrattavissa olevaa kielitaitoa jotta pysyy opinnoissa mukana. Heti ekalla luokalla joutuu silmätikuksi ja vanhempia hiillostetaan opettamaan opetuskieli heti lapselle.Moni äiti uhraa oman äidinkielensä lapsen parhaaksi ja se on täyttä totta. Monissa maissa koulua käydään eri vaatimustasoilla ja onhan se aika kakka juttu jos oma lapsi on jossain kolmannella eli alimmalla tasolla marokkolaisten ja turkkilaisten lasten kanssa vain siksi ettei osaa kieltä. Vaikka älykkyys olisi ykköstason opiskelua vaativaa. On ihan täysin bullshittiä luulla että kaksikielisten perheiden lapsilla on jotenkin parempi kieien oppimisominaisuus kuin muilla. Luuletteko oikeasti että vain kielellisesti lahjakkaat vanhemmat rakastuvat toisiinsa????Jotkut lapset oppivat ja pystyvät ylläpitämään kahta kieltä, joillekin se on mahdotonta. Elämä kun ei pyöri vain kielten oppimisen ja äidin helmojen ympärillä vaan lisäksi tulee ympäristö ja kouluaineet jotka myös pitää opetella. Monikielisen perheen lapsella pitää olla erityislahjakkuutta kielellisesti jotta monikielisyys hänen kohdallaan toteutuu. Yleensä silloin ainakin toinen vanhemmista on myös lahjakas kielissä ja osaa useita kieliä suvereenisti, useimmiten molemmat.

 

 

Vierailija
248/276 |
04.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asun aivan kamalassa, köyhässä Aasian maassa miehen työn vuoksi. pahinta täällä on ihmiset - laiskoja, ahneita, agressiivisia ja piittaamattomia. Täältä ei löydy edes normaaleja elämisen tuotteita. Minulla on kova ikävä kotiin Suomeen, mutta en tiedä, koska saan mahdollisuuden palata tai edes muuttaa johonkin fiksumpaan valtioon. Olkaa onnellisia siellä Suomessa rakkaat suomalaiset. :( 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
249/276 |
12.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 12:38"]

Jostain syystä Suomessa nämä kielitieteilijät ovat huolissaan ulkomailla asuvien suomalaisten kielenosaamisesta, mutta niin huolissaan he eivät ole Suomessa asuvien kaksikielisten/monikulttuuristen perheiden lasten äidinkielen osaamisesta :) ja hiukan vähättelevätkin sitä. Kokemusta on.

[/quote]

Muista kielitieteiljöistä en tiedä, mutta itse ainakin olen hyvin huolissani. Etenkin maahanmuuttajaperheen lapsilla on hyvin suuri puolikielisyyden riski, kun suomi alkaa vallata alaa perheen kotonakin, vaikka kukaan ei sitä kunnolla puhu. Olen tuntemilleni maahanmuuttajalapsille yrittänyt puhua oman äidinkielen tärkeydestä ja kannustaa heitä käyttämään sitä perheensä kanssa mieluummin kuin suomea, mutta valitettavasti menee vähän kuuroille korville.

-186

Vierailija
250/276 |
05.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eipä suomi mikään onnela ole itselleni. Palasin tänn hetkeksi, että lapset saavat tutustua isovanhempiini ja voin hoitaa sairasta isääni(71v). On täällä silti ihan asua 21 usassa asutun vuoden jälkeen. Palaamme sinne sitten muutaman vuoden päästä(bostoniin).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
251/276 |
05.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eipä suomi mikään onnela ole itselleni. Palasin tänn hetkeksi, että lapset saavat tutustua isovanhempiini ja voin hoitaa sairasta isääni(71v). On täällä silti ihan asua 21 usassa asutun vuoden jälkeen. Palaamme sinne sitten muutaman vuoden päästä(bostoniin).

Vierailija
252/276 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 11:53"]

Jos ei asiasta ole kokemusta niin suu suppuun!

 

Lapsille tärkeintä on oppia kieli jolla he KÄYVÄT KOULUA ja HOITAVAT SOSIAALISTA KANSSAKÄYMISTÄ ELINYMPÄRISTÖSSÄÄN. Suomen ulkopuolella vaaditaan lapsilta natiiviin verrattavissa olevaa kielitaitoa jotta pysyy opinnoissa mukana. Heti ekalla luokalla joutuu silmätikuksi ja vanhempia hiillostetaan opettamaan opetuskieli heti lapselle.Moni äiti uhraa oman äidinkielensä lapsen parhaaksi ja se on täyttä totta. Monissa maissa koulua käydään eri vaatimustasoilla ja onhan se aika kakka juttu jos oma lapsi on jossain kolmannella eli alimmalla tasolla marokkolaisten ja turkkilaisten lasten kanssa vain siksi ettei osaa kieltä. Vaikka älykkyys olisi ykköstason opiskelua vaativaa. On ihan täysin bullshittiä luulla että kaksikielisten perheiden lapsilla on jotenkin parempi kieien oppimisominaisuus kuin muilla. Luuletteko oikeasti että vain kielellisesti lahjakkaat vanhemmat rakastuvat toisiinsa????Jotkut lapset oppivat ja pystyvät ylläpitämään kahta kieltä, joillekin se on mahdotonta. Elämä kun ei pyöri vain kielten oppimisen ja äidin helmojen ympärillä vaan lisäksi tulee ympäristö ja kouluaineet jotka myös pitää opetella. Monikielisen perheen lapsella pitää olla erityislahjakkuutta kielellisesti jotta monikielisyys hänen kohdallaan toteutuu. Yleensä silloin ainakin toinen vanhemmista on myös lahjakas kielissä ja osaa useita kieliä suvereenisti, useimmiten molemmat.

 

 

[/quote]

 

" – Kielet tukevat toisiaan. Kun on oppinut kahdet säännöt, on helpompi omaksua uusia, tulkitsee Pennsylvanian yliopiston psykologian professori ja kielikeskuksen johtaja Judith Kroll.Kaksikieliset saavat Krollin mukaan kiittää vieraiden kielten omaksumiskyvystään nimenomaan kahta äidinkieltään, sillä toistuva siirtyminen kielestä toiseen treenaa aivoja lakkaamatta. "

"Krollin mukaan kaksikielisyys ei kehitä vain kielitaitoa vaan kognitiivisia kykyjä kaikkinensa. – Kaksikieliset ovat keskimääräistä valppaampia. He tarkkailevat ympäristöään tehokkaasti ja orientoituvat asioihin nopeasti. He osaavat kohdistaa huomionsa, keskittyä olennaiseen ja karsia joutavan tiedon. He osaavat priorisoida tehtäviään ja asettaa tavoitteet tärkeysjärjestykseen joutuisammin kuin yksikieliset, Kroll luettelee."

 

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/kaksi_kielta_trimmaa_aivot

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
253/276 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 11:53"]

Jos ei asiasta ole kokemusta niin suu suppuun!

 

Lapsille tärkeintä on oppia kieli jolla he KÄYVÄT KOULUA ja HOITAVAT SOSIAALISTA KANSSAKÄYMISTÄ ELINYMPÄRISTÖSSÄÄN. Suomen ulkopuolella vaaditaan lapsilta natiiviin verrattavissa olevaa kielitaitoa jotta pysyy opinnoissa mukana. Heti ekalla luokalla joutuu silmätikuksi ja vanhempia hiillostetaan opettamaan opetuskieli heti lapselle.Moni äiti uhraa oman äidinkielensä lapsen parhaaksi ja se on täyttä totta. Monissa maissa koulua käydään eri vaatimustasoilla ja onhan se aika kakka juttu jos oma lapsi on jossain kolmannella eli alimmalla tasolla marokkolaisten ja turkkilaisten lasten kanssa vain siksi ettei osaa kieltä. Vaikka älykkyys olisi ykköstason opiskelua vaativaa. On ihan täysin bullshittiä luulla että kaksikielisten perheiden lapsilla on jotenkin parempi kieien oppimisominaisuus kuin muilla. Luuletteko oikeasti että vain kielellisesti lahjakkaat vanhemmat rakastuvat toisiinsa????Jotkut lapset oppivat ja pystyvät ylläpitämään kahta kieltä, joillekin se on mahdotonta. Elämä kun ei pyöri vain kielten oppimisen ja äidin helmojen ympärillä vaan lisäksi tulee ympäristö ja kouluaineet jotka myös pitää opetella. Monikielisen perheen lapsella pitää olla erityislahjakkuutta kielellisesti jotta monikielisyys hänen kohdallaan toteutuu. Yleensä silloin ainakin toinen vanhemmista on myös lahjakas kielissä ja osaa useita kieliä suvereenisti, useimmiten molemmat.

 

 

[/quote]

 

No, meillä on kokemusta ja ei välitetä hevon vittua suomalaisten kielitieteilijöiden ulinasta. Me opetamme lapsillemme Suomen ulkopuolella mitä haluamme joten suu suppuun, viisastelijat.

Vierailija
254/276 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 11:58"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 11:53"]

Jos ei asiasta ole kokemusta niin suu suppuun!

 

Lapsille tärkeintä on oppia kieli jolla he KÄYVÄT KOULUA ja HOITAVAT SOSIAALISTA KANSSAKÄYMISTÄ ELINYMPÄRISTÖSSÄÄN. Suomen ulkopuolella vaaditaan lapsilta natiiviin verrattavissa olevaa kielitaitoa jotta pysyy opinnoissa mukana. Heti ekalla luokalla joutuu silmätikuksi ja vanhempia hiillostetaan opettamaan opetuskieli heti lapselle.Moni äiti uhraa oman äidinkielensä lapsen parhaaksi ja se on täyttä totta. Monissa maissa koulua käydään eri vaatimustasoilla ja onhan se aika kakka juttu jos oma lapsi on jossain kolmannella eli alimmalla tasolla marokkolaisten ja turkkilaisten lasten kanssa vain siksi ettei osaa kieltä. Vaikka älykkyys olisi ykköstason opiskelua vaativaa. On ihan täysin bullshittiä luulla että kaksikielisten perheiden lapsilla on jotenkin parempi kieien oppimisominaisuus kuin muilla. Luuletteko oikeasti että vain kielellisesti lahjakkaat vanhemmat rakastuvat toisiinsa????Jotkut lapset oppivat ja pystyvät ylläpitämään kahta kieltä, joillekin se on mahdotonta. Elämä kun ei pyöri vain kielten oppimisen ja äidin helmojen ympärillä vaan lisäksi tulee ympäristö ja kouluaineet jotka myös pitää opetella. Monikielisen perheen lapsella pitää olla erityislahjakkuutta kielellisesti jotta monikielisyys hänen kohdallaan toteutuu. Yleensä silloin ainakin toinen vanhemmista on myös lahjakas kielissä ja osaa useita kieliä suvereenisti, useimmiten molemmat.

 

 

[/quote]

 

No, meillä on kokemusta ja ei välitetä hevon vittua suomalaisten kielitieteilijöiden ulinasta. Me opetamme lapsillemme Suomen ulkopuolella mitä haluamme joten suu suppuun, viisastelijat.

[/quote]

Joo, kyse vaan ei ole suomalaisista kielitieteilijöistä, vaan kyllä tästä ovat alan asiantuntijat nykyään yksimielisiä ihan kansainvälisesti. Et voi päättää lapsesi puolesta, onko hän kielellisesti lahjakas, ennen kuin hän ehtii edes oppia puhumaan sitä yhtä kieltä. Äidinkielen oppiminen on toisenlainen prosessi kuin vieraankielen oppiminen, ja kaikilla lapsilla on valmiudet oppia kaksi- tai monikielisiksi, kunhan heitä siihen tuetaan. Toki teette ihan kuin haluatte, ja ymmärrän, ettei jaksu aina kaikilla tahdo riittää. Mutta karhunpalveluksen teette kyllä lapsellenne.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
255/276 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

188 jatkaa..

 

Mun lapset ovat monikielisiä siis osaavat enemmän kuin kaksi kieltä. Meidän ystäväpiiri on jo vuosikausia koostunut ulkomailla asuvista perheistä lapsineen. Se nyt vaan on niin että sen kahden kielen ylläpitäminenkin on haasteellista. Kaikki kansainväliset koulut kamppailevat tämän totuuden edessä. Koska lapseni ovat mallikappaleita tässä suhteessa niin olen  koulujen opettajien pyynnöstä puhunut kansainvälisten koulujen tapahtumissa lasten monikielisyyden ylläpitämisestä ja miten me olemme siinä onnistuneet. Joten turha mulle urputtaa ja lyödä jotakin tiedelehtien kolumneja eteen. Sehän se ongelma on että asiasta julkisuudessa puhuvat useimmiten ne joita asia ei käytännön tasolla kosketa ollenkaan.

 

Tuonkin tekstin suoltaja voisi ihan konkreettisesti käydä katsomassa kuinka valppaita ja viriilejä kaksikielisten perheiden lapset ovatkaan ja kuinka hyvin ympäröivä yhteiskunta ottaa vastaan yksilön joka solkottaa omituista kieltä, lapset ovat rasisteista pahimpia. Jos haluat suomalaisia lähellä olevan esimerkin niin miten olisi vaikka suomenruotsalais/suomalaisperheen jälkeläiset. Ovat useimmiten yksikielisiä eivätkä pysty edes keskustelemaan toisen vanhempansa kotikielellä. Riippuen siitä asuvatko ruotsi- vai suomenkielisellä alueella.

Vierailija
256/276 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joka maassa on omat hyvät puolensa, en osaa elämää varsinaisesti paremmaksi väittää ulkomailla. Muuttaja, sopeutuja, uuteen uskaltaja tosin saattaa hitusen muuttua paremmaksi tai ainakin hiukan kypsyä ja kasvaa ihmisenä ja lähimmäisenä. Vaikka olen itsen muuttanut ja sopeutunut vain erinäisiin länsimaihin, on nekin muutot vaatineet kasvukykyä, epävarmuuden sietokykyä ja joustavuutta omissa asenteissa.

Vierailija
257/276 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Usa auttoi Suomea sekä henkisesti että taloudellisesti runsaalla kädellä jotta itsenäinen taival lähtee hyvin käyntiin. Todella monet maat ottivat osaa Suomen auttamiseen USAn esimerkin perässä. Suomi ei ole yksin pystynyt tulemaan taloudellisetsi toimeen hetkeäkään itsenäisyyden aikana. Siksi monet maat kavahtivat Suomen melko törkeää julkista hyökkäystä Kreikkaa kohtaan. 

 

Suomi on pärjännyt todella surkeasti nyt kun katsoo maan tilaa. Itsenäisyyttä takana vajaa 100 vuotta ja maa on polvillaan hirvittävän velkataakan alla. Suomen hyvä maine pankkimaailmassa johtunee siitä että Suomi pystyi maksamaan sodan jälkeen lainojaan mutta asia on nyt muuttumassa. Ei Suomi ole enää yhtään sen luotettavampi kuin mikään muukaan maa. Suomi on oikea mallimaa siitä kuinka käy kapitalistisessa lännessä kun yritetään elää kommunistisen ajattelutavan mukaan. Huonosti. Ihminen on laiska luonnostaan ja kun kukaan ei vaadi sulta mitään, annetaan vaan ilmaiseksi katto pään päälle ja ruokaa lautaselle niin eihän ihminen siitä kiitollinen ole vaan kadehtii naapurin mersua, valtion pitäisi siis vähintään mersu lahjoittaa että olllaan sujut, paskat siitä mistä valtio sen rahan repäisee kunhan repäisee.

Vierailija
258/276 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 12:13"]

188 jatkaa..

 

Mun lapset ovat monikielisiä siis osaavat enemmän kuin kaksi kieltä. Meidän ystäväpiiri on jo vuosikausia koostunut ulkomailla asuvista perheistä lapsineen. Se nyt vaan on niin että sen kahden kielen ylläpitäminenkin on haasteellista. Kaikki kansainväliset koulut kamppailevat tämän totuuden edessä. Koska lapseni ovat mallikappaleita tässä suhteessa niin olen  koulujen opettajien pyynnöstä puhunut kansainvälisten koulujen tapahtumissa lasten monikielisyyden ylläpitämisestä ja miten me olemme siinä onnistuneet. Joten turha mulle urputtaa ja lyödä jotakin tiedelehtien kolumneja eteen. Sehän se ongelma on että asiasta julkisuudessa puhuvat useimmiten ne joita asia ei käytännön tasolla kosketa ollenkaan.

 

Tuonkin tekstin suoltaja voisi ihan konkreettisesti käydä katsomassa kuinka valppaita ja viriilejä kaksikielisten perheiden lapset ovatkaan ja kuinka hyvin ympäröivä yhteiskunta ottaa vastaan yksilön joka solkottaa omituista kieltä, lapset ovat rasisteista pahimpia. Jos haluat suomalaisia lähellä olevan esimerkin niin miten olisi vaikka suomenruotsalais/suomalaisperheen jälkeläiset. Ovat useimmiten yksikielisiä eivätkä pysty edes keskustelemaan toisen vanhempansa kotikielellä. Riippuen siitä asuvatko ruotsi- vai suomenkielisellä alueella.

[/quote]

No mulla on kaksikielinen lapsi, joka on täällä alakoulussa. Isä puhuu lapselle asuinmaan kieltä, minä suomea. Helpottavaa perhe-elämän kannalta on ehdottomasti ollut se, että isä ymmärtää melko hyvin myös suomea. Lapsi vastaa molemmille kummankin äidinkielellä. Suomea olen tukenut vierailemalla Suomessa, lukemalla ja tarjoamalla katsottavaksi suomenkielisiä lastenohjelmia. Suomi selkeästi myös paranee aina Suomen-lomien jälkeen. Olen myös tieten tahtoen etsinyt suomenkielisiä kavereita hänelle, jotta hän oivaltaisi, ettei suomi ole vaan äidin omaa keksintöä.

Hänen koulussaan kaksikielisiin ei suhtauduta mitenkään oudoksuen. Eikä lapsi "solkota outoa kieltä" koulussaan, koska siellä ei kukaan suomea ymmärrä.

Odotan haasteita lähinnä siinä vaiheessa, kun lapsi kasvaa teini-ikään. Monen tuttavan teini on kieltäytynyt suomea puhumasta, koska se vaan on niin noloooooo. Mutta siinä vaiheessa se on sitten hänen oma päätöksensä. Minusta olisi epäreilua lasta kohtaan, etten puhuisi hänelle äidinkieltä ja tarjoaisi mahdollisuutta kaksikielisyyteen.

 

Vierailija
259/276 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 12:07"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 11:58"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 11:53"]

Jos ei asiasta ole kokemusta niin suu suppuun!

 

Lapsille tärkeintä on oppia kieli jolla he KÄYVÄT KOULUA ja HOITAVAT SOSIAALISTA KANSSAKÄYMISTÄ ELINYMPÄRISTÖSSÄÄN. Suomen ulkopuolella vaaditaan lapsilta natiiviin verrattavissa olevaa kielitaitoa jotta pysyy opinnoissa mukana. Heti ekalla luokalla joutuu silmätikuksi ja vanhempia hiillostetaan opettamaan opetuskieli heti lapselle.Moni äiti uhraa oman äidinkielensä lapsen parhaaksi ja se on täyttä totta. Monissa maissa koulua käydään eri vaatimustasoilla ja onhan se aika kakka juttu jos oma lapsi on jossain kolmannella eli alimmalla tasolla marokkolaisten ja turkkilaisten lasten kanssa vain siksi ettei osaa kieltä. Vaikka älykkyys olisi ykköstason opiskelua vaativaa. On ihan täysin bullshittiä luulla että kaksikielisten perheiden lapsilla on jotenkin parempi kieien oppimisominaisuus kuin muilla. Luuletteko oikeasti että vain kielellisesti lahjakkaat vanhemmat rakastuvat toisiinsa????Jotkut lapset oppivat ja pystyvät ylläpitämään kahta kieltä, joillekin se on mahdotonta. Elämä kun ei pyöri vain kielten oppimisen ja äidin helmojen ympärillä vaan lisäksi tulee ympäristö ja kouluaineet jotka myös pitää opetella. Monikielisen perheen lapsella pitää olla erityislahjakkuutta kielellisesti jotta monikielisyys hänen kohdallaan toteutuu. Yleensä silloin ainakin toinen vanhemmista on myös lahjakas kielissä ja osaa useita kieliä suvereenisti, useimmiten molemmat.

 

 

[/quote]

 

No, meillä on kokemusta ja ei välitetä hevon vittua suomalaisten kielitieteilijöiden ulinasta. Me opetamme lapsillemme Suomen ulkopuolella mitä haluamme joten suu suppuun, viisastelijat.

[/quote]

Joo, kyse vaan ei ole suomalaisista kielitieteilijöistä, vaan kyllä tästä ovat alan asiantuntijat nykyään yksimielisiä ihan kansainvälisesti. Et voi päättää lapsesi puolesta, onko hän kielellisesti lahjakas, ennen kuin hän ehtii edes oppia puhumaan sitä yhtä kieltä. Äidinkielen oppiminen on toisenlainen prosessi kuin vieraankielen oppiminen, ja kaikilla lapsilla on valmiudet oppia kaksi- tai monikielisiksi, kunhan heitä siihen tuetaan. Toki teette ihan kuin haluatte, ja ymmärrän, ettei jaksu aina kaikilla tahdo riittää. Mutta karhunpalveluksen teette kyllä lapsellenne.

 

[/quote]

Sori, meillä lapset ovat alun alkaen puhuneet äidinkieltänsä (joka ei ole suomi) asuessamme Suomessa. Nyt asumme Keski-Euroopassa, jossa lapsemme ovat oppineet ns. 3. kielen. Nämä kaksi muuta kieltä ovat paljon hyödyllisempiä kuin suomi, mutta lapsemme osaavat suomeakin hyvin.

 

Tutuissamme on mm. suomalais ja ei-suomalaispariskunnan lapsia, jotka eivät osaa suomea ja mitään ongelmaa ei ainakaan koulumenestyksessä ole.

 

Jostain syystä Suomessa nämä kielitieteilijät ovat huolissaan ulkomailla asuvien suomalaisten kielenosaamisesta, mutta niin huolissaan he eivät ole Suomessa asuvien kaksikielisten/monikulttuuristen perheiden lasten äidinkielen osaamisesta :) ja hiukan vähättelevätkin sitä. Kokemusta on.

Vierailija
260/276 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 10:03"]

Hei vitonen, eihän se ole meiltä pois jos joku on onnellisempi Suomen ulkopuolella?

Ymmärrän kyllä että ovat, itsekin punnitsen usein asioita ja harkitsen muuttamista. Suurimpana syynä ihmisten ahdasmielisyys, ilottomuus ja toisten ihmisten kyttääminen. Toivoisin lapsilleni parempaa ihmisympäristöä.

[/quote]

 

Tottakai se on meiltä pois. Yksi yleisimmistä päättömyyksistä, joita ihmiset viljelevät, ovat väitteet siitä ettei toisten päätökset vaikuta omiimme. Esimerkiksi jos kaveri kuluttaa luonnonvaroja älyttömästi niin kyllä se meihin muihinkin lopulta vaikuttaa. Tässä tapauksessa Suomi lahjoittaa lapsilisiä ja opintotukea sekä mahdollistaa ilmaisen koulutuksen (peruskoulutus, lukio, ammatti... esim. yhden lääkärin kouluttaminen maksaa 200 000 €), ja sen jälkeen työntekijä muuttaa ulkomaille maksamaan veronsa? Käytännössä koko ikänsä, jonka aikana jotakin yhteiskunnalle tuottaa, asuukin muualla? 

 

Jos ulkomailla asuminen kiinnostaa niin viekää ne lapsennekin todella samaan syssyyn pois täältä, ettei meidän muiden tarvitse heille veroistamme koulutusta maksaa. Olette loisia.