Voisitko asua kumppanisi kanssa kumpikin omassa asunnossaan?

En nykyisen kumppanin kanssa, mutta jos aloittaisin uuden suhteen, se olisi suorastaan välttämättömyys.

Mieluiten kyllä. Nautin omasta rauhasta ja tilasta ja haluan nukkua yöni hyvin, enkä tulla jatkuvasti toisen häiritsemäksi/herättämäksi.

Kunnes lapset muuttavat kotoa en pidä yhteenmuuttoa todennäköisenä ja voi olla, että senkin jälkeen harkitsen vakavasti. Taloudelliset syyt puoltaa yhdessäasumista, kuten myös lisääntynyt yhteinen aika, mutta oma aikakin tärkeää,

Vierailija kirjoitti:

Mieluiten kyllä. Nautin omasta rauhasta ja tilasta ja haluan nukkua yöni hyvin, enkä tulla jatkuvasti toisen häiritsemäksi/herättämäksi.

En myöskään halua olla yhdenkään miehen kodinhoitaja tai ryhtyä kumppanini äidiksi.

Asumme erillään. En halua maalle hänen luokseen, hän ei halua kerrostaloon. Näin on hyvä. Kyläillään toistemme luona.

Miten voi asua jonkun kanssa ja omissa asunnoissa, eikös ne ole vähän niin kuin toisensa poissulkevat asiat?

Kyllä voisin. Ei yhteen muuttaminen ollut meille itsestäänselvyys. Siinä kohtaa, kun minun kotitaloni meni isoon remonttiin, muutin kuitenkin puolisoni luo ja tänne sitten myös jäin.

Mielelläni. Molemmilla omat asunnot, joissa ollaan yhdessä aivan kuin asuisimme yhteistä taloutta. Kumpikin hoitaisi oman länttinsä, niin ei tulisi ikinä riitaa tiskaamisesta tai pyykkäämisestä yms lapsellista.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi asua jonkun kanssa ja omissa asunnoissa, eikös ne ole vähän niin kuin toisensa poissulkevat asiat?

Jos asuu vuorotellen kummankin omassa asunnossa yhdessä. Äidilläni ja hänen aviomiehellään on vähän tämän tyyppinen systeemi. Harvemmin viettävät aikaa erillään kumpikin omassa asunnossaan, yleensä ovat molemmat jomman kumman luona. Enemmän kyllä äitini talossa kuin miehen. Nämä asunnot ovat siis eri kaupungeissa, eikä kumpikaan ole halunnut luopua omastaan.

Itse olen etäsuhteessa, mutta välillä asuimme samassakin kaupungissa eri asunnoissa. Ei ole suunnitelmia muuttaa yhteiseen kämppään, koska molemmat haluavat olla myös yksin.

Todellakin voisin! Kuulostaa itseasiassa aika jännittävältä. Suhde ei varmaan arkipäiväisty samalla tavalla. Tulisi kuitenkin yökyläiltyä ym. paljon, ja saisi näyttää aina parhaat puolet itsestään ;) Perhosia vatsassa joka kerralla... Tarvitsen myös paljon omaa aikaa ja rauhaa, joten tuo olisi itseasiassa aika ideaali tilanne.

Me asutaan näin. Tavattiin yli nelikymppisinä ja molemmat oli tottuneet jo yksinoloon ja siitä nauttimiseen. Eli tapaillaan viikonloppuisin vaan. Optimaalinen järjestely.

Kyllä, ainakin toistaiseksi.

Asumme miehen kanssa 5km etäisyydellä toisistamme ja kummallakin omistusasunto. Suhdetta takana 2 vuotta. Itse mietin yhteenmuuttoa kesällä, mutta tulin lopputulokseen etten ole vielä valmis luopumaan omasta tilasta, joten näin mennään vielä toistaiseksi. Ehkä sitten jos alamme miettimään naimisiinmenoa ja lapsia tulee asumismuotokin uudestaan tarkasteluun.

T: 30v. pariskunta

Tottahan toki, siinä ohessa voi sitten harrastaa seukkailua vähän useammankin kanssa samaan aikaan kun ei ole kämpillä ketään kyttäämässä. Vähän voi välillä joutua aikatauluttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan toki, siinä ohessa voi sitten harrastaa seukkailua vähän useammankin kanssa samaan aikaan kun ei ole kämpillä ketään kyttäämässä. Vähän voi välillä joutua aikatauluttelemaan.

Miten sulla riittää aika sellaiseen?

Itse tykkäisin seurustella _ja_ asua omissa asunnoissa. Elämä on kuitenkin tosi kiireistä, joten ihmettelen, miten ehtisin tavata sitä ainoaa seurustelukumppaniakaan jos se ei olisi valmiiksi siellä kotona odottamassa - saati sitten useampaa...

Sopisi hyvin asua erillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan toki, siinä ohessa voi sitten harrastaa seukkailua vähän useammankin kanssa samaan aikaan kun ei ole kämpillä ketään kyttäämässä. Vähän voi välillä joutua aikatauluttelemaan.

Miten sulla riittää aika sellaiseen?

Itse tykkäisin seurustella _ja_ asua omissa asunnoissa. Elämä on kuitenkin tosi kiireistä, joten ihmettelen, miten ehtisin tavata sitä ainoaa seurustelukumppaniakaan jos se ei olisi valmiiksi siellä kotona odottamassa - saati sitten useampaa...

Se on vain järjestelykysymys. Salarakkaita voi olla myös erillään omissa asunnoissa seurustellessa.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin voisin! Kuulostaa itseasiassa aika jännittävältä. Suhde ei varmaan arkipäiväisty samalla tavalla. Tulisi kuitenkin yökyläiltyä ym. paljon, ja saisi näyttää aina parhaat puolet itsestään ;) Perhosia vatsassa joka kerralla... Tarvitsen myös paljon omaa aikaa ja rauhaa, joten tuo olisi itseasiassa aika ideaali tilanne.

No voin sanoa, että kyllä ne erikseen asuessakin perhoset jossain vaiheessa katoaa, tai eivät ainakaan koko ajan ole läsnä. Arkea se on parisuhde erikseen asuessakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan toki, siinä ohessa voi sitten harrastaa seukkailua vähän useammankin kanssa samaan aikaan kun ei ole kämpillä ketään kyttäämässä. Vähän voi välillä joutua aikatauluttelemaan.

Miten sulla riittää aika sellaiseen?

Itse tykkäisin seurustella _ja_ asua omissa asunnoissa. Elämä on kuitenkin tosi kiireistä, joten ihmettelen, miten ehtisin tavata sitä ainoaa seurustelukumppaniakaan jos se ei olisi valmiiksi siellä kotona odottamassa - saati sitten useampaa...

Tuohan on pettäjille oikein mainio seurustelumuoto tuollainen omissa asunnoissa asuminen, toinen hölmö sitten kuvittelee että siinä ollaan uskollisesti parisuhteessa. Yhdessä asuessa joutuu pettäjän edes vähän yrittää ettei jäisi kiinni.

Kyllä, enkä haluaisi toisin. Miehellä pieniä lapsia joka toinen viikko ja itselläni todella iso, haastava koira. Näin on ihan parasta ja kyläillään aina kun ehditään. Käytännössä miehen lapsivapaat ollaan yöt jomman kumman luona. En jaksaisi lapsia 24/7 ja koiraani ei voisi viedä hänen luokseen olemaan. Tämä järjestely jatkuu vähintään siihen saakka, kun lapset ovat teini-ikäisiä. Kumpikin hoitaa omat velvoitteensa ja kotinsa, autellaan tarpeen vaatiessa puolin ja toisin mm. Siivous ja pikkuremontti.

Voisin ja mielelläni asuisin, jos pitäisin miestä luotettavana ja uskollisena, kuten minä olen.