Kuinka monta sotaveteraania sinä tunnet? Ja aina vaan kerätään rahaa..

Pappani veli on veteraani ja edelleen elossa, taitaa olla nyt 91v tienoilla.

Olen 40-v enkä tunne yhtään elossa olevaa veteraania/lottaa. Edes mun pappani ei ole veteraani, vaan oli ihan pikkupoika sota-aikana. 

Veteraaneiksihan lasketaan myös silloin haavoittuneet lapset.

Esim se yksikin kansaedustaja Seppo mikälie.

Meillä asuu naapurustossa myös neljä vuotiaana kranaatin siruista loukkaantunut mies. Veteraani statuksella kulkee ja käy liiton kuntoutuksissa yms

Täytyy sanoa jälleen kerran, että en tiedä mihin rahat menevät. Työssäni olen sotaveteraanien kanssa tekemisissä. Muistan että joku on saanut ilmaista jalkahoitokertaa kaupungilta, sekä yhdelle lähetettiin muutama taksilippu. 

Nämä jäivät käyttämättä, koska jalkahoitajalle sekä taksireissuille muutenkin tarvitsisi saattajan, joka on kallista lystiä.

Itse en myöskään lahjoita veteraanikeräykseen senttiäkään siksi, että en ole nähnyt sillä rahalla saavan mitään konkreettista :( Esimerkiksi siivousapu kotona asuville, tai ulkoilutusapu laitosasujille voisi olla tälläinen. En tunne sellaisia sotaveteraaneja, jotka olisivat saaneet kuntoutusjaksoja.

Rahat varmaan kuluvat pääsääntöisesti sotaveteraanien omiin palvelutaloihin. Olisi mukava jos niitä jaettaisiin kuitenkin jäljelläolevien kesken.

Pappani on sotaveteraani ja nyt 98 -vuotias. Koskaan ei ole saanut mitään sotaveteraanien avustuksia tms.

Pappa oli mukana talvisodassa, jatkosodassa sekä Lapin sodassa ja sai kranaatin sirpaleita vartaloonsa.

Minäkään en tunne kuin yhden veteraanin, mieheni isoisän. Taisteli kummassakin sodassa (pakosta). On nyt siis yli yhdeksänkymppinen. Valitettavasti makaa tällä hetkellä sairaalassa keuhkosyövän takia.

Isoäitini veli osallistui sotaan 16 vuotiaana vapaaehtoisena. Eipä ole hyväksytty viralliseksi veteraaniksi, kun oli vapaaehtoinen. Duuni kyllä kelpas.

Vuosia yritti todistella rintamalla oloaan ja sitä, että on ansainnut kunniaa ja samat etuudet kuin muutkin. Aina tie nousi pystyyn, koska häntä ei kutsuttu.

Se todellakin katkeroitti miehen. Kukaan hänen neljästä pojastaan, eikä lapsenlapsistaan ole inttiä käynyt. Kaikki hakivat vapautusta ties millä konsteilla.

Mun veli kävi intin, niin isoeno ei sen jälkeen enää puhunut veljelle.

Vaarini oli sotaveteraani, kuoli vuonna 2000. Ei koskaan saanut penniäkään mistään keräyksistä eikä päässyt kuntouksiin tms. toimintaan.

Montakin tunnen. Asiakkaitani kotihoidossa. Saavat ilmaisen siivouksen ja muutamat ilmaiset jalkahoidot ja hieronnat ainakin joka vuosi. Lisäksi kuntoutusta kuntoutuslaitoksessa, mutta monet eivät sinne mene.

Työskentelen veteraanien parissa.Edesmennyt appeni oli rintamalla.Anoppi toimi lottana.Oma äitini oli pikkulotta ja isäni koti jäi Venäjän puolelle.Anoppi  käy säännöllisesti kuntoutuksessa.Kunnioitan veteraaneja erittäin paljon.Monet unohtavat,että jos rintamalla ei loukaantunut fyysisesti saattoivat psyykkiset vammat olla sitäkin suuremmat.

Minä tunnen yhden. Läheiset sotaveteraanit ovat jo edesmenneitä. Elämänsä aikana ainakin yksi heistä kävi sotaveteraanien kuntoutuksissa. Muut eivät sellaisia kaivanneetkaan. Yksi halusi unohtaa koko sodan ja kaiken siihen liittyvän.

Teen töitä mm. sotaveteraanien kanssa, mutta en osallistu ihan kaikkiin keräyksiin, autan heitä mielummin muuten.

En enää yhtään. Oma isoisäni on niinikään kuollut, kerran pääsi Siuntion kylpylään viikon kuntoutukseen. Eipä muuta.

Sotaveteraaniyhdistyksillä on yli 100 miljoonan euron omaisuus. Sodissa palvelleita miehiä ja naisia on vielä elossa n. 36 000. Eiköhän tämä summa jo riitä heille. Lisäksi olen ihmetellyt, miksei Suomen rajojen ulkopuolella haavoittuneet veteraanit saa mitään näiltä yhdistyksiltä? Meillä on paljon nuoria rauhanturvaajia, jotka ovat pysyvästi vammautuneet maailman kriisipaikoissa, eikä sotaveteraaniyhdistykset tarjoa heille senttiäkään. Minusta tämä on väärin.

Oma isäni oli sotaveteraani, tosin nyt hän on kuollut, joten en enää tunne elossa olevia. Arvostan sotaveteraaneja siis aivan älyttömästi, mutta tuo rahankeräys heille ei oikein minun tunne-elämääni istu. Eli vähän kuin rahaa kerättäisiin minun isälleni: Isäni oli hyvin koulutettu, akateeminen, opettaja, erittäin hyvin toimeentuleva isolla eläkkeellä ja päinvastoin: auttoi minua rahallisesti. Oli hänellä tosin omat sota-ajan invaliditeetti:  räjähdyksessä tullut joku siru kaulassa ikuisesti. Ja sai koko elämänsä aikana yhden ainoan muutaman päivän kuntoutusjakson jossain Peurungassa 80-luvulla.

Onkohan täällä muuten ketään muita, joilla on näin vanha oma isä, siis sotaveteraani? Oma isäni lähti 17-vuotiaana vapaaehtoisena jatkosotaan.

Syyriasta on tulossa iso määrä sotaveteraaneja tulevaisuudessa, joten ei ne rahat hukkaan mene.

Minun isoisäni vietti viimeiset vuotensa veteraanien kuntoutuslaitoksessa. Aivan mahtava paikka.

Pääsi sinne, koska veteraaneja on sen verran vähän enää, että nämä vähemmän haavoittuneetkin viimein saivat osansa, kun ne enemmän haavoittuneet oli jo hoidettu ja myös hautaan saatettu.

Isoisäni ymmärsi ainakin itse ihan täysin miksei hän saanut aiemmin niin paljoa apua ja oli siitä vain kiitollinen, se tarkoitti sitä, että hän oli vielä nuori ja hyvässä kunnossa.

Veteraaniyhdistysten omaisuudesta muuten iso osa on lainassa. Kiinteistöt palautetaan ne lahjottaneille suvuille, kun niitä ei enää tarvita.

Niinpä. Nuorin rintamalle komennettu ikäluokka oli 1925 syntyneet, eli he täyttävät ensi vuonna 89 vuotta. On aivan ilmeistä, että tukiorganisaatioille jää huomattavia summia sen jälkeen, kun viimeisetkin veteraanit on hautaan saateltu. En oikein välitä antaa rahaa keräykseen, jonka  tuotto saatetaan käyttää johonkin Talvisota 100 vuotta -seminaariin vuonna 2039.

Naapuri oli, mutta ihan muutama päivä sitten tuli tieto, että on kuollut kuntoutuskodissa ja asuntonsa menee myyntiin. Suvussa oli kaksi ja molemmat kuolleet jo aikoja sitten. 

[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 14:38"]

Niinpä. Nuorin rintamalle komennettu ikäluokka oli 1925 syntyneet, eli he täyttävät ensi vuonna 89 vuotta. On aivan ilmeistä, että tukiorganisaatioille jää huomattavia summia sen jälkeen, kun viimeisetkin veteraanit on hautaan saateltu. En oikein välitä antaa rahaa keräykseen, jonka  tuotto saatetaan käyttää johonkin Talvisota 100 vuotta -seminaariin vuonna 2039.

[/quote]

Oli myös jatko- Lapinsodat.. Niihinkin osallistui nuoria. Minun isoisäni oli syntynyt 1927 eikä ollut suinkaan nuorin rintamalla.

Sotainvalideja on elossa vielä noin 6000 ja heidän puolisojaan yli 12 000. Tutustukaa aiheeseen vaikka Sotainvalidien veljesliiton sivuilla tai Kauniaisten sotavammasairaalan sivuilla. Kvg.

Hyvää itsenäisyyspäivää vaan!