Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hahmotushäiriö tekee minut hulluksi
28.09.2020 |
Onko täällä muita hahmotushäiriöisiä, joilta saisi vertaistukea?
Olen nuori nainen ja minulla on erittäin vaikea-asteinen hahmotushäiriö, joka näkyy melkein kaikessa arkisessa toiminnassa ja uskon, etten tule elämässä kovin pitkälle tämän vuoksi pääsemään.
Aloitin juuri työt uudessa työpaikassa ja jo nyt tuntuu, että pää leviää, koska en millään osaa järkevästi suunnitella toimintaani ja ahdistus valtaa mielen. Ihmettelen, miksi minut edes valittiin työhön, koska en ole millään tavalla pätevä.
Töiden lisäksi ahdistusta aiheuttavat arkiset asiat, kuten vierailla paikkakunnilla matkustelu, matematiikan tehtävät, suunnistaminen, ruoanlaitto jos joku muu on itseni lisäksi paikalla, aivan kaikki.
Tuntuu kuin pääni alkaisi sulaa, erityisesti silloin kun muita on lähellä, koska ajattelen että minua tarkkaillaan ja muut huomaavat, kuinka typerä olen.
Tämän vaivan takia olen myös hylännyt haaveet omasta perheestä, korkeakouluopinnoista ja hyvästä työurasta sekä ajokortista.
Elämä ei tunnu lainkaan mielekkäältä ja oikeastaan toivon sen vain loppuvan mahdollisimman pian.
Sosiaalisia taitoja ei myöskään ole, koska ihmisten lukeminen on hankalaa ja olen todella ujo, yksinäinen ja huonoitsetuntoinen.
Koen epäonnistuneeni elämässä.
Muilla samoja tuntemuksia?
Kommentit (42)
En hahmota numeroita, joten laskeminen hankalaa. Eksyn helposti, koska en osaa lukea karttaa tai tunnista mistä olen milloinkin tullut. Jos joku muu seuraa tekemisiäni, kädet menevät täysin veltoksi ja menen paniikkiin.
En voi sietää muita ihmisiä lähelläni, jos yritän selviytyä jostain täysin arkisesta askareesta, koska häpeän poikkeavuuttani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä näkyi myös koulumenestyksessä, kotitaloudessa ja käsitöissä minulla piti olla avustaja, kotona _yksin_ ollessa pystyn tekemään ruokaa aivan normaalisti, käsitöitä en koskaan oppinut. Ranteeni muuttuvat täysin veteläksi ja pään sisälle tulee kamalan kaaoksenomainen paniikki, jos edes muistelen noita koulutunteja.
Matematiikka minulla oli myös mukautettu, koska numerot menevät sekaisin ja esimerkiksi geometria oli täysin mahdotonta.
Kengännauhoja en myöskään osaa solmia enkä askarrella tai piirtää, käden ja silmän yhteistyö on käytännössä lähes täysin mahdotonta.
Ap
Oletko varma, ettei sinulla vain ole huono itsetunto? Tunnistan samoja oireita vaikka olen ollut koulussa kympin oppilas, kirjoittanut rivin eximioita ja laudatureja ylppäreissä lukematta ja päässyt heittämällä sisään opiskelemaan.
Olen nyt 41-vuotias ja kärsin edelleen huonosta itseluottamuksesta ja joudun paniikkiin, jos joku seuraa puuhiani. Teen asiantuntijatyötä omassa yrityksessäni mutten edelleenkään luota itseeni. Lapsena koin olevani ei-toivottu, epämiellyttävä ja kaikilla tavoilla vastenmielinen. En osaa valitettavasti kertoa sitä, kuinka pääsisit tuosta tunteesta eroon.
Todettakoon vielä että toisinaan joudun paniikkiin yrittäessäni tulkita vaikkapa ulkomailla karttaa samaan aikaan, kun minulla on kiire jonnekin. En muista numeroita numerosarjoista ja nimistä puhumattakaan. Numerot 6 ja 9 menevät iloisesti sekaisin ja esimerkiksi klo 17 muuttuu kalenterimerkintää tehdessäni iltaseiskaksi (seitsemäntoista >> seitsemän). Numero 848 on kahteen kertaankin tarkistettuna 242 jne.
Pitää hyväksyä omat ongelmansa, mä en esim. tän kanssa ole ikinä voinut hommata edes ajokorttia, sillä tiedän olevani vaaraksi liikenteessä.
Lapsia meillä on, ei heidän kanssaan tää haittaa, no läksyissä en juurikaan oo avuksi, mutta monella koululla on ip kerho jossa nämä voi tehdä.
Reseptejä ruuan laittoon löytyy ns. selko kielellä. Jos ei osaa muuntaa vaikka desejä litroiksi niin kotioloissa voi isompiakin määriä laskea desi kerrallaan, jos työkseen valmistaa ruokaa niin vaikka taskulaskin avuksi...
Onko sinua perehdytetty uuteen työhön? Pyydä rohkeasti apua. Kaikkea ei tarvitse osata heti.
Sinulla on lisäksi ahdistuneisuutta ja ehlä myös masennusta. Mene lääkäriin ja kerro oloistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut masentunut koko ikäni, mutta se johtuu tästä hahmotushäiriöstä. Diagnoosin sain yläasteikäisenä, kun monia aineita piti mukauttaa, joten kyse ei ole vain itsetunto-ongelmista. Olen syntynyt keskosena, joten ei ole ihme, että oppimisvaikeuksia on.
Lisäksi olen kyllä äärimmäisen ahdistunut ja onneton, paniikkihäiriötä ja masennusta on ollut koko pienen ikäni ajan, minkä vuoksi myös lukio-opinnot keskeytyivät.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta et aloittaja kuulosta ollenkaan tyhmältä. Kuulostaa siltä, että vanhempasi eivät ole uskoneet sinuun?
Kamalan surullista, että kasvuympäristön asenne ja toiminta vaikuttaa moneen niin paljon. Olen se elämässäni ulkoisien meriittien puolesta pärjännyt mutta samalla se, joka tuntee itsensä huonoksi ja osaamattomaksi. Tunnen ja tiedän ihan hirveästi ihmisiä, jotka eivät _ikinä_koskaan_milloinkaan_ olisi pärjänneet elämässään ilman vanhempiensa valtaisia avustustoimia lapsena, nuorena ja myös aikuisena. Eli lapsesta saakka näille kavereille on toitotettu heidän erinomaisuuttaan ja tätä kuvitelmaa on pönkitetty kaikin keinoin. Tietysti ymmärrän vanhempien halun auttaa lapsiaan mutta pahalta tuntuu se, että osa ihmisistä joutuu tekemään ihan hirveän paljon enemmän saavuttaakseen edes kohtuullisen tason elämässään mitä tulee rahalliseen pärjäämiseen ja sitä kautta myös itsemääräämisoikeuteen.
Huomiona etten tarkoita sitä, etteikö köyhä/syrjäytynyt/pienipalkkainen voisi pärjätä elämässään. Tarkoitan sitä turvallisuudentunnetta, joka tulee siitä, ettei jääkaapin hajoaminen ole katastrofi ja että on vähän edes valinnanvaraa sen suhteen, millaisella asuinalueella ja millaisessa asunnossa voi asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelen amiksessa hyvinvointialalla, aikuisopiskelijoiden ryhmässä. Halusin aikuisten kanssa opiskelemaan, koska nuoret aiheuttavat entistä enemmän paineita minulle.
En välttämättä ole kovinkaan typerä, mutta sanotaanko vaikka näin poliittisen korrektiuden aikakaudella, että olen useilla osa-alueilla rajoittunut.
Vanhempani ovat aina tukeneet minua ja pitäneet minua ihan perusfiksuna, äiti puolusteli aina kun opettajat rivien välistä vihjailivat minun olevan heikkolahjainen ja uhkasivat jättää luokalle.
Vanhempani näkevät lävitseni ja tietävät, että pärjään kyllä, jos minulle annetaan aikaa ja minun annetaan tehdä asiat rauhassa omalla tavallani.
Kielellisesti olen aina ollut lahjakas ja opin aikaisin puhumaan, ylipäätänsä kielellinen kehitykseni on aina ollut ikätasoani edellä.
Pärjäsin myös lukuaineissa hyvin näkemättä käytännössä lainkaan vaivaa tai avaamatta kirjoja vapaa-ajalla, minulla on todella hyvä muisti.
Ulkopuolisille annan kuitenkin todella yksinkertaisen ja hölmön vaikutelman itsestäni jatkuvasti.
Ap
Minulla ei ole hahmotushäiriötä, mutta dyskalkulia kyllä löytyy ja sitä kautta samaistun kyllä kovasti ongelmaasi. Käytönnössähän tällainen ongelma sulkee ovet aika monelta alalta, ja tuo on minullekin tuttu tunne, että ei tunne itseään vapautuneeksi toisten ihmisten seurassa kun pelkää paljastuvansa "tyhmäksi". En ole oikein ratkaisua tähän tilanteeseen löytänyt, paitsi sitä että yrittää kuitenkin harjoittaa taitojaan parhaansa mukaan. Pahintahan tässä on nimittäin häpeä. Häpeää omaa osaamattomuuttaan niin, että ei enää kehtaa edes harjoitella jotain asiaa, koska huono lopputulos nolostuttaa niin paljon. Tsemppiä AP, et ole ainoa näiden ongelmien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ole niin ankara itsellesi. Sähän olet jaksanut tsempata tosi hyvin. Jokaisen meistä pitää pelata niillä korteilla mitkä on saanut eikä verrata muihin. Kiva työ, parisuhde ja perhe on sulle ihan mahdollisia tavoitteita. Nyt vaan häntä pystyyn!
Olet ilmeisesti kovin nuori ja jo työelämässä?
Sekin on todella hieno saavutus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkakin tuli vähän vahingossa, paniikin vallassa yritän tässä luovia ja joten kuten opetella uusia käytäntöjä.
Minäkin veikkasin aluksi tuota dyskalkuliaa, mutta numerotestit menivät hyvin, visuaalisessa hahmottamisessa sen sijaan oli suuria puutteita.
En oikein osaa arvioida omaa pärjäämistäni ja olen aina epäillyt olevani vähintääkin lievästi kehitysvammainen.
En näe itseäni ilmeisesti missään asiassa samalla tavalla kuin muut ja oloni on sekava ja utuinen, paniikinomainen jatkuvasti.
Ap
Täältä voit kysellä itsellesi mentoria, josta voisi olla apua töiden haltuun otossa ja muussa: www.hahku.fi (varmaan tuttu paikka sinulle, jos ei ole, niin kannattaa tutustua)
En ole ikinä kuullutkaan tuosta hahkusta tai saanut mitään kuntoutusta, koska olen niin vanha, ettei se enää kuulemma auttaisi.
Kiitos vinkistä!
Ap
Kuulostaa siltä että sinulla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia.
Eivät ne kovin laaja-alaisia ole, kun kuitenkin tutkimusten mukaan kielellisesti olen poikkeuksellisen lahjakas.
Moneen asiaan tämä toki vaikuttaa ja on sikäli ongelmana laaja-alainen, mutta varsinaisesti laaja-alaisten oppimisvaikeuksien diagnoosista ei voida kohdallani puhua.
Ap
* Halaus * Opettele olemaan vähemmän kriittinen itsesi suhteen. Sulla on joitakin vaikeuksia, mutta varmasti selviät niistä kun keskityt hoitamaan yhden asian kerrallaan. Äläkä nyt tuollaisen pikkuasian takia hautaa perhehaaveita. Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Milleen se näkyy/missä kaikessa?