Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hahmotushäiriö tekee minut hulluksi
28.09.2020 |
Onko täällä muita hahmotushäiriöisiä, joilta saisi vertaistukea?
Olen nuori nainen ja minulla on erittäin vaikea-asteinen hahmotushäiriö, joka näkyy melkein kaikessa arkisessa toiminnassa ja uskon, etten tule elämässä kovin pitkälle tämän vuoksi pääsemään.
Aloitin juuri työt uudessa työpaikassa ja jo nyt tuntuu, että pää leviää, koska en millään osaa järkevästi suunnitella toimintaani ja ahdistus valtaa mielen. Ihmettelen, miksi minut edes valittiin työhön, koska en ole millään tavalla pätevä.
Töiden lisäksi ahdistusta aiheuttavat arkiset asiat, kuten vierailla paikkakunnilla matkustelu, matematiikan tehtävät, suunnistaminen, ruoanlaitto jos joku muu on itseni lisäksi paikalla, aivan kaikki.
Tuntuu kuin pääni alkaisi sulaa, erityisesti silloin kun muita on lähellä, koska ajattelen että minua tarkkaillaan ja muut huomaavat, kuinka typerä olen.
Tämän vaivan takia olen myös hylännyt haaveet omasta perheestä, korkeakouluopinnoista ja hyvästä työurasta sekä ajokortista.
Elämä ei tunnu lainkaan mielekkäältä ja oikeastaan toivon sen vain loppuvan mahdollisimman pian.
Sosiaalisia taitoja ei myöskään ole, koska ihmisten lukeminen on hankalaa ja olen todella ujo, yksinäinen ja huonoitsetuntoinen.
Koen epäonnistuneeni elämässä.
Muilla samoja tuntemuksia?
Kommentit (42)
Minkä ikäinen olet? Minkälaista työtä teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans yks. Oon työtönki iha vaa koska en osaa hakea töitä. Koen oloni nii tyhmäksi kokoaja et pelkään ihmiskontakteja sen takia. Ku olin nuorempi nii nuorisoetsivä oli mun 'kaveri' mutten kyenny jatkaa sitä hommaa ku hänhä saa palkkaa siitä et on mun kaveri ja auttais. Koin sen liian ahdistavana.
Noloa vielä oli ku jouduin pyytää äitiltä apua tukihakemuksen tekoon. Minä, aikunen ihminen pyydän apua äidiltä enkä edes siihe työhakemuksen vaa tuki. Jos en pelkäis kuolemaa nii oisin jo hypänny sillalta nii ei tarvis yhteiskunnan enää elättää
Autismiakin tämä voisi olla, isälläni on varmasti asperger, samoin siskollani.
Muistaakseni minullakin joku sen suuntainen diagnoosi on joltain vuodelta.
Olen 18 (02), en halua kertoa mitä teen työkseni, koska pelkään että minut tunnistetaan. Työhöni kuuluu kuitenkin myös numeroiden pyörittelyä ja asiakirjojen laatimista sekä paljon sosiaalisia kontakteja.
Olen todella pahoillani puolestasi, 24. Jaksamisia sinulle ja iso etähali! ❤
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen amiksessa hyvinvointialalla, aikuisopiskelijoiden ryhmässä. Halusin aikuisten kanssa opiskelemaan, koska nuoret aiheuttavat entistä enemmän paineita minulle.
En välttämättä ole kovinkaan typerä, mutta sanotaanko vaikka näin poliittisen korrektiuden aikakaudella, että olen useilla osa-alueilla rajoittunut.
Vanhempani ovat aina tukeneet minua ja pitäneet minua ihan perusfiksuna, äiti puolusteli aina kun opettajat rivien välistä vihjailivat minun olevan heikkolahjainen ja uhkasivat jättää luokalle.
Vanhempani näkevät lävitseni ja tietävät, että pärjään kyllä, jos minulle annetaan aikaa ja minun annetaan tehdä asiat rauhassa omalla tavallani.
Kielellisesti olen aina ollut lahjakas ja opin aikaisin puhumaan, ylipäätänsä kielellinen kehitykseni on aina ollut ikätasoani edellä.
Pärjäsin myös lukuaineissa hyvin näkemättä käytännössä lainkaan vaivaa tai avaamatta kirjoja vapaa-ajalla, minulla on todella hyvä muisti.
Ulkopuolisille annan kuitenkin todella yksinkertaisen ja hölmön vaikutelman itsestäni jatkuvasti.
Ap
Olisiko jokin kirjallinen ala sitten enemmän sinun heiniä kuin käsityö/matemaattiset hommat? En tiedä mitä nykyinen opiskelusi vaatii, mutta se että on hyvä muisti ja ns. kielipäätä, niin sillä pääsee jo pitkälle.
Lue Hahku.fi nettisivut. Ota yhteyttä sinne ja kysy enemmän.
Sä voisit tarvita tukihenkilön töihin, yms. Lisäksi mieti kuntoutukseen menemistä. Psyykkisiin oireiisiin voit myös saada apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle voisi sopia esimerkiksi suomen kielen opiskelu yliopistossa.
Koen nyt olevani omalla alalla mitä opiskeluihin tulee, minusta tulee joko lastenohjaaja tai nuoriso- ja yhteisöohjaaja, en ole vielä osannut päättää osaamisalaa.
Kaikki kesät olen ollut päiväkodeissa töissä ja tehnyt myös sijaisuuksia, vapaaehtoistyötä taas olen tehnyt nuorisotyössä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koen nyt olevani omalla alalla mitä opiskeluihin tulee, minusta tulee joko lastenohjaaja tai nuoriso- ja yhteisöohjaaja, en ole vielä osannut päättää osaamisalaa.
Kaikki kesät olen ollut päiväkodeissa töissä ja tehnyt myös sijaisuuksia, vapaaehtoistyötä taas olen tehnyt nuorisotyössä.
Ap
Ja silti tunnet, ettei susta ole mihinkään??!! Tää on nyt enemmänkin joku itsetunto-ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen nyt olevani omalla alalla mitä opiskeluihin tulee, minusta tulee joko lastenohjaaja tai nuoriso- ja yhteisöohjaaja, en ole vielä osannut päättää osaamisalaa.
Kaikki kesät olen ollut päiväkodeissa töissä ja tehnyt myös sijaisuuksia, vapaaehtoistyötä taas olen tehnyt nuorisotyössä.
ApJa silti tunnet, ettei susta ole mihinkään??!! Tää on nyt enemmänkin joku itsetunto-ongelma.
Ei kyllä nuo hahmotushäiriöt ovat todellisia. Tärkeintä on hoitaa psyykkistä puolta erikseen ja kuntouttaa hahmotusongelmia toisaalla. Apua ja tukea pitää hakea ja jos esimies töissä on mukava tyyppi, voi sielläkin yrittää puhua asiasta ja pyytää tukitoimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen nyt olevani omalla alalla mitä opiskeluihin tulee, minusta tulee joko lastenohjaaja tai nuoriso- ja yhteisöohjaaja, en ole vielä osannut päättää osaamisalaa.
Kaikki kesät olen ollut päiväkodeissa töissä ja tehnyt myös sijaisuuksia, vapaaehtoistyötä taas olen tehnyt nuorisotyössä.
ApJa silti tunnet, ettei susta ole mihinkään??!! Tää on nyt enemmänkin joku itsetunto-ongelma.
Ei kyllä nuo hahmotushäiriöt ovat todellisia. Tärkeintä on hoitaa psyykkistä puolta erikseen ja kuntouttaa hahmotusongelmia toisaalla. Apua ja tukea pitää hakea ja jos esimies töissä on mukava tyyppi, voi sielläkin yrittää puhua asiasta ja pyytää tukitoimia.
Olet saanut jo tosi paljon aikaan. Ehkä annat liikaa painoarvoa hahmotushäiriölle ja liian vähän onnistumisille? Olet saanut paljon työkokemusta jo ennen kuin päätät lopullisen alan ja se on hieno juttu! :)
Minulla on myös hahmotushäiriö. Mutta olen jo yli nelikymppinen ja oppinut tulemaan hyvin toimeen sen kanssa. Oikeastaan se ei häiritse minua enää mitenkään, kun olen järjestänyt elämäni itselleni sopivaksi:
Työelämä: Yli 10 vuotta työuran alustani olin täysin surkea ja saamaton. Ihmeen kaupalla varmaan säälistä, kun olin nätti nuori nainen, minua pidettiin kuitenkin töissä vaikka parit yt:tkin oli. Vähitellen kolmenkympin jälkeen aloin oppia keskittymään ja organisoimaan töitäni. Enää minulla ei ole mitään ongelmia työelämässä.
Suunnistamisvaikeudet: En juuri koskaan käy itselleni vieraissa paikoissa, en saa niistä kuin stressiä ja hätäännystä. Olen tyytyväinen välin koti-Prisma-työpaikka suhaajana.
Ruoanlaitto: En harrasta, syön eineksiä ja ravintoloissa.
En myöskään halua ihmissuhteita vaan tykkään elää erakkomaisesti itsekseni. Hermopainetta tulee liikaa kenen tahansa toisen jatkuvasta läsnäolosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tän saman höpöttäjön tunnistaa useasta suhdekiemura tai tautidiagnoosialoituksista. Let it go.
Onko kukaan saanut oikeasti apua tuolta hahkusta?
Ap
Dissosiaatiohäiriö voi tehdä tuota epämukavaa ja sekavaa oloa, samoin kilpirauhasen vajaatoiminta, masennus ja joskus jopa epilepsia.
Oletko kertonut työpaikalla rehellisesti ongelmasta? Usein se auttaa, kun esimies ja työkaverit tietää asioista. Sitten laittavat sinulle enemmän niitä sinun vahvuuksien tehtäviä ja muut saa hoitaa enemmän sinulle hankalia asioita. Minullakin on yksi työkaveri, jota pidin vaan vähän tyhmänä, mutta sitten tajusi kertoa oman diagnoosinsa ääneen. Nyt hän on suosikki työkaverini, koska voin tehdä hänelle muutamia helppoja juttuja, niin hän hoitaa minun vaikeat tehtävät käden käänteessä. Ja hän varmasti ajattelee minusta samalla tavalla.
Olethan saanut kuntoutusta? Sinulla on siihen oikeus. Osa aivoistasi ei toimi oikein. Loppuosa voi kuitenkin olla täysin toimivaa. Jos aivosi voidaan opettaa tekemään asioita sillä toimivammalla osalla, lievenevät ongelmat.
Ap täällä. Teen melko yksinäistä työtä, apua en hirveästi kehtaa pyytää ja pärjään kyllä itsekin, vaikka aikaa meneekin tuhottomasti yksinkertaisten asioiden tekemiseen.
Kuntoutusta en ole saanut, koska olen kuulemma jo niin vanha, ettei siitä hyötyä olisi. Kuntoutus pitäisi kuulemma aloittaa jo alakouluiässä ja minä sain diagnoosin pari vuotta sitten, 15-vuotiaana.
Yritän pärjätä jotenkin, mutta joskus tuntuu, että minusta on myös töissä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Vaikutat älykkäältä ja osaat analysoida tilannettasi hyvin.