Hahmotushäiriö tekee minut hulluksi

Onko täällä muita hahmotushäiriöisiä, joilta saisi vertaistukea?
Olen nuori nainen ja minulla on erittäin vaikea-asteinen hahmotushäiriö, joka näkyy melkein kaikessa arkisessa toiminnassa ja uskon, etten tule elämässä kovin pitkälle tämän vuoksi pääsemään.
Aloitin juuri työt uudessa työpaikassa ja jo nyt tuntuu, että pää leviää, koska en millään osaa järkevästi suunnitella toimintaani ja ahdistus valtaa mielen. Ihmettelen, miksi minut edes valittiin työhön, koska en ole millään tavalla pätevä.
Töiden lisäksi ahdistusta aiheuttavat arkiset asiat, kuten vierailla paikkakunnilla matkustelu, matematiikan tehtävät, suunnistaminen, ruoanlaitto jos joku muu on itseni lisäksi paikalla, aivan kaikki.
Tuntuu kuin pääni alkaisi sulaa, erityisesti silloin kun muita on lähellä, koska ajattelen että minua tarkkaillaan ja muut huomaavat, kuinka typerä olen.
Tämän vaivan takia olen myös hylännyt haaveet omasta perheestä, korkeakouluopinnoista ja hyvästä työurasta sekä ajokortista.
Elämä ei tunnu lainkaan mielekkäältä ja oikeastaan toivon sen vain loppuvan mahdollisimman pian.
Sosiaalisia taitoja ei myöskään ole, koska ihmisten lukeminen on hankalaa ja olen todella ujo, yksinäinen ja huonoitsetuntoinen.
Koen epäonnistuneeni elämässä.
Muilla samoja tuntemuksia?