Lue keskustelun säännöt.
Lapsi joka on älyttömän herkkä
28.09.2020 |
Ja arka. Eikä halua olla koulussa asioiden keskellä tai nolostuuu todella helposti ja kokee tilanteet aäepämukaviksi. Miten häntä voisi auttaa?
Koulukiusaamista ei ole, mutta jos joku esimerkiksi nauraa paidan värille, niin hän ei halua sitä paitaa enää käyttää.
Ja siis ei naura sille paidalle välttämättä pahantahtoisesti.
Miten opettaa lasta toimimaan näissä tilanteissa?
Olin itsekkin hilkainen lapsi, mutta en yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä. Muistan miten kouluun meneminen ja siellä oleminen ahdisti. Kaikki sellainenkin ahdisti, jos esim. Luokassa oli joku tilanne päällä että se luokan pelle oli ottanut jonkun muun silmätikuksi ja härkki tätä.
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla autismin kirjon häiriö kuten itselläni, sain diagnoosin vasta kolmikymppisenä. 90-luvulla näistä ei tiedetty mitään, minua kasvatettiin liian kovilla keinoilla: "Koita nyt reipastua lopeta märinä'"
Inhoan vieläkin sanaa reipas.
Olisin yhteydessä perheneuvolaan ja sieltä kysyisin erityisesti mahdollisuutta saada lapselle toimintaterapiaa. Voihan se olla että lapselle sosiaalisten tilanteiden tulkinta on vaikeaa ja sitten sen pohjalta on vaikea toimia eri tilanteissa kun on alunperinkin saattanut tulkita tilanteen väärin ja siihen saisi apua tuosta terapiasta.
Sanoin tänään lapselle että soitetaan kuraaattorille että sieltä voisi saada apua niin vastaus oli ehdottamasti ei.
Eikä tämä herkkyys ole ikinä ennen ollut ongelma, aina on kouluhommat selvinny.
Lapsella on kavereita joista yksi on on paraskaveri.
Tulee toimeen muiden kanssa.
Ja vähän sellanen yliajattelija .
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi pakotettu vauvana ja hyvin pienenä itsenäistymään? Unikoulutettu, paljon mummolassa hoidossa ja nuorena päiväkodin aloittanut? Nyt ei uskalla pyytää apua aikuisilta. Kärsii hiljaa vaikka ripulit housuissa.
Minusta tätä kysymystä on turha nyt peukutella mihinkään suuntaan, kun vastausta ei ole annettu. Onko vai eikö? Eikö tätä nimettömänäkään uskalleta kertoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoin tänään lapselle että soitetaan kuraaattorille että sieltä voisi saada apua niin vastaus oli ehdottamasti ei.
Eikä tämä herkkyys ole ikinä ennen ollut ongelma, aina on kouluhommat selvinny.
Lapsella on kavereita joista yksi on on paraskaveri.
Tulee toimeen muiden kanssa.
Ja vähän sellanen yliajattelija .
Pliis kunnioita hänen tahtoaan että hän EI halua apua, vaan haluaa olla oma herkkä itsensä rauhassa. Muuten annat hänelle kuvan että herkkyys on joku vika tai sairaus, ja ehkä myös että hän ei kelpaa teille sellaisenaan.
Herkkyys on hieno ominaisuus ja lahja. TOki se tuskaa tuottaa myös, mutta siihen ei kuole eikä se ole vaarallista.
Aina on ollut ujoja ja herkkiä lapsia, ei todellakaan ole mikään someajan ilmiö.
Itse olin juuri tuollainen kuin ap:n lapsi. Olin hirveän herkkä kaikille ärsykkeille ja kaikille tunteille, saatoin viettää vaikka kuinka kauan tuijotellen jotain tiiliseinän kuvioita tai hiekkakentän hiekanmuruja, koska oikeasti näin siellä vaikka mitä ja se oli minusta kiinnostavaa. Sosiaaliset tilanteet taas kuormittivat ihan älyttömästi, Luokkatoverit tuntuivat kaikki liian äänekkäiltä ja karkeilta, pahoitin mieleni myös silloin kuin ei olisi tarvinnut jne. Ihan normaali aikuinen minusta kasvoi. Pitkälle aikuisikään olin kyllä sosiaalisesti awkward ja helposti ahdistuva, mutta vihdoin kolmikymppisenä opin relaamaan. Koulumenestys oli aina hyvää ja nyt olen ok palkkaisessa työssä ja hyvässä parisuhteessa. Mutta olihan se kouluaika raskasta, lukioikäisenä tuli sellainen pieni romahdus, kun tuntui että koko siihenastisen elämänsä ajan ei ollut kelvannut sellaisena kuin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin tänään lapselle että soitetaan kuraaattorille että sieltä voisi saada apua niin vastaus oli ehdottamasti ei.
Eikä tämä herkkyys ole ikinä ennen ollut ongelma, aina on kouluhommat selvinny.
Lapsella on kavereita joista yksi on on paraskaveri.
Tulee toimeen muiden kanssa.
Ja vähän sellanen yliajattelija .
Pliis kunnioita hänen tahtoaan että hän EI halua apua, vaan haluaa olla oma herkkä itsensä rauhassa. Muuten annat hänelle kuvan että herkkyys on joku vika tai sairaus, ja ehkä myös että hän ei kelpaa teille sellaisenaan.
Herkkyys on hieno ominaisuus ja lahja. TOki se tuskaa tuottaa myös, mutta siihen ei kuole eikä se ole vaarallista.
Siis en mä tähän herkkyyteen mitään apua vaan hänen osittain herkkyydestä johtuvaan ahdistukseen. Tottakai saa olla herkkä ja ujo ei niissä ole mitään pahaa , mutta ei kukaan halua kouluun herätä jos se ahdistaa tai jännittää liikaa. Kumminkin käynyt jo monta vuotta koulua, ja tietää mitå siellä on että jännitys ei ole mistään uudesta asiasta mikä jännittää kun ei tiedä mitä on edessä.
Monet ujot lapset ei varmasti halua olla ujoja ja ei pidä niitä parhaina puolinaan itsessää. Kuten en itsekkään lapsena pitänyt. Ja se on todella raskasta. Ja ajattelin jo ala asteella että aitten kun ysiluokka on purkissa niin en mene mihinkään kouluun enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ollut arempi ja herkkä. Mutta ehkä nyt ahdistuu enempi
Ja nyt vasta haet hänelle apua?
Miten niin vasta nyt? Arkuus ja herkkyys ei ole sairaus vaan luonteenpiirre. Ahdistus taas ei ole. T. Eri
Herkkä ihminen palaa hetkessä auringossa, vaikka joku toinen voi lojua siellä tuntikausia? Ei siihen tarvi mitään terapiaa. Usein perinteet pilaa lapsen jo pienenä, kun on opetettu karaisemaan ja koulimaan - ne ovat viljelytermejä, sopii herkille taimille: äkkiä pois tuosta, mihin kärventyy!
Totta! Hyvä, että täällä joku ymmärtää sanoja.
Mitenhän moni miettii, mitä tarkoittaa uutisissa sanonta "---tila on kortilla"? Lukee varmaan vieläkin siellä.
http://koti.netplaza.fi/~paula/xyz/muuttumista.htm
Niin se menee. Systeemi työllistää itse itsensä.
Vähän niin kuin matikanopettajia ei tarvis, jos kaikki oppis jo eskarissa laskemaan:-D
Mut sehän ei ole mahdollista, kun logiikka halutaan piilottaa pois. Eikä ihminen usko, vaikka itse näkee:-D
Ketkä ovat ne muut? Ongelma lienee se, että toisille on vaikeampaa käyttäytyä kuin muut. Jos vaikka pelottaa kovasti, on elimistölle todella kuluttavaa olla päivästä ja vuodesta toiseen kuin kaikki muut.