Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko ADHD-ihmiset mielestänne vammaisia?
05.12.2013 |
Tyttärelläni (8 vuotta) on diagnosoitu ADHD johon on myös lääkitys ja myöskin vanhempi tyttäreni (11 vuotta) on menossa tutkimuksiin. Tämän innoittamana hakeuduin tutkimuksiin itsekin, sillä koulunkäynti on ollut minulle aina hankalaa ja olenkin käynyt peruskoulun pienryhmässä. Tutkimuksiin hakeutuminen ei tainnut olla aiheetonta, sillä olen jo edennyt ertyissairaanhoidon neurologin arvioon asti.
Aikuisiällä minulla on ollut paljon lyhytjänteistä toimintaa, olen jättänyt kesken opintoja, vaihtanut työpaikkaa usein, saanut raha-asiani sotkuun, ollut todella impulsiivinen ihmissuhteissa, käyttänyt nuoruudessani päihteitä runsaasti ja holtittomasti sekä ollut jollain tavalla ostosriippuvainenkin.
Olen kuitenkin jollain tavoin sinnitellyt elämässäni. Olen järjestellyt ja maksanut velkani, aina olen ollut palkkatyössä ja sain sitten luettua itseni ensin lähihoitajaksi ja sitten tradenomiksi. Alkoholin ja muiden huumavien aineiden suhteen olen lähes absolutisti. Vaimoni kanssa olen ollut yhdessä jo 14 vuotta ja vaimoni on jopa akateeminen ;) Minulla on vakituinen työpaikka jossa pärjään, uraputkiainesta en kuitenkaan ole.
Nyt haluaisnkin lähinnä tyttärieni takia kysellä teiltä, miten suhtaudutte ihmisiin, joilla on ADHD diagnoosina. Molemmat tyttäreni ovat tietysti ihania persoonia: Nuorempi on vilkas ja usein vaikeuksissa koulussa, oppiaineissa pärjää hyvin, esim. matikasta tulee pelkkiä kymppejä ja urheilussa yllättäen on lahjakas.
Vanhempi taas kirjoittaa ja on lahjakas näyttelemisessä ja kuvaamataidossa, oman tiensä Koulussa hänkin on yli keskitason oppilas.
Molemmilla on harrastuksia joissa pärjäävät ja kavereitakin on paljon sekä koulussa että vapaa-ajalla
Kiitos jos jaksoit lukea vähän ylipitkän selostuksen. Kertokaa te mitä ajatuksia kirjoitukseni herättää ja mitä kokemuksia teillä on. Vastaan myös mielelläni kysymyksiin.
-isi 41-
Kommentit (28)
Otsikkoon vastaan että ei todellakaan.
Itse olen parisuhteessa ADHD miehen kanssa, jolla siis on ihan diagnoosi mutta ei käytä lääkkeitä rajujen sivuoireiden takia. ADHD ihmisen kanssa oleminen tuo omat haasteensa, mutta niistäkin selviää. Oma kumppanini on älykäs, mutta sitten helposti unohtaa pikkujuttuja esim. maidon pöydälle. Kuitenkin pyörittää menestyksekkäästi omaa firmaa, että mitään luuserileimaa otsaan ei todellakaan saa lyötyä.
Itse suhtaudun ADHD ihmisiin niin kuin muihinkin, ovat samanlaisia mutta saattavat käydä hieman ylikierroksilla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat kysymykselläsi. Tuntuu vähän karsealtakin, että haluat tietää, pidämmekö lapsiasi ja ehkä sinua vammaisina. Mitä merkitystä sillä on?
Kiinnostaa.
adhd-henkilö ei mielestäni ole vammainen.
Pohdin, että onko nuoremmalla tyttärelläsi ollut kauankin lääkitys. Pärjääkö koulussa tiedollisesti lääkityksen ansiosta vai ovatko numerot olleet hyviä jo ennen lääkitystä.
Kyllä maailmaan kaikki mahtuvat. Mutta ihan rehellisesti en toivoisi lapseni luokalle adhd-oppilaita. Ihan sen takia, että nämä vievät käytösongelmiensa takia opettajan huomiota niin paljon, ettei sitä tavisoppilaille riitä.
Eikös vamman määritelmä ole WHO:n mukaan joku sellainen "sairaus", joka ei saa parannettua. Esimerkiksi epilepsia on vamma, ei sairaus.
Näin ajateltuna adhd olisi vamma.
Itse olen ADHD ja johtoportaassa, asun ulkomailla ja muutenkin olen pärjännyt hyvin elämässä vaikka nuorempana tuli tehtyä kaikenlaista tyhmää,koulut jäi kesken jne.. Ikinä mun ystävillä ei ole ollut ongelmaa mun diagnoosin suhteen kun olen kertonut eikä mun adhd:ta edes huomaa jos ei hyvin tunne.
yksi entinen poikaystävä tosin jätti sen jälkeen kun sain tietää mun diagnoosista ja tyypilliseen adhd:n tapaan kailotin sen kaikille kavereille, ja poikaystävä ei halunnut leimautua hullun kanssa seurustelevaksi. Sanoi vielä että musta ei koskaan tule mitään ja ettei kehtaa esitellä mua kenellekään. Noh, hän on vieläkin samassa paikassa töissä duunarina, isot oli silloin puheet että miten hän tulee menestymään. Kyllä sillä naama venähti kun nähtiin vuosien jälkeen kotipaikkakunnan kesätapahtumassa, mukana oli amerikkalainen mieheni ja lapsemme, ja puhuttiin töistä ym. Kyllä paha saa palkkansa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsella on epäilty ADHD:a. Hän on varmaankin jonkinlainen rajatapaus. En sanoisi adhd:ta vammaksi, vaan häiriöksi. Vamma on jokin sellainen mikä estää ihmistä elämästä normaalia elämää tai pakottaa elämään riippuvaisena jonkinlaisesta avusta tai apuvälineistä. ADHD on lievimmillään minusta lähinnä luonteenpiirteiden kasauma ja vaikeimmillaan sairaus.
Pojallamme kokeiltiin lääkitystä ja ulkopuolisten silmiin se näytti auttavan, poika pystyi keskittymään koulussa ja muisti läksynsä jne, mutta hän koki sivuoireet niin voimakkaina ja pahoina ettei sitä jatkettu. Poika on älykäs, rakennellut legoista mitä hienoimpia laitteita ja rakennelmia, hyvä matematiikassa, ohjelmoi itse tietokoneella ja suunnittelee pelialustoja. Mutta todella lyhytjännitteinen koulussa, metelöi, vaeltelee, unohtelee, ja on aika yksinäinen.
Olen aina iloinen kun kuulen ADHD-ihmisistä joilla on hyvä elämä, jotka käyvät työssä ja menestyvät ja ovat onnellisia.
Pidän kyllä vammana siinä missä liikuntavammaakin. Enkä tarkoita pahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähemmän liikuntavammaiset on vammaisia kuin adhd:eet. Miettikää nyt vähän järjellä. Ei liintavammaiset ole päästä "vammaisia" vaan pärjäävät elämässä melko vähällä avulla. Adhd ihmisillä usein vaikka mitä ongelmia elämän hallinnassa.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 17:31"]
vähemmän liikuntavammaiset on vammaisia kuin adhd:eet. Miettikää nyt vähän järjellä. Ei liintavammaiset ole päästä "vammaisia" vaan pärjäävät elämässä melko vähällä avulla. Adhd ihmisillä usein vaikka mitä ongelmia elämän hallinnassa.
[/quote]
Voi olla, tai sitten ei ole. Lääkityksellä ja/tai muulla tuella monella menee ihan hyvin. Onnettomimmin käy niiden, joilla on ADHD ja huonot lapsuuden lähtökohdat. Sellaiset ajautuvat helposti päihteisiin ja rikollisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 17:31"]
vähemmän liikuntavammaiset on vammaisia kuin adhd:eet. Miettikää nyt vähän järjellä. Ei liintavammaiset ole päästä "vammaisia" vaan pärjäävät elämässä melko vähällä avulla. Adhd ihmisillä usein vaikka mitä ongelmia elämän hallinnassa.
[/quote]
Ei ole vähän tai paljon vamaisia. Joko on vammainen tai sitten ei ole.
Vammainen on sellaisen sairauden omaava joko ei parane, esim ADHD.
Ei ole päästään vammaisia, ei edes ADHD ole päästään vammainen. Se on neurologinen vamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tarkoitin nro 11. T. Edellinen
Kyllä on vähemmän vammaisia ja enemmän. Miten niin ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä vammaisena. Meitä ihan tavallisisa on moneksi. Ja vammaisetkin ovat tietenkin aivan ok. Oma poikani on motorisesti levoton, intensiivinen persoona. Taatusti saisi jonkin diagnoosin, jos tutkittaisiin, mutta ei tarvita hänen tapauksessaan diagnooseja.
Eivät ole vammaisia, on niin monenlaista astettakin. ”Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen taiaisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.” YK:n 13. joulukuuta 2006 hyväksymässä Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus. Wikipediassa.
ADHD-järjestö kuuluu neurologisiin vammaisjärjestöihin. Joten kyllä se vamma taitaa olla.
Monet meistä ovat 'vammaisia'. Harvempi vain näkee sitä itsessään.
En ole koskaan tullut ajatelleeksi että ADHD tarkoittaisi, että henkilö on vammainen. Miten ihmeessä isä on alkanut tätä miettiä?
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 17:51"]
”Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen taiaisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.”
[/quote]
Kyllä tuo aika suurella osalla adhd-ihmisistä täyttyy tuo määritelmä. Kenellä juuri ja juuri, kenellä sitten ihan kirkkaasti niin että on edunvalvonnassa.
Minulla on adhd (kuten osalla lapsistakin) ja tarvitsen apua laskujen maksussa, kaavakkeiden täytössä, siivouksessa ja monessa muussa. Normaali työnteko on mahdotonta, käyn kyllä töissä mutta olen joutunut järjestämään asian melko erikoisesti. Vaikka olen tutkitusti älyltäni ihan priimaa.
En koe olevani mitenkään vähemmän vammainen kuin esim. liikuntavammainen, joka rajoitteensa vuoksi tarvitsee apua samoihin asioihin.
Eikä vammaisuudessa ole mitään pahaa tai hävettävää ainakaan minun mielestäni. Ymmärrän ap:ta lasten kautta, oman lapsensa ei tahtoisi leimautuvan tai kantavan mitään vammaisuuden taakkaa...mutta eihän nämä asiat miksikään muutu, vaikka nimiä kuinka vaihdeltaisiin. Meidän lapsillamme on se etu, että heidät on diagnosoitu lapsena ja he saavat paljon apua :) Tulevaisuus voi siis olla huisin paljon erilainen kuin itsellämme!
Alue: Aihe vapaa
EIkö kiinnosta ketään? :(