Millaiset olisivat sinun hautajaiset?

Jos siellä ei soiteta Sibeliuksen Finlandiaa, niin kieltäydyn osallistumasta.

En. Se on itselleni ihan sama millaiset hautajaiset pidetään. Mies saa järjestää aivan oman mielensä mukaiset. Hautapaikan haluan kuitenkin poikani viereen. Jos kuolen yhtäkkiä enkä ehdi viime hetkilläni liittyä takaisin kirkkoon (olen ateisti) mies on luvannut laittaa tuhkani sukuhautaan salaa.

Minä olen silloin kuollut, ja hautajaiset järjestetään läheisilleni. Ei ole minulle tärkeää millaiset ne ovat.

Sillä ei ole merkitystä, mitä minä haluaisin. Hautajaiset on eloonjääville tärkeä asia, joka auttaa heitä surussaan eteenpäin. Tehkööt hautajaisista mieleisensä.

Jos minä päättäisin, niin vaatisin kaikkia hautajaisvieraita pukeutumaan kirkkaisiin väreihin ja blingblingiin. Toki ihmiset saavat pukeutua, miten itse tahtovat. Jos mustissa vaatteissa oma olo on parempi, niin sitten pukeutuu niin, mutta on typerää jos ulkoisten paineiden takia 'koska tapana on' joutuu pukeutumaan jotenkin tietyn kaavan mukaisesti. Tosin jäykät perinteet saattavat rauhoittaa surevaa ihmistä, kun on edes yksi tuttu ja turvallinen muuttumaton asia maailmassa.

Yhtään rahaa ei saisi laittaa kukkiin tai addresseihin, vaan halutessa voisi lahjoittaa summan suvun nuorimpien lasten harrastusten tukemiseen. En myöskään haluaisi itselleni mitään kiinteää hautapaikkaa, koska siitä tulee helposti jälkipolvia rasittava velvollisuuskäyntipaikka. Parempi on, että muistelevat minua mielessään paikasta riippumatta.

Vanhempani ovat nyt lähimmät aikuiset omaiseni. Eli jos kuolisin nyt mut poltettaisiin ja kipattaisiin muistolehtoon. Ei minkäänlaisia tilaisuuksia. Näin mummoni kohdalla ja vanhempani ovat itselleen myös näin toivoneet. Emme kuulu mikään sukupolvi kirkkoon.

Olen toivonut arkkuhautausta syntymäkyläni hautausmaalle. Täytynee elää kauemmin kuin vanhukset että se toteutuu. Olen kyllä terve onneksi. Hautajaiset ja muistomerkit ovat sitten eläviä varten ja heidän asiansa.

Haluaisin paikan päälle vain läheisimmät (n. 10 ihmistä).

Siunaus ja tuhkaus. Ei muistotilaisuutta.

Biisinä soisi Kari Tapion Olen kuullut, on kaupunki tuolla

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin paikan päälle vain läheisimmät (n. 10 ihmistä).

Siunaus ja tuhkaus. Ei muistotilaisuutta.

Biisinä soisi Kari Tapion Olen kuullut, on kaupunki tuolla

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Kaunis kappale.

Toivon, että seremonia antaa jäljelle jääneille edes jonkinlaista lohtua ja rauhaa. Kaikki ulkoinen sinänsä on toisarvoista. Toki olen joskus leikitellyt ajatuksella, mutta eihän minun toivomillani kasvisruoilla, piano- & huilumusiikilla ja laventelin sävyisillä kukkalaitteilla ole oikeasti juurikaan merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Sillä ei ole merkitystä, mitä minä haluaisin. Hautajaiset on eloonjääville tärkeä asia, joka auttaa heitä surussaan eteenpäin. Tehkööt hautajaisista mieleisensä.

Jos minä päättäisin, niin vaatisin kaikkia hautajaisvieraita pukeutumaan kirkkaisiin väreihin ja blingblingiin. Toki ihmiset saavat pukeutua, miten itse tahtovat. Jos mustissa vaatteissa oma olo on parempi, niin sitten pukeutuu niin, mutta on typerää jos ulkoisten paineiden takia 'koska tapana on' joutuu pukeutumaan jotenkin tietyn kaavan mukaisesti. Tosin jäykät perinteet saattavat rauhoittaa surevaa ihmistä, kun on edes yksi tuttu ja turvallinen muuttumaton asia maailmassa.

Yhtään rahaa ei saisi laittaa kukkiin tai addresseihin, vaan halutessa voisi lahjoittaa summan suvun nuorimpien lasten harrastusten tukemiseen. En myöskään haluaisi itselleni mitään kiinteää hautapaikkaa, koska siitä tulee helposti jälkipolvia rasittava velvollisuuskäyntipaikka. Parempi on, että muistelevat minua mielessään paikasta riippumatta.

Tämän kirjoitti nuori leski, jota anoppi yrittää syyllistää, kun ei ole jatkuvasti aikaa ravata haudalla hoitamassa kukkia. Mies pysyy ikuisesti sydämessäni, sitä ei tarvitse todistella kenellekään hautapaikan hoitamisella. Käytännön pakosta suuntaan energiani lastemme hoitoon ja satsaan heidän tulevaisuuteensa. Näin heidän isänsäkin olisi halunnut.

Lapset saavat järkätä mitä haluavat. Toiveeni on vain, että soitetaan ABBAn Arrival ja arkun päällä on vaaleanpunaisia ruusuja. Tuhkataan ja viedään samaan muistolehtoon, jossa mieheni jo on.

Vierailija kirjoitti:

En. Se on itselleni ihan sama millaiset hautajaiset pidetään. Mies saa järjestää aivan oman mielensä mukaiset. Hautapaikan haluan kuitenkin poikani viereen. Jos kuolen yhtäkkiä enkä ehdi viime hetkilläni liittyä takaisin kirkkoon (olen ateisti) mies on luvannut laittaa tuhkani sukuhautaan salaa.

Kirkon hautausmaa on yleinen hautausmaa eikä sinun hautapaikkasi sukuhaudassa tai muussa paikassa (arkussa tai uurnassa) ole riippuvainen kirkon jäsenyydestä. Myös kirkollisen siunauksen voit saada jos sinun ei tiedetä sitä vastustaneen eläessäni.

Ei tule olemaan hautajaisia. Muumio saattaa löytyä joskus.

Haluaisin että minut lingotaan kuolleena työkkärin ikkunasta sisään. Tuo taitaa jäädä haaveeksi. Ois se vaan hienoa jos niin tehtäisi.

Pienet. Vain lähisuku. Eikä polttohautausta. Ihan vaan koko kasa arkkuun ja multaan. Minua ei polteta.

Periaatteesta.

Puheita ei paljoa, virsiä sen sijaan useita. Ja pari kansanlaulua, ne joista lähipiiri tietää mun tykkäävän.

Siis aika perinteiset. Mutta todella pienet.

Kirkkaita värejä, keltaista, punaista, vihreää, valkoista... Jotain hyviä drinksuja muistotilaisuudessa ja väliamerikkalaisia rytmejä. Itkua, laulua, tanssia. Kunnon saatto matkalle.

Olisi mahtavaa osallistua juuri tuollaisiin hautajaisiin.

Minut tuhkataan ja tuhka upotetaan mökkijärven pohjaan vesistöuurnassa. Pappia, ristiä tai virsiä ei ole.