Lue keskustelun säännöt.
Olen todella kyllästynyt vanhainkodin "väsyneeseen" henkilökuntaan
27.09.2020 |
Luin äidin aloittaman keskustelun päiväkodin väsyneestä ja tympääntyneestä henkilökunnasta. Keskustelua lukiessani totesin itsekseni että samat ongelmat ovat myös vanhainkodissa. Omaiseni on asukkaana vanhainkodissa ja käydessäni häntä katsomassa, lähes aina tapaan väsyneitä ja tympääntyneen oloisia hoitajia. Jo silloin kun soitan ilmoittaakseni tulostani päivää ennen vierailua, puheluun vastataan usein töykeästi. Olen noudattanut kaikkia sääntöjä mm. maskinkäytöstä, käsien pesusta ja siitä että menen tapaamaan vain omaistani, mutta silti vastaanotto on jotenkin tylyä.
Olen hyväksynyt että hoitoala ei ole (ainakaan enää) palveluammatti, mutta myös hoidon laatu on vähän sieltä tännepäin. Omaiselleni tuodaan usein kylmää ruokaa ja kahvia, ruokatoiveita ei noudateta, äitini ei esimerkiksi juo maitoa mutta sitä tuodaan siitä huolimatta usein. Ja kyllä, tiedot ateriatoiveista on toimitettu henkilökunnalle vuosia sitten. Usein omaiseni asento sängyssä on huono eikä ruoan tuonut hoitaja edes yritä korjata asentoa paremmaksi ruokailua varten. Jos asiasta ihan ystävällisesti muistutan, saan lyhyen vastauksen ja nopean yrityksen korjata asentoa. Koko ajan on jotain isoja tai pieniä asioita, jotka eivät toimi. Useat näistä asioista olisi ratkaistavissa ihan maalaisjärjen käytöllä.
Ymmärrän että hoitajat ovat väsyneitä ja työtä on liikaa eikä palkkauskaan ole hyvä. Mutta välillä tulee tunne että ei edes yritetä korjata epäkohtia ja on vain luovutettu. Ei enää jakseta kunnioittaa sen enempää asukasta kuin omaistakaan. Toki ymmärrän työn raskauden, mutta tiedän myös että hoitajilla on kaksi taukoa työvuoron aikana. Eikö edes silloin saa energiaa hoitaa työtänsä paremmin? Itse en omassa työssäni ehdi pitää kuin yhden tauon koska työt painavat päälle. Tosin työni ei ole fyysisesti raskasta. Toivon totisesti että luvattu hoitajamitoitus astuisi voimaan, jospa se parantaisi tilannetta vanhainkodeissa.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen sitä, että läheiset lähes pelkäävät edes koskea omaan omaiseensa. Ei uskalleta korjata sitä asentoa, että se ruokailu sujuisi paremmin( tuolla kommentissa ylempänä sanottiin, että hoitaja ei korjaa äidin asenta, että ruokailu sujuisi paremmin. Miksi tämä omainen ei sitä voi korjata, kun siinä kerran on?).
Hälyytetään hoitaja käyttämään WC:ssä jne.
Suurin osa vierailijoista ei millään lailla uskalla koskea omaan omaiseen, joka monesti on se oma isä/äiti.
Joo en ole hoitaja, mutta työskentelen vanhusten parissa.
No kun tuntuu, että aina tekee jotain väärin hoitajien mielestä. Tai jos kysyy neuvoa hoitajilta jostain itselle ei niin tutusta käytännöstä, niin on riesaksi. Miksei hoivakodeissa ole annettu selkeitä ohjeita sille, miten omaisten toivotaan käyttäytyvän ja mitä tekevän tai olevan tekemättä? Niin tietäisi eikä tarvitsisi arvailla.
Terveisin omainen, joka yrittää olla aktiivinen mutta ilmeisesti aina jotenkin väärällä tavalla.
Selkeitä ohjeita ei voida antaa, koska silloin menetettäisiin mahdollisuus tiuskia, että ei sitä noin tehdä.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jahas, ajattelin taas pitkän tauon jälkeen mennä tekemään hoitoalan keikkaa mutta tämän vinkunan luettuani en todellakaan mene. Tiedän, että tarve olisi, mutta nousi taas kylmät väreet sekä koko alaa että omaisia muistellessa.
"Ihan helposti on pienellä maalaisjärjen käytöllä nämäkin asiat olisivat ratkaistavissa". Eivät olisi, jos henkilökunnasta puuttuu taas yksi/vuoro eikä sijaisia saada. Se kahvin kylmyys ja ruuan kylmyys johtuu juuri siitä, että se ei lennä vanhuksen eteen itsestään. Asento on huono, sama juttu, valitettavasti. Maito tulee mammalle siksi, että ainoa kenet taloon saadaan voi olla täysin uusi sijaistaja, joka ei välttämättä tunne juuri Annelin ruokajuomaa. Puhelimeen pitää vastata säkenöivästi?
Vierailija kirjoitti:
Mites tää asia nyt paranee kun teit tän provon tänne.
Aloittajan teksti ei ole provo ( en ole ap), sen sijaan vastauksesi vain vahvistaa hoitoalan tämänhetkisen asenneilmaston.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus. On jotenkin ristiriitaista, että toivotaan, että omaiset olisivat enemmän aktiivisia läheistensä hoidossa, mutta silti tuntuu, että ei ole tervetullut tai häiritsee hoitajia, kun tulee käymään. Tai tulee tunne, että toimii aina jotenkin väärin. Tämä jo ennen koronaa.
Työtä nyt on vain niin paljon, että omaisten vierailu keskeyttää jonkun muun työn tekemisen. Etenkin näin korona-aikana, kun ovia pitää tulla availemaan ja ohjaamaan koronan vuoksi.
Missä omaiset pääsevät hoitokotiin? Meillä ainakin on erillinen tila, jossa tapaavat ja ovat kyllä enemmän kuin tervetulleita. Olisi kyllä ihanaa kun pian päästäisiin normaali aikaan, montaa minuuttia ei ole aikaa yhdelle mummolle vuorossa antaa ihan pysähtymiseen, olen tässä ja kuuntelen sinua, kesäloman jälkeen tein päätöksen, että 3min joka päivä yhdelle, tietenkin hoitotoimien ja muun avustamisen lisäksi. Kirjaukset kyllä kärsivät.
Täällä saa asukkaan luona (tämän omassa huoneessa) vierailla tunnin päivässä. Ensisijaisesti toivotaan ulkonaoloa, mutta sisälläkin saa siis olla. Itse tarjoudun kyllä aina auttamaan, mikäli läheistäni tarvitsee siirtää vessaan tai sänkyyn. Jotkut hoitajat huolivat apuni, toiset eivät. Niistän myös läheiseni nenän, pyyhin vuotavat silmät ja annan hänelle käsirasvaa. Ennen koronaa avustin läheistäni ruokailussa päivittäin, nyt toisen asukkaan omainen vierailee säännöllisesti tuohon aikaan, joten keskityn käynneilläni vain seurusteluun läheiseni kanssa. Pari päivää sitten läheiseni totesi, että nämä vierailut ovat niin lyhyitä (ennen koronaa olin hänen luonaan päivittäin 1,5-2,5 tuntia). Muiden kommentteja kun täältä lukee, niin taidamme kyllä olla melkoisen onnekkaita tuon tunnin vierailuajan suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Olen tuttavapiirissäni huomannut, että hoitoalalle on hakeutunut yhä enemmän ihmisiä, joilla ei ole edes oma elämänhallinta aivan kunnossa, eivätkä pääsisi juuri millekään muulle alalle. Toisin sanoen uskon, että hoitajapulan vuoksi alalle pääsee käytännössä kuka tahansa. Se taas näkyy hoidon laadussa. En sano, ettei olisi hyviäkin hoitajia, mutta on liikaa huonoja.
Rouva on hyvä ja miettii miten voi olla mahdollista että yhdelle alalle keräytyy eräiden mielestä pelkästään huonoja työntekijöitä. Jokin tässä sinun yhtälössäsi nyt mättää. Kerro mille muulle alalle henkilö ei pääse, ainakin monille ammattikoulutuksen aloille pääsee taatusti yhtä helposti. Siitä vaan satsaamaan palkkoihin ja henkilöstöresursseihiin niin pääsee taatusti valkkaamaan parhaat Nightingalet ja hoidon laatu paranee, ja se laatu muodostuu juurikin esim. henkilöstöresursseista ja koulutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin minäkin, tehkää työnne!! Se on teidän valitsemanne työ! Jos ette tee sitä kunnolla, menkää muualle töihin!!!
T lastenhoitaja, jonka äiti on vanhainkodissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tää asia nyt paranee kun teit tän provon tänne.
Aloittajan teksti ei ole provo ( en ole ap), sen sijaan vastauksesi vain vahvistaa hoitoalan tämänhetkisen asenneilmaston.
Voit vaihtaa ihan vapaasti alalle parantamaan asenneilmastoa. Muista kiertää mahdollisimman monta erilaista paikkaa erikoissairaanhoidosta kehitysvammalaitoksiin ja tule sen jälkeen kertomaan kokemuksesi:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin, tehkää työnne!! Se on teidän valitsemanne työ! Jos ette tee sitä kunnolla, menkää muualle töihin!!!
T lastenhoitaja, jonka äiti on vanhainkodissa
En paljon aukoisi päätä, koska jo nyt on monessa paikassa huutava henkilöstöpula ja paljon epäpäteviä sijaistajia. Kukas äidin sitten hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Jahas, ajattelin taas pitkän tauon jälkeen mennä tekemään hoitoalan keikkaa mutta tämän vinkunan luettuani en todellakaan mene. Tiedän, että tarve olisi, mutta nousi taas kylmät väreet sekä koko alaa että omaisia muistellessa.
"Ihan helposti on pienellä maalaisjärjen käytöllä nämäkin asiat olisivat ratkaistavissa". Eivät olisi, jos henkilökunnasta puuttuu taas yksi/vuoro eikä sijaisia saada. Se kahvin kylmyys ja ruuan kylmyys johtuu juuri siitä, että se ei lennä vanhuksen eteen itsestään. Asento on huono, sama juttu, valitettavasti. Maito tulee mammalle siksi, että ainoa kenet taloon saadaan voi olla täysin uusi sijaistaja, joka ei välttämättä tunne juuri Annelin ruokajuomaa. Puhelimeen pitää vastata säkenöivästi?
Muutama oikaisu.
- ateria tulee usein valmiiksi annosteltuna tarjottimelle, johon lisätään vain se juoma. Juoma lukee ruokakortissa, on oletettavaa, että myös sijaisella on sisälukutaito
- puhelimeen ei vastata säkenöivästi, vaan asiallisesti
- osastokeittiössä on mikro, tyarvittaessa voi myös lämmittää ruuan/juoman.
Jäätävä määrä tekosyitä, miksi työ alalla tehdään aivan vasemmalla kädellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vika ei ole hoitajissa tai omaisissa vaan koko järjestelmässä:
Suomen vanhustenhoidon tilasta raju raportti: ”Tämä järjestelmä tekee itselleen nämä potilaat, joita se tarvitsee” https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006641314.html
Hoitajien lisääminenkäänkään ei tämän mukaan auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen sitä, että läheiset lähes pelkäävät edes koskea omaan omaiseensa. Ei uskalleta korjata sitä asentoa, että se ruokailu sujuisi paremmin( tuolla kommentissa ylempänä sanottiin, että hoitaja ei korjaa äidin asenta, että ruokailu sujuisi paremmin. Miksi tämä omainen ei sitä voi korjata, kun siinä kerran on?).
Hälyytetään hoitaja käyttämään WC:ssä jne.
Suurin osa vierailijoista ei millään lailla uskalla koskea omaan omaiseen, joka monesti on se oma isä/äiti.
Joo en ole hoitaja, mutta työskentelen vanhusten parissa.
No kun omainen ei ole töissä siellä eikä hoitajan työt kuulu omaisen tehtäväksi.
Tietenkin omainen voi silti auttaa siinä missä pystyy. Onhan se sille hoidettavana olevallekin yleensä mieluinen asia. Mutta se on tosiaan ongelma, että kun ei tunne niitä hoitolaitoksen käytäntöjä, niin ei oikein aina tiedä miten kuuluisi toimia, ja jos kysyy, niin suhtaudutaan usein jotenkin tympeästi. Terveisin vastauksen nro 15 kirjoittanut.
En nyt keksi mikä voisi olla sellainen käytäntö mikä tulisi vanhuksen hoitopaikan puolelta eikä vanhuksen omasta kunnosta tai vielä useammin tahdosta, lääkitys tietysti ja ehkä vaipan koko. Usein omaisilla on käsitys kun mummo pääsee palvelutaloon sitten mennään niinkuin vankilassa kaikki samaa tahtia, joskus myös hoitajilla sama asenne tehdään päätöksiä johon mummo pystyy itsekin, ei sitä piimää tarvitse juoda vuosia, jos jonain keskiviikkona teki mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen sitä, että läheiset lähes pelkäävät edes koskea omaan omaiseensa. Ei uskalleta korjata sitä asentoa, että se ruokailu sujuisi paremmin( tuolla kommentissa ylempänä sanottiin, että hoitaja ei korjaa äidin asenta, että ruokailu sujuisi paremmin. Miksi tämä omainen ei sitä voi korjata, kun siinä kerran on?).
Hälyytetään hoitaja käyttämään WC:ssä jne.
Suurin osa vierailijoista ei millään lailla uskalla koskea omaan omaiseen, joka monesti on se oma isä/äiti.
Joo en ole hoitaja, mutta työskentelen vanhusten parissa.
Minua on omaisena ohjeistettu että turvaväli pitää pitää eli ei saisi hirveästi autella koronan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tää asia nyt paranee kun teit tän provon tänne.
Lähäri loukkaantui?
Ehkä loukkaantuikin, usein ajattelen nuoria lähihoitajia kun täällä meitä aina moititaan, miten he kunnioittaen ja ystävällisesti hoitavat vanhaa kuolevaa 97v, imien limaa ja siivoten ties mitä eritteitä, samalla silittäen hellästi nukkumaan, äitiä huutavan vanhuksen. Vanhuksen jota omat korkeasti koulutetut lapset, lapsenlapset tai lastenlastenlapset eivät voi tulla katsomaan kun mummo haisee jo kuolemalta.
Se on juuri näin, katsomosta on niin helppo huudella. Kun nämä pilkkaajat kerrankin, edes yhden kerran itse tulisivat sinne vanhainkotiin ja tekisivät jotakin, mutta ei. Perintöä odotellaan ja samalla pilkataan pienipalkkaisia ja raskasta työtä tekeviä lähihoitajia, jotka ovat sen kuolevan läheisen vierellä kun viimeinen hetki tulee. Jotakim vikaa on tässä kansassa, hirveää kiusaamista ja vielä niitä kohtaan, jotka tekevät tuota työtä. Raukat ja pelkurit, montako kertaa olette olleet kuolevan vieressä, kuunnelleet hätää ja pelkoa, siivonneet ulosteet ja oksennukset, laittaneet vainajan kun tämä joskus aamuyöllä poistui tästä maailmasta? Ette kertaakaan. Hävetkää jos teillä on minkäänlaista aivotoimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen sitä, että läheiset lähes pelkäävät edes koskea omaan omaiseensa. Ei uskalleta korjata sitä asentoa, että se ruokailu sujuisi paremmin( tuolla kommentissa ylempänä sanottiin, että hoitaja ei korjaa äidin asenta, että ruokailu sujuisi paremmin. Miksi tämä omainen ei sitä voi korjata, kun siinä kerran on?).
Hälyytetään hoitaja käyttämään WC:ssä jne.
Suurin osa vierailijoista ei millään lailla uskalla koskea omaan omaiseen, joka monesti on se oma isä/äiti.
Joo en ole hoitaja, mutta työskentelen vanhusten parissa.
No kun tuntuu, että aina tekee jotain väärin hoitajien mielestä. Tai jos kysyy neuvoa hoitajilta jostain itselle ei niin tutusta käytännöstä, niin on riesaksi. Miksei hoivakodeissa ole annettu selkeitä ohjeita sille, miten omaisten toivotaan käyttäytyvän ja mitä tekevän tai olevan tekemättä? Niin tietäisi eikä tarvitsisi arvailla.
Terveisin omainen, joka yrittää olla aktiivinen mutta ilmeisesti aina jotenkin väärällä tavalla.
Hei kohtalotoveri! Mua ei ole mitenkään koulutettu siihen, miten vien juuri ja juuri pystyssä pidettävän vanhuksen vessaan turvallisesti niin, ettei molemmat kaaduta matkalla. Miten saan Hänet takaisin sänkyyn oikeilla otteilla, ettei paikat mene rikki. Kenen vastuu on sitten kun jotain ikävää sattuu, kun itse väärillä otteilla sähellän? Vanhus huutaa, että et sä osaa mitään, ei noin! Ja tämä joka kerta kun yritän olla” avuksi”. Syötän toki ja hoidan silmät, kynnet, pienet asennon vaihdot, juomiset jne. Tämä siis ennen koronaa. Nyt ne jää hoitamatta, kun 15 minuutissa ei mitään ehdi.
Todistetusti hoitajat meillä olleet osastolta kaikki kerralla yli puolen tunnin tauoilla kahvihuoneessa. Sanottu suoraan asukkaalle mm. , että älä soita sitä kelloa nyt, sillä tiedät hyvin, että apua ei saa nyt, kun ollaan kahvilla. Osastolla henkilöitä jotka vaeltaa itsekseen ja yrittää toisten huoneisiin ja tekee mitä sattuu. Nyt ei enää pysty sanomaan mitään tilanteesta kun osastoilla ei pääse olemaan kuin 15 min.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas, ajattelin taas pitkän tauon jälkeen mennä tekemään hoitoalan keikkaa mutta tämän vinkunan luettuani en todellakaan mene. Tiedän, että tarve olisi, mutta nousi taas kylmät väreet sekä koko alaa että omaisia muistellessa.
"Ihan helposti on pienellä maalaisjärjen käytöllä nämäkin asiat olisivat ratkaistavissa". Eivät olisi, jos henkilökunnasta puuttuu taas yksi/vuoro eikä sijaisia saada. Se kahvin kylmyys ja ruuan kylmyys johtuu juuri siitä, että se ei lennä vanhuksen eteen itsestään. Asento on huono, sama juttu, valitettavasti. Maito tulee mammalle siksi, että ainoa kenet taloon saadaan voi olla täysin uusi sijaistaja, joka ei välttämättä tunne juuri Annelin ruokajuomaa. Puhelimeen pitää vastata säkenöivästi?
Muutama oikaisu.
- ateria tulee usein valmiiksi annosteltuna tarjottimelle, johon lisätään vain se juoma. Juoma lukee ruokakortissa, on oletettavaa, että myös sijaisella on sisälukutaito
- puhelimeen ei vastata säkenöivästi, vaan asiallisesti
- osastokeittiössä on mikro, tyarvittaessa voi myös lämmittää ruuan/juoman.
Jäätävä määrä tekosyitä, miksi työ alalla tehdään aivan vasemmalla kädellä.
No ei muuten tule kaikissa palvelutaloissa valmiina tarjottimelle kuten sairaaloissa. Monissa paikoissa vanhukset kerääntyvät ruokasaliin syömään, eikä ole ruokakortteja. Ruoka annostellaan itse.
Asiallinen vastaus voi kuulostaa tylyhköltä, toki tiuskia ei saa.
Tottakai voi ja pitää lämmittää ruoka, mutta aloittaja pisti senkin vittuuntuneisuuden piikkiin jos joskus on ehtinyt jäähtymään. Olen omin silmin nähnyt miten kaksi henkilökuntaan kuuluvaa lähes itkee, koska toinen ei saanut sairaanhoitajaa samantien auttamaan lukuisten vanhusten kanssa siirroissa ja ruokailussa koska tämän oli pakko ottaa verinäytteet ennen tiettyä kellonlyömää tai niitä ei saatu kierrolle josta taas tulisi huutoa ja valitusta. Aamiainen oli pahasti myöhässä koska taas puuttui väkeä. Mitä itse olisit tehnyt oikealla kädellä? Missä tässä oli se ongelma, asenteessa vai siinä että 20 ruuan mikrottaminen vie ajan useamman ihmisen syöttämiseltä.
Ainakin niissä vanhustaloissa, missä olen tehnyt keikkaa, on hoito ollut kapasiteetin huomioon ottaen erinomaista. lähihoitajat ovat kyllä maailman kärsivällismpiä ihmisiä. Monesti kun koen, etten jaksa enää, katson esimerkkiä kollegoistani ja haluan olla yhtä hyvä kuin he.
Omaiset voisivat vähän miettiä itse miten hoitajia puhuttelee. Jotkut näkevät meidät lakeijoina tai nunnina, tiedostamattaan ja hoitajat monesti luonnollisesti hakeutuvat omaisia nähdessään niin sanotusti koviksen rooliin, koska kohtelu voi olla varsinkin boomersedillä vähättelevää.
Lisäksi keikkalaisena yritän minimoida sukulaisten kanssa keskustelun. Tervehdin kyllä ystävällisesti, mutta en tosiaan tiedä kenenkään asukkaan ihohoidosta, hammasharjasta tai vaaatteiden materiaalista tai villasukkien määrästä ulkomuistista mitään. Enkä myöskään halua selitellä keikkalaisena olevani tietämätön kaikesta ja ihan pihalla, ei välttämättä anna kovin ammattimaista kuvaa. Siksi varmaan ole liian juro hoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Jahas, ajattelin taas pitkän tauon jälkeen mennä tekemään hoitoalan keikkaa mutta tämän vinkunan luettuani en todellakaan mene. Tiedän, että tarve olisi, mutta nousi taas kylmät väreet sekä koko alaa että omaisia muistellessa.
"Ihan helposti on pienellä maalaisjärjen käytöllä nämäkin asiat olisivat ratkaistavissa". Eivät olisi, jos henkilökunnasta puuttuu taas yksi/vuoro eikä sijaisia saada. Se kahvin kylmyys ja ruuan kylmyys johtuu juuri siitä, että se ei lennä vanhuksen eteen itsestään. Asento on huono, sama juttu, valitettavasti. Maito tulee mammalle siksi, että ainoa kenet taloon saadaan voi olla täysin uusi sijaistaja, joka ei välttämättä tunne juuri Annelin ruokajuomaa. Puhelimeen pitää vastata säkenöivästi?
Siis se maalaisjärjen käyttö loppuu jos puuttuu yksi työntekijä? Juuri silloinhan sitä maalaisjärkeä tarvittaisiin. Eli pitäisi priorisoida ja jättää vähemmän tärkeät tehtävät tuonnemmaksi. Ja eikö ruoan tuominen lämpimänä kuulu hoitajan tehtäviin? Siis on ihan oikein että vanhukset saavat kylmää ruokaa ja kahvia?
Onpas kurjia vastauksia osa. Aloittaja varmaan halusi lähinnä asiallista keskustelua?
Itse olen lh, mutta en loukkaannu, koska tiedän toimivani työssäni asiallisesti ja yrittäväni parhaani. Toki riittämättömyyden tunne vaivaa välillä, mutta olosuhteisiin voi vaikuttaa lähinnä poliittisella tasolla, joten minkäs teet.
Itselleni tulee mieleen, että vaikka ruokatoivomukset on välitetty perille, onko osa perehtynyt niihin? Joskus tietoa on saatavilla, mutta kukaan ei perehdytä eikä sitten kerkeä lukea. Eihän tuossa ongelmaa ole, jos maidon lisäksi saa sitten muutakin juotavaa, mutta maitoa toki menee noin hukkaan. Lisäksi onntietysti se yksilöllisyyden näkökulma, joka varmasti auttaisi asukasta tuntemaan itsensä huomioidummaksi, tekisi olosta edes jollain tapaa kodikkaamman jne. Ymmärrettävää on, että tällaisin asioin voidaan vaikuttaa tosi paljon myös omaisten näkemyksiin.
Omassa yksikössämme pyrimme huomioimaan ruokatoiveet. Toki alkuun ja sijaisilla saattaa näitä erheitä tulla. Ruoka tarjotaan lämpimänä, omaisille tarjotaan tuoretta kahvia ja mahdollisuuksien mukaan jotain piskettiä, koitetaan käydä juttusilla ja olla saatavilla.
Töksäyttely voi olla persoonastakin kiinni, mutta onpa kummallista, jos kaikista hoitajista joiden kanssa on yhteyksissä, tulee tuollainen olo. Omaisten kohtaamisesta ainakin omalla työpaikallani on puhuttu säännöllisesti. Itse olen myös kysynyt työurani alussa neuvoa sekä esimieheltä että kokeneemmilta työkavereilta mm. haastaviin kohtaamistilanteisiin (tosin nuo sun kuvailemathan vaikuttavat täysin normaaleilta tilanteilta).
Lisäksi ollaan myös työyhteisön palavereissa käyty läpi omaisilta tulleita palautteita (sekä hyviä että huonoja), pohdittu tilanteita ja keskusteltu parannusehdotuksista.
En tiedä, oletko laittanut palautetta asiasta ja onko omaisesi asuinpaikassa mahdollisuus siihen ja millä tavalla (meillä esim. palautelaatikko) mutta suosittelen kyllä.
Joskus kyse voi olla kiireestä ja hoitajapulasta ja jos huomaa suoraan asioiden johtuvan tällaisista asioista, kannattaa viestiä laittaa mahdollisuuksien mukaan ylemmillekin tahoille jotta asioihin saataisiin muutosta.
Jäin miettimään myös tuota syömisasentoa. Tuletko joskus paikalle niin, että ruokailu on jo alkanut? Tällöin omainen on ehkä jo ehtinyt valahtaa huonoon asentoon. Toisaalta joku voi ajatella asian omaislähtöisesti eli ajattelee ehkä häiritsevänsä kohtaista jos tulee siihen huseeraamaan. Tietenkään näin ei saisi olla.
Jos haluat vielä keskustella, niin jatkan kyllä aiheesta ihan mielelläni. Samalla tästä saa "Näin en ainakaan halua toimia"- vinkkejä omaan työhön.
Kuka älykääpiö siellä nyt trollaa? Ulos happihyppelylle.
Tietenkin omainen voi silti auttaa siinä missä pystyy. Onhan se sille hoidettavana olevallekin yleensä mieluinen asia. Mutta se on tosiaan ongelma, että kun ei tunne niitä hoitolaitoksen käytäntöjä, niin ei oikein aina tiedä miten kuuluisi toimia, ja jos kysyy, niin suhtaudutaan usein jotenkin tympeästi. Terveisin vastauksen nro 15 kirjoittanut.