Lue keskustelun säännöt.
Kissan hankintaa suunnittelevat, ottakaa aina kaksi yhden sijasta.
04.12.2013 |
Me päätimme ottaa kissan n. vuosi sitten ja heti oivalsimme, että otamme kaksi yhden sijaan. Kukaan ihminen ei voi korvat kissalle toista kissaa. Monen "yksinäisen" kissan elämä on todella tylsää ja alussa jopa turvatonta.
Meillä on sisko ja sen veli (leikattu) ja nukkuvat, leikkivät ja syövät yhdessä ja voi sitä ilon määrää kun iskee leikkimisen aika....
Kaksi kissaa menee todellakin siinä missä yksikin (toisin kuin lasten kanssa). Hieman useammin täytyy toki hiekkalaatikko siivoja.
Kommentit (30)
Meidän kissa ei lämpene yhtään toisille kissoille. Meillä oli yhteen aikaan toinenkin kissa, joka jouduttiin kuitenkin lopettamaan. Kissa oli silminnähden onnellinen, kun sai olla taas ainoana kattina talossa. On hyvin ihmisrakas, mutta lajitovereita ei kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:32"]
Mun kissat ei ole sukua eikä samanikäisiä, mutta silti viihtyvät hyvin yhdessä. Ei kissa mikään erakko ole. Samalainen kuin muut kissaeläimet, eli löyhä lauma niillä kaikilla on. Meidän mökkinaapurilla on tallikissoja, aluksi yksi, mutta löysi kaverin (kulkukissan) ja toii sen mukanaan. Ovat lähinnä yhdessä.
[/quote]
No niin kuin sanoin, monet kissat viihtyvät varmasti kaksinkin tai vaikka kolmestaan, mutta kissa lajina on yksineläjä ja hyvin reviiritietoinen. Suurin osa kissaeläimistä on yksineläjiä, poikkeuksena leijona.
Jokainen kissa on oma persoonansa, ja toiset ovat enemmän "laumaeläimiä" kuin toiset. Ystävälläni on kuusi kissaa, joista kaksi kärsii isosta laumasta ja siksipä käyvät välillä "hermolomalla" (muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen) ystäväni sukulaisen luona olemaan ainoita kissoja vähän aikaa. Neljä muuta tulevat toimeen enemmän ja vähemmän hyvin keskenään: välillä nukutaan nenät vastakkain ja nuollaan toisten turkit puhtaiksi, välillä isketään hampailla toisen kurkkuun ihan vahingoittamismielessä. Kaikki rakastavat ystävääni ja tämän tytärtä hellästi, mutta kissojen kesken on joskus vähän hankausta.
^ Nuo kuusi ystäväsi kissaa kuulostavat myös tyypillisiltä yksineläjiltä, joita pidetään väkisin porukassa. Tuo hermoloma kuulostaa myös aivan naurettavalta. Eikö kissoille voisi etsiä koteja, joissa saavat olla ainoita kissoja?
Olen täysin samaa mieltä. Kissa rakastaa kyllä ihmistäänkin mutta se toiseen kissan kohdistuva nuoleminen ja riehuminen on jotain ihan muuta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 10:12"]Se riippuu kissasta. Meidän mirri ei sietänyt toisia kissoja lainkaan, mutta koira oli sen paras kaveri. Pentuna toimeentulevat kissat voi aikuisina tapella verisesti eikä mahdu samaan asuntoon.
[/quote]
Tuliko teille kissa ihan luovutusikäisenä? Ei siis kahdeksan viikkoisena söpönä karvapallona? Kissat oppivat sosiaalisuutta ja kissan kielen siitä 8 viikosta eteen päin. Mikäli pentu eroitetaan ihmisten toimesta enosta ja pennuista liian aikaisin voi seurauksena olla kissa, joka ei tule toimeen muiden kanssa.
Harmi vain, että yleensä pennut lähtevät uuteen kotiin ennen kuin se 12 viikkoa on täynnä. Syövät itse, käyvät laatikolla.. ja se on mukamas tarpeeksi. Kissa ei ole koira. Kissalla ei ole leimautumisikää, joten ei ole mitenkään perusteltua vierottaa pentuja liian aikaisin.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:06"]Ja lisätään vielä, että LEIKKAUTA kissa ENNEN ensimmäistä juoksua.
Meillä narttukissa oli täysin sisäsiisti, kunnes tuli eka juoksu 8kk iässä ja alkoi merkkailemaan. Juoksun jälkeen leikattiin, mutta nurkkiin kuseskelu jäi päälle :(
Jos olisin tuon tiennyt, niin olisin leikkauttanut ennen juoksujen alkua.
[/quote]
Kissoilla ei ole juoksuja, vaan kiima :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 5 -vuotias poikakissa ja kaverina 4kk ikäinen pentu (eivät ole sukua). Tulevat varsin hyvin toimeen keskenään. Ekat 3-4 päivää isompi kissa oli hermostunut ja hieman aggressiivinen, mutta sitten ne alkoivat nukkumaan, syömään ja leikkimään yhdessä. Tosin vanhempi kissa on joskus suorastaan uupunut pikkukissan temmellyksessä.
Aiemmin meillä oli tämän vanhemman kollin seurana narttu ja he saivat sitten 5 pentua, joista pidimme yhden. Narttu muuttui äkäiseksi pentujaan kohtaan ja jouduimme antamaan sen pois. Pidimme yhden pennuista, joka oli siis kollin oma poika. He tulivat suhteellisen hyvin toimeen keskenään, mutta siitä pojasta tuli varsinainen reviirinvartija, joka hyökkäsi jopa vieraidemme kimppuun.
Tuo viisivuotias kollimme on ollut hieman epäonninen kavereiden kanssa, koska narttu annettin pois, oma poikansa tippui parvekkeelta ja kuoli 2 vuoden ikäisenä, seuraavaksi ottamamme persialainen kuoli pentuna keuhkosairauteen ja sen jälkeen otettu Van -kissa katosi. Nyt tämä uusi pentu on ollut seurana 2 kk...
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:52"]
^ Nuo kuusi ystäväsi kissaa kuulostavat myös tyypillisiltä yksineläjiltä, joita pidetään väkisin porukassa. Tuo hermoloma kuulostaa myös aivan naurettavalta. Eikö kissoille voisi etsiä koteja, joissa saavat olla ainoita kissoja?
[/quote]
Ystäväni rakastaa sunnattomasti jokaista kissaansa, tosin joskus on hieman hermo piukalla, kun katit ovat oikein hankalia. En kuitenkaan ala häntä neuvoa, miten hänen tulisi elämänsä - ja kissansa - järjestää.
Narttukissat elelevät luonnostaan löyhissä, pienissä laumoissa (mummokissa tyttärineen ja lapsenlapsineen), joissa aikuiset huolehtivat yhdessä pennuista. Metsästävät kuitenkin yksin. Aikuiset poikakissat häädetään laumasta.
Minäkin ajattelin, että kissa tarvitsee lajitoverin. Nyt minulla on (ollut jo vuosia) kaksi (tyttö)kissaa, jotka vihaavat toisiaan. Tällä kokemuksella jos ottaisin kaksi kissaa, ne olisivat joko siskokset samasta pentueesta tai äiti ja tytär. Tai sitten yksinäinen kissa.
Tiedän kyllä, että monella kuitenkin onnistuu useankin kissan sopuisa yhteiselo.