Lue keskustelun säännöt.
Miten parannan itsetuntoani
26.09.2020 |
Olen 15 vuotias tyttö. Olen kamppaillut jo pitkään itsetuntoni kanssa enkä tiedä mitä tekisin. Itken lähes päivittäin koska vihaan sitä miltä näytän ja minkälainen ihminen ylipäätään olen. Mietin aina koulussakin vain että miten kukaan jaksaa viettää aikaa kanssani ja välittäisikö kukaan vaikka minua ei enää olisi. Perheeni kanssa minulla ei ole kovin hyvät välit. Äiti tekee koko ajan vain töitä eikä halua viettää aikaa minun kanssani. Isääni taas kiinnostaa vain se että liikun tarpeeksi ja jos en ole pariin päivään treenannut hän tulee valittamaan. On kauhea kuulla kun isän mielestä en ole tarpeeksi laiha ja samaa olen kuullut joiltakin kavereiltanikin. Itsekin ajattelen olevani läski mutta jos ihan oikeasti mietin asiaa nii en edes ole ylipainoinen tai isokokoinen. Haluaisin kuitenkin pudottaa painoa jotta isäni olisi minusta ylpeä. En luultavasti voisi tappaa itseäni mutta haluaisin etten oli syntynyt niin ei tarvitsisi käydä tätä paskaa uudestaan ja uudestaan. Haluaisin kuulla teiltä miten voisin parantaa itsetuntoani. Ja kiitos jos olette jaksaneet lukea koko viestini.
Kommentit (17)
Ikävä kuulla. 😞❤️ oletko koskaan kokeillut sanoittaa näitä asioita vanhemmillesi? He eivät välttämättä tiedä loukkaavansa sinua. Voisit myös kokeilla asiasta puhumista esimerkiksi koulukuraattorille tai koulupsykologille. Lämmin halaus sinulle❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin masennuksesta ja ahdistuksesta selvinneenä voin antaa muutaman vinkin, joita terapeuttini suositteli terapian tueksi. Ehkä auttavat sinuakin?
1) Urheile säännöllisesti, edes puoli tuntia päivässä. Tämä tulisi tehdä mielen "puhtauden" takia, ei painonhallinnan takia. Urheilun vaikutukset eivät näy heti, mutta viimeistään viikon/parin päästä pitäisi auttaa.
2) "Kiitollisuuspäiväkirja". Kirjoita joka päivä ylös 3 asiaa jotka teit hyvin/saavutit sinä päivänä (ja nämä asiat voivat olla ihan pieniä asioita, kuten sain pyykättyä tai käytyä kaupassa), 3 asiaa joissa olet hyvä (jokaisella on joitakin taitoja, ne vain tuppaavat unohtumaan) ja 1 kehu jonka olet kuullut (ei tarvitse olla siltä päivältä, vaan tähän käy esimerkiksi jokin kehu, jonka opettaja on antanut pari viikkoa sitten.
3) Kohdatessasi negatiivisuutta hoe itsellesi "tämä on mielipide, ei totuus". Kuulostaa vähän kliseeltä, mutta ajan kanssa tälläisestä negatiivisuudesta kieltäytymisestä tulee tapa ja itsetuntosi paranee sitä myötä.
Toivottavasti nämä auttavat, tsemppiä ja kaikkea hyvää <3
Mua taas ei ole koskaan auttanut tuo kolmosen kuvaama tapa hokea itslleen että on hyvä ja blabla. Tiedän etten ole. Tiedän, etten ole edes ”tarpeeksi hyvä” vaan aina on sekä varaa että syytä parantaa.
Se, mikä on auttanut, on kun olen tajunnut, että no ei meiltä mitään erityistä hyvyyttä vaaditakaan kelvataksemme - ja tämänhän näkee ihan vain katselemalla avoimin silmin ympärilleen. Kaikki muutkin ovat oikeastaan vähintään yhtä surkeita kuin minä, ja silti niillä menee ihan hyvin.
Tämän jälkeen voinkin itse miettiä, missä haluan kehittyä ja kehittää sitä sitten itseäni varten - en muita.
Vierailija kirjoitti:
Mua taas ei ole koskaan auttanut tuo kolmosen kuvaama tapa hokea itslleen että on hyvä ja blabla. Tiedän etten ole. Tiedän, etten ole edes ”tarpeeksi hyvä” vaan aina on sekä varaa että syytä parantaa.
Se, mikä on auttanut, on kun olen tajunnut, että no ei meiltä mitään erityistä hyvyyttä vaaditakaan kelvataksemme - ja tämänhän näkee ihan vain katselemalla avoimin silmin ympärilleen. Kaikki muutkin ovat oikeastaan vähintään yhtä surkeita kuin minä, ja silti niillä menee ihan hyvin.
Tämän jälkeen voinkin itse miettiä, missä haluan kehittyä ja kehittää sitä sitten itseäni varten - en muita.
"Kaikki muutkin ovat oikeastaan vähintään yhtä surkeita kuin minä, ja silti niillä menee ihan hyvin."
Hyvin sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Mua taas ei ole koskaan auttanut tuo kolmosen kuvaama tapa hokea itslleen että on hyvä ja blabla. Tiedän etten ole. Tiedän, etten ole edes ”tarpeeksi hyvä” vaan aina on sekä varaa että syytä parantaa.
Se, mikä on auttanut, on kun olen tajunnut, että no ei meiltä mitään erityistä hyvyyttä vaaditakaan kelvataksemme - ja tämänhän näkee ihan vain katselemalla avoimin silmin ympärilleen. Kaikki muutkin ovat oikeastaan vähintään yhtä surkeita kuin minä, ja silti niillä menee ihan hyvin.
Tämän jälkeen voinkin itse miettiä, missä haluan kehittyä ja kehittää sitä sitten itseäni varten - en muita.
Juuri näin. Itsetunto lähtee siitä että hyväksyy itsensä syylineen laikkineen. Suositulta astronautilta kysyttiin että mikä on tärkein asia minkä hän on elämässä oppinut ja hän vastasi että se että joka ikinen meistä kamppailee jonkun asian kanssa, "struggles".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen kirjaa karisma myytti, siellä on paljon asiaa itse tunnosta ja se parantamisesta, sekä paljon harjoituksia ja ajatuksia ja tutkimustietoa asiasta. Kannattaa lainata kirjastosta ja vilkaista olisiko tästä apua juuri sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua taas ei ole koskaan auttanut tuo kolmosen kuvaama tapa hokea itslleen että on hyvä ja blabla. Tiedän etten ole. Tiedän, etten ole edes ”tarpeeksi hyvä” vaan aina on sekä varaa että syytä parantaa.
Se, mikä on auttanut, on kun olen tajunnut, että no ei meiltä mitään erityistä hyvyyttä vaaditakaan kelvataksemme - ja tämänhän näkee ihan vain katselemalla avoimin silmin ympärilleen. Kaikki muutkin ovat oikeastaan vähintään yhtä surkeita kuin minä, ja silti niillä menee ihan hyvin.
Tämän jälkeen voinkin itse miettiä, missä haluan kehittyä ja kehittää sitä sitten itseäni varten - en muita.
Juuri näin. Itsetunto lähtee siitä että hyväksyy itsensä syylineen laikkineen. Suositulta astronautilta kysyttiin että mikä on tärkein asia minkä hän on elämässä oppinut ja hän vastasi että se että joka ikinen meistä kamppailee jonkun asian kanssa, "struggles".
Tuolla kolmoskohdalla on siis hyvä blokata ulkopuolelta, esimerkiksi koulukavereilta, tulleita negatiivisia kommentteja tyyliin "vitsi, että olet tyhmä" tai "vitsi, että sun hiukset on ällöttävät". Jos siinäkin kohdassa rupeaa ajattelemaan, että onhan se totta, se on jälleen kerran negatiivinen ajatus, jonka myötä se tulee taas kerran vaikeammaksi löytää mitään positiivista itsestään. Jos haluaa hyvän itsetunnon ei tuollainen tyypillinen suomalainen "en ole tarpeeksi hyvä, eikä ole kukaan muukaan" auta pätkääkään eteenpäin. Ei ihme, että kaikki on täällä niin masentuneita ja huonosta itsetunnosta kärsiviä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskele psykologiaa ja selvitä mistä huono itsetunto johtuu, jolloin opit hyväksymään itsesi. Huonot vanhemmat ja parantamisen varaa kasvatuksessa näyttäisi ainakin olevan.
Meditoimalla. AInoa luonnollinen keino ymmärtää elämää. Ilman lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua taas ei ole koskaan auttanut tuo kolmosen kuvaama tapa hokea itslleen että on hyvä ja blabla. Tiedän etten ole. Tiedän, etten ole edes ”tarpeeksi hyvä” vaan aina on sekä varaa että syytä parantaa.
Se, mikä on auttanut, on kun olen tajunnut, että no ei meiltä mitään erityistä hyvyyttä vaaditakaan kelvataksemme - ja tämänhän näkee ihan vain katselemalla avoimin silmin ympärilleen. Kaikki muutkin ovat oikeastaan vähintään yhtä surkeita kuin minä, ja silti niillä menee ihan hyvin.
Tämän jälkeen voinkin itse miettiä, missä haluan kehittyä ja kehittää sitä sitten itseäni varten - en muita.
No mutta tätähän se juuri tarkoittaa, että on tarpeeksi hyvä. Muut ovat tarpeeksi hyviä, vaikka eivät olekaan täydellisiä, ja sinä olet myös tarpeeksi hyvä.
PositiivisuuttaKehiin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua taas ei ole koskaan auttanut tuo kolmosen kuvaama tapa hokea itslleen että on hyvä ja blabla. Tiedän etten ole. Tiedän, etten ole edes ”tarpeeksi hyvä” vaan aina on sekä varaa että syytä parantaa.
Se, mikä on auttanut, on kun olen tajunnut, että no ei meiltä mitään erityistä hyvyyttä vaaditakaan kelvataksemme - ja tämänhän näkee ihan vain katselemalla avoimin silmin ympärilleen. Kaikki muutkin ovat oikeastaan vähintään yhtä surkeita kuin minä, ja silti niillä menee ihan hyvin.
Tämän jälkeen voinkin itse miettiä, missä haluan kehittyä ja kehittää sitä sitten itseäni varten - en muita.
Juuri näin. Itsetunto lähtee siitä että hyväksyy itsensä syylineen laikkineen. Suositulta astronautilta kysyttiin että mikä on tärkein asia minkä hän on elämässä oppinut ja hän vastasi että se että joka ikinen meistä kamppailee jonkun asian kanssa, "struggles".
Tuolla kolmoskohdalla on siis hyvä blokata ulkopuolelta, esimerkiksi koulukavereilta, tulleita negatiivisia kommentteja tyyliin "vitsi, että olet tyhmä" tai "vitsi, että sun hiukset on ällöttävät". Jos siinäkin kohdassa rupeaa ajattelemaan, että onhan se totta, se on jälleen kerran negatiivinen ajatus, jonka myötä se tulee taas kerran vaikeammaksi löytää mitään positiivista itsestään. Jos haluaa hyvän itsetunnon ei tuollainen tyypillinen suomalainen "en ole tarpeeksi hyvä, eikä ole kukaan muukaan" auta pätkääkään eteenpäin. Ei ihme, että kaikki on täällä niin masentuneita ja huonosta itsetunnosta kärsiviä!
Näinpä. Huomaa, ettei ole monella keskustelijalla minkäänlaista kokemusta esimerkiksi oikeasta masennuksesta tai kognitiivisesta käytösterapiasta, jolla huonoa itsetuntoa lähdetään korjaamaan.
Nimim. Kognitiivisessa käytösterapiassa itsetuntonta korjannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KognitiivinenKäytösterapia kirjoitti:
PositiivisuuttaKehiin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua taas ei ole koskaan auttanut tuo kolmosen kuvaama tapa hokea itslleen että on hyvä ja blabla. Tiedän etten ole. Tiedän, etten ole edes ”tarpeeksi hyvä” vaan aina on sekä varaa että syytä parantaa.
Se, mikä on auttanut, on kun olen tajunnut, että no ei meiltä mitään erityistä hyvyyttä vaaditakaan kelvataksemme - ja tämänhän näkee ihan vain katselemalla avoimin silmin ympärilleen. Kaikki muutkin ovat oikeastaan vähintään yhtä surkeita kuin minä, ja silti niillä menee ihan hyvin.
Tämän jälkeen voinkin itse miettiä, missä haluan kehittyä ja kehittää sitä sitten itseäni varten - en muita.
Juuri näin. Itsetunto lähtee siitä että hyväksyy itsensä syylineen laikkineen. Suositulta astronautilta kysyttiin että mikä on tärkein asia minkä hän on elämässä oppinut ja hän vastasi että se että joka ikinen meistä kamppailee jonkun asian kanssa, "struggles".
Tuolla kolmoskohdalla on siis hyvä blokata ulkopuolelta, esimerkiksi koulukavereilta, tulleita negatiivisia kommentteja tyyliin "vitsi, että olet tyhmä" tai "vitsi, että sun hiukset on ällöttävät". Jos siinäkin kohdassa rupeaa ajattelemaan, että onhan se totta, se on jälleen kerran negatiivinen ajatus, jonka myötä se tulee taas kerran vaikeammaksi löytää mitään positiivista itsestään. Jos haluaa hyvän itsetunnon ei tuollainen tyypillinen suomalainen "en ole tarpeeksi hyvä, eikä ole kukaan muukaan" auta pätkääkään eteenpäin. Ei ihme, että kaikki on täällä niin masentuneita ja huonosta itsetunnosta kärsiviä!
Näinpä. Huomaa, ettei ole monella keskustelijalla minkäänlaista kokemusta esimerkiksi oikeasta masennuksesta tai kognitiivisesta käytösterapiasta, jolla huonoa itsetuntoa lähdetään korjaamaan.
Nimim. Kognitiivisessa käytösterapiassa itsetuntonta korjannut
Jaa no minä joka tuon kirjoitin olen lähes parantunut persoonallisuushäiriöistä. Kävin kognitiivisessa terapiassa eikä siitä ollut juuri mitään apua. Avun sain yksinkertaistettuna kun lakkasin hokemasta että minä olen hyvä, minä olen hyvä, ja totesin että olen ihan huono mutta so what.
Ensinnäkin hienoa, että haluat olla itse aktiivisesti parantamassa tilannettasi.
Minulla oli sinun iässäsi samantapaisia vaikeuksia. Minunkin äitini oli aina töissä. Emme tehneet koskaan mitään kivaa yhdessä. Jos yritin saada tukea johonkin ongelmaani, äidin vastaus oli useimmiten kylmä ja tuomitseva. Ei tuntunut kivalta joten lopetin yrittämisen. Myöhemmin äitini sitten alkoi vielä syyllistää minua siitä että olin niin etäinen hänen suuntaansa, enkä jutellut asioistani. Meni monta vuotta ennen kuin pystyin hänelle suoraan sanomaan, mistä tämä johtuu. Tai ylipäätään ajattelemaan, että tilanne ei tosiaankaan ole minun vikani. Isä taas oli muuten vain etäinen eikä pystynyt käsittelemään minkäänlaisia tunteita.
Sinä olet vanhempiesi lapsi. Et ole vielä edes täysi-ikäinen. Et vielä osaa ja tiedä kaikkea, ja niin kuuluukin olla. Olisi vanhempiesi tehtävä auttaa sinua rakentamaan tervettä itsetuntoa. Tuon tekstisi perusteella ikävä kyllä vanhempasi vaikuttavat kyvyttömiltä hoitamaan tätä tehtäväänsä kunnolla. Sellaisia vanhempia on monilla, ja se ei ole koskaan lapsen vika.
Koska tilanne nyt on mikä on, olet aivan oikein päätellyt että sinun kannattaa sitten yrittää itse auttaa itseäsi. Uskon, että tulet onnistumaan siinä. Minäkin onnistuin! 15-vuotiaana minäkin pidin itseäni rumana ja kamalana. Nyt olen 42-vuotias, ja peilistä katsoo kaunis, ihana nainen. Kyse on nimenomaan itsetunnosta, ei siitä minkä näköinen geneettisesti olet, tai muistakaan pysyvistä asioista. Kun itsetuntosi paranee, näet itsesi aivan eri valossa.
Kiusataanko sinua koulussa, vai onko sinulla siellä kavereita? Haen sitä, että onko ajatuksesi ettei sinusta siellä pidetä, tosiasia vai enemmän huonosta itsetunnosta aiheutuva tunne? Jos sinulla on oikeita kavereita, voisit lähimmille mainita että olet ottanut projektiksi itsetuntosi parantamisen. Jutelkaa asiasta aina välillä. Kannattaa olla myös yhteydessä koulun terveydenhoitajaan/kuraattoriin ja kertoa, että itsetuntosi on heikko etkä saa siihen kotona tukea. Toivottavasti sitä kautta järjestyisi joku tukihenkilö, joka voi myös auttaa asiassa.
Oma tilanteeni parantui huomattavasti siinä vaiheessa, kun tulin täysi-ikäiseksi. Muutin pois kotoa ja aloitin opiskelut itselleni mieleisellä alalla. Siellä oli paljon samanhenkisiä ihmisiä, joista tuli hyviä ystäviäni. Sain tarvitsemaani tukea ja kannustusta, ja samalla myös pääsin omaan kotiin, pois vanhempieni kontrollin alta. Siinä kohtaa itsetuntoni alkoi parantua nopeammin. Myöhemmin menin vielä psykoterapiaan, josta sain lisää eväitä onnelliseen elämään.
Vanhempani eivät ole pahoja ihmisiä, mutta heillä on omat rajoitteensa, jotka vaikuttivat lasten itsetuntoon. Toivottavasti uskallat alkaa ajatella, että tilanne ei ole sinun syytäsi, ja olet hyvä ja kelvollinen ihminen vaikka vanhempasi ovatkin kriittisiä ja etäisiä. Vanhempiesi tyyli on heidän oma ongelmansa ja siihen on syynsä heidän kasvuhistoriassaan. Sinä et ole siitä vastuussa. Olet vastuussa ainoastaan siitä, että yrität suojella itseäsi sen vaikutuksilta ja etsiä elämääsi muita ihmissuhteita. Ihmisiä, joilta saat aitoa hyväksyntää ja kannustusta. Sitä kuitenkin jokainen meistä ansaitsee. Ja tätä vastuuta kannatkin jo hyvin aikuismaisesti, kun olet aktiivisesti parantamassa itsetuntoasi.
Paljon tsemppiä sinulle. Uskon että kaikki kääntyy vielä hyväksi. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit myös sanoa isällesi suoraan, kun hän arvostelee kehoasi, että se ei ole ok.
"Tuollaisesta arvostelusta tulee tunne, että en kelpaa sinulle ja se vaurioittaa itsetuntoani. Itsetuntoni on jo todella heikko. Sinä olet minun isäni. Tehtäväsi olisi tukea itsetuntoani vahingoittamisen sijaan."
Kun sanot tämän jokaisella kerralla, tapahtuu kaksi asiaa:
1. saat itsellesi lisää voimaa, koska huomaat että uskallat puolustaa itseäsi väärinkohtelua vastaan,
2. isäsi saa ajattelemisen aihetta, vaikka ei pystyisikään heti muuttamaan käytöstään.
Tiedän ettei ole helppo tehtävä, kun itsetunto on maassa. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että näin on mahdollista toimia. Joku päivä vielä pystyt siihen!
t. 14
Mua auttoi aikoinaan se, että kuuntelin youtubesta itsetuntoon liittyvää meditaatiota. Koita jos löytäisit sulle sopivia. Niitä pitää kuunnella päivittäin, että niistä on jotain apua.
Itsetuntoon voisi toimia mahdollisesti hypnoosihoito. Itsellä auttanut jännitys vatsaan.
Kaikki ovat perääsi 20 vuotiaana. Koita selviytyä sinne asti.