Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pikkujoulut... voi luoja
03.12.2013 |
Kiitos ja anteeksi, mutta pakko tilittää nyt.
Läksin ystävien kanssa perinteisiiin pikkujouluihin, ja jossain vaiheessa iltaa eksyin porukasta ja päädyin väärään ravintolaan, yritin etsiä tuttuja, ei ketään missään. Hieman paniikissa yritin siinä sitten soittaa ystäville, ei vastausta. Olen kauan ollut poissa kaikista ravintolakuvioista, koska tiedän miten siinä käy enkä halua miestä vaivoikseni enää, kun yhdestä olen päässyt eroon.
Torjuin pari tarjottua juomaa ohimennen siinä puhelinta räplätessäni ja manatessani kavereita jo aika lailla vihaisena, mutta yksi oli sitten rohkeampi ja tuli kysymään mikä hätänä. Tämä mies sitten vakuutti minut vain haluavansa auttaa, saattoi minut oikeaan ravintolaan, ja ystäväni löytyivät.
No sitten. Oltiin siis toisella paikkakunnalla, ja päätin lähteä tämän miehen kanssa vielä tanssimaan toiseen ravintolaan (mietin ehkä millisekunnin, mutta en kauempaa) ja ystävät lähtivät taksilla kotiin.
Päädyttiin sitten miehen kotiin. Mies lupasi olla kunnolla, ja olisi ollutkin ellen minä olisi halunnut, ja sitten asiat tietenkin johtivat toisiin, ja pitkälle seuraavaan päivään. Kun lopulta nousin sängystä ja menin tupakalle parvekkeelle, meinasin alkaa kirkumaan kauhusta kun näin itseni parvekkeen lasista. En ole ikinä elämässäni näyttänyt niin hirveältä. Pokkana sitten vaan suihkuun ja kahville. Nolotti niin järkyttävästi enkä mainannut saada sanaa suustani, kun yriteltiin jotain kahvipöytäkeskustelua.
Mutta eipä tässä vielä kaikki. Herrasmiehenä mies ajoi, kuten oli luvannutkin, minut kotiin toiselle paikkakunnalle. Ja autossa, ihan yhtäkkiä varoittamatta, kesken lauseen oksensin hänen autonsa lattialle ja suht koht kaikkialle päälleni. Mies pysäyttää auton, hakee tyynesti pyyhkeen takakontista, varmistaa että pahoinvointi meni ohi ja matka jatkuu. Tässä vaiheessa ajattelin toiveikkaana lähintä siltatolppaa. Kotipihassa mies naureskeli ettei pusu taida olla paikallaan, mutta puhelinnumerot on vaihdettu...
Olin kotona siis sunnuntaina illansuussa, ja menin suoraan nukkumaan maanantaiaamuun. Maanantaina iltapäivällä mies soitti, juteltiin pitkään ja todettiin että molemmat haluaa ilman muuta tavata. Sen jälkeenkin mies on soittanut pari kertaa (luvalla, sovittuna aikana) ja treffit on nyt sitten huomenna.
Olen 40+, kahden lapsen äiti, vuosia sitten eronnut ja sen jälkeen heittänyt lähinnä pyyhkeen kehään ihan vapaaehtoisesti. Nyt sitten tällainen yö tällaisen miehen kanssa, ja varsinkin tällainen "aamu". Miten helvetissä selviän huomisesta?
Kommentit (30)
Haha, mikäs huomisessa? Tsemppiä vaan, varmasti menee hyvin :) Mies on ainakin jo nähnyt sut ehkä kauheimmillasi, joten sen suhteen ei enää tarvitse ottaa paineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ton oksentamisen jälkeen vielä halua nähdä, niin ei se kovin paska tapaus ole :)
Vaikuttaa siltä, että se tykkää susta oikeesti. Joten oot vaan oma ittes ja häpeä pois. :)
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 18:38"]
Jos mies ton oksentamisen jälkeen vielä halua nähdä, niin ei se kovin paska tapaus ole :)
[/quote]
Tai sitten niin epätoivoinen, ettei fiksusti käyttäytyvää naista saa...
Kiitos kovasti kannustuksesta :) Yritin itsekin lohduttaa itseäni, että saipahan nyt ainakin kunnollisen syyn olla soittamatta ja turha odotella. Mutta nythän tästä sitten vasta harmit alkoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvitä ihan hyvin, tietty, en jaksa uskoa, että nyt kämmäisit huolella <:)
Se tais kuitenkin syystä tai toisesta ihastua suhun, kaikesta kaameudesta huolimatta sä halusit sitä ja ilmeisesti seksiä siis oli.
Mies on joko kiinnostunut, naisia saamaton, haluaa helpon koneen tai on narsisti. Valitse siitä, mä lähtisin silti tuohon ekaan :D
H-hetki lähestyy, mies hakee minut tunnin kuluttua. Nyt olen jo sen verran tolkuissani, että olen saanut meikattua ja puettua. Mutta tästä deittailumaailmasta en tajua hönkäsen pöläystä. Olin yli 20 vuotta naimisissa ja sen jälkeen istunut visusti säilössä kuin suolakurkku. Voitte uskoa että olen paniikissa.
Noh, ei kai tässä muu auta, leuka rintaan vain ja kohti uusia pettymyksiä :) Mutta viime hetken vinkkejä kellään? Tiedän jo yhden: Älä oksenna autoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"säilössä kuin suolakurkku"
Reps! Kiitos!
Kaikkien näiden negamammojen jälkeen on kerrankin hauska nähdä täällä naisihminen joka lähestyy asioita näin. Rock on!
-m28-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysyttele selvinpäin , niin hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkas se Marilyn Monroe totesikaan? "Jos et kestä minua pahimmillani, et ansaitse minua parhaimmillani"?
Että nyt sitten vain parasta näyttämään, auto on jo laatoitettu. ;)
No?
Haluamme tietää miten treffit meni. Toivottavasti mies oli yhtä mukava kuin aikaisemminkin, ....ja sinä et yhtä pahoinvoiva :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hauska juttu ja onnea matkaan ap:lle :)
toivottavasti ei ole mies niitä tapauksia jotka on sitä mieltä että heti sänkyyn päästävä nainen ei ole vakavasti otettava tapaus.
kysy siltä, miksi sillä oli pyyhe takakontissa.
Mitä ihmeen hauskaa on siinä, että vetää tolkuttomat kännit ja yrjöää toisen autoon etenkin, kun ikää on jo päälle 40?
Herätys!
Ymärrän että olet kerran pettynyt mieheen ja yh-äitinä ajattelet lapsia jne.
Koita nyt silti avata silmät! Elämä hymyilee sinulle ja sinä yrität löytää lisää syitä jatkaa murjottamista.
Näin miehenä en jaksa uskoa, että kukaan olisi niin epätoivoisesti puutteessa, jotta sen takia oksennusta autoonsa kaipaisi. En keksi muuta syytä kuin pahemman luokan ihastuminen. Eli sinulla ei ole mitään pelättävää. Mies on jo nähnyt sinusta ei niin edustavankin puolen. Kun ei pelästynyt niin taitaa olla itsekin elämää nähnyt ja tietää ettei keski-ikäinen krapulainen nainen näytä mainoksien supermallilta. Tämän luulisi helpottavan sinun "paineitasi".
Eikä ne deittikuviot ole siitä mihinkään muuttuneet. Mies ja nainen yrittävät tunnustella onko toinen se, jonka kanssa haluaa jatkaa eteenpäin. Se miten edetään riippuu ihmisistä ei vuosikymmenestä.
Kyllähän tuosta voisi sanoa että olette jo aika "alastomia", eli et varmasti ole antanut itsestäsi pinnallista tai teeskenneltyä kuvaa. Jos nyt annat itsestäsi asiallisen kuvan, niin tuohan voi päättyä hyvin. Noin minäkin tapasin vaimoni, eli tutustuminen ihan liian kännissä ja just pikkujoulussa. Pikkujoulu antaa jonkin verran anteeksi, se vähän niin kuin kuuluu asiaan.
Vinkki, älä ota viinaa tai älä ainakaan niin että humallut.
t. mies
Alue: Aihe vapaa
hahahaha.. Ihanasti kuvailtu, sinussa on kirjailijan vikaa. Toivottavasti tälle tulee onnellinen loppu