Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pikkujoulut... voi luoja
03.12.2013 |
Kiitos ja anteeksi, mutta pakko tilittää nyt.
Läksin ystävien kanssa perinteisiiin pikkujouluihin, ja jossain vaiheessa iltaa eksyin porukasta ja päädyin väärään ravintolaan, yritin etsiä tuttuja, ei ketään missään. Hieman paniikissa yritin siinä sitten soittaa ystäville, ei vastausta. Olen kauan ollut poissa kaikista ravintolakuvioista, koska tiedän miten siinä käy enkä halua miestä vaivoikseni enää, kun yhdestä olen päässyt eroon.
Torjuin pari tarjottua juomaa ohimennen siinä puhelinta räplätessäni ja manatessani kavereita jo aika lailla vihaisena, mutta yksi oli sitten rohkeampi ja tuli kysymään mikä hätänä. Tämä mies sitten vakuutti minut vain haluavansa auttaa, saattoi minut oikeaan ravintolaan, ja ystäväni löytyivät.
No sitten. Oltiin siis toisella paikkakunnalla, ja päätin lähteä tämän miehen kanssa vielä tanssimaan toiseen ravintolaan (mietin ehkä millisekunnin, mutta en kauempaa) ja ystävät lähtivät taksilla kotiin.
Päädyttiin sitten miehen kotiin. Mies lupasi olla kunnolla, ja olisi ollutkin ellen minä olisi halunnut, ja sitten asiat tietenkin johtivat toisiin, ja pitkälle seuraavaan päivään. Kun lopulta nousin sängystä ja menin tupakalle parvekkeelle, meinasin alkaa kirkumaan kauhusta kun näin itseni parvekkeen lasista. En ole ikinä elämässäni näyttänyt niin hirveältä. Pokkana sitten vaan suihkuun ja kahville. Nolotti niin järkyttävästi enkä mainannut saada sanaa suustani, kun yriteltiin jotain kahvipöytäkeskustelua.
Mutta eipä tässä vielä kaikki. Herrasmiehenä mies ajoi, kuten oli luvannutkin, minut kotiin toiselle paikkakunnalle. Ja autossa, ihan yhtäkkiä varoittamatta, kesken lauseen oksensin hänen autonsa lattialle ja suht koht kaikkialle päälleni. Mies pysäyttää auton, hakee tyynesti pyyhkeen takakontista, varmistaa että pahoinvointi meni ohi ja matka jatkuu. Tässä vaiheessa ajattelin toiveikkaana lähintä siltatolppaa. Kotipihassa mies naureskeli ettei pusu taida olla paikallaan, mutta puhelinnumerot on vaihdettu...
Olin kotona siis sunnuntaina illansuussa, ja menin suoraan nukkumaan maanantaiaamuun. Maanantaina iltapäivällä mies soitti, juteltiin pitkään ja todettiin että molemmat haluaa ilman muuta tavata. Sen jälkeenkin mies on soittanut pari kertaa (luvalla, sovittuna aikana) ja treffit on nyt sitten huomenna.
Olen 40+, kahden lapsen äiti, vuosia sitten eronnut ja sen jälkeen heittänyt lähinnä pyyhkeen kehään ihan vapaaehtoisesti. Nyt sitten tällainen yö tällaisen miehen kanssa, ja varsinkin tällainen "aamu". Miten helvetissä selviän huomisesta?
Kommentit (30)
miksi se otti sen tyynyliinan pois
t. urpo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 10:55"]
miksi se otti sen tyynyliinan pois
t. urpo
[/quote]
Juu, en minäkään ymmärtänyt. Pyyhki varmaan heilurinsa?
No ihan varma en ole kun vahtasin sitä tyynypuolta, mutta olettaisin, että 23 on oikeassa :)
Ap
Nolo muija. Jännämies pääsi taas panoille.
Vierailija kirjoitti:
kysy siltä, miksi sillä oli pyyhe takakontissa.
Meillä ainakin on, ennen oli talouspaperia. Miehellä oli ekana autona vanha skoda, ja oppi, että aina voi joutua korjaushommiin kesken matkan. 😉 (ja tavat jääny vaikka nykyinen auto ei mihinkään liikkuisi ilman tietokonetta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hel-nyc! ❤️ Mulla onkin ollut ikävä 😊
Nolo uliulimies. Kommentoija osoitti taas typeryytensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noo mäkin tapasin aviomieheni nolon kännisekoilun jälkeen ja rakkaus kukoistaa :D Toisaalta olin 18v.
Heh, kuulostaa siltä, että tuosta saattaa kehkeytyä jotain! Onnea matkaan! :) Ihan Bridget Jones-tyyliä :)
Minä tapasin mieheni myös kummallisesti, hän kiinnostui musta kuulemma juuri siksi, kun ei ollut tylsää normimeininkiä enkä teeskennellyt olevani muuta kuin olin eikä ollut kiysallista jäykistelyä ja tyhjänpuhumista treffeillä.
Alue: Aihe vapaa
Ap täällä. Kiitoksia hurjasti kivoista kommenteista ja myötäelämisestä :)
Juu, kyllä silloin ekana yönä, kun mies otti tyynyn ja alkoi ottaa pois tyynyliinaa -tiedätte-kyllä-miksi, mielessä vilahti että joo, nyt otti ohraleipä, se on joku sarjamurhaaja ja aikoo tappaa minut tuolla tyynyllä... No ei sitten kuitenkaan :) Se pyyhe nyt varmaankin oli siis treenikassista.
Ja ei, ei toki siinä kännäämisessä ja varsinkaan oksentamisessa mitään hauskaa olekaan, siksihän juuri olinkin ihan paniikissa ja häpesin silmät päästäni. Mutta tähän ikään jo tajuaa että vahinkojakin voi sattua elämässä.
Joku halusi tietää koska menin naimisiin. Tapasin exän alta kaksikymppisenä, yhteen muutettiin vuoden päästä, virallisesti naimisissa 16 vuotta. Erostakin on jo vuosia, joten olen siis hyvinkin päälle 40. Sivumennen sanoen, tämä mies on minua kymmenisen vuotta nuorempi.
Mutta siis eilisiltaan. Hmm. Kyllä, auto oli käynyt pesussa, sen huomasin :) Mies vaan totesi että se aamukahvi ilman maitoa ei vissiin ollut hyvä ajatus. En nyt tarkemmin mene yksityiskohtiin, mutta ilmassa oli taas parin olkiluodon verran sähköä, pysyin erossa viinaksista ja auto pysyi siis puhtaana. Kotiin pääsin kunnialla, mutta varsin sekaisin päästäni. Puhelimen pitäisi soida taas tänään.