Nuoreni haaveilee arkkitehdin opinnoista. Lupasin ostaa parhaan valmennuskurssin. Onko niistä oikeasti hyötyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yököttävää elitismiä. Pian vain rikkaiden penskat pääsevät yliopistoon. Yli 60 prosenttia Aallon opiskelijoista on käynyt pääsykoekurssin.

Eikös nykyään suurin osa oteta yliopistoihin yo-papereilla, tai ainakin siihen suuntaan pyritään?

Nykyään yo-kokeisiinkin voi ostaa valmennuskurssin ja jos joutuu uusimaan monta kerta saadakseen vaikka L, niin ei se kovin halvaksi tule, kun kaksi ainettakin maksaa jo 70€

Yo-kokeiden valmennuskurssia kutsutaan lukioksi, ja se on ilmainen kaikille. L:n pisteraja määritellään abiturienttien tuloksien perusteella, joten todellakaan ei ole välttämätöntä uusia kokeita saadakseen sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yököttävää elitismiä. Pian vain rikkaiden penskat pääsevät yliopistoon. Yli 60 prosenttia Aallon opiskelijoista on käynyt pääsykoekurssin.

Eikös nykyään suurin osa oteta yliopistoihin yo-papereilla, tai ainakin siihen suuntaan pyritään?

Nykyään yo-kokeisiinkin voi ostaa valmennuskurssin ja jos joutuu uusimaan monta kerta saadakseen vaikka L, niin ei se kovin halvaksi tule, kun kaksi ainettakin maksaa jo 70€

Yo-kokeiden valmennuskurssia kutsutaan lukioksi, ja se on ilmainen kaikille. L:n pisteraja määritellään abiturienttien tuloksien perusteella, joten todellakaan ei ole välttämätöntä uusia kokeita saadakseen sitä.

Arkkitehtuuria ei taida päästä opiskelemaan ilman monipäiväistä koetta. Taisi olla niitä aloja, joilla opiskelijoiden vanhemmat ovat myös arkkitehtejä tai maksaneet valmennuskurssin.

ilmiannettu asiattomana.

Pääsisiköhän AMK-tutkinnon suoritettua hakemaan maisterivaiheeseen Aaltoon (tai muualle, missä arkkitehtuuria opiskellaan)? Jos siis ei pääsykokeen kautta onnistu.

Koita etsiä käytetyt itseopiskelumateriaalit, jos sun budjetissa ei ole tilaa kalliille kurssille.

Tyttönäsi suorittaisin amk-opinnot hyvin arvosanoin ja hakisin suorana maisterivaiheeseen arkkitehdiksi. Huomattavasti helpompi päästä sisään

Vierailija kirjoitti:

Tyttönäsi suorittaisin amk-opinnot hyvin arvosanoin ja hakisin suorana maisterivaiheeseen arkkitehdiksi. Huomattavasti helpompi päästä sisään

Ei... Maisterivaiheen haussa joutuu kilpailemaan kiinalaisten kanssa. Aalto.

Miten tuo maisteriksi opiskelemaan pääseminen sitten käy? Siis jos hakee siihen amkin jälkeen? Onko tuhottoman vaikeaa?

Ap

Pääsin eka kerralla opiskelemaan arkkitehdiksi. Kävin varmuuden vuoksi valmennuskurssin. Voi olla, että olisin päässyt ilmankin, mutta valmennuskurssi teki hyvää.

Arkkitehdin pääsykokeet ovat tosiaan monipäiväiset, ja niistä monta päivää on piirtämistä. Valmennuskurssit olivat ainakin minulla kaksiosaiset, toinen, isompi osa oli piirtämistä. Käytiin läpi aiempien vuosien pääsykoetehtäviä, ja opettajat kertoivat, mitä asioita arvostelijat niissä töissä haluavat nähdä. Esim juuri kolmiulotteisuutta.

Matematiikan valmennuskurssinkin kävin, mutta se nyt ei ollut niin kriittinen. Loppujen lopuksi oli pitkän matikan hyvin kirjoittaneelle aika simppeli matikkaosuus.

Opinnoissa meillä oli mukana myös jo valmiita rakennusarkkitehteja. He saivat jotain opintoja tämän takia korvattua aiemmilla opinnoillaan.

Omasta mielestäni valmennuskurssit olivat hyvin sijoitettua rahaa. Omat vanhempani olivat tehdastyöntekijöitä, ja kyllä avaa ihan eri ovia, kun voi hakea töitä akateemisella loppututkinnolla. Joihinkin töihin tosiaan tarvitaan nimenomaan ylempi korkeakoulututkinto. Tottakai alemmallakin hyvin selviää, mutta jos tytöllä on haluja, miksi ei sitten pyrkisi ylempään. Itse olen sitä mieltä että niin pitkälle, kuin rahkeet vain riittää. Vaatimattomuudesta ei kukaan jaa palkintoja.

Tietenkään kaikkien arkkitehtien vanhemmat eivät ole rikkaita eikä arkkitehteja. Yhdenkään opiskelukaverini vanhemmat eivät itse asiassa olleet arkkitehteja, mutta varakkaampia kyllä olivat kuin minun vanhemmat.

Yllättäen yksi vaikeimpia opiskelemaan päästyä oli kotiväen suhtautuminen. Puhuin lomilla ollessa varmasti innoissani kaikkea mitä olimme tehneet ja kaikkia termejä mitä olin oppinut. Vanhemmat kokivat ne hienosteluna ja snobbailuna, vaikka ne ei tietystikään ollut sellaiseksi tarkoitettu. Koin jopa masennusta, kun en voinut jakaa intoani ja opintoja kotiväen kanssa. Että vaikka hänen juttunsa sitten kuulostaisivat liiankin innokkailta ja yliampuvilta, olisi tärkeää hänen jaksamiselle että hän kokisi saavansa kotoa tukea ja kiinnostusta.

Arkkitehdin palkka on minusta hyvä, ja on työ jossa naisetkin pääsevät hyviin tehtäviin ja hyville palkoille.

On hyötyä. Harjoitellaan vastaavilla tehtävillä kuin pääsykokeissa.

Ammattilaiset opastamassa. ( Tarkista toki että näin on)

Vierailija kirjoitti:

Pääsin eka kerralla opiskelemaan arkkitehdiksi. Kävin varmuuden vuoksi valmennuskurssin. Voi olla, että olisin päässyt ilmankin, mutta valmennuskurssi teki hyvää.

Arkkitehdin pääsykokeet ovat tosiaan monipäiväiset, ja niistä monta päivää on piirtämistä. Valmennuskurssit olivat ainakin minulla kaksiosaiset, toinen, isompi osa oli piirtämistä. Käytiin läpi aiempien vuosien pääsykoetehtäviä, ja opettajat kertoivat, mitä asioita arvostelijat niissä töissä haluavat nähdä. Esim juuri kolmiulotteisuutta.

Matematiikan valmennuskurssinkin kävin, mutta se nyt ei ollut niin kriittinen. Loppujen lopuksi oli pitkän matikan hyvin kirjoittaneelle aika simppeli matikkaosuus.

Opinnoissa meillä oli mukana myös jo valmiita rakennusarkkitehteja. He saivat jotain opintoja tämän takia korvattua aiemmilla opinnoillaan.

Omasta mielestäni valmennuskurssit olivat hyvin sijoitettua rahaa. Omat vanhempani olivat tehdastyöntekijöitä, ja kyllä avaa ihan eri ovia, kun voi hakea töitä akateemisella loppututkinnolla. Joihinkin töihin tosiaan tarvitaan nimenomaan ylempi korkeakoulututkinto. Tottakai alemmallakin hyvin selviää, mutta jos tytöllä on haluja, miksi ei sitten pyrkisi ylempään. Itse olen sitä mieltä että niin pitkälle, kuin rahkeet vain riittää. Vaatimattomuudesta ei kukaan jaa palkintoja.

Tietenkään kaikkien arkkitehtien vanhemmat eivät ole rikkaita eikä arkkitehteja. Yhdenkään opiskelukaverini vanhemmat eivät itse asiassa olleet arkkitehteja, mutta varakkaampia kyllä olivat kuin minun vanhemmat.

Yllättäen yksi vaikeimpia opiskelemaan päästyä oli kotiväen suhtautuminen. Puhuin lomilla ollessa varmasti innoissani kaikkea mitä olimme tehneet ja kaikkia termejä mitä olin oppinut. Vanhemmat kokivat ne hienosteluna ja snobbailuna, vaikka ne ei tietystikään ollut sellaiseksi tarkoitettu. Koin jopa masennusta, kun en voinut jakaa intoani ja opintoja kotiväen kanssa. Että vaikka hänen juttunsa sitten kuulostaisivat liiankin innokkailta ja yliampuvilta, olisi tärkeää hänen jaksamiselle että hän kokisi saavansa kotoa tukea ja kiinnostusta.

Arkkitehdin palkka on minusta hyvä, ja on työ jossa naisetkin pääsevät hyviin tehtäviin ja hyville palkoille.

Olipa kurja kuulla että omat vanhempasi ottivat innostuneet juttusi jotenkin hienosteluna. En ole ikinä ymmärtänyt miten vanhempi voi olla kateellinen omalle lapselleen. Itse olen hyvilläni siitä, että tytär tähtää itselleen mieleiseen elämään ja on pärjännyt kivasti muutenkin. Olen sanonutkin hänelle että on upeaa että pyrkii pitkälle eikä tyydy matalapalkka-alalle niin kuin itse aikoinani. Mitä paremmin hän pärjää sen iloisempi olen hänen puolestaan ja koitan tukea häntä sen verran kuin vain kykenen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsin eka kerralla opiskelemaan arkkitehdiksi. Kävin varmuuden vuoksi valmennuskurssin. Voi olla, että olisin päässyt ilmankin, mutta valmennuskurssi teki hyvää.

Arkkitehdin pääsykokeet ovat tosiaan monipäiväiset, ja niistä monta päivää on piirtämistä. Valmennuskurssit olivat ainakin minulla kaksiosaiset, toinen, isompi osa oli piirtämistä. Käytiin läpi aiempien vuosien pääsykoetehtäviä, ja opettajat kertoivat, mitä asioita arvostelijat niissä töissä haluavat nähdä. Esim juuri kolmiulotteisuutta.

Matematiikan valmennuskurssinkin kävin, mutta se nyt ei ollut niin kriittinen. Loppujen lopuksi oli pitkän matikan hyvin kirjoittaneelle aika simppeli matikkaosuus.

Opinnoissa meillä oli mukana myös jo valmiita rakennusarkkitehteja. He saivat jotain opintoja tämän takia korvattua aiemmilla opinnoillaan.

Omasta mielestäni valmennuskurssit olivat hyvin sijoitettua rahaa. Omat vanhempani olivat tehdastyöntekijöitä, ja kyllä avaa ihan eri ovia, kun voi hakea töitä akateemisella loppututkinnolla. Joihinkin töihin tosiaan tarvitaan nimenomaan ylempi korkeakoulututkinto. Tottakai alemmallakin hyvin selviää, mutta jos tytöllä on haluja, miksi ei sitten pyrkisi ylempään. Itse olen sitä mieltä että niin pitkälle, kuin rahkeet vain riittää. Vaatimattomuudesta ei kukaan jaa palkintoja.

Tietenkään kaikkien arkkitehtien vanhemmat eivät ole rikkaita eikä arkkitehteja. Yhdenkään opiskelukaverini vanhemmat eivät itse asiassa olleet arkkitehteja, mutta varakkaampia kyllä olivat kuin minun vanhemmat.

Yllättäen yksi vaikeimpia opiskelemaan päästyä oli kotiväen suhtautuminen. Puhuin lomilla ollessa varmasti innoissani kaikkea mitä olimme tehneet ja kaikkia termejä mitä olin oppinut. Vanhemmat kokivat ne hienosteluna ja snobbailuna, vaikka ne ei tietystikään ollut sellaiseksi tarkoitettu. Koin jopa masennusta, kun en voinut jakaa intoani ja opintoja kotiväen kanssa. Että vaikka hänen juttunsa sitten kuulostaisivat liiankin innokkailta ja yliampuvilta, olisi tärkeää hänen jaksamiselle että hän kokisi saavansa kotoa tukea ja kiinnostusta.

Arkkitehdin palkka on minusta hyvä, ja on työ jossa naisetkin pääsevät hyviin tehtäviin ja hyville palkoille.

Olipa kurja kuulla että omat vanhempasi ottivat innostuneet juttusi jotenkin hienosteluna. En ole ikinä ymmärtänyt miten vanhempi voi olla kateellinen omalle lapselleen. Itse olen hyvilläni siitä, että tytär tähtää itselleen mieleiseen elämään ja on pärjännyt kivasti muutenkin. Olen sanonutkin hänelle että on upeaa että pyrkii pitkälle eikä tyydy matalapalkka-alalle niin kuin itse aikoinani. Mitä paremmin hän pärjää sen iloisempi olen hänen puolestaan ja koitan tukea häntä sen verran kuin vain kykenen.

Ap

Olet hieno vanhempi

> Nuoreni haaveilee arkkitehdin opinnoista. Lupasin ostaa parhaan valmennuskurssin. Onko niistä oikeasti hyötyä?

Ei. Seuraava kysymys.

Hehe, nuorelle paljon onnea uravalinnasta. Jos minulla olisi lapsia, niin en ekana suosittelisi arkkitehdin uraa. Saa tehdä paljon kiittämätöntä (yli)työtä, palkka on huonompi kuin monella insinöörillä, ja iso osa työajasta menee kaiken maailman optimointiin. Mm. miten saadan mahdollisimman paljon päiväkotilapsia mahdollisimman pieniin mutta määräysten mukaisiin tiloihin, miten saadaan eniten asuntoja tungettua runkoon että sijoittajien taskut täyttyvät parhaiten, miten voidaan nipistää ja korvata kaikki ajattomat, laadukkaat materiaalit jollain muovip-skalla koska siitä tulee säästöjä (isompia voittoja) jne.

Kivaa työtä joo, mutta jatkuva jonku toisen rahan säästäminen, optimointi, kituutus, huonojen mutta halpojen materiaalien käyttö estetiikan/mukavuuden/ajattomuuden kustannuksella kyllä ärsyttää suunnattomasti.

Varjovalmennus järjestää ilmaista valmennuskurssia arkkitehtuurin opintoihin! Kurssia pitää Aalto yliopiston arkkitehtuurin opiskelijat:)

Jos ei pääse opiskelemaan ilman valmennuskursseja, on selkeästi hakemassa väärälle alalle

Vierailija kirjoitti:

On. Itse pääsin Helsingin yliopistoon 3. hakukerralla heti kun olin valmennuskurssilla. Hain siis 2 edellisenä vuotena ilman kurssia. Olisi omien vanhempien pitänyt heti panostaa ja maksaa kurssi. Omalla kohdallani kyseessä oli vielä melkoisen halpa kurssi. Tietenkin työ pitää hakijan itse tehdä, mutta kurssi valmistaa vastaamaan kokeeseen oikein. On välttämätön mielestäni ja investoinnin arvoinen.

Arkkitehdiksi ei voi opiskella Helsingin yliopistossa, joten eipä olisi auttanut, vaikka sinne olisit päässytkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsykokeissa tarvitaan pitkän matematiikan ja laajan fysiikan osaaminen ja toinen osa pääsykoetehtävistä on suunnittelu/piirrustustehtäviä. Valmennuskurssista on varmaankin paljon apua! 

Ei tarvita laajaa fysiikkaa. ei fysiikkaa ollenkaan. Pitkä matematiikka kyllä.

Matematiikan koe on kyllä aika nimellinen, ei tarvita pitkää matikkaa välttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Tyttönäsi suorittaisin amk-opinnot hyvin arvosanoin ja hakisin suorana maisterivaiheeseen arkkitehdiksi. Huomattavasti helpompi päästä sisään

Lisäksi voi tehdä töitä oikealla palkalla heti rak.ark. valmistumisen jälkeen. Arkkitehdin opinnot kestävät kuitenkin kauan, ja lähes kaikki työskentelevät, ja tässä palkkaus ja oikeat tehtävät olisi järkevämpää kuin ark.yo:na toimistossa roikkuminen.

Näköjään mun vanha ketju täällä :) Sen verran voin päivittää, että tytär pääsi opiskelemaan Ouluun arkkitehdiksi. Tänä syksynä aloitti. Hän sai AMK:n ekan vuoden opinnoista myös hyväksilukuja n. 30 op.

Ap