Millainen olit 25-vuotiaana?
Entä millainen elämäntilanne sulla oli? Tunsitko itsesi vanhaksi, nuoreksi vai et oikein kummaksikaan? Tuli mieleen siitä nelikymppisyyttä käsittelevästä ketjusta.
Alun perin kysymys oli suunnattu niille joilla tuosta iästä on jo muutama vuosi aikaa, mutta voivat nuoremmatkin tulla kuvailemaan, miten menee ja millainen on nyt/millainen uskoo olevansa sitten, kun täyttää 25.
Kommentit (47)
Olin tuolloin työskennellyt vuoden omalla alallani ja olin hirveän epävarma. Juuri tuohon aikaan olin kaikin tavoin muutenkin ihan älyttömän epävarma ja jotenkin arka.
Nykyään ajattelen, että olisipa tuolloin ollut sama "pää" kuin nyt, yhdistettynä siihen ulkonäköön. Minua ei olisi pidätellyt villit hevosetkaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Kaikki olleet naimisissa ja saaneet lapsia! Onneksi nykyajan naiset osaavat ajatella omilla aivoilla.
N23
Mitä tarkoitat? Kenen aivoilla luulet meidän ajatelleen? Ja mikä mielestäsi meni pieleen? Sä et huomaakkaan kun jo kohta 10-20 vuotta on hurahtanu ja imettelet, että mikset saanut mitään aikaseksi.
Minulla on ihan eri tavoitteet kuin miehelle alistuminen 🤭 Yrittäjyys on tavoitteeni. En ymmärrä miten naiset noin ylpeästi kertoo olleensa noin nuorena naimisissa ja omaavansa lapsia. Nainenkin voi tavoitella menestystä työelämässä.
Voi miten herttainen kommentti, N23. Tunnistan kyllä itseni ajatuksistasi, kymmenen vuoden takaa. Nykyään en ole enää noin naiivi ja yksioikoinen.
Voi miten surullinen kommentti. Ajattelin 23-vuotiaana ihan samoin kuin lainaamasi N23 ja nyt, kymmenen vuotta myöhemmin minulla on edelleen nousujohteinen ura, hyvä palkka ja nippu uusia tavoitteita. Varallisuuden puolesta olen voinut jäädä tekemään lyhyempää työaikaa, joten jää aikaa toteuttaa vapaa-ajan kunnianhimoja hyväntekeväisyyden parissa.
25- vuotiaana olin ollut naimisissa puolisoni kanssa 6 vuotta. Lapset 7v ja 5v. Omakotitalo oli ostettu vuotta aiemmin ja molemmat olimme vakitöissä. Tunsin itseni ihan nuoreksi ja onnelliseksi, elämässä oli asiat hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Kaikki olleet naimisissa ja saaneet lapsia! Onneksi nykyajan naiset osaavat ajatella omilla aivoilla.
N23
Mitä tarkoitat? Kenen aivoilla luulet meidän ajatelleen? Ja mikä mielestäsi meni pieleen? Sä et huomaakkaan kun jo kohta 10-20 vuotta on hurahtanu ja imettelet, että mikset saanut mitään aikaseksi.
Minulla on ihan eri tavoitteet kuin miehelle alistuminen 🤭 Yrittäjyys on tavoitteeni. En ymmärrä miten naiset noin ylpeästi kertoo olleensa noin nuorena naimisissa ja omaavansa lapsia. Nainenkin voi tavoitella menestystä työelämässä.
Mitä höpiset? olen itse yrittäjä. Olen ollut nuoresta naimisissa omasta tahdostani ja myöskin äiti. Jos olisin valinnnut toisin todennäköisesti en olisi äiti ollenkaan. Miksi luulet ettei äiti voi menestyä työelämässä? Luuletko että lapseton yli 30 vuotias nainen houkuttaa ketään joka maksaa palkan?
Enemmän mielyttävät yli 10 vuotiaiden lasten nuorehkot naiset joiden ei tarvitse saikuttaa korvatulehdus- kihomato - täi- ja flunssakieryeiden takia. Eikä jäädä äitiys ja hoitovapaille.
Olin vuotta aiemmin ostanut asunnon avopuolisoni kanssa. Olin rakastunut ja onnellinen. Puhuimme lapsista ja avioliitosta. Ystävät asuivat vielä samassa kaupungissa. Olin juuri aloittanut luokanopettajana, ja olin nuoresta iästäni huolimatta arvostettu työyhteisön jäsen, innokas, ahkera ja itsevarma. Tuntui että kaikki palaset loksahtivat kohdalleen.
Kaunis, mutta hirveän epävarma. Lievästi masentunut. Yliopisto-opinnot kesken. Sinkku.
Paremmin alkoi mennä siitä parin vuoden päästä. Valmistuin, tapasin miehen, sain työn.
Parasta ikääntymisessä on ollut itsevarmuuden kasvu. Se nuoruuden epävarmuus oli pahinta.
Ja p%%kat sinä mikään mies ole.