Lue keskustelun säännöt.
Millainen olit 25-vuotiaana?
26.09.2020 |
Entä millainen elämäntilanne sulla oli? Tunsitko itsesi vanhaksi, nuoreksi vai et oikein kummaksikaan? Tuli mieleen siitä nelikymppisyyttä käsittelevästä ketjusta.
Alun perin kysymys oli suunnattu niille joilla tuosta iästä on jo muutama vuosi aikaa, mutta voivat nuoremmatkin tulla kuvailemaan, miten menee ja millainen on nyt/millainen uskoo olevansa sitten, kun täyttää 25.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Kaikki olleet naimisissa ja saaneet lapsia! Onneksi nykyajan naiset osaavat ajatella omilla aivoilla.
N23
Mitä tarkoitat? Kenen aivoilla luulet meidän ajatelleen? Ja mikä mielestäsi meni pieleen? Sä et huomaakkaan kun jo kohta 10-20 vuotta on hurahtanu ja imettelet, että mikset saanut mitään aikaseksi.
Minulla on ihan eri tavoitteet kuin miehelle alistuminen 🤭 Yrittäjyys on tavoitteeni. En ymmärrä miten naiset noin ylpeästi kertoo olleensa noin nuorena naimisissa ja omaavansa lapsia. Nainenkin voi tavoitella menestystä työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla loppu yks määräaikainen työ ja alotin toisen alan opinnot just ku täytin 25. Tunsin itseni todella nuoreksi, mutta aloin jo kuulemaan ulkopuolelta kommenttia että "et oo enää nuori" - mm. yhdelltä saman ikäseltä ihmiseltä ja mietin että hänen käsitykset on vissii sit vähän toisenlaiset. Olin aika lapsellinen ja myös stressaantunut yms monista asioista.
Aika epäkypsä olin vielä tuossa iässä. Opiskelin mutta opiskelu ei kyllä kiinnostanut yhtään. Juhliminen oli lähinnä se, mikä kiinnosti. Halusin olla villi ja vapaa, ei todellakaan ollut esim. parisuhde tai lapset mielessä. Ja aika hukassa olin itseni ja elämäni suhteen. Tuossa 26-vuotiaasta eteenpäin sitten aloin kypsyä ja en nytkään siis ole sen vanhempi kuin 30 mutta tuntuu että olen ihan toinen ihminen vaikka ei vuosia olekaan tuosta kuin 5. Tai nyt ainakin löytynyt suunta elämälle suurin piirtein ja juhliminen vaihtunut oikeasti opiskeluun, ala tosin vaihtunut. Lapsia en kyllä halua. Parisuhde ehkä jos oikein joku kolahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Kaikki olleet naimisissa ja saaneet lapsia! Onneksi nykyajan naiset osaavat ajatella omilla aivoilla.
N23
Mitä tarkoitat? Kenen aivoilla luulet meidän ajatelleen? Ja mikä mielestäsi meni pieleen? Sä et huomaakkaan kun jo kohta 10-20 vuotta on hurahtanu ja imettelet, että mikset saanut mitään aikaseksi.
Minulla on ihan eri tavoitteet kuin miehelle alistuminen 🤭 Yrittäjyys on tavoitteeni. En ymmärrä miten naiset noin ylpeästi kertoo olleensa noin nuorena naimisissa ja omaavansa lapsia. Nainenkin voi tavoitella menestystä työelämässä.
Lapset tuli tehtyä ajoissa, mutta nyt 35-vuotiaana tienaan 8500€ kuussa. Sain siis kaikki, eikä sillä ole mitään väliä, sainko lapsia vai en. Sanoisin, että he antoivat voimaa ponnistella nykyiseen asemaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan eri tavoitteet kuin miehelle alistuminen 🤭 Yrittäjyys on tavoitteeni. En ymmärrä miten naiset noin ylpeästi kertoo olleensa noin nuorena naimisissa ja omaavansa lapsia. Nainenkin voi tavoitella menestystä työelämässä.
Yleensä tuossa iässä on hyvä saada lapsia, tosin sinulla on vielä aikaa. Onnea yritysmaailmaan, varo ettet muutu katkeraksi uraohjukseksi jolla on 20 kissaa 40-vuotiaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin alaa, vaihdoin seurustelukumppania, vaihdoin kaikkea. Kaikki tuntui olevan vaiheessa silloin parinkympin keskivaiheilla, kolmikymppisenö alkoi helpottaa.
Pelkäsin kokoajan, että "aika loppuu", kun täytän 30. Tunsin eläväni laina-ajalla. En tiedä mihin ajan oli tarkoitus loppua tai mitä oli tarkoitus tehdä ennen kuin täyttää 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin opiskelija ja halusin ns. "maailmalle". Halusin saavuttaa jotain hienoa, mutta en tiennyt mitä.
Olin epävarma ja ujo ja ahdistunut. Pyrin kuitenkin toimimaan kuten kuuluu, opiskelin ja kävin kesäisin töissä. Pelkäsin miehiä, vaikka haaveilin miesystävästä, lapsista ja avioliitosta. Vapaa-ajalla kirjoittelin runoja ja lyhyitä kertomuksia, tein tekstiilitöitä, kuuntelin musiikkia. Halusin luoda jotain kaunista tai laadukasta. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, millä tulen elättämään itseni tai mikä minusta tulee "aikuisena". Olin äkkipikainen ja loukkaannuin herkästi kritiikistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M35. Ulkonäöllisesti komeimmillaan. Kävin salilla ja söin terveellisesti. Semmoinen nuoruuden hehku. Nykyään olen aina poikki töiden takia.
Meni lujaa. Sekä töissä, opiskelussa että harrastuksissa että sosiaalisesti. Se on myös kovin kaunis ikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menossa eteenpäin: löysin nykyisen mieheni, päätimme avioitua, kävin aikuislukiota.
Kyynisempi ja väsyneempi kuin nyt kuusi vuotta myöhemmin. Silloin vielä koitti rakentaa jonkin näköistä elämää.
Minulla on tuohon noin vuosi aikaa, nyt olen 24-vuotias. Olen naimisissa, valmistuin juuri yliopistosta ja aloitin vakituisessa työpaikassa. Toivon, että vuoden päästä olisin vähintään raskaana ellen jo äiti, koska yli vuoden yrittäminen on käynyt jo henkisesti aika raskaaksi. Tutkimukset asiassa ovat aluillaan.
Toivon myös, että olisin vuoden päästä tottunut työelämän vinhaan tahtiin ja kaikkiin niihin vaatimuksiin, joita minua kohtaan töissä esitetään tai sitten löytänyt jonkin uuden suunnan urani suhteen. Olen myös ylivoimaisesti työpaikkamme nuorin ja viikoittain tästä kuulen. Jospa vuoden päästä en olisi vain "se uusi nuori työntekijä", koska en itse varsinaisesti ole koskaan tuntenut itseäni ns. nuoreksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Kaikki olleet naimisissa ja saaneet lapsia! Onneksi nykyajan naiset osaavat ajatella omilla aivoilla.
N23
Lol. Moro vaan sinne Kallioon, mutta ihan sun ikäisenäkin on nykyäänkin verrattain yleistä perustaa perhe.
Siis maakunnissa.
Helsinki erikseen.
Olen vahvasti sitä mieltä, että 25-vuotiaana ihminen on fyysisesti huipulla ja myös henkisesti hyvässä paikassa.
Pahimmat angstit, epävarmuudet ja kriisit alkaa olla jo takana, energiaa riittää ja toisaalta osaa tarvittaessa jo rauhoittuakin, ei näytä enää ihan kersalta mutta ei vanhaltakaan jne.
Itse olin 25-vuotiaana kauneimmillani ja voin muutenkin hyvin, sain hyvää seksiä, oli kavereita yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Kaikki olleet naimisissa ja saaneet lapsia! Onneksi nykyajan naiset osaavat ajatella omilla aivoilla.
N23
Mitä tarkoitat? Kenen aivoilla luulet meidän ajatelleen? Ja mikä mielestäsi meni pieleen? Sä et huomaakkaan kun jo kohta 10-20 vuotta on hurahtanu ja imettelet, että mikset saanut mitään aikaseksi.
Minulla on ihan eri tavoitteet kuin miehelle alistuminen 🤭 Yrittäjyys on tavoitteeni. En ymmärrä miten naiset noin ylpeästi kertoo olleensa noin nuorena naimisissa ja omaavansa lapsia. Nainenkin voi tavoitella menestystä työelämässä.
Voi miten herttainen kommentti, N23. Tunnistan kyllä itseni ajatuksistasi, kymmenen vuoden takaa. Nykyään en ole enää noin naiivi ja yksioikoinen.
Onko tolle jotakin erityissyytä, vai masentaako yleisesti? Jos vertaistuki lohduttaa niin samaistun, itsellä johtuu monestakin asiasta eikä toisaalta oikeastaan yhtään mistään.