Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset jotka eivät puhu seurassa mitään
26.09.2020 |
Vähän hassu kysymys, tiedän, mutta olisi tosi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä aiheesta.
Miehelläni on muutama sellainen ystävä, jotka hän on tuntenut teinistä asti. Olemme heidän ja heidän vaimojensa/tyttöystäviensä kanssa melko paljon tekemisissä. Järjestämme esim. illanistujaisia säännöllisesti.
Yksi näistä ystävistä erosi vaimostaan pari vuotta sitten, ja hän alkoi seurustella noin vuosi sitten nykyisen tyttöystävänsä kanssa.
Uuden tyttöystävän mukaantulo on vaikuttanut tämän porukan ilmapiiriin. Hän ei puhu oikeastaan mitään missään tapaamisissa. Tervehtii kyllä ja vaihdetaan perus-kohteliaisuudet, mutta hän ei osallistu keskusteluun mitenkään. Tästä tulee hieman vaivaantunut olo. Mieheni on sanonut, että hänestä tuntuu siltä, että hän ei oikein tiedä mikä fiilis tällä tyttöystävällä on, tai mitä hän ajattelee meistä, ja että hän huomaa koko ajan jotenkin tarkkailevan itseään hänen läsnäollessaan.
Mieleeni tulee veljeni entinen tyttöystävä, jonka kanssa kanssakäyminen oli vähän samantyyppistä. Veljeni ja hän seurustelivat lähes 5 v. mutta koko tänä aikana en käynyt hänen kanssaan oikeastaan yhtään keskustelua, en edes small talkin tasolla. Aina kun hänen kanssaan yritti rupatella, hän vastasi yhden sanan vastauksilla ja keskustelu tyssäsi siihen. Minulle tuli sellainen olo, että jos hän jotenkin inhoaa minua tms. mutta hän ei kyllä puhunut vanhemmillemme tai veljeni kavereillekaan juuri mitään.
Miten tällaisissa tilanteissa tulisi käyttäytyä? En halua loukata ketään, ja haluan kaikille vain hyvää.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Anna hänen olla hiljainen jos hän on. Usein seurassa olevat voivat kahdenkesken jutella enemmän. Anna hänen olla rauhassa. Se on yleensä jos joku erottuu porukasta niin heri joutuu ihmettelyn kohteeksi. Ole sallivampi.
Siis heti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka seurassa ja seurueessa on hiljaisia ihmisiä. On aina ollut.
Heistä voi silti olla mukavaa seurassa ja kuunnella muiden puhetta, mutta heillä on omat syynsä olla hiljaa.
Voi olla ujo, tai ei ole tottunut puhumaan seurassa, ei välttämättä tunne ja tiedä niistä asioista joista puhutte: etenkin jos olette pitkään olleet porukkana ja teillä on paljon yhteisiä kokemuksia.
Ei tuo minusta ole ollenkaan kummallista. Jo nuorena oli kouluporukoita joissa oli mukana hiljaisiakin ihmisiä, heihin tottui jopa niin, että tuntui kummalliselta jos juuri se ihminen joukosta puuttui. Kyseltiin missä se on, miksei ole mukana nyt.
Näyttää siltä että ap on liikkunut erittäin suppeissa piireissä ja elämänkokemusta on tosi vähän. Jos pitää tuollaistakin asiaa ihmetellä.
Kokenut ihminen käsittää että meitä ihmisiä on monenlaisia ja joka lähtöön.
Mielenkiintoinen analyysi, mutta ei osunut valitettavasti ihan oikeaan. Olen useammassa maassa asunut, monikulttuurisissa ympäristöissä toiminut reippaasti yli kolmekymppinen ja tehnyt opetus-ja ohjaustyötä ammatikseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka seurassa ja seurueessa on hiljaisia ihmisiä. On aina ollut.
Heistä voi silti olla mukavaa seurassa ja kuunnella muiden puhetta, mutta heillä on omat syynsä olla hiljaa.
Voi olla ujo, tai ei ole tottunut puhumaan seurassa, ei välttämättä tunne ja tiedä niistä asioista joista puhutte: etenkin jos olette pitkään olleet porukkana ja teillä on paljon yhteisiä kokemuksia.
Ei tuo minusta ole ollenkaan kummallista. Jo nuorena oli kouluporukoita joissa oli mukana hiljaisiakin ihmisiä, heihin tottui jopa niin, että tuntui kummalliselta jos juuri se ihminen joukosta puuttui. Kyseltiin missä se on, miksei ole mukana nyt.
Näyttää siltä että ap on liikkunut erittäin suppeissa piireissä ja elämänkokemusta on tosi vähän. Jos pitää tuollaistakin asiaa ihmetellä.
Kokenut ihminen käsittää että meitä ihmisiä on monenlaisia ja joka lähtöön.
Mielenkiintoinen analyysi, mutta ei osunut valitettavasti ihan oikeaan. Olen useammassa maassa asunut, monikulttuurisissa ympäristöissä toiminut reippaasti yli kolmekymppinen ja tehnyt opetus-ja ohjaustyötä ammatikseni.
Mikähän sinun analyysisi on asiasta. Kerro nyt muillekkin.
Itsellä on ainakin sosiaalisissa tilanteissa jonkinlainen oman puheen ajoittamiseen liittyvä ongelma, joka vaikeuttaa keskusteluun osallistumista. Kun yrittää esim. työpaikan kahvihuoneessa osallistua keskusteluun sopivassa välissä, melkein joka jumalan kerta joku alkaa kuitenkin puhua päälle samaan aikaan. Joko pitää sitten paahtaa päälle tästä toisesta puhujasta välittämättä tai odottaa, jolloin usein käy niin että aletaankin jo puhua muusta aiheesta. En usko että tahallaan kukaan puhuu päälle, mutta ehkä sitten odotan hitaana hämäläisenä sekunnin murto-osan liian pitkään, tai kukaan ei odotakaan minun osallistuvan keskusteluun koska olen ollut uudessa porukassa alussa hiljaisempi. Ehkä sitten pidetään joissakin porukoissa epäkohteliaana, kun tuntuu että on melkein aina pakko tylysti keskeyttää, että saisi suunvuoron.
Saatan itsekin olla alkuun ujo tuollaisissa tilanteissa. Toisaalta, kuten joku täällä jo kirjoitti, niin oletteko keskittyneet omaan porukkaanne ja vahingossa jättäneet ulkopuolelle sen hiljaisemman? Kysyttekö häneltä mitään koskaan? Voi olla että hän avautuisi sitten helpommin.
Voi myös olla, että hän on eri tyyppinen ihminen, eikä hän ole kiinnostunut keskustelunaiheistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tuollainen hiljainen seurassa. En ajattele muista mitään pahaa enkä todellakaan toivo että hiljaisuuteni vaikuttaa teidän vanhan porukan ilmapiiriin (!). Miksi näin, älkää nyt laittako tuollaista uuden naisystävän vastuulle. Olen tempperamentiltani ujo, aina ollut, ja minua on koko kouluikäni (lievästi) kiusattu ja moitittu siitä. En ole koskaan ollut äänessä isoissa porukoissa, mutta 2-4 henkilön seurassa minun on helppo olla. Sekin kyllä vaatii usein tutustumista ensin. Minun pääni tavallaan "tyhjenee" kun on paljon vieraampia ihmisiä ympärillä, en yksinkertaisesti tiedä mitä sanoisin. Jos joku tulee yllättäen kysymään jotain, saatan vastata yhdellä sanalla töksähtävästi, ja sitten tilanne onkin ohi. Jälkeenpäin usein harmittaa että vaikutin varmaan tylyltä, mutta tuo joutuu vaan jännityksestä. Ei minua tarvitse mitenkään alkaa paapomaan, olen aikuinen ihminen. Mutta toivoisin ymmärtävää suhtautumista. Ja oikeasti ilahdun, kun joku tulee kahden kesken vaihtamaan edes muutaman sanan. Saisitko mitenkään selville tämän naisen kiinnostuksenkohteita, jos vaikka niistä lähtisi juttu alkuun?
Ja en "kiusaa läsnäolollani" miehen kaveriporukkaa usein :D miehen mieliksi menen isompiin juhliin mukaan. Minulla on omat kuviot ja muutama luottoystävä. En ole suhteessa sillä ajatuksella, että kaveritkin pitää olla yhteisiä ja tein tämän selväksi jo alussa miehelle. En ole ilkeä tai pahantahtoinen, tämä on vaan minun, ujon ihmisen tapa elää :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette tapaisi tätä pariskuntaa ilman niitä muita pariskuntia lisänä? Saattaisi olla helpompaa tutustua pienemmällä porukalla.
Ollaan näin tehtykin useampia kertoja, mutta eipä tämä ole tunnelmaan mitenkään vaikuttanut.
Minulla ei ole mitään ujompia ja hiljaisempia ihmisiä vastaan, vaan päinvastoin.
En ole itsekään mikään pälpättäjä. Haluaisin vilpittömästi tutustua, ja että kaikilla seurueen jäsenillä olisi mukavaa. Mutta jos joku istuu vain hiljaa, niin alan väkisinkin pohtia, että onko hänellä mukavaa ja olemmeko liikaa äänessä ja voisinko jotenkin saada hänet viihtymään paremmin ja olenko mahdollisesti tiedostamatta loukannut tätä henkilöä jotenkin.On ollut tilanteita, joissa olen yrittänyt rupatella arkisesti tyyliin ”Kuulin että olitte käyneet katsomassa elokuvan X. Suosittelisitko sitä?” Ja toinen ei vastaa kuin jotain ”joo”.
Mietin onko hän pitänyt keskustelunyrityksestäni vai pitänyt sitä loukkaavana.Ap
Itse kokisin juuri tuollaisen kysymyksen äärettömän loukkaavana. Kysyjä on siis urkkinut asioita elämästäni ja yrittää nyt saada minut nalkkiin jostain mielipiteestä, jota hän voisi sitten ivallisesti toistaa muille.
Olen huomannut, että olen aika lailla hiljaa porukoissa, joissa keskustelu on muiden moittimista, virheiden kaivelua, juoruilua ja valintojen kauhistelua. Silloin on viisainta vastata yhdellä sanalla, koska jos menee kehumaan elokuvan musiikkia tai puvustusta, saa kuulla olevansa omituinen elokuvafriikki, jolla ei ole mitään sanomista juonesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen näitä sujuvasti minne tahansa solahtavia sosiaalisia tapauksia, mutta vaikenen aika lailla siinä vaiheessa, kun ympärillä on uteliasta väkeä. Olen oppinut, että vaikeneminen on kultaa, jos ei halua hankaluuksia elämäänsä. Miesystävän kaveriporukka on juuri sellainen yhteisö, jolle en jaa tietoja itsestäni, mielipiteistäni tai elämästäni. Olen mukana pelkästä kohteliaisuudesta ja pinnistelen, että en näyttäisi, miten paljon mieluummin olisin muualla.
Pohjanmaalla tälläisiä tuppisuita ainakin riittää - liikaakin. Kulttuuri on jalostanut tyypin, joka ei puhu seurassa mitään ja juurikin parhaimmillaan vastaa yhdellä sanalla tai ynähtää jotain, josta on tulkittava vastaus.
Minun mielipiteeni on, että tälläinen hiljainen peesaus tuttavaporukassa on epäkohteliasta muita kohtaan. Ymmärrän, että isossa porukassa tai vaikkapa juhlissa, missä on myös tuntemattomia, eivät kaikki halua tuoda itseään esille, mutta jos kyse on jostain neljän-viiden tai pahimmillaan kahden pariskunnan tapaamisesta, niin miten siinä kukaan ilkeää istua tuppisuuna varsinkin, jos suoraan kysytään jotain? Äärimmäisen junttia. Vaikka olisi kuinka ujo, niin suoraan kysyttäessä pitää aikuisen ihmisen osata vastata muutakin kuin kyllä tai ei tai murahtaa.
Minulla on ihan liikaa kokemusta tälläisistä hiljaisista jurottajista ja olen suoraan sanottuna mielummin yksin kuin seurassa, missä pitää lypsää joka ikinen kommentti ja tuntea olonsa vaivaantuneeksi tai pahimmillaan vetää itse "viihdyttäjäpellen" roolia, että saisi edes jotain keskustelua aikaiseksi. Äärimmäisen kiusallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mitä siitä tulisi, jos esim. illallisseurueessa kaikki istuisivat vain hiljaa lautasiaan tuijotellen. Olisko ok? Miksi toisten pitää ottaa vetovastuu keskustelusta ja "viihteestä" ja toiset saavat roikkua vapaamatkustajina sanomatta sanaakaan ja kuunnellen muiden juttuja? En tarkoita, että pitää vetää show:ta kovaäänisesti, mutta normaali keskustelu kuuluu asiaan, kun tavataan ihmisiä. Hiljaiset nössykät voivat jäädä kotiinsa suosiolla.
Yksi ystäväporukkamme naisista on sellainen, joka osallistuu mielellään illanviettoihimme, mutta voi hyvin vaikka istuskella sohvalla puhelinta selaillen/muiden juttuja kuunnellen ilman, että puhuu illan aikana juurikaan. Kuulumisia kyllä vaihtaa, jos hänelle menee juttelemaan. Olemme siis tunteneet toisemme vuosia. Hän vain on sellainen. Tuo ei siis välttämättä tarkoita, ettei viihtyisi seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tapahtuu näin toisinaan, etenkin vieraammissa porukoissa, joissa kaikki muut tuntee jo toisensa hyvin. Olo tuntuu ulkopuoliselta enkä tiedä mitä sanoa. Varsinkin jos ne muut höpöttää jostain ihmisistä, joita en tunne tai henkilökohtaisista tapahtumista, eikä mulla ole hajuakaan mistä on kyse. En kehtaa udella liikaa enkä jatkuvasti keskeyttää, että selitäs nyt kuka se ja se on tai mistä te nyt puhutte. En edes osaa kiinnostua näistä jutuista jos ne koskevat ihmisiä, joita en ole koskaan tavannut tai asioita ja tilanteita, joista ei ole kokemusta.
Vaikka keskustelunaiheet olisi sellaisia mihin voisi ottaa, saattaa siinä isossa porukassa ulkopuolisena alkaa hermostuttaa eikä osaa sitten niistäkään keskustella. Kun niitä ihmisiä ei vielä tunne ja on sosiaalisesti varovaisempi toisin kuin joku, joka haluaa heti ottaa tilanteen omaan haluun.
En ole vihamielinen näitä ihmisiä kohtaan tai arvostele heitä ilkeästi mielessäni. Olen vain hämilläni.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ujo mutta olen kerran ollut tilanteessa, missä puolisoni kaverit juttelivat ihmisistä ja asioista, jotka eivät liittyneet mitenkään omaan elämääni, ja osalla oli myös hyvin kärkeviä poliittisia mielipiteitä. Tilaisuuden emännän kanssa minulla ei ollut yhtään mitään yhteistä, vaikka yritin keksiä puhuttavaa auttaessani häntä keittiössä. Totesin siinä kohtaa mielessäni, että jatkossa puolisoni saa tavata heitä ilman minua ja niin on myös tehty.
Tämä. Ei kiinnosta miehen kaverit ja niiden muijat pätkääkään. Jos mies haluaa pitää yhteyttä niin pitäköön. En enää lusi kallista vapaa-aikaani yhdentekevässä ja tylsässä seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanlainen poikaystäväni kavereiden seurassa. En vain keksi mitään sanottavaa ja olen aika ujo persoona muutenkin. Olen muutenkin aika huono ihminen puhumaan ylipäätänsä mistään, paitsi parhaan ystäväni ja poikaystäväni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mitä siitä tulisi, jos esim. illallisseurueessa kaikki istuisivat vain hiljaa lautasiaan tuijotellen. Olisko ok? Miksi toisten pitää ottaa vetovastuu keskustelusta ja "viihteestä" ja toiset saavat roikkua vapaamatkustajina sanomatta sanaakaan ja kuunnellen muiden juttuja? En tarkoita, että pitää vetää show:ta kovaäänisesti, mutta normaali keskustelu kuuluu asiaan, kun tavataan ihmisiä. Hiljaiset nössykät voivat jäädä kotiinsa suosiolla.
Minun mielestäni olisi kaikin puolin hauskempaa että jokainen viihtyisi ihan hiljaa keskenään kotonaan. Tuollaiset pakkopullaa tilaisuudet, jotka ei kiinnosta pätkääkään, ovat täysin turhia. Kun todella sya yhteyttä ja kiinnostusta ei ole kumminkaan puolin niin myös kdi vaivautua mitään järjestämään?
Minä en puhu. Jos ilmestyn paikalle, on minut sinne joko pakotettu tai todella onnistuneesti lahjottu. En ymmärrä small talkista mitään, enkä halua puhua asioitani vieraille ihmisille. Muiden elämät eivät kiinnosta minua peruslevelillä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mitä siitä tulisi, jos esim. illallisseurueessa kaikki istuisivat vain hiljaa lautasiaan tuijotellen. Olisko ok? Miksi toisten pitää ottaa vetovastuu keskustelusta ja "viihteestä" ja toiset saavat roikkua vapaamatkustajina sanomatta sanaakaan ja kuunnellen muiden juttuja? En tarkoita, että pitää vetää show:ta kovaäänisesti, mutta normaali keskustelu kuuluu asiaan, kun tavataan ihmisiä. Hiljaiset nössykät voivat jäädä kotiinsa suosiolla.
Voi kuinka mielellään olisinkin mieluummin kotona kuin vieraiden ihmisten kanssa illallisella. Joskus harvoin jos sellaiselle päädyn, olen siellä vain puolison toiveesta. Ei ole mitään henkilökohtaisesti ketään vastaan, en vain yhtään viihdy tuollaisessa tilanteessa. Ei minulla ole mitään annettavaa itsestäni tuntemattomille, sen voin myöntää ihan suoraan. Koitetaan vaan lusia ilta läpi jos samaan illallispöytään päädytään :)
Vierailija kirjoitti:
Pohjanmaalla tälläisiä tuppisuita ainakin riittää - liikaakin. Kulttuuri on jalostanut tyypin, joka ei puhu seurassa mitään ja juurikin parhaimmillaan vastaa yhdellä sanalla tai ynähtää jotain, josta on tulkittava vastaus.
Minun mielipiteeni on, että tälläinen hiljainen peesaus tuttavaporukassa on epäkohteliasta muita kohtaan. Ymmärrän, että isossa porukassa tai vaikkapa juhlissa, missä on myös tuntemattomia, eivät kaikki halua tuoda itseään esille, mutta jos kyse on jostain neljän-viiden tai pahimmillaan kahden pariskunnan tapaamisesta, niin miten siinä kukaan ilkeää istua tuppisuuna varsinkin, jos suoraan kysytään jotain? Äärimmäisen junttia. Vaikka olisi kuinka ujo, niin suoraan kysyttäessä pitää aikuisen ihmisen osata vastata muutakin kuin kyllä tai ei tai murahtaa.
Minulla on ihan liikaa kokemusta tälläisistä hiljaisista jurottajista ja olen suoraan sanottuna mielummin yksin kuin seurassa, missä pitää lypsää joka ikinen kommentti ja tuntea olonsa vaivaantuneeksi tai pahimmillaan vetää itse "viihdyttäjäpellen" roolia, että saisi edes jotain keskustelua aikaiseksi. Äärimmäisen kiusallista.
Miksi hiljaisuus sinua häiritsee? Etkö kestä sitä? Ei tarvitse johtaa keskustelua eikä ryhtyä pelkeksi, ole vaan itsekin hiljaa.
Surkea itsetunto. Ajattelee parempi olla hiljaa kun mun jutut on niin tyhmiä ja arvottomia.
Minä en ole ujo mutta olen kerran ollut tilanteessa, missä puolisoni kaverit juttelivat ihmisistä ja asioista, jotka eivät liittyneet mitenkään omaan elämääni, ja osalla oli myös hyvin kärkeviä poliittisia mielipiteitä. Tilaisuuden emännän kanssa minulla ei ollut yhtään mitään yhteistä, vaikka yritin keksiä puhuttavaa auttaessani häntä keittiössä. Totesin siinä kohtaa mielessäni, että jatkossa puolisoni saa tavata heitä ilman minua ja niin on myös tehty.