Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset jotka eivät puhu seurassa mitään
26.09.2020 |
Vähän hassu kysymys, tiedän, mutta olisi tosi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä aiheesta.
Miehelläni on muutama sellainen ystävä, jotka hän on tuntenut teinistä asti. Olemme heidän ja heidän vaimojensa/tyttöystäviensä kanssa melko paljon tekemisissä. Järjestämme esim. illanistujaisia säännöllisesti.
Yksi näistä ystävistä erosi vaimostaan pari vuotta sitten, ja hän alkoi seurustella noin vuosi sitten nykyisen tyttöystävänsä kanssa.
Uuden tyttöystävän mukaantulo on vaikuttanut tämän porukan ilmapiiriin. Hän ei puhu oikeastaan mitään missään tapaamisissa. Tervehtii kyllä ja vaihdetaan perus-kohteliaisuudet, mutta hän ei osallistu keskusteluun mitenkään. Tästä tulee hieman vaivaantunut olo. Mieheni on sanonut, että hänestä tuntuu siltä, että hän ei oikein tiedä mikä fiilis tällä tyttöystävällä on, tai mitä hän ajattelee meistä, ja että hän huomaa koko ajan jotenkin tarkkailevan itseään hänen läsnäollessaan.
Mieleeni tulee veljeni entinen tyttöystävä, jonka kanssa kanssakäyminen oli vähän samantyyppistä. Veljeni ja hän seurustelivat lähes 5 v. mutta koko tänä aikana en käynyt hänen kanssaan oikeastaan yhtään keskustelua, en edes small talkin tasolla. Aina kun hänen kanssaan yritti rupatella, hän vastasi yhden sanan vastauksilla ja keskustelu tyssäsi siihen. Minulle tuli sellainen olo, että jos hän jotenkin inhoaa minua tms. mutta hän ei kyllä puhunut vanhemmillemme tai veljeni kavereillekaan juuri mitään.
Miten tällaisissa tilanteissa tulisi käyttäytyä? En halua loukata ketään, ja haluan kaikille vain hyvää.
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän ei vaan tunne oloaan niin turvalliseksi isossa porukassa, varsinkin kun muut tunteneet toisensa vuosikausia. Helposti tulee ulkopuolinen olo monille, ainakin aluksi.
Miksi ette tapaisi tätä pariskuntaa ilman niitä muita pariskuntia lisänä? Saattaisi olla helpompaa tutustua pienemmällä porukalla.
Pyydä lääkäriltä masennuslääkettä, jos sulle tuli masennus.
On ujo ja on teidän seurassa vain miehen takia?
Ujoudestahan tuollainen usein johtuu eikä siitä, että inhoaisi teitä. Itse käyttäytyisin varmaan aika samalla tavalla isommassa porukassa, koska mulla on estynyt persoonallisuus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Pelkäisin, että te inhoatte mua enkä uskaltaisi avata suutani tilanteessa, jossa on vaikea saada puheenvuoroa kun on useampi ihminen äänessä. Ehkä tällä tytöllä on jotain samanlaista. Voisit ehkä kysyä tältä ystävältäsi, että mikä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli, ne eroaa pian. Meillä on samanlainen kaveriporukka miehen puolelta. Ne on ollu kavereita päiväkodista asti ja hyviä ystäviä kaikki. Aina välillä joku tuo uuden tyttökaverin porukkaan, ja AINA jos tyttö ei ole "sopinut" porukkaan, on ero tullut. Ja ne tyttökaverit, jotka on heti ystävystynyt kaveriporukan kanssa, suhde on kestänyt. Jännä juttu, kun kukaan ei koskaan ole kuitenkaan savustanut, haukkunut tai riitaantunut tyttisten kanssa, vaan päätös erosta on aina parin oma.
Itse käyttäydyin noin, kun en aikonut enää kauan olla sen miehen kanssa. Eivät kiinnostaneet hänen kaverinsakaan. Nyt vanhempana yrittäisin joka tapauksessa olla kohtelias, silloin ei kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisiko persoonasta. Jos tilassa on muita henkilöitä, jotka jo pelkällä läsnäolollaan vaativat enemmän tilaa ja pitävät enemmän ääntä, tämä hiljaisempi vetäytyy vähän syrjään. Ehkä haluaisi sanoakin jotain, mutta ei ihan kerkeä mukaan tai saa suunvuoroa. Meitä on hitaampia ja nopeanpia, rohkeampia ja arempia.
Tai sitten ei muuten vaan kohtaa kemiat muun porukan kanssa ja tuntuu ettei ole mitään sanottavaa ja ei sen takia sitten puhukaan mitään.
Selityksiä on niin monta, kuin on luonteitakin.
Ehkä hän on ujo ja kokee olonsa hankalaksi isossa porukassa. Hiljaisempien on vaikea saada ääntään kuuluville, jos muut puhuvat kilpaa kovaan ääneen. Hän voi myös tuntea olonsa ulkopuoliseksi, jos te muut olette tunteneet toisenne pitkään. Ja kaikki eivät vaan viihdy isoissa illanistujaisporukoissa. Tutustuminen voisi olla helpompaa kahden kesken tai pienellä porukalla. Ehkä hiljainen tuttusi voisi olla rennompi lenkillä tai vaikka museokierroksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä siinä tarvitse mitään tehdä, olet oma itsesi ja annat toisen olla oma itsensä eli hiljainen.
T. Toinen hiljainen
Ongelmahan on selkeesti teidän oma asenteenne ja suhtautumisenne. TE ajattelette että teitä vahditaan, TE olette vaivaantuneita yms. Koittakaahan vaikka avartaa mieltänne, että maailmassa on kaikenlaisia ihmisiä, toiset osaa kuunnellakin eikä hölöttää hengittämättä omaa löpinäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on ujo ja saattaa kokea olonsa alkuun ulkopuoliseksi. Onko teidän keskusteluun helppo päästä mukaan? Kyselettekö uudelta tytöltä kuulumisia tms.?
Toinen syy voi olla, että puhutut jutut eivät vaan kiinnosta. Ehkä hän harrastaa jotain ihan omiaan, eikä koe ehkä teidän mielenkiinnon kohteita omakseen. Omasta elämästäni hyvä esimerkki on urheilu. Olen ihan pihalla urheiluliigoista ja jääkiekoista ja jalkapalloista. Jos näistä on puhe, mykistyn täysin. Toinen juttu ovat kainenmaailman reseptit. Ne eivät vaan kiinnosta.
Ehkä aika auttaa. Joihinkin sukuihin kestää vuosia päästä sisälle.
Millaisista asioista keskustelette porukassa? Jos jutut pyörivät menneissä tapahtumissa joissa tämä nainen ei ole ollut mukana tai sellaisissa henkilöissä joita ei tunne, voi olla vaikea osallistua keskusteluun.
Joissain porukoissa on myös niin paljon puhuvia tyyppejä, että jos suunvuoron haluaa, se on otettava vähän kyynärpäätaktiikalla. Tämä ei lle kaikille luontainen tapa toimia, varsinkaan uudessa porukassa.
Voi myös olla, että hän kokee ettei hänellä ole keskusteluun mitään annettavaa. Itse esimerkiksi olen ollut uutena mukana porukassa, jossa jutut olivat niin lapsellisia ja mauttomia, etten siksi osallistunut keskusteluun.
Otatteko te hänet mukaan juttuihin, kyselettekö häneltä mitään? Miten hän silloin vastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka seurassa ja seurueessa on hiljaisia ihmisiä. On aina ollut.
Heistä voi silti olla mukavaa seurassa ja kuunnella muiden puhetta, mutta heillä on omat syynsä olla hiljaa.
Voi olla ujo, tai ei ole tottunut puhumaan seurassa, ei välttämättä tunne ja tiedä niistä asioista joista puhutte: etenkin jos olette pitkään olleet porukkana ja teillä on paljon yhteisiä kokemuksia.
Ei tuo minusta ole ollenkaan kummallista. Jo nuorena oli kouluporukoita joissa oli mukana hiljaisiakin ihmisiä, heihin tottui jopa niin, että tuntui kummalliselta jos juuri se ihminen joukosta puuttui. Kyseltiin missä se on, miksei ole mukana nyt.
Näyttää siltä että ap on liikkunut erittäin suppeissa piireissä ja elämänkokemusta on tosi vähän. Jos pitää tuollaistakin asiaa ihmetellä.
Kokenut ihminen käsittää että meitä ihmisiä on monenlaisia ja joka lähtöön.
Jos tämä nainen on tyytyväinen oloonsa hiljaisena, niin miksi otat ja teet hänestä ongelman.
Ehkä on luonteeltaakin yleensä vähäpuheinen vieraampien ihmisten kanssa.
Monissa poruikoissa on aina mukainen yksi tai kaksi hiljaisempaa ihmistä, eikä heistä mitään ongelmaa tehdä, vaan heihin on totuttu.
Tottukaa tekin.
Joopa joo, jos ei ole samalainen pulputtaja ja käkättäjä kuin ap ja hänen joukkionsa, niin on heti kummallinen ja outo tyyppi.
Voi hyvin arvata millainen teidän porukkanne on: erilaisuutta ei hyväksytä, kaikkien pitää olla samanlaisia ja jos ei ole, joudat koko porukusta ulos, sillä et kuulu tänne.
Mä olin normaalia ujompi silloin kun olin mulle aivan väärän miehen kaverien kanssa, mulle tuli jonkin sortin pakokauhu suorastaan kun olin noiden kavereiden seurassa, vaikka mitään syytä sinänsä ei ollut. Liittyi huonoon suhteeseen siis.
Anna hänen olla hiljainen jos hän on. Usein seurassa olevat voivat kahdenkesken jutella enemmän. Anna hänen olla rauhassa. Se on yleensä jos joku erottuu porukasta niin heri joutuu ihmettelyn kohteeksi. Ole sallivampi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette tapaisi tätä pariskuntaa ilman niitä muita pariskuntia lisänä? Saattaisi olla helpompaa tutustua pienemmällä porukalla.
Ollaan näin tehtykin useampia kertoja, mutta eipä tämä ole tunnelmaan mitenkään vaikuttanut.
Minulla ei ole mitään ujompia ja hiljaisempia ihmisiä vastaan, vaan päinvastoin.
En ole itsekään mikään pälpättäjä. Haluaisin vilpittömästi tutustua, ja että kaikilla seurueen jäsenillä olisi mukavaa. Mutta jos joku istuu vain hiljaa, niin alan väkisinkin pohtia, että onko hänellä mukavaa ja olemmeko liikaa äänessä ja voisinko jotenkin saada hänet viihtymään paremmin ja olenko mahdollisesti tiedostamatta loukannut tätä henkilöä jotenkin.
On ollut tilanteita, joissa olen yrittänyt rupatella arkisesti tyyliin ”Kuulin että olitte käyneet katsomassa elokuvan X. Suosittelisitko sitä?” Ja toinen ei vastaa kuin jotain ”joo”.
Mietin onko hän pitänyt keskustelunyrityksestäni vai pitänyt sitä loukkaavana.
Ap
Kysy heiltä niissä illanistujaisissa, mikseivät puhu mitään, ja sano että koet sen epäkohteliaaksi.