Epäreiluus lastenhoito-avun saamisessa, onko tuttua?

Lapsi täyttää kohta 5 ja ei ole kertaakaan ollut yötä erossa. Anteeksi, on. Ekan yön oli vauvalasss kun olin niin heikossa kunnossa.

Miksi ? Koska lapsella on vanhemmat enkä halua olla lapsestani erossa. Eikä mieskääb.

Jos jokainen lisääntyis vaan sen verran mitä itse pystyy hoitamaan ja rahalla hoitaa loput.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 15:35"]

Minä haluaisin olla tasapuolinen lastenhoitoavussa, mutta en jaksa enempää kuin kahta lasta kerrallaan. En ole koskaan ollut mikään "pikkulapsi"- tyyppi, vaikka omat lapseni mielestäni ihan innolla ja kunnialla hoidinkin. Jätettiin myös suosiolla miehen kanssa lapsiluku kahteen ja ikäerokin suht suuri reilut neljä vuotta, koska koettiin, ettei muuten jaksettaisi kunnialla hoitaa.

Pojallani on tässä vaiheessa yksi 4- vuotias tyttö ja tyttärelläni kolme alle kouluikäistä lasta, kaksi poikaa ja pienin tyttö. En suoraan sanottuna jaksa tyttäreni kolmea lasta muutamaa tuntia enempää kerrallaan hoitaa. Pari - kolme kertaa vuodessa menee viikonloppu, mutta ei enempää. Eikä olla mieheni kanssa raihnaisia vanhuksia, mutta minulla ei vaan hermot kestä sitä menoa ja meteliä ja keskinäistä nahistelua. Kolmen pienen kanssa tuntuu, että ihan koko ajan on jollakin joku "kriisi" meneillään ja pitää auttaa siinä ja tässä ja joku itkee. Enkä kritisoi lapsia, suloisia ovat, mutta taaperomeno vaan käy pahasti hermoilleni.

Olen koettanut sanoa, että ottaisin mieluusti yhden lapsen kerrallaan yökylään tai muuten vaan hoitoon. Tai kaksi. Mutta kun tyttärelleni ei tuo oikein käy, kun "ei siitä sitten ole mitään hyötyä, kun kuitenkin on lapsia kotona, niin ei saada rentouduttua". Olen myös rajoittanut poikani tytön vierailuja, koska tyttäreni laskee montako kertaa serkku pääsee hoitoon ja sitten hänen kolmen pitäisi päästä saman verran.

Olen myös ehdottanut, että pojantyttö ja tyttäreni keskimmäinen tulisivat yhtä aikaa. Tappelevat vähemmän keskenään kuin tyttären kaksi poikaa ja tuntuu helpommalta yhdistelmältä. Mutta ei tuokaan oikein käy tyttärelleni, "koska sitten P saa vapaaillan, mutta minä en saa, kun mulle jää nämä kaksi muuta sitten kuitenkin".

Joskus tulee oikein surkimusmummo olo, kun en enempää tyttäreni lapsia hoida, mutta kun en oikeasti jaksa. Enkä halua välejäni lastenlapsiin sitten pilata silläkään, että pidän heitä päiväkausia ja tiuhaan tahtiin ja sitten menee hermot ja rähjään ja olen kireänä. Eli tyttäreni halusi olla suurperheen ja pienten ikäerojen pesueen äiti, mutta olenko minä nyt sitten joku hirviö, kun minulta ei meinaa luonnistua taaperolauman kaitseminen? Enhän itsellenikään sitä valinnut aikanaan.

Ja tiukkana saan sitten olla, etten ala "suosimaan" poikaani siinä mielessä, että otan enemmän hänen tyttöään. Kun sen yhden tytön hoitaminen nyt vaan on niin paljon helpompaa. Että ei nämä tasapuolisuusjutut ole aina ihan niin yksinkertaisia kuin luulisi, vaikka halua tasapuolisuuteen olisikin...

[/quote]

Kysyikö se tyttäresi sinun mielipidettäsi hankkiessaan kolme lasta pienillä ikäeroilla? Aivan. Jos on seurannut yhtään tämän palstan ketjuja aiheesta "hankkiako kolmas lapsi?", niin on huomannut, että yksi huonoista puolista on juuri tämä: kolmea lasta on vaikeampi saada hoitoon kuin kahta.

Ja harmi, ettei lapset voi siellä mummilla voi käydä serkkua tapaamassa ja viettää mummin kanssa aikaa, koska se on äidin mielestä turhaa. Toimi vain oman jaksamisesi mukaan.

Emme ole saaneet mitään lastenhoitoapua, paitsi kaksi kertaa vanhemman lapsen kummitädiltä. En osaa olla kateellinen koska kummallakaan meillä ei ole sisaruksia jotka viesivät isovanhempien huomion. Isovanhemmat ovat toki elossa.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 15:23"]

No epäreilua. Miehen äiti hoitaa miehen veljen lasta monta kertaa viikossa. Meillä on 4 lasta ja miehen siskolla 2. Näitä hän ei koskaan hoida. 

Käymme vähintään kerran viikossa miehen mummolla (eli miehen äidin äidillä) ihan siivoamassa,pyykkäämässä,seuraa pitämässä ja ruokia laittamassa.

Sinnekään ei miehen äiti mene tai jos menee tulee minulle soittoa että "täällä on taas näitä sinun hippipesuaineita joka paikka täynnä".

Olen siis lantrannut suihkepulloihin erilaisia pesuaineita ja kirjoittanut niihin vaikka "yleispesuaine" "wc-pesuaine". Olen siihen sanonut että minä sitä kämppää miehen kanssa huollan joten älä valita.

Olen kyllä sanonut miehelleni että anoppia en ala hoitamaan samalla taavoin kuin vanhaa mummoa. Appi meillä käy välillä yksin kahvilla. Appi on mukava mutta niin tossunalla.

[/quote]

Voi olla, että hän ei jaksa hoitaa neljää lasta kerralla. Hienoa kuitenkin, että autatte miehen mummoa. Auttakoon miehen sisko sitten äitiään tulevaisuudessa, kun siihen on tarvetta. Auttaako miehen sisko tuota mummoa?

Miehen veli on ollut perheen musta lammas, jota on hyysätty ja autettu aina. Muiden lasten lapsille ei riittänyt aikaa kun piti harrastaa ja kiertää Eurooppaa. Pikkuveljen perhe (jossa kotiäippä)  sen sijaan on saanut mummon aupairiksi vuodeksi ja joka vuosi useamman viikon vierailut, mukaan lukien kaikki joulut. Kavereille on niin kiva aina kehaista, että lähdetään taas ulkomaille. 

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 16:04"]

Lapsi täyttää kohta 5 ja ei ole kertaakaan ollut yötä erossa. Anteeksi, on. Ekan yön oli vauvalasss kun olin niin heikossa kunnossa.

Miksi ? Koska lapsella on vanhemmat enkä halua olla lapsestani erossa. Eikä mieskääb.

Jos jokainen lisääntyis vaan sen verran mitä itse pystyy hoitamaan ja rahalla hoitaa loput.

[/quote]

Eihän tässä ketjussa kukaan ole sanonut, että ei jaksa hoitaa... ihmetellään vain anoppien rajanvetoja, joihin heilläkin on toki oikeus.

Ja jos ei jaksa hoitaa, niin ei sitä kai rahalla korjata vaan lapsi adoptioon... eihän sellanen satasen laspenvahtikeikka kenenkään jaksamista palauta??

Mä koen kyllä epäreiluutta. Mulla on sisar, jolla on yhtä monta lasta kuin minullakin. Molemmat olemme kokopäivätyössä, mulla on tämän lisäksi kaksi sivutyötä, jotka on pakko hoitaa. Äitini TAPAA minun lapsiani viikoittain, mutta jos on enemmän hoidon tarvetta, laitan ruoat valmiiksi yms, jotta hän pääsisi helpommalla. Lapset on jo kouluikäisiä ja helppoja, ei mitään erityistarpeita, auttavat mielellään kotitöissä jne.

Sisareni luona äiti viettää n. viikon kuukaudessa, jona aikana hän suursiivoaa koko asunnon, laittaa ruokaa, kuskaa lapset harrastuksiin.

Sit kun äiti tulee siskon luota, hän aina luettelee mulle, mitä kaikkea on siellä tehnyt. Meinaa itku päästä, kun oma aika riittää pakolliseen ruoanlaittoon ja pyykinpesuun, siskon luona tosiaan pestään ikkunat, laitetaan pyykit ja huolehditaan lapset, jotta sisko pääsee viettämään omaa aikaa. Kun sillä on niin raskasta, kun on perhe ja kokopäivätyö. Vaikka käy siivoojakin... Samoin hänet kutsutaan aina lomiksi mummolaan valmiin pöydän ääreen. Minä kutsun vanhempani meille jouluksi, äiti kyllä osallistuu tuomalla osan tarjottavista.

Minä en ole ikinä laskenut anopin varaan, onneksi.

Koen silti epäreiluna, että hän ilmoittaa ettei hoida lapsiamme, eikä tule kylään ja silti valittaa ettei näe lapsenlapsia. Voi anteeksi kovin, mutta kun meidän on käytävä töissä, eikä parinsadan kilsan matkaakaan tee mieli istua joka välissä- varsinkaan, kun tietää ettei perillä ole sänkyjä, ei leluja, ei kirjoja, ei kavereita, ei paperia ja kyniä, ei mitään muuta kuin kaksi aikuista, jotka odottavat lasten olevan ihan onnessaan ihan vaan isovanhempien katselemisesta.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 16:11"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 15:23"]

No epäreilua. Miehen äiti hoitaa miehen veljen lasta monta kertaa viikossa. Meillä on 4 lasta ja miehen siskolla 2. Näitä hän ei koskaan hoida. 

Käymme vähintään kerran viikossa miehen mummolla (eli miehen äidin äidillä) ihan siivoamassa,pyykkäämässä,seuraa pitämässä ja ruokia laittamassa.

Sinnekään ei miehen äiti mene tai jos menee tulee minulle soittoa että "täällä on taas näitä sinun hippipesuaineita joka paikka täynnä".

Olen siis lantrannut suihkepulloihin erilaisia pesuaineita ja kirjoittanut niihin vaikka "yleispesuaine" "wc-pesuaine". Olen siihen sanonut että minä sitä kämppää miehen kanssa huollan joten älä valita.

Olen kyllä sanonut miehelleni että anoppia en ala hoitamaan samalla taavoin kuin vanhaa mummoa. Appi meillä käy välillä yksin kahvilla. Appi on mukava mutta niin tossunalla.

[/quote]

Voi olla, että hän ei jaksa hoitaa neljää lasta kerralla. Hienoa kuitenkin, että autatte miehen mummoa. Auttakoon miehen sisko sitten äitiään tulevaisuudessa, kun siihen on tarvetta. Auttaako miehen sisko tuota mummoa?

[/quote]

Miehen sisko auttaa mummoa ja toinen sisko (asuu kauempana) käy myös mummolla välillä. Miehen veli (jota anoppi auttaa lapsen hoidossa) ei käy mummolla. 

Ymmärrän hyvin että harva on valmis ottamaan 4lasta hoitoon kerralla, mutta anoppi ei ole koskaan ottanut yhtäkään lastenlastaan hoitoon muilta kuin miehen veljeltä.

Onneksi on muitakin hoitajia lapsille ja me vastavuoroisesti hoidamme muiden lapsia :)

Minulla on 4 lasta , joista kahdella vanhimmalla on jo omia lapsia. Eli nämä tyttäret ovat 24v ja 27v ja toisella on 2v poika ja toisella 3- ja 4v tyttäret.

Kotona minulla on 14v ja 16v pojat . Itse olen 48-vuotias eli eläkeikään on aikaa vaikka miten paljon vielä.

Teen kolmivuorotyötä ja olen vapaapäivinä ihan poikki ja tarvitsen lepoa. Työpäivinä jakasan juuri ja juuri käydä jumpassa ja tehdä ruuan ja jutella vähän poikien kanssa . Olen leski , joten toista aikuista perheessä ei ole. 

Lapsenlapset ovat aivan ihania, mutta en arjessa juurikaan jaksa heitä toitaa. Otan kaikki 3 luokseni kerran kuussa yhdeksi kokonaiseksi lauantaipäiväksi ja silloin keskityn täysillä touhuamaan heidän kanssaan. Lomilla hoidan heitä sitten enemmänkin.

Luojan kiitos minun tyttäreni ovat itse sitä mieltä, että he hoitavat itse lapsensa. Koskaan ei tule minkäänlaista vaadetta että minun pitäsisi olla jokin hoitoapu , saan ihan keskittyä olemaan mummi. Näemme kyllä miltei viikottain , tyttäret piipahtavat lasten kanssa iltateelle tai minä menen poikien kanssa heille syömään. Tyttäreni tulevat hyvin toimeen keskenään ja auttavat toisiaan lastenhoidossa.

Minusta ajatus , että ihanteellinen mummola olisi kuin toinen koti , on outo. Lapsi, jolla on hyvä koti , ei tarvitse toista kotia. Mummeilla on oma elämä , jota he elävät.

Ihmeellinen keskustelu. Ihankuin n.10vuotiaat sisarukset tappelisivat huomiosta , ihan epistä kun toi saa mut mä en...

Kai ymmärrätte, että asiasta kannattaa keskustella asialliesti sen isovanhemman ja sisaruksen kanssa , ei vaan kokea epäreiluuttaa ja valittaa nettipalstalla.

Ja kyllä on aika kohtuutonta , että isoäitien oletetaan olevan jotain kotiapulaisia !

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 09:09"]

Ihmeellinen keskustelu. Ihankuin n.10vuotiaat sisarukset tappelisivat huomiosta , ihan epistä kun toi saa mut mä en...

Kai ymmärrätte, että asiasta kannattaa keskustella asialliesti sen isovanhemman ja sisaruksen kanssa , ei vaan kokea epäreiluuttaa ja valittaa nettipalstalla.

Ja kyllä on aika kohtuutonta , että isoäitien oletetaan olevan jotain kotiapulaisia !

[/quote]

No en ainakaan itse oleta että olisi mikään kotiapulainen tai lastenhoitaja. Mutta kyllä se tuntuu epäreilulta että yhtä lapsenlasta otetaan jatkuvasti (monta kertaa viikossa hoitoon ja ainakin kerran viikossa yöksi),kun muiden luokse ei tulla edes kylään vaikka on kutsuttu. Eikä meillä tarvitse siivota tai vahtia lapsia jos on kylässä. -19-

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:30"]

Epäreilua on se, että lapset ovat niin erilaisia. Se joka murrosiässä huusi ja kiljui äidilleen, teki kaikkensa vanhempien itkettämiseksi jne. on yleensä se, joka ihmettelee, että mikis minun lapsilleni ei löydy ilmaista hoitopaikkaa. Ei ne vanhemmat ole tunteettomia, niitä on voitu loukata kymmeniä vuosia eikä ne siksi ota lapsensa lapsia hoitoon. Ei jaksa, ei halua, ei viitsi kuunnella sitä marmatusta, että väärin reit.

[/quote]

HEH-HEH! Eipä todellakaan mene noin! Meillä molemmat mummot sorsii meidän perhettä (1 lapsi)

Molemmat olemme olleet perheiden helppoja tapauksia  kun sisarukset tuottanut harmia vanhemmille. Ei mummot kuitenkaan tule meille hoitamaan meidän lasta, vaan serkkulapset on se tärkeämpiä. Kun ollaan pyydetty niin  halutaan ottaa serkku-lapsi mukaan! Ihmettelen suunnattomasti miksi meidän lapsi ei saisi viettää mummon kanssa laatuaikaa! Ja tämä siis molempien isovanhempien kohdalla.

Ehkä ne isovanhemmat ajattelee että kun olemme aina pärjänneet niin pärjäämme nytkin!

Voi olla että parisuhdekkin voisi paremmin jos joskus olisimme päässeet johonkin kahdestaan. Mutta meillä ei siis kukaan auta lastenhoidossa. Ei sisarukset eikä kaverit. No, kavereita en ole edes pyytänytkään koska lapsi on vasta 3v ja kaikilla kavereilla joko sama tilanne tai sitten ei mitään kokemusta lapsista.