Lue keskustelun säännöt.
Epäreiluus lastenhoito-avun saamisessa, onko tuttua?
02.12.2013 |
Pistetään galluppi pystyyn kenellä on asiat huonoimmin! No ei vain vaan tilittäkää te jotka koette epäreiluutta asian tiimoilta.
Miedän lapset (3kpl) ei tunne miehen äitiä vaikka asuu muutaman kilometrin päässä. Sen kaikki aika menee miehen siskon lapsia hoitaessa. Meidän perhe kuulemma vaan sotkee ne järjestelyt jos mennään vaikka käymään tai oltaisiin apua vailla.
Onneksi toinen mummo edes välillä jaksaa auttaa. Mua niin harmittaa kaikki tämä koska omassa lapsuudessa oli 2 täydellistä mummolaa. Siellä elettiin elämää ja vietettiin aikaa, ei oltu hoidossa koskaan siellä vaan se oli kuin toinen koti.
Kommentit (33)
Useimmiten se taitaa olla kylläkin niin, että se joka joka murrosiässä huusi ja kiljui pahaa oloaan oli jo silloin se josta vanhemmat ei välittäneet. Todennäköisesti se sama poloinen on jo vauvana saanut itkeä itse omat pahat olonsa kun vanhempia ei kiinnostanut koko lapsi. Ja samaan aikaan toinen lapsi saattoi saada kaiken huomion ja kehut osakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole mitään epäreiluuskokemuksia, mutta monta lasta on, enkä osaa kuvitella tilannetta että toimisin kuin ap:n avauksen esimerkki.
Onko miehen sisko joku sosiaalitapaus, jonka lapset todella tarvitsee apua kipeämmin kuin teidän lapset?
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:37"]
Useimmiten se taitaa olla kylläkin niin, että se joka joka murrosiässä huusi ja kiljui pahaa oloaan oli jo silloin se josta vanhemmat ei välittäneet. Todennäköisesti se sama poloinen on jo vauvana saanut itkeä itse omat pahat olonsa kun vanhempia ei kiinnostanut koko lapsi. Ja samaan aikaan toinen lapsi saattoi saada kaiken huomion ja kehut osakseen.
[/quote]
Tämä on muuten nykymammoille hieno teoria: jos teillä on hankala uhmaikäinen tai murkku, ei kyse ole lapsen luonteesta lainkaan vaan siitä, että ette rakasta lastanne tarpeeksi! Ulos huudettu paha olo ei kerro lapsesta mitään, ainoastaan vanhemmistaan.
Täydellinen mummola = toinen koti.
Entä jos meihellesi täydellinen mummola oli jotain muuta? Enkä ymmärrä, miten ihmeen paljon apua teidän lapsiperhe oikein tarvitsee, jos ei sun äiti kykene riittävästi auttamaan. Teitä on kuitenkin kolme aikuista ja kolme lasta teidän perheessä, joten ei luulisi enempää väkeä tarvittavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:30"]
Epäreilua on se, että lapset ovat niin erilaisia. Se joka murrosiässä huusi ja kiljui äidilleen, teki kaikkensa vanhempien itkettämiseksi jne. on yleensä se, joka ihmettelee, että mikis minun lapsilleni ei löydy ilmaista hoitopaikkaa. Ei ne vanhemmat ole tunteettomia, niitä on voitu loukata kymmeniä vuosia eikä ne siksi ota lapsensa lapsia hoitoon. Ei jaksa, ei halua, ei viitsi kuunnella sitä marmatusta, että väärin reit.
[/quote]
Aika pitkä murkkuikä, ihan kymmeniä vuosia :o
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:30"]
Epäreilua on se, että lapset ovat niin erilaisia. Se joka murrosiässä huusi ja kiljui äidilleen, teki kaikkensa vanhempien itkettämiseksi jne. on yleensä se, joka ihmettelee, että mikis minun lapsilleni ei löydy ilmaista hoitopaikkaa. Ei ne vanhemmat ole tunteettomia, niitä on voitu loukata kymmeniä vuosia eikä ne siksi ota lapsensa lapsia hoitoon. Ei jaksa, ei halua, ei viitsi kuunnella sitä marmatusta, että väärin reit.
[/quote]
Aika pitkä murkkuikä, ihan kymmeniä vuosia :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä huonomminko?? Meillä on kaikki isovanhemmat kuolleet, eikä muutenkaan ole ilmaisia hoitajia - ei edes vastavuoroisuusperiaatteella - Harmi!!
Meillä äitini on epäreilu! Hän ei ota lapsia luokseen kuin kolme kertaa vuodessa, vaikka apua tarvittaisiin. Vetoaa siihen, että viikonloppuja on 52 ja lapsenlapsia 18. Ei muka ole aikaa enempään, vaikka ehtii kahdesti kuussa reissaamaan oman äitinsä helmoihin Liperiin auttamaan tätä. Laittaisi mummon laitokseen ja olisi enemmän lastenlastensa kanssa! Itkeköön sitten yksinäistä vanhuuttaan, kun ei nyt halua olla apuna ja tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ihan samoja kokemuksia, mieheni äiti hoitaa tyttärensä ainoaa lasta vähintään kahdesti viikossa, meillä neljä lasta ja jos joskus (todella harvoin) kysyn lastenhoitoapua niin hän ei voi tulla koska tyttären täytyy päästä zumbaan tai hoitaa parisuhdettaan :D
Onneksi minulla on sisar joka asuu lähellä ja hoitelemme serkuksia vuorotellen ja oma äitini auttaa myös jos tulee "tilanteita"
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:56"]
Meillä äitini on epäreilu! Hän ei ota lapsia luokseen kuin kolme kertaa vuodessa, vaikka apua tarvittaisiin. Vetoaa siihen, että viikonloppuja on 52 ja lapsenlapsia 18. Ei muka ole aikaa enempään, vaikka ehtii kahdesti kuussa reissaamaan oman äitinsä helmoihin Liperiin auttamaan tätä. Laittaisi mummon laitokseen ja olisi enemmän lastenlastensa kanssa! Itkeköön sitten yksinäistä vanhuuttaan, kun ei nyt halua olla apuna ja tukena.
[/quote]
Entä mitä sitten ajattelisit kun omat lapsesi aikanaan eivät ehdi sinua auttamaan kun kaikki aika menee lastenlasten hoitamiseen? Varmaan olet sitä mieltä että mikseivät hoida itse lapsiaan, aikuiset terveet ihmiset. Kyllä vanha äiti enemmän apua tarttee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:56"]
Meillä äitini on epäreilu! Hän ei ota lapsia luokseen kuin kolme kertaa vuodessa, vaikka apua tarvittaisiin. Vetoaa siihen, että viikonloppuja on 52 ja lapsenlapsia 18. Ei muka ole aikaa enempään, vaikka ehtii kahdesti kuussa reissaamaan oman äitinsä helmoihin Liperiin auttamaan tätä. Laittaisi mummon laitokseen ja olisi enemmän lastenlastensa kanssa! Itkeköön sitten yksinäistä vanhuuttaan, kun ei nyt halua olla apuna ja tukena.
[/quote]
Entä mitä sitten ajattelisit kun omat lapsesi aikanaan eivät ehdi sinua auttamaan kun kaikki aika menee lastenlasten hoitamiseen? Varmaan olet sitä mieltä että mikseivät hoida itse lapsiaan, aikuiset terveet ihmiset. Kyllä vanha äiti enemmän apua tarttee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun molemmat vanhemmat eri hoitokodeissa ja miehen isä 700km päässä, miehen äiti onneksi kuollut joten hänen luokseen ei tarvitse revetä vierailulle kuin kerran vuodessa viemään kynttilä. Sisaruksia kummallakin on...mutta ei ne halua olla lapsenvahteja.
Siihen sitten työpäivät, lapsen harrastukset (1x viikko), kotityöt ja kauppareissu (1x viikossa), parisuhdeaika (tänä vuonna oltu miehen kanssa kaksin rock-konsertissa 1kerta), lapsen kanssa oleminen ja tekeminen, iltasatu, omat harrastukset (ei ole), oma lepääminen ja palautuminen (yöllä 24-01 ennen nukkumaanmenoa), ystävät ja muut tuttavat.... ei riitä päivässä tunnit eikä vuodessä päivät, jotta kaikki olisi tyytyväisiä.
Tosin lastenhoitoapu ei olisi mulle ratkaisu... lapsi kyllä hoituu mun ja lapsen isän yhteistyöllä ja monia juttuja tehdään perheen kesken, mitä muut tekee lasten ollessa hoidossa (esim. ulkona syöminen, matkustelu, leffat) mutta noista vanhuksista joutuu tinkimään, vierailulle ei vaan ole aikaa.
Kumpastakaan mummoa ei ole kiinnostanu lapsenlapset.
Tuttaville valitellaan ettei tapaa tarpeeksi.
No, totuus on ettei kumpikaan mummo "ehdi" edes synttäreille.
Ikinä ei ole apua saatu vaikka pyydetty on.
Silti sohvan kantamiseen, talon maalaamiseen, viemärintukkeutumiseen
ovat kumpainenkin aina pyytelemässä ja ollaan aina autettu.
Nyt muutettiin 400km päähän ja kumpainenkin märisee kuinka ei ikinä nää lapsenlapsia. Ei nähny ei. Vaikka naapurissa asuttiin.
Joo, meilläkin aivan tasapuolisesti molemmat mummolat ovat auttamatta lastenhoidossa. Vanhempani ei kyllä hoida sisarusteni lapsiakaan, mutta heillä on sentään toiset mummolat ovat lapsista kiinnostuneita.
Joo, ei ole pakko ei. Niinkuin ei ole pakko auttaa omia vanhempia silloin, kun heillä voimat heikkenevät.
No epäreilua. Miehen äiti hoitaa miehen veljen lasta monta kertaa viikossa. Meillä on 4 lasta ja miehen siskolla 2. Näitä hän ei koskaan hoida.
Käymme vähintään kerran viikossa miehen mummolla (eli miehen äidin äidillä) ihan siivoamassa,pyykkäämässä,seuraa pitämässä ja ruokia laittamassa.
Sinnekään ei miehen äiti mene tai jos menee tulee minulle soittoa että "täällä on taas näitä sinun hippipesuaineita joka paikka täynnä".
Olen siis lantrannut suihkepulloihin erilaisia pesuaineita ja kirjoittanut niihin vaikka "yleispesuaine" "wc-pesuaine". Olen siihen sanonut että minä sitä kämppää miehen kanssa huollan joten älä valita.
Olen kyllä sanonut miehelleni että anoppia en ala hoitamaan samalla taavoin kuin vanhaa mummoa. Appi meillä käy välillä yksin kahvilla. Appi on mukava mutta niin tossunalla.
Minä haluaisin olla tasapuolinen lastenhoitoavussa, mutta en jaksa enempää kuin kahta lasta kerrallaan. En ole koskaan ollut mikään "pikkulapsi"- tyyppi, vaikka omat lapseni mielestäni ihan innolla ja kunnialla hoidinkin. Jätettiin myös suosiolla miehen kanssa lapsiluku kahteen ja ikäerokin suht suuri reilut neljä vuotta, koska koettiin, ettei muuten jaksettaisi kunnialla hoitaa.
Pojallani on tässä vaiheessa yksi 4- vuotias tyttö ja tyttärelläni kolme alle kouluikäistä lasta, kaksi poikaa ja pienin tyttö. En suoraan sanottuna jaksa tyttäreni kolmea lasta muutamaa tuntia enempää kerrallaan hoitaa. Pari - kolme kertaa vuodessa menee viikonloppu, mutta ei enempää. Eikä olla mieheni kanssa raihnaisia vanhuksia, mutta minulla ei vaan hermot kestä sitä menoa ja meteliä ja keskinäistä nahistelua. Kolmen pienen kanssa tuntuu, että ihan koko ajan on jollakin joku "kriisi" meneillään ja pitää auttaa siinä ja tässä ja joku itkee. Enkä kritisoi lapsia, suloisia ovat, mutta taaperomeno vaan käy pahasti hermoilleni.
Olen koettanut sanoa, että ottaisin mieluusti yhden lapsen kerrallaan yökylään tai muuten vaan hoitoon. Tai kaksi. Mutta kun tyttärelleni ei tuo oikein käy, kun "ei siitä sitten ole mitään hyötyä, kun kuitenkin on lapsia kotona, niin ei saada rentouduttua". Olen myös rajoittanut poikani tytön vierailuja, koska tyttäreni laskee montako kertaa serkku pääsee hoitoon ja sitten hänen kolmen pitäisi päästä saman verran.
Olen myös ehdottanut, että pojantyttö ja tyttäreni keskimmäinen tulisivat yhtä aikaa. Tappelevat vähemmän keskenään kuin tyttären kaksi poikaa ja tuntuu helpommalta yhdistelmältä. Mutta ei tuokaan oikein käy tyttärelleni, "koska sitten P saa vapaaillan, mutta minä en saa, kun mulle jää nämä kaksi muuta sitten kuitenkin".
Joskus tulee oikein surkimusmummo olo, kun en enempää tyttäreni lapsia hoida, mutta kun en oikeasti jaksa. Enkä halua välejäni lastenlapsiin sitten pilata silläkään, että pidän heitä päiväkausia ja tiuhaan tahtiin ja sitten menee hermot ja rähjään ja olen kireänä. Eli tyttäreni halusi olla suurperheen ja pienten ikäerojen pesueen äiti, mutta olenko minä nyt sitten joku hirviö, kun minulta ei meinaa luonnistua taaperolauman kaitseminen? Enhän itsellenikään sitä valinnut aikanaan.
Ja tiukkana saan sitten olla, etten ala "suosimaan" poikaani siinä mielessä, että otan enemmän hänen tyttöään. Kun sen yhden tytön hoitaminen nyt vaan on niin paljon helpompaa. Että ei nämä tasapuolisuusjutut ole aina ihan niin yksinkertaisia kuin luulisi, vaikka halua tasapuolisuuteen olisikin...
Omat vanhempani asuvat toisessa maassa ja mieheni iakkaat vanhemmat monen sadan kilometrin paassa. Lapsi ei koskaan ole hoidossa isovanhemmillaan. Kai te tajuatte, etta teilla on aikamoinen luksusongelma? Tuollainen kolme kertaa vuodessakin olisi todella luksusta, olkaa siis onnellisia. Toisaalta ihmettelen kylla vahan myos sita, miksi lapset edes pitaa vieda viikonlopuiksi muualle hoitoon...
Epäreilua on se, että lapset ovat niin erilaisia. Se joka murrosiässä huusi ja kiljui äidilleen, teki kaikkensa vanhempien itkettämiseksi jne. on yleensä se, joka ihmettelee, että mikis minun lapsilleni ei löydy ilmaista hoitopaikkaa. Ei ne vanhemmat ole tunteettomia, niitä on voitu loukata kymmeniä vuosia eikä ne siksi ota lapsensa lapsia hoitoon. Ei jaksa, ei halua, ei viitsi kuunnella sitä marmatusta, että väärin reit.