Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Raskaanaolo on epämiellyttävää

Vierailija
01.12.2013 |

Oletteko sopeutuneet hyvin raskauteen, raskaana oloon? Ehkä aiheesta ei paljoa puhuta, en ole kuullut enkä juttuihin törmännyt, tai kukaan vaan ei yleensä koe raskaudessa negatiivisia tuntemuksia.. 

 

Odotan ensimmäistä, toivottua lasta. Ensimmäinen kolmannes takana, joten fyysisesti mitään kovin mullistavaa ei ole vielä tapahtunutkaan. Olen ylipainoinen ja ruokaa lisäämättä olen turvonnut pari kiloa. Suorastaan kammottaa saada yhtään kiloa lisää, en todellakaan tunne itseäni naiselliseksi tms, lähinnä raskauden myötä olen tullut itselleni vastenmieliseksi.. En pidä muistakaan raskauden oireista, jo tulleista ja tulevista, en nauti raskaana olosta. Tämän takia myös raskaudesta iloitseminen on hyvin ristiriitaista...

 

Onko joku muu tuntenut samoin, miten olette päässeet näistä yli?

Kommentit (22)

Vierailija
21/22 |
01.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 21:56"]

Vielä sekin, että ne hormonit vaikuttaa niin eri tavalla eri ihmisiin. Kyse ei ole siitä mihin sopeutuu ja mihin ei. Ite esim. en oo missään vaiheessa enkä missään kolmesta raskaudestani kärsinyt pahoinvoinnista tms. Mutta vaikuttaa tosi paljon tunnepuoleen. Normaalisti mulle ei saa masentuneisuuden tai epätoivontunteita aikaiseksi mitenkään, mutta anna olla kun raskaushormonit alkaa jylläämään niin johan on kaikki kurjaa ja sitten itkeskellään milloin millekin.

[/quote]

 

Mulla on juuri päinvastoin. Pystyin lopettamaan masennuslääkkeen raskausaikana, koska olo helpottui huomattavasti. Tämä on niin yksilöllistä miten raskaushormonit vaikuttavat. Mulle raskaus oli ihanaa aikaa.

Vierailija
22/22 |
01.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen vasta viikolla 7 ja ajatus siitä, että sisälläni kasvaa vauva, ei ole millään muotoa realisoitunut mulle. En koe sitä kohtaan yhtään mitään ja koko sikiö tuntuu yhtä reaaliselta olennolta kuin joulupukki. Toki velvollisuudentunnosta noudatan tiukasti kaikkia suosituksia.

Oikeasti koko raskaus vaivoineen tuntuu vain pitkään kestävältä sairaudelta, johon ei ole olemassa minkäänlaista hoitoa ja jonka vuoksi ei saa edes saikkua vaikka töissä käynti vie kaikki voimat, mutta josta sitkeästi potemalla onneksi pitäisi sentään 9kk kärsimyksen jälkeen parantua.

Aina kun olen nähnyt unia raskaudesta, niissä on ollut todella valoisa tunnelma. Olen ollut tyyni, vauvan ajattelu on tuonut hyrisevän onnen tunteen ja vaikka unissa on ollut aina kamalasti vastoinkäymisiä, mulla on ollut sisäinen varmuus, että kaikki kääntyy vielä hyväksi.

Tää todellisuus on ihan perseestä ja olo kaukana tuosta. Silloin harvoin kun etäisesti tajuan oikeasti saavani vauvan, ainoa tunne on järkyttävä ahdistus ja huoli, onko sillä kaikki hyvin ja onko musta kenenkään äidiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla