Lue keskustelun säännöt.
Joop ei sitten leivota pipareita meidän perheessä!!
01.12.2013 |
Taas piparin leipominen meni päin persettä, lapset jaksoi keskittyä ehkä puoli tuntia, sitten vanhempi ei tehnyt muuta kuin huusi ja söi taikinaa ja nuorimmainen huusi kurkku suorana. Meni niin pahasti hermot, kun olin vaivalla suunnitellut piirrustukset hienoon piparilinnaan, että heitin koko taikinan ja piparit roskiin ja lähdin pihalle rauhoittumaan. Mies huutaa, että oon pilannut lasten leivontakokemuksen ja oon natsi ja vaadin liikoja, joka nyt hermostuttaa mua vaan lisää ja koko perhe saa kärsiä.
Kommentit (71)
Sitä ihmettelen, että roskiin heitit taikinan, kun sinulla paloi pinna. Olisit laittanut jääkaappiin ja jatkanut sitten, kun pinnasi taas kestää.
Meillä on aina mennyt niin, että lapset ovat hoitaneet sen fiilistelypuolen, leiponeet pari piparia, syöneet taikinaa pari kiloa ja minä olen hoitanut varsinaisen leipomisen. Sitten ovat mussuttaneet minun paistamiani pipareita niin, että jouluksi ei olekaan riittänyt mitään, ja ihan hyvin on mennyt. Nyt kun ovat melkein aikuisia, jaksavat auttaa leipomisessakin. Päätin tosiaankin omassa nuoruudessani, että minä en rupea joulunlaiton vuoksi itkemään enkä leikkimään marttyyria. Minulle riitti sitä lajia, kun katselin äidin pahaa mieltä joulun alla. Jos en ole jotakin saanut valmiiksi jouluun mennessä, en ole sitä oikeasti tarvinnutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset on aina saaneet väkertää ihan rauhassa niitä pipareitaan, minä paistan ja valvon. Sitten on kaverien kanssa koristelutalkoita. Piparitalot teen sitten minä.
Mulle tuli ap:n tekstistä mielikuva blogistista, joka oli suunnitellut esittelevänsä leipomishetken lasten kanssa, jossa kaikki näyttäisi kuvien peusteella pikkuisen hienommalta ja ihanammalta kuin tilanne oikeastaan onkaan. Lapset puettuna somasti sävy sävyyn ja keittiö siivottu vimpan päälle kiiltäväksi. Pöydän kulmalla Mailegin puput söpösti rivissä. Tavoitteena paljon kehuvia kommentteja keräävä piparilinna ja "tavallisten" äitien kateelliset kommentit, että "ei meidän lasten kanssa saa tuollaisia luomuksia tehtyä" ja "ihanaa perheidylliä".
En voi sille mitään, mutta epäilen että todellisuus monenkin kiiltokuvablogin takana on tällaista...
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 19:36"]
Ihan ot, mut kertokaapa miten ne teidän kaksivuotiaat oikein tyhjentää sitä tiskikonetta? Hakevatko reippaat ensitöikseen pienet jakkarat, että yltävät siihen yläkoriin, ja sitten tikkaat, että yltävät laittamaan astiat kaappiin? Entä mites nämä terävämmät veitset, heittelevätkö vaan sokkona veitsitukkiin vai käytetäänkö siihenkin tikkaita?
Kaksivuotias on yleensä n. 90 senttiä pitkä pätikkä, jolla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, heikohko motorikka ja lyhyt pinna. Koneellinen keraamisia astioita ja teräviä aterimia + kaksivuotias ei nyt vaan tunnu oikein realistiselta yhdistelmältä. Se taas, että äiti ensin poistaa pesukoneesta kaiken vaarallisen ja nostelee sitten pari kaksivuotiaan ojentamaa kuppia kaappiin kuulostaa lähinnä pelleilyltä.
[/quote]
No ensinnäkin terävät veitset pestään käsin, niitä ei tylsytetä tiskikoneessa. Ja ihan niin, ae 2v lapsi hakee jakkaran,avaa laatikon, minä asetan sen korin missä on haarukat veitset jne pöydälle, josta lapsi laittaa ne kaikki tavarat paikalleen, sitten ojennan koneesta lapselle kauhat, puuhaarukat yms. jotka hän vie laatikkoon. Leipoessa lapsi sekoittaa/kaataa minun annostelemani ainekset kulhoon jne. Ruokaa laittaessa hän sekoittelee kastikkeita ja sen sellaista. Pöydän hän kattaa niin että annan kaapista lautaset ja lasit, sitten kerron kenelle ne laitetaan. Itse hän ottaa kaikille haarukat/lusikat/veitset.. Isompi lapsi juuri voiteli karjalanpiirakat, laittoi liinan päälle, asetteli keksit/muut makeat tarjolle, siivoili, imuroi koko kämpän, petaa oman sänkynsä, avaa verhot, auttaa aamupalan esille laitossa, osaa keittää kahvit.. Tarvittaessa auttaa pikkusiskoaan pukemaan. Näitä asioita ei ole ikinä vaadittu lapsilta vaan kerrottu/neuvottu/opetettu, lapset tekevät näitä mielellään ja ovat tyytyväisiä kun voivat auttaa.
[/quote]
Annatko 2-vuotiaasi seistä jakkaralla ja lajitella haarukoita ja veitsiä?
Aika huolimatonta ja edesvastuutonta. Ei ole tullut mieleen kuinka huonosti voi käydä jos keikahtaa alas terävä esine kädessä?
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 21:26"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 19:36"]
Ihan ot, mut kertokaapa miten ne teidän kaksivuotiaat oikein tyhjentää sitä tiskikonetta? Hakevatko reippaat ensitöikseen pienet jakkarat, että yltävät siihen yläkoriin, ja sitten tikkaat, että yltävät laittamaan astiat kaappiin? Entä mites nämä terävämmät veitset, heittelevätkö vaan sokkona veitsitukkiin vai käytetäänkö siihenkin tikkaita?
Kaksivuotias on yleensä n. 90 senttiä pitkä pätikkä, jolla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, heikohko motorikka ja lyhyt pinna. Koneellinen keraamisia astioita ja teräviä aterimia + kaksivuotias ei nyt vaan tunnu oikein realistiselta yhdistelmältä. Se taas, että äiti ensin poistaa pesukoneesta kaiken vaarallisen ja nostelee sitten pari kaksivuotiaan ojentamaa kuppia kaappiin kuulostaa lähinnä pelleilyltä.
[/quote]
No ensinnäkin terävät veitset pestään käsin, niitä ei tylsytetä tiskikoneessa. Ja ihan niin, ae 2v lapsi hakee jakkaran,avaa laatikon, minä asetan sen korin missä on haarukat veitset jne pöydälle, josta lapsi laittaa ne kaikki tavarat paikalleen, sitten ojennan koneesta lapselle kauhat, puuhaarukat yms. jotka hän vie laatikkoon. Leipoessa lapsi sekoittaa/kaataa minun annostelemani ainekset kulhoon jne. Ruokaa laittaessa hän sekoittelee kastikkeita ja sen sellaista. Pöydän hän kattaa niin että annan kaapista lautaset ja lasit, sitten kerron kenelle ne laitetaan. Itse hän ottaa kaikille haarukat/lusikat/veitset.. Isompi lapsi juuri voiteli karjalanpiirakat, laittoi liinan päälle, asetteli keksit/muut makeat tarjolle, siivoili, imuroi koko kämpän, petaa oman sänkynsä, avaa verhot, auttaa aamupalan esille laitossa, osaa keittää kahvit.. Tarvittaessa auttaa pikkusiskoaan pukemaan. Näitä asioita ei ole ikinä vaadittu lapsilta vaan kerrottu/neuvottu/opetettu, lapset tekevät näitä mielellään ja ovat tyytyväisiä kun voivat auttaa.
[/quote]
Annatko 2-vuotiaasi seistä jakkaralla ja lajitella haarukoita ja veitsiä?
Aika huolimatonta ja edesvastuutonta. Ei ole tullut mieleen kuinka huonosti voi käydä jos keikahtaa alas terävä esine kädessä?
[/quote]
ahahahahahahaaaa!!! :D :D Voi jeesus mitä idiootteja liikenteessä, ei ihmekkään ettei teidän lapset osaa tehdä mitään, saati keskittyä mihinkään.. :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuliko sinulle jotenkin yllätyksenä se, etteivät lapset jaksa keskittyä leipomiseen?
Lapset eivät ole mitään pikkuaikuisia eikä heitä kiinnosta pitemmän päälle kuvakirjamainen näprääminen ("tehdään idyllisesti hienoja pipareita siten miten äiti sanoo, ei saa sotkea jne").
Kertomasi oli varsin tavallista lasten kanssa leipomista - jaksavat hetken, sitten syövät taikinaa ja huutavatkin, jos pitäisi tietyn kaavan mukaan toimia.
Miksi ihmeessä näperrät jotkut hienot kaavat linnaan - kuvittelitko oikeasti, että lapset jaksavat näpertää mukana, sinulla kun tuntuu olevan melko pienet lapset...
Miehesi on varsin oikeassa. Pyydä lapsilta anteeksi huomenna ja leipokaa uudestaan - tällä kertaa lasten ehdoilla (ihan oikeasti, 30min on jo hyvä aika jaksamiseen).
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 19:07"]
Lapset 7v ja 3v t-ap. No olisin halunnut jotain erikoisempaa kerrankin, mies ei ois osannut kuitenkaan leipoa niinku oon suunnitellut, niin en edes halua että se koskis niihin pipareihin.
[/quote]
eli kaikki pitää mennä _sinun_ suunnitelmien mukaan? Jopa se, miten miehesi leipoisi pipareita lastenne kanssa? jessus mikä äiti oikein olet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, naurattaa...kuulostaa minun yrityksille kokkailla lasten kanssa. Ehkä 10 minuuttia kestän ennenkuin otsasuoni alkaa pullottaa..
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 19:32"]
me leivottiin tänään 12 pellillistä pipareita, lapset on niin ihania. illalla isi saa jatkaa piparin leipomista makuuhuoneen puolella ;)
[/quote] Tästä mä pidän! Relatkaa äidit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jeesus mitä touhua. Lasten pitää antaa itse kokeilla asioita, eikä tyrannimaisesti sanella mitä tehdä. Onnea vaan perhehelvettiin, jonka luot omahyväisyydelläsi.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 19:25"]
Mä aina ihmettelen näitä ketjuja.. Millaisia lapsia teillä oikein on..? Mihinkään ei osata/jakseta keskittyä, joku oikein kertoi miten 13 vuotiasei jaksanut keskittyä loppuun saakka!?!? Siis mitä helvettiä!??!!? :O Meillä lapset osallistuu kaikkeen, mm. 2v laittaa kanssani ruokaa, tyhjentää tiskikonetta, laittaa tavaroita paikalleen ja leipoo.. Ei puhettakaan mistään riehumisesta, huutamisesta, jnejne.. Just näin kaupassa kun ihan pieni poika (max 2v, varmasti nuorempikin), tutti suussa, juuri oppinut kävelemään, kiljui, huusi, rääkyi pää punaisena. Loppui vasta kun äitinsä raahasi jättikokoisen karkkipussin kersalle. Hetken päästä olivat kassajonossa, sitten mukula karkasi irtokarkkihyllylle, mussuttamaan niitä karkkeja ja availemaan kaikkia laatikoita.. Kun äitinsä vihdoin meni perään, alkoi taas se JÄRKYTTÄVÄ kiljunta ja rääyntä.. Kasvatus on taas todella kohdillaan.. :(
[/quote]
Voi että, kuulostat minulta 7vuotta sitten kun esikoinen oli ainokainen ja 2v. Ihan tosissani ihmnettelin muiden kiljukaula kakaroita kunnes minulle syntyi toinen lapsi joka oli juuri semmoinen :D Nyt 7vuotta myöhemmin lapsia löytyy 4. Lauantaina leivottiin pipareita. Ei ne mukulat kuule jaksa siinä hirmuisen pitkään kökkiä. Paitsi esikoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 19:03"]
Eikö miehesi olisi voinut jatkaa leipomista?
[/quote]
Ei voinut kun ap viskasi taikinan roskiin :) Anteeksi jos naurattaa, mutta tehkää vaan sydämiä ja tähtiä seuraavalla kerralla...
Voi taivas, äiti suunnittelee arkkitehtonisia luomuksia ja olettaa, että pikkulapsi ne toteuttaa hymyssä suin ja täynnä hyvää tahtoa, ja isä manaa, että äiti "pilasi lapsen leivontakokemuksen". Eläkää ihan tavallista elämää, ei tuollaista suorittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kun leivotaan kahdeksanvuotiaan kanssa, niin hän tietää jo saavansa oman pikku taikinamöykyn vapaasti askarreltavakseen. Saa tehdä mitä ja miten haluaa. Ohjeistan vain, että tee suht järkevän kokoisia, etteivät pala rusinoiksi. Tällä lailla tehdään pullat, tortut, piparit ja raviolit: lapsi tekee omat kikkareensa ja minä sillä aikaa loput. Lapsi myös haluaa itse syödä omat luomuksensa.
Ei lapsilla vain ole pinnaa johonkin piparitalon tekemiseen. Siihenhän kuluu tuntitolkulla aikaa!
Minä olen salaa tyytyväinen jos lapset ei jaksa kauan leipoa. Saan ihan itse toteuttaa hienoja visioitani ja viimeistään koristeluvaiheessa tulevat taas mukaan hommiin.
Taikinaa ei olisi kannattanmut heittää roskiin , vaan kääriä kelmuun ja laittaa jääkaappiin odottamaan sitä hetkeä, attä ap olisi päässyt ihan omassa rauhassaan rakentemaan linnaansa. Typerää haaskausta.
Pipareiden leipominen ei ole suorite, vaan huvitus ja kaikkihan kyllästyy siihen loputtoman taikinan loputtomaan uudelleenkaulimiseen joskus.
Miksi ap:lle ei tullut mieleen leipoa itse sitä piparilinnaa? Meilläkin lapset tekevät omissa pisteissään pipareita, tai mitä luomuksia sitten haluavat, ja minä piparitalon osat. Puoli tuntia 3veelle on jo ihan hyvä aika! Ja isompikin viihtyy hommassa huomattavasti paremmin, jos tunnelma on leppoisa ja saa toteuttaa itseään! Joku vuosi olen ostanut valmiit pipart ja ollaan keskitytty pelkkään korsteluun;) Pääasia, että on hauskaa!
No me leivottiin eilen pipareita 3 ja 1 vuotiaan kanssa. 1-vuotias mässytti taikinaa pariin otteeseen, lopun ajan leikki omiaan lusikalla ja pienellä kaulimella. 3-vuotias puolestaan rakensi omia kasoja taikinastaan ja totesi, että tästä tulee robotti. :) Kysyinkin, että meinaako tollasena laittaa uuniin, vastaus oli, että joo ja sinne uuniinhaan se möntti meni. :D Yksinään tosin, ettei normaalin kokoiset piparit olisi kärähtäneet mustiksi siinä vieressä. Samalta piparilta se silti maistui vaikka se ei mikään täydellinen pipari ollutkaan. Glögiä siihen päälle ni avot!
Joten, ehkä miehesi ilmaisi asian turhan rankasti käyttämällä sanaa nats, mutta kyllä hieman olisit voinut löystää pipoasi. Ei piparien leivonnasta kannata tehdä vaikeampaan, kun se ei sitä ole. Eikö pääasia ole, että teillä on hauskaa? :)
Jos haluat leipoa niitä suunniteltuja juttujasi, niin se on parempi tehdä yksin, ilman lapsia. :)
Muakin kevyesti huvittaa ja ihmetyttää nämä "meidän 1v osallistuu jo kotitöihin". Meidän 1v osaa nippanappa kävellä. En ikimaailmassa antaisi hänelle esim. lautasta käteen, kun hän kävelee, koska se lautanen päätyisi saman tien lattialle. Toisekseen lapsi ei ylety pöydälle, joten eipä hän voisi omia astioitaan mitenkään korjata. Astianpesukonetta kyllä tyhjentää - lattialle. Yhteenkään laatikkoon tms missä niitä astioita säilytetään, hän ei yletä.
Pyykkihommissa hän auttaa repimällä pyykkejä narulta alas. Lapsi ei yletä pesukoneeseen, koska se kone on päältä täytettävä. Hän ei myöskään oikein osaa siivota leluja, koska mieltää sen siivoamisen leikiksi. Saattaa ensin kerätä palikoita laatikkoon mutta hetken päästä kumoaa koko laatikon.
Meillä tehdään kaupan taikinasta piparit, jaksetaan kaikki keskittyä niiden leipomiseen just sen verran. Muuten piparit tulee kaupasta. Mun ei tulis mieleenkään ruveta väkertämään omien 6v. ja 4v. kanssa piparilinnoja, vaikka muuten molemmat keittiössä kokkaavatkin usein.