Joop ei sitten leivota pipareita meidän perheessä!!

Ainiin, leivoin muuten 1v:n kanssa joulutorttuja yhtenä päivänä. Annoin hänelle oman torttutaikinaköntin eteen. Lapsi naposteli sitä raakaa taikinaa ja lappoi hilloa naamaan lusikalla. Mä tein kaksi pellillistä torttuja, toi lapsen osuus oli vain sitä varten, ettei se haluaisi sotkea niitä mun tekemiä. Aika pitkä matka on siihe, että voitaisiin oikeasti yhdessä leipoa... :D -60

Jos kaksivuotias ojentamassa nokkamukia äidille = kaksivuotias tekemässä kotitöitä tomeran ja johdonmukaisen kasvatuksen tuloksena, niin sitten meidän kaksivuotias on 

- vaihtanut talvirenkaat. Auttoi nimittäin pyörittämään yhtä renkaista

- pesee omat pyykkinsä. Ts. painaa pesukoneen käynnistysnappulaa. Usein useamman kerran, on niin reipas

- tekee meidän perheen sähkötyöt. Laittoi nimittäin valot päälle sen jälkeen kun olin vaihtanut lampun.

En tiennyt olevani näin taitava kasvattaja, mutta vaihteeksi näinkin päin av voi opettaa. Tähän asti kun olen yrittänyt vaan keksiä lapsille jotain tekemistä niin etteivät tuhoa koko huushollia heti kun selkäni käännän.

Eivät lapset, eivätkä aikuiset vedä tuollaisia kilareita kauniissa pienessä maailmassa.

Ohi aiheen tämä menee, mutta en ymmärrä mikä siinä on vaikea käsittää 2-vuotiasta auttamassa kotitöissä?

Kyllä meillä ainakin 2-vuotias auttaa mm. ruuan laitossa. Hän sekoittaa ainekset keskenään, pistää niitä kulhoon minun mitattuani ne. Lisäksi meillä on astianpesukone sellaisella tasolla, että lapsi yltää siihen ilman, että tarvitsisi nousta tuolille tai nostella. Annan hänen laittaa lautasia kaappiin (lautaset sijaitsevat alakaapissa), lisäksi lusikoita, kauhoja sun muita kaappiin. Yltää myöskin niihin. Veitset, haarukat, muut terävät laitan itse. Samoin lasit/mukit, kun ovat ylhäällä. Lisäksi, kun imuroin ja jätän imurin hetkeksi lattialle kopistaakseni esim. maton, 2-vuotias on napannut imurin ja imuroi oman huoneensa lattiaa.

Eihän se jälki tietenkään täydellistä ole, ja tottakai lapsi tarvii avustusta, mutta pointti on se, että hän on mukana ja tykkää olla mukana. 

Joten kyllä se 2-vuotias voi tehdä paljonkin, mikäli tasot ovat sopivan alhaalla.

Aika ryppyotsaista piparinpaistoa. Lasten kanssa tekemisen pitää olla hauskaa eikä mitään top chef-suorittamista. Kiinnostus lopahtaa lapsilta aika nopeasti jos jonkun kaavan mukaan pitää tehdä eikä luovuutta saa käyttää. En mäkään jaksais tollasen nipon kanssa tehdä pipareita ja mä oon sentään jo kolkyt.

Moi ap! Olen varmaan samanlainen tiukkapipo nipottaja suorittaja kuin sinäkin. Monen monta kertaa olen ajatellut leipomishetkeä lasten kanssa etukäteen niin kovin idyllisin odotuksin. Totuus on, että olen kaivanut litisteltyä taikinapalloa kymmenettä kertaa lattialta, taistellut lasten kanssa siitä, että syödäänkö taikina kokonaan vai onko tässä tarkoitus kenties leipoa jotain ja päätynyt siivoamaan naama punaisena jauhosotkuja kasa epämuodostuneita ja palaneita leipomuksia roskakorissa. Ja ajatellut että Ei Koskaan Enää. Se taikina tarttuu nimittäin pöytään joskus ihan vaan vittuillakseen.

http://www.iltasanomat.fi/kuninkaalliset/art-1288631865950.html

Estelle näyttää mallia, miten "täydellisesti" lapsen tulee leipoa piparkakkuja. Ap voisi ottaa mallia, et aikuisethan ne piparkakut loppujen lopuksi leipoo. :)

Hauska video muuten!

http://www.iltasanomat.fi/kuninkaalliset/art-1288631865950.html

Estelle näyttää mallia, miten "täydellisesti" lapsen tulee leipoa piparkakkuja. Ap voisi ottaa mallia, et aikuisethan ne piparkakut loppujen lopuksi leipoo. :)

Hauska video muuten!

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 21:09"]

Meillä on aina mennyt niin, että lapset ovat hoitaneet sen fiilistelypuolen, leiponeet pari piparia, syöneet taikinaa pari kiloa ja minä olen hoitanut varsinaisen leipomisen. Sitten ovat mussuttaneet minun paistamiani pipareita niin, että jouluksi ei olekaan riittänyt mitään, ja ihan hyvin on mennyt. Nyt kun ovat melkein aikuisia, jaksavat auttaa leipomisessakin. Päätin tosiaankin omassa nuoruudessani, että minä en rupea joulunlaiton vuoksi itkemään enkä leikkimään marttyyria. Minulle riitti sitä lajia, kun katselin äidin pahaa mieltä joulun alla. Jos en ole jotakin saanut valmiiksi jouluun mennessä, en ole sitä oikeasti tarvinnutkaan. 

[/quote]

Tälle antaisin sata yläpeukkua, jos voisin. Kuulostaa ihanalle :)

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 19:00"]

Taas piparin leipominen meni päin persettä, lapset jaksoi keskittyä ehkä puoli tuntia, sitten vanhempi ei tehnyt muuta kuin huusi ja söi taikinaa ja nuorimmainen huusi kurkku suorana. Meni niin pahasti hermot, kun olin vaivalla suunnitellut piirrustukset hienoon piparilinnaan, että heitin koko taikinan ja piparit roskiin ja lähdin pihalle rauhoittumaan. Mies huutaa, että oon pilannut lasten leivontakokemuksen ja oon natsi ja vaadin liikoja, joka nyt hermostuttaa mua vaan lisää ja koko perhe saa kärsiä.

[/quote]

tämänm takia nakitin anopin leipomaan ipanoiden kanssa, kun hän niin siitä hommasta tykkää :P

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 19:07"]

Lapset 7v ja 3v t-ap. No olisin halunnut jotain erikoisempaa kerrankin, mies ei ois osannut kuitenkaan leipoa niinku oon suunnitellut, niin en edes halua että se koskis niihin pipareihin.

[/quote]

"Erikoisempaa kerrankin..." monesko kerta tuo kolmivuotiaalle on ylipäätään? 7-vuotiaalle erikoisempaa olisi jo se, että pääsee vaikka koristelemaan niitä pipareita itse paistamisen jälkeen. 

"...mies ei ois kuitenkaan osannut leipoa niinku oon suunnitellut..." ?? No olisko se osannut leipoa sitten jotenkin muuten, ilman sun suunnitelmia? Tästä tulee mieleeni oma äitini, jonka kanssa lapsena otin monesti yhteen, kun hänen mielestään oli vain jokin tietty tapa, miten olisi pitänyt tehdä. Ja yllättäen tämä tuli juuri leipoessa tai ruoanlaitossa esiin. Samalla "sinun suunnitelmasi mukaan" -vaatimuksella kun jatkat, niin saat takuulla niin teini-ikäisten kanssa mojovat yhteenotot aikaiseksi kuin miehesi lopullisesti karkoitettua keittiöstä. Jos itse tekee, niin voi tehdä just niin kuin ite haluaa, jos haluaa että muutkin tekee, niin pitää sitten sallia että ne voi tehdä ihan muulla tavalla, ja lopputulos olla jotankin ihan muuta kuin sinun suunnittelemaasi. Mutta ehkä tekemisen iloa riittäisi silloin tekijöilläkin?