Miksi se on muka ihmeellistä, että nainen asuu yksin omakotitalossa?
Omistan siis omakotitalon, yksin. Lapsia kyllä on. Mutta joitakin kertoja on jotenkin hämmästytty, että asun omakotitalossa. Lähinnä miesten osalta. Mitä outoa siinä muka on? Ihan hyvin pärjään ja hoidan kaiken täällä. Osaan korjailla ja tehdä pientä remonttia. Eron jälkeen en vaan halunnut enää vuokralle, enkä vaikka rivariin. Onko täällä muita naisia omakotitaloissa ja oletteko törmänneet vastaavaan? Ne palstan naisvihatrollit voi pysyä siellä koloissaan. 😁
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vanhoissa pariskunnissa talo ränsistyy heti kun mies kuolee. Eikä kyllä nuoret naiset vaikuta kovin käteviltä useinkaan.
No eipä monet miehetkään kovin käteviltä tänä päivänä vaikuta. 😂
Sitä suuremmalla syyllä sitten voi varmaan ihmetellä.
Vierailija kirjoitti:
No vanhoissa pariskunnissa talo ränsistyy heti kun mies kuolee. Eikä kyllä nuoret naiset vaikuta kovin käteviltä useinkaan.
Ränsistyy se, jos mies on pihi ja avuton. t. remonttitaitoinen nainen
Olen asunut yksin ok talossa nyt 12 vuotta. No tytär on ollut kanssani mutta pian lähtee pois.
En tiedä miten kestäisin jos tästä pois joutuisin
Hyvä ketju! Ajankohtaista koska olen muuttamassa yksin omakotitaloon. Ensi reaktio on ihmisillä kertoessani ihmettely, mitä yksin, ilman miestä, en uskaltaisi!?
Minä myös jäin ok-taloon eron jälkeen, ei lapsia. Voi sitä hämmästelyn määrää, moni jopa kysyi että eikö pelota! Niin mikä, mörötkö 😂
N34 ja asunut 3v yksin vanhassa omakotitalossa. Paljon on ollut ongelmia ja rahan menoa, mutta en vaihtaisi.
Ja kyllä, ihmettelyä tulee usein miesten taholta. Naisilta yleensä tsemppaavaa kannustusta.
Sen olen valitettavasti joutunut huomaaamaan, että ammattilaiset yrittävät viilata linssiin hinnoissa yms., koska olettavat etten tiedä mistään mitään. Pyysin putkimieheltä hinta-arvion yhdestä remontista. Hinnan kuultuani tajusin heti siinä olevan ilmaa. Piruuttani pyysin isääni soittamaan samalle putkimiehelle ja pyytävän arviota vastaavalle hommalle. Hinnasta putosi 400e heti.
Minäkin asun lasten kanssa uudehkossa ok-talossa. Perusylläpito, pihatyöt, lumityöt ja pienet remppahommat (lähinnä pientä pintaremonttia) onnistuu, mutta kovin vanhaan taloon en olisi muuttanut. Mun täytyy kyllä myöntää, että välillä mua hirvittää se, että osaanko mä pitää tätä riittävän hyvässä kunnossa. Jos ja kun tämän myynti joskus ajankohtaiseksi tulee, sehän on tosi pitkä aika, minkä myyjä on vastuussa monista piilevistäkin vioista.
Eroissahan noita paljon jää mammoille. Elareilla ja lapsilisillä sit lyhennellään lainaa
Vierailija kirjoitti:
...Mun täytyy kyllä myöntää, että välillä mua hirvittää se, että osaanko mä pitää tätä riittävän hyvässä kunnossa. Jos ja kun tämän myynti joskus ajankohtaiseksi tulee, sehän on tosi pitkä aika, minkä myyjä on vastuussa monista piilevistäkin vioista.
SAMA! Joudun laittamaan taloni myyntiin, koska sairastumisen vuoksi en pärjää tässä enää kauaa yksin. Stressaa todella paljon tuo myyjän vastuu. Parhaani olen tehnyt talon huollossa, mut mistä sitä ikinä tietää mitä vanhasta talosta löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään outoa ole. Älä itse ole niin arka kommenteille.
On myös miehiä, jotka eivät osaa / halua tehdä mitään korjaus-/huoltohommia.
Ei vasaran tai sahan käyttäminen ole mikään sukupuoleen kytkeytyvä ominaisuus.
No ei kai tässä mistään kommenteille arkuudesta ollut kyse, vaan siitä että mitä kommentointikynnyksen ylittävän outoa naisen asumisessa yksin omakotitalossa muka on?
Eri
Vierailija kirjoitti:
No vanhoissa pariskunnissa talo ränsistyy heti kun mies kuolee. Eikä kyllä nuoret naiset vaikuta kovin käteviltä useinkaan.
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Mun talo ränsistyi niin kauan kun ex oli kuvioissa, eron jälkeen olen tehnyt yhden isohkon rempan kerrallaan joka vuosi. Kylppäri, ulkolaudoitus, kunnallistekniikka jne... ja juu, ihan omilla rahoilla 😊 Vanhoilla leskillä saattaa olla ajatus että mitä sitä enää laittelemaan, kunhan muutaman vuoden vielä pystyssä pysyy.
Aika harvoin se nainen on yksin rakentanut/rakennuttanut sitä omakotitaloa. Tiedän vain yhden tuttavapiiristä. Usein se talo jää naiselle eron yhteydessä, kun lapsetkin jää äidille ja tarvitsevat tilaa.
Sen sijaan miehiä tunnen moniakin, jotka ovat rakentaneet/rakennuttaneet yksin sen omakotitalon.
Jaa, minä asuin isoa avioliiton aikana rakentamaamme taloa 15 vuotta lasten kanssa. Kukaan ei minulle asiaa päivitellyt, hyvin pärjäsin. Jotkut kadehtivat kun sain erossa velattoman talon omistukseeni, mutta eipä sellainen elämääni mitenkään haitannut.
Kun isäni kuoli, äiti halusi myydä heidän ok-talonsa. Mutta hänpä osti tilalle omien isovanhempiensa entisen talon, jossa on nyt asunut kymmenen vuotta. Äitini on 78-vuotias ja erittäin hyväkuntoinen.
Yhden remontin tähän jouduin toki teettämään, mutta harva mieskään olisi sitä saanut tehtyä. Vaati kuitenkin sähkäriä, putkaria jne. Itse olen kuitenkin vähän pintaa uusinut, pihaa raivannut jne. Ei onneksi muuta isompaa remppaa tiedossa. Eksän kanssa asuttiin kuitenkin 10v omakotitalossa, joten tuttua on. Tällä kadulla on kyllä useampi mummeli mitkä yksin asuu, mutta heillä mies jo kuollut. Tämänkin ostin iäkkäältä naiselta, kun ei enää pystynyt asumaan. Olivat kuitenkin aika hyvin teettäneet esim. putkirempan. Ja itsekin toivon asuvani tässä niin kauan kuin vain pystyn, lainaa ei paljon ja olen 36v. Miestä en helpolla tähän asumaan ota, mieluummin omat asunnot, etenkin niin kauan kuin lapset tässä asuu, eli n. 10 vuotta.