Lue keskustelun säännöt.
Jatkanko odotusta yksin?
01.12.2013 |
Näyttää siltä että edessä siintää yksinhuoltajuus. Odotan esikoistani mieheni kanssa ja olen nyt 11. viikolla. Mies on ollut kovin innoissaan vauvasta ja kertonut odottavansa sen syntymistä todella. Olen koko raskausajan voinut aika huonosti ja tunteet heittelee tosi voimakkaasti, eli ihan hirveän helppoa ei itsellä henkisesti ole ollut.
Eilen meille tuli vähän riitaa nukkumaan mennessä, mies oli kinunnut seksiä koko illan ja riita liittyi ihan muihin juttuihin, meillä on ollut ihan ok seksielämä ja puuhattu on jahka olen pahoinvoinniltani kyennyt. Nyt hän alkoi sitten haukkumaan minua, että kehitän tarkoituksella riidan ettei tarvisi sekstailla! Tosiasiassa se olen minä, joka joutuu miestä vonkaamaan.
Haukkui sitten samantien minut kusipääksi, ja kertoi että ainoa asia mikä meitä pitää yhdessä on vauva. Kysyin moneen kertaan onko todella näin ja vastaus aina kyllä. Sanoi että olen hänelle ihan samantekevä, samoin vauva ja sanoi että olisi helpompaa jos menisin suoraan junan alle niin pääsisi meistä molemmista eroon samalla.
Että sellaista, junan allekko tässä sitten lähden vai muutanko suosista muualle ja jatkan odotusta yksin? Aborttikin tuntuu kamalalta ajatukselta. Itse olen odottanut sitä, että meistä tulee vauvan syntymän myötä oikea perhe ja ollut onnellinen miehestä ja vauvasta, hän ilmeisesti ollut iloinen vain vauvasta, tai sitten ei mistään.. Ei taida olla vaihtoehtoja..
Kommentit (21)
Selvinpäin, ei käytä alkoholia (enää)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen saaminen voi tuoda parisuhteeseen erilaisia kriisejä, koska se on niin suuri elämänmuutos. Mä ehdottaisin, ettette nyt heti heittäisi kirvestä kaivoon, vaan hakeutuisitte pariterapiaan tai vastaavaan. Ilmaista apua saa perheneuvolasta ja seurakunnalta.
Voin kertoa, että vauva-aika on tosi raskasta aikaa parisuhteelle. Ei ole ihme, että niin monet eroavat vauva-aikana. Oikeastaan mua vähän ihmetyttää, miksi tästä asiasta ei puhuta enempää, sillä voisi estää monta turhaa eroa. Vauva-aika kuitenkin loppuu joskus, ei se ikuisuutta kestä. Jos teillä on jo odotusaikana kriisiä, kannattaa toimia heti.
Paska mies. Paskat geenit. Mahtaako kannattaa tuollaisen kanssa lisääntyä? Vielä ehdit perua.
Tuo junajuttu on kyllä melko anteeksiantamatonta. Mutta tiedän kyl kokemuksesta, että kun minulla on oikein loukattu olo, niin haluaa solvata toista ihmistä sanoilla, joita ei todellisuudessa tarkoita. Miehillä varsinkin jos miehisyyttä loukataan jollain tavalla, niin se on herkkä paikka. Mutta jos hän pyytää anteeksi, niin se on up to you. Molemmat kuitenkin aiemmin odotitte innoissanne lasta. Mitkä on plussat ja miinukset, se olisi hyvä miettiä
No jos monta kertaa sanoo samaa kun ap kysyi niin ei ole kovin hienoja ajatuksia mulla tuosta miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttele asia nyt aamulla uudestaan, vaikka ihan perinteisesti keittiönpöydän ääressä. Vaikka raskausaika muuttaa teitä molempia, edessä on isoja muutoksia jne., niin en nyt sitä ottaisi syyksi riitoihin. Jutelkaa, jutelkaa ja jutelkaa, viimeistään nyt se keskustelu on pakko tehdä! Pyytäkää anteeksi kamalia sanomisianne jos niitä ette enää sanoisi. Kauan olette yhdessä olleet? Oletteko yleensäkään ikinä keskustelleet yhteisestä tulevaisuudesta, mitä teette vaikka vuoden päästä, mitä viiden vuoden päästä..?
Lähde pois päiväksi tai pariksi. Jos mies anelee takaisin niin keskustelkaa ja harkitse asiaa, mutta voi olla että suhteenne on loppu :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 10:16"]
Lähde pois päiväksi tai pariksi. Jos mies anelee takaisin niin keskustelkaa ja harkitse asiaa, mutta voi olla että suhteenne on loppu :(
[/quote]
Mun mielestä ap:n parisuhteen asiat ovat kyllä sillä tolalla, että parempi olisi yrittää puhua asiat kunnolla halki kuin yrittää erilaisilla tempuilla testata, mikä suhteen tulevaisuus on.
Kyllähän sitä suutuksissa sanoo pahoja asioita, mutta että hän toivoo meidät molemmat junan alle, tuntuu tosi pahalta. Tuntuu erityisesti vauvan puolesta pahalta, pieni alkuhan se vasta on, mutta että toivoo pienelle ihmisen alulle tuollaista ääneen tuntuu jotenkin erityispahalta. Anteeksi pyysi aamulla vähän sivulauseessa, ja lähti töihin. Ei tuota kuitenkaan pysty unohtamaan, mielessä pyörii koko ajan. Muutenkin tunteet herkässä, niin se loukkasi todella syvälle. Samoi se että on yhdessä kanssani vain vauvan takia, vauvan jota ei edes taida haluta? Yhdessä tätä on kuitenkin tehty ja toivottu. Meillä on huomenna ultra johon miehenkin piti tulla, mutta ajattelin kieltää ja mennä yksin, tuntuisi tosi pahalta että hän siellä esittäisi iloitsevansa asiasta, vaikka juuri toivoi molempia junan alle?
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oikeasti sanoi toivovansa, että menet junan alle? Ei ole ihan terve kyllä sinunkaan miehesi... T: vaimo, joka on joutunut erinäisiä haukkuja silloin tällöin kuulemaan, muttei kyllä ikinä mitään sellaista, että mies toivoisi mun kuolevan :O
Jos mies on ollut koskaan väkivaltainen sinua kohtaan, niin yhdistettynä noihin puheisiin, kuulostaisi tosi pelottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota, et sinä varmaan ole ainoa jolla tällä hetkellä heittää hormonit ja on epävakaa olo. Älä sen takia kiellä mieheltä ultraa. Jutelkaa asiasta ja pyytäkää molemmat anteeksi. Ihan perus odotusajan riitahan tuo on kun kummallakin on epävarma olo tulevasta ja omasta pärjäämisestä jatkossa. Sitten terapiaan jos tuntuu että asiat on liian isoja noin vaan unohdettavaksi.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 10:23"]
Tuota, et sinä varmaan ole ainoa jolla tällä hetkellä heittää hormonit ja on epävakaa olo. Älä sen takia kiellä mieheltä ultraa. Jutelkaa asiasta ja pyytäkää molemmat anteeksi. Ihan perus odotusajan riitahan tuo on kun kummallakin on epävarma olo tulevasta ja omasta pärjäämisestä jatkossa. Sitten terapiaan jos tuntuu että asiat on liian isoja noin vaan unohdettavaksi.
[/quote]
hyvin sanottu, en vain tiedä miten pystyn pitämään itseni koossa lääkärikäynnin ajan kun mies on mukana ja mielessä koko ajan se että ollaan hänelle samantekeviä? Ja voihan olla ettei edes halua tulla enää..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä todellakin kieltäisin mieheltä ultraan tulon, kuten myös synnytykseen tulon ja käyttäytyisin niin etäisesti kuin ikinä osaan. Jos mies reagoisi siihen vihamielisesti, ero olisi automaattisesti paras ratkaisu. Jos anelisi armoa ja koitaisi kaiki tavoin hyvittää tekonsa (sanakn on teko), voisin harkita jtakin muuta kuin eroa. Teillä kun ei ole ennestään onneksi lapsia, jotka kärsisivät erosta.
Näin etenin kun koko riitä lähti teillä liikkkeelle jostain niin banaalista kuin seksi!
12
Ap, OLETKO PUHUNUT MIEHESI KANSSA TÄNÄÄN? Jos et ole, niin mitä nyt tulet tänne vatvomaan surkeuttasi ja oikein rypemään kurjuudessasi? Puhu miehen kanssa niinkuin kaksi aikuista puhuu, älä leiki nyt mitään teiniä ja keksi kaikkea turhaa rangaistusta miehelle, et varmasti itsekään ollut ihan hiljaa riidassa?
Minusta oleellista on myös ap:n suusta tulleet asiat. Sanoitko miestäsi esim. prinssinakiksi tai vastaavaa. Sitten voisi ymmärtää paremmin miehen loukkaantumisen tasoa.
En eilen miestäni haukkunut, eikä ole aihetta haukkuakkaan seksin suhteen, riita tuli muista asioista eivätkä edes liittyneet kummankaan henkkoht ominaisuuksiin tms. Eli jotenkin ihan yllättäen tuli nämä tervemenoa junan alle -jutut, kuinka olen samantekevä ja täysi riesa ym. Ei olla ehditty vielä puhumaan asiasta, kun mies lähti aikaisin töihin ja on siellä varmaan iltaan saakka. Hän varmaan olettaa että olen niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, mutta unohtaako tuollaista lausetta ikinä?
ap
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 11:32"]
En eilen miestäni haukkunut, eikä ole aihetta haukkuakkaan seksin suhteen, riita tuli muista asioista eivätkä edes liittyneet kummankaan henkkoht ominaisuuksiin tms. Eli jotenkin ihan yllättäen tuli nämä tervemenoa junan alle -jutut, kuinka olen samantekevä ja täysi riesa ym. Ei olla ehditty vielä puhumaan asiasta, kun mies lähti aikaisin töihin ja on siellä varmaan iltaan saakka. Hän varmaan olettaa että olen niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, mutta unohtaako tuollaista lausetta ikinä?
ap
[/quote]
Jos ei ollut sitten mitään syytä hänellä loukkaantua sydänjuuriaan myöten, niin täytyy suuresti ihmetellä tuollaisia sanomisia. Onko hän aiemmin ollut fyysisesti uhkaava tai omannut mielenterveysongelmia, ei ole ihan tasapainoisen ihmisen puheita nuo.
Kuulostaa ihan kamalalta, halauksia sinulle! Ei tuollaista saisi sanoa kellekään, vaikka olisi miten vihainen.
IItse odotan yksin, vauva oli täysi yllätys, emme olleet yhdessä miehen kanssa ja hänellä on jo uusi kumppanikin. Mies kyllä suhtautuu ihan positiivisesti, mutten tiedä, paljonko lopulta haluaa tai pystyy olemaan vauvan elämässä mukana.
Stressaa todella paljon, miten tulen pärjäämään yksin ja ylipäänsä kaikki paskat asenteet yksinhuoltajia kohtaan. Mutta toisaalta tosi iso hyvä puoli, ettei tarvitse kuunnella ilkeilyä keneltäkään tai kestää mitään parisuhdedraamoja tai jonkun toisen kasvukipuja tässä tilanteessa, kun olen muutenkin herkkänä. Pahoinvoinni, muiden vaivojen ja oman elämänmullistuksen keskellä en vaan kestäisi sitä, että mun pitäisi sietää siltä ihmiseltä, jonka piti olla kaikista läheisin ja mun puolella, ties mitä perseilyä vaan siksi että isäksi tuleminen laukaisee joissain miehissä jonkun ihme vaiheen joka saa heidät muuttumaan vastuuttomiksi kakaroiksi. Että ehkä sittenkin parempi näin!
Oliko ottanut miestä väkevämpää?